Miten itsetuntoa paremmaksi?

Heippa vaan!



Nyt tarvitaan hyviä vinkkejä tai muuten vaan keskustelua aiheesta (hyvä) itsetunto.

Tässä ensin hieman omaa tarinaani:

Olen kolmesta lapsesta nuorin, ikää tosin nyt jo 26 vuotta ja minulla onn oma alle 2-vuotias lapsi.

Koko lapsuuteni sain kotona pääsääntöisesti kuulla olevani se huono, ruma, epäonnistuja jne. Lisäksi minua rangaistiin usein asioista joita en ollut tehnyt. Yritin aina olla kiltti, tein parhaani ja halusin vain olla hyväksytty ja että edes joku sanoisi minulle jotain hyvää. Eipä juuri. Meillä ei ole saanut itkeä tai olla sairas, molemmat ovat heikkouden merkkejä.



Olisin ollut ilmeisesti aika lahjakas eräässä harrastuksessani. En koskaan saanut oikein mitään tukea siihen(kään), lähinnä jos epäonnituin joskus nin sen kustannuksella pidettiin sitten hauskaa. En minä sitten ollutkaan tarpeeksi vahva yksin ottamaan selvää, kuinka pitkälle pääsisin, mikä nyt tietty harmittaa.



Kaikki luulevat, että olen helvetin reipas, iloinen, pärjäävä, itsevarma ja mitä vielä... *huokaus* Tosiasiassa olen ihan pieni rääpäle, joka ei enää oikein osaa olla ihmisten kanssa. Tai osaan, mutta se on vain sellainen naamio. Oikeasti mietin koko ajan, että pidetänkö minua jotenkin säälittävänä ja typeränä. Näin tuskin oikeasti on.



Mieheni on hyvin vahva luonne myös. Hänelle minun on turha uikuttaa. Hänen mielestään pitää olla kova ja kaikki on vaan itsestä kiinni. Jos epäonnistuu, ei vain ole yrittänyt tarpeeksi. Välillä tuntuu, kuin hän oikein nauttisi siitä kun saa sanottua pahasti, oltua toisten yläpuolella, patisteltua.

Onhan hän oikeassa, mutten vaan aina jaksa sellaista paasausta.



Tässä maailmassa ei ole enä ketään, joka tuntisi ja hyväksyisi minut ihan oikeasti. Paras ystäväni oli sellainen, mutta hän on kuollut. Tästä suosta haluan kuitenkin rämpiä ylös! Kun en minä On tässä se hyvä puoli, että tiedänpähän miten EN omaa lastani kohtele...



Ketään muita?