"Ei ole mitään järkeä rakentaa kun lapset ovat pieniä" -milloin sitten?

Me rakennettiin, vittuunnuttiin, erottiin, myytiin talo ja palattiin yhteen kaupungissa. Turha keikka.

Ja meillä toinen talo tulossa.



Ja todellakin meidän tapauksessa vaihtoehto on vain itserakentaminen. On paljon syitä miksi teemme itse. Mies on rakennusalalla, joten homma on hanskassa. Ensimmäiseen taloon meni 8kk ja kaikki oli valmista kun muutettiin, ei yhen yhtä listaa puuttunut ja yläkertakin valmis.

Olemme joskus kierrelleet katselemassa uusia myytäviä taloja ja joskus melkein itkettää ne talojen rakennusjäljet. Sama oli nyt Vaasan asuntomessuilla. Mies ei ikipäivänä ostaisi semmoisia taloja mitkä on tehty hutiloiden! Ja ihmiset maksavat niistä järjettömiä hintoja!



Myöskin meillä olisi talo ollut ihan erilainen jos olisimme tehneet sen ennen lapsia. Ja edelleen on myynnissä "unelma lapsiperhe" taloja missä ei ole nimeksikään edes kodinhoitohuonetta.. sitähän ainakin meidän perheessä tarvitaan kun lapsia on 3. Neljännestä haaveillaan :)



Piirsimme itse itsellemme talon, koska halusimme juuri meidän perheelle sopivan talon, kohta alkaa olemaan valmista ja olemme jo nyt niin tyytyväisiä tulokseen, että odotame innolla muuttoa "käytännölliseen" taloomme :)



Ihmettelen miksi rakentavat isät ovat huonoja isiä jos joillakin isät tekevät monia vuosia reissu hommia ja joillakin isät todellakin ovat kotona vain sen lauantain ja sunnuntain. Mieheni pitää vapaa päivän rakennukselta sunnuntaisin ja silloin vain keskitytään perheen kanssa yhdessä oloon. Rakenuksella käydään silloin tällöin ja lapset auttavat isää mielellään.



Entäs sitten yh lapset. Näkevät isiänsä joskus, ehkä kerran kuukaudessa tai miten nyt kukanenkin sopii.. Kait niistäkin lapsista sitten kasvaa vinoja kansalaisia kun näkevät isiänsä vain joskus, jotkut eivät koskaan.

Meillä kuitenkin tämä "isättömyys" kestää alle vuoden ja sitten taas saadaan oman perheen voimin tehdä sitä mitä halutaan eikä tarvitse enään muuttaa kertaakaan minnekkään koska yhdessä olemme talon aikoneet rakentaa ja niin myös teemme. Erota emme aijo! :D



Nytpä en sitten muista mitä kukanenkin kirjoitti, mutta tuli tässä nyt jotain rakentamisesta.



Ja ap:lle ja muille rakentaville paljon tsemppia sinne arkeen! Todellakin uhraan elämästäni muutaman hassun :) kuukauden, että saadaan itsellemm sellainen talo missä meidän kaikkien on hyvä elää :) Koska sellaista valmista taloa ei meidän eteen ole vielä tullut minkä olisimme valmiita ostamaan.



Niin ja meidän tutuissa on muutamia jotka ovat ostaneet vanhan, muuttaneet sisään ja alkaneet remontoimaan... huh heijaa sanon minä. On siinä niin auvoista asua pölyn ja rakennusjätteen seassa että!

Samaten on muutama jotka ovat tehneet alakerran ja muutaman vuoden päästä on pakko alkaa tekemään yläkertaa kun se yksi huone alakerrassa alkaa käydä pieneksi. Sekään ei todellakaan sovi meidän perheelle, mutta joillekkin nuokin sopivat ja se on heidän asiansa.



Me asumme nyt pitkästä aikaa kerrrostalossa tämän rakennusajan kun muutimme toiselta paikkakunnalta ja emme löytäneet omakotitaloa/rivitaloa vuokralle, joten ainoa vaihtoehto mikä oli tarpeeksi iso oli tässä kerrostalossa, ja ei tämäkään asuntomuoto ole meidän perheelle. Tosin toisille sekin sopii:)



-onnelliset rakentajat- :D

jotka matkustelevat paljon tai tekevät muuten paljon ansiotyötä. On sekin poissa perheeltä!



No kaikki tekevät tässä omat ratkaisunsa. Jos todellakin osaa rakentaa niin miksei rakentaisi sitä kotia itselleenkin? Ja jos vielä on tukijoukkoja jotka ottavat lapset silloin tällöin hoitoon niin että vaimokin pääsee raksalle. Itse en kestäisi sitä että mies tekisi rakennuksella kaiken ja mä istuisin lasten kanssa kotosalla odottamassa...

joten siihen aikaan ei oikein ollut varaa rakentaa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa tietenkin rakentamisajankohtaan vielä enemmän kuin lasten iät.



"Tosifiksu "olisi myös opiskellut loppuun, matkustanut muutaman vuoden, hankkinut unelmien työpaikan (sen mihin pitää olla alle 30v, täysin koulutettu ja 10v työkokemusta), nainut unelmien miehen ja voittanut lotossa tai saanut miljoonaperinnön. Mutta todellisessa elämässä ei asiat tapahdu noin.



58

ja olen edelleen onnellinen, että mieheni ja lapsiemme isä rakentaa talomme itse!







http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…



-nro 61-

Me siis rakennamme tai rakennutamme omakotitaloa. Just mietimme yksi päivä, että jos emme sitä nyt tekisi, niin milloinkas sitten. Meillä on kaksi lasta ja haluamme lisää tilaa sekä omaa rauhaa. Miksi me sitä 10 vuoden päästä tekisimme kuin silloin lapset olisivat jo lähempänä sitä ikää, että muuttaisivat kotoa pois. Eli tämä on paras aika rakentaa se, kun kerran uuden kodin haluamme.

Ylipäänsä kaikki vanhemmat jotka on hirveästi pois lapsen luota, oli syy sitten ylityö tai raksa. Minusta vaan on liian vähän jos lapsi näkee toista vanhempaansa lähinnä yhden ruokailun ajan päivässä tai vaan toisena päivänä viikonloppuna tjsp.

hirressä on tunnetusti vaikein:) Kun etukäteen sopii että toinen hoitaa kodin ja toinen raksan ei tarvitse kitistä siitä että on yksinhuoltaja.



Me olemme rakentaneet 2 taloa, ekan aikana lapset olivat 7-16v, toisen aikaan kuopus 3-4v. Ehdottomasti kannattaa rakentaa talo silloin kun sitä tarvitsee, nyt kun isot lapset on poissa kotoa ei enää tarvita tilaa eikä ihanaa pihaa niin paljon.

jotka on voineet rakentaa talon ennen lapsia. Rakennettiin pitkästä tavarasta itse + appiukko, siten että pohjatyöt ja LVI-työt tuli tekemään ulkopuolinen. En toki voi sanoa tietäväni mitä perheelliset rakentajat kokevat, mutta ei se aika mun mielestä erityisen rankkaa ollut. Aikaa paloi 10kk + sitten vielä piha. Täällä monet tuntuu ajattelevan sen rakennusajan kestävän ikuisuuden, mutta eihän se niin (pitäis) olla.



Rahaa paloi "vain" 160 000e (siis vuonna 2007). Kuitenkin tällä alueella on myynnissä melkein samanlainen vuonna 2006 valmistunut talo samankokoisella omistustontilla (niinkuin meilläkin) ym, ja siitä pyydetään 280 000e......Että kyllä kannatti......Pakettina meidän talon arvio olisi ollut siellä 245 000e.....

Jokaisen pitää itse tietää mikä omalle perheelle sopii. Mä en näe mitään erityistä arvoa asua uudessa tai varsinkaan itse rakennetussa talossa, joten en usko, että me ikinä ryhdymme moiseen projektiin. Meillä ei myöskään kumpikaan puoliso suostuisi sellaiseen ratkaisuun, että näkisi vaikka 3-6 kk todella vähän lapsia.



Meillä on se tilanne, että kummankin työ on kohtuullisen haastavaa, niin meidän mielestä on kätevää asua niin, että ei joudu käyttämään remontointiin, talon huoltoon, pihatöihin tai muuhun sellaiseen erityisesti aikaa. Siksi asutaan rivarissa lähellä työpaikkoja, joten se on meidän elämän kannalta helpointa. Meidän perheessä on siis mahdollista tehdä töitä ja olla lasten kanssa.



Pitkiin työmatkoihin, remontointiin, rakentamiseen ja kodin huoltotöihin ei haluta käyttää kohtuuttomasti aikaa.



Toisille on varmasti kivointa asua omakotitalossa. Viisautta on se, että tekee omat ratkaisunsa oman perheen lähtökohdista käsin eikä välitä muiden mielipiteistä.



Omakotiasuminen sopii varmasti hyvin niille, jotka tykkäävät tehdä kotitöitä,

Tässä elämäntilanteessa ei olisi tullut mieleenkään alkaa rakentaa taloa itse. Meillä kolme pientä lasta ja miehellä muutenkin joskus liikaa töitä yrittäjänä. Mies haluaa sitä paitsi olla kaiken liikenevän ajan lasten kanssa, hyvä jos ehdimme MITÄÄN muuta tehdäkään!



Kyllä mekin olisimme hyvin ehtineet rakentaa ennen lapsia. Harmi vaan ettei meillä silloin ollut sopivaa tonttia! Vauvankin kanssa voisi varmaan ihan hyvin vielä rakentaa - vauvathan usein nukkuvat paljon, kuin myös taaperot.



Sen sijaan joku 7-vuotias (meillä poika) kaipaa aina isäänsä tosi paljon jos ei tätä näe PALJON joka päivä. Huomaan etten minä äitinä enää kelpaa pojalle yhtä hyvin kuin isä... Näin ei ollut ekaan 3 vuoteen mutta tilanne on tosiaan tullut tällaiseksi kun poika on kasvanut. Olisi kamala ajatella että mies olisi tällölin vain raksalla!

ja he ovat kyllä varmasti niitä helpoimmalla päässeitä.



Muiden ei auta kuin kestää, tosin pientenkin lasten kanssa on aikoja jolloin on tiukempaa, esim vauvavuodet.

Joku aika sitten luin lehdestä jutun pariskunnasta, joka rakensi itse taloa (siis ihan yksin ja pienellä lainalla), siihen meni 9 vuotta. Okei, se on poikkeus, mutta kyllä kai talonrakentamiseen menee helposti ainakin vuosi, usein kai 2-3 vuotta (siis sen perusteella mitä olen tuttujen juttuja kuunneellut)? Noilla joilla se kesti 9 v ehti sinä aikana syntyä kaksi lasta, ja kun muuttivat niin lapsille taisi ainakin jututn mukaan olla isoin juttu se, että isi on kotona eikä enää raksalla :/



Luulen siis, että kyse on siitä että jos rakentaminen vie kauheasti aikaa, niin se rasittaa perhettä jo muutenkin raskaana aikana (etenkin jos monta pientä lasta, korvakierrettä yms). Ja ainakin minusta tuntuisi lasten takia pahalta, jos mies olisi pari vuotta käytännössä kokonaan pois lasten elämästä rakentamisen takia. Kaikillahan se _ei_ mene näin, mutta joillakin kyllä, teidän tilanteesta en tiedä joten sitä en kommentoi.

kuulutte niihin, joille talo on lapsia tärkeämpi asia. Arvonsa kullakin.

Mutta me rakensimme silloin kun nuorin lapsistamme oli 1-v.

Lapsia on kolme.

Monesti ajttelin, että en olisi halunnut rakentaa, jos meillä olisi ollut vielä vauva. Joten nyt aika tuntui ihan hyvältä.

Ja se, että olin kotona oli hyvä puoli ihan jo kaikkien meteriaalivalintojen ja rautakauppakeikkojen ja muun takia.

Jos olisin ollut töissä, mun olisi ollut tosi vaikea päästä mukaan mihinkään. Useat asiathan pitää hoitaa keskellä päivää. Mä en pääse töistä kovinkaan helposti lähtemään kesken päivän.

Nyt sain rauhassa miettiä tapettien väriä.

Ja muutenkin oltiin paljon koko perheellä raksalla eli näin itse talon rakennusta paöjon enemmän, kuin jos olisin jo töissä ollut.



Toki haaveilin, että ihana olisi ollut kun olisi ollut näis iso ja tiloiltaan toimiva talo, jo kun ensimmäinen oli vauva ja olisin saanut kotiäitivuoteni viettää täällä.

Aioittiinkin jossain vaiheessa miehen kanssa aloittaa rakentaminen ennen lapsia, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna en olisi osannut rakentaa lapsiperheelle sopivaa kotia. Enhän edes tiennyt lapsimääräämme.

Tyypillinen aika on se, että lumien sulettua aloitetaan, ja jouluksi sisään. Tietysti sitten jää vielä pihahommat ja muuta, mutta siinähän lapset ovat sitten mukana.

säästää kyllä enemmän kuin 30k€ vai meinaatko että talo valmistuisi alle 1000h?? Runkovalmis elementtitalokin vaatii vähintään 6kk työpanosta täyspäiväisesti, osa töistä 2 miestä paikalle. Ja harva talo valmistuu puolessa vuodessa. 10kk työpanos onkin sitten jo yli 60k€ yhdellä työmiehellä - tämä realistisempi summa.

ja yleensä se menee niin että mies melkein asuu omissa töissään, raksalla ja välillä käy kotona kääntymässä. Äiti on lasten kanssa kotona tai sitten töissä ja lapset hoidossa, ja vasta sen jälkeen kaikki illat kotona... Mies ei näe lapsia juuri koskaan, vaimo on ihan kypsä, kaikkia ottaa päähän.



Vaimo käy joskus lasten kanssa raksalla ja ne lapset kakkii housuun just kun ei pitäs ja itkee ja hajottaa tavaroita ja kaikkia ärsyttää entistä enemmän. Vuoden tai parin päästä olisi paljon helpompaa. Jokainenhan sen talonrakennusaikansa valitsee ihan itse. Ei se varmaan helppoa aikaa ole koskaan.

Mutta silloin ei monella ole vielä rahaa eikä toisaalta kypsyyttäkään ryhtyä rakentamaan. Ja kuten joku edellä sanoi, niin on vaikea tietää, millainen talo lapsiperheelle on hyvä, kun ei vielä ole kokemusta niistä lapsista.



Ja sitten toisaalta kun ne lapset on pieniä, niin se tilantarve alkaa äkkiä kasvamaan, ja sitten tuntuu myös typerältä lykätä rakentamista jonnekin lasten kouluikään. Sitten kun iso talo saadaan valmiiksi, niin lapset alkavatkin jo vähitellen siirtymään opiskelemaan.



Että vähän väkisinkin se usein ajoittuu siihen pikkulapsiajan paikkeille se rakennusaika. Mutta toki silloin myös eletään ns. ruuhkavuosia, joten kannattaa katsella myös eri valmistaloja ja eri valmiusasteita talopaketeissa.



Mutta rakentaminen on useimmille aina jonkinlainen kompromissi ajoituksen ja rahankäytön suhteen.

eikä edes tajua tätä vanhemmakseen, ehkä siksi.

Usein äidilläkään ei ole aikaa - kun pitää valita niitä tapetteja yms. - pienen lapsen tai vauvan riittävään huomioimiseen ja vuorovaikutus voi kärsiä.

Rakentamisaika voi olla kuormittavinta juuri lapselle ja hänen kehitykselleen. Aika paljon riippuu äidin jaksamisesta - jaksaako hän hoitaa lähes yksin arjen pyörittämisen ja olla vielä riittävästi läsnä lapselleen.



Jos äiti vielä ahkerasti valikoi materiaaleja ja tekee tarjouspyyntöjä yms. niin lapset voivat joutua olemaan liiaksi omissa oloissaan, ainakin emotionaalisesti vaikka perushoiva tulisikin hoidettua.