Su-illan draamat

- Luultavasti avioero, mikä ei taida olla vahinko

- Tulet olemaan kovilla vauvan kanssa, mutta luultavasti rakastaisit häntä paljon

- Sinun on kerrottava nuorelle rakastajallesi ja hänen on kannettava vastuunsa, eli maksettava elatusmaksut ainakin.



Mieti myös riittävätkö voimavarasti yksinhuoltajana olemiseen kolmen lapsen kanssa. Onko tukiverkkoja yms. Lapsi voi olla suuri onni. Avioliittoasi sinun on varmasti turha edes ajatella, koska ei kai tuollainen suhde kestäisi muutenkaan.



Minä tekisin varmaan lapsen sinun asemassasi, mutta ymmärrän täysin jos sinä päädyt toiseen ratkaisuun.

Ja juuh, luulen etten jaksaisi kolmen lapsen yksinhuoltajana. Rakastaja oli ihana ja ottaisin mielelläni hänet, mutta tuollainen "l4ennosta vaihto" on naurettavaa romanttista kuvitelmaa.

on draamaa kerrakseen..

mieti monelta kantilta asioita. Mutta myös jo tämän hetkisten lapsiesi kannalta.. Siis miten he suhtautuvat, jos äiti ja isä eroaa ja äiti odottaa lasta toiselle miehelle jne jne.. Voi olla aikamoinen juttu sulatella. Minkä ikäisiä ovat lapsesi tällä hetkellä?

Haluatko itse pitää lapsen vai et? Ja sitten jos pidät niin älä IKINÄ IKINÄ sano lapselle että olisi ollut ei-toivottu...

Luultavasti sinun on juteltava myös miehesi kanssa.





i]Ja juuh, luulen etten jaksaisi kolmen lapsen yksinhuoltajana. Rakastaja oli ihana ja ottaisin mielelläni hänet, mutta tuollainen "l4ennosta vaihto" on naurettavaa romanttista kuvitelmaa.

[/quote]

-haluanko MINÄ tämän lapsen?



-onko avioliittoni TODELLA ohi



-aiempien lasteni kantaa (ja olenko valmis kestämään vihoittelua uuden vauvan myötä jos pidän sen,mutta toisaalta,se on totta et lapset oppivat sisarustaan kyllä raskatamaan)



-en miettisi sen rakastajan tunteita,mutta ilmoittaisin hänelle,neutraalisti,ilman odotuksia

raskaaseen yh-arkeen?? Olen yh ja arkeni ei ole raskata,minulla on 4 lasta (2v-8v),ihania :) ja mieluinen työ.



Raskasta oli se kun yritin ja yritin jaksaa avioliitossa joka ei toiminut. Tulin raskaaksi (tää nyt 2v) ja samalla otin eron,lapsi ei ollut suunniteltu,eikä ex sitä halunnut edes,itse en aborttiin kykene.

Pieniä vielä, kovin pieniä...

Haluan lapsen ja en halua. Haaveilen salaa, kuinka kaunis siitä tulisi kun isä on niin mielettömän kaunis, enkä minäkään hullumman näköinen .) - mutta tämä on taas typerää haihattelua eikä sovi siihen raskaaseen yksinhuoltaja-arkeen, johon joudun jos tämän lapsen pidän.



Tuskin minulla on voimia siihen. Silti abortti surettaa ja kauhistuttaa, mutta kai se on vain mentävä läpi. On varmaan parempi etten häiritse tällä rakastajani elämää. Vapaa se mies on, mutta kovin nuori ja aika kakaramainen. Ei varmaan isäainesta.