Lapsiperheet, miksi ette vietä joulua keskenään perheenne kanssa vaan menette mummulaan?

Meillä isovanhemmat ovat tiukasti kuvioissa mukana. Samassa paletissa on meidän sisarukset. Matkaa molempiin mummoloihin on pari sataa km, eri suuntiin.



Haluamme olle jouluna isommalla porukalla, perheen kesken ollaan muutenkin. Isovanhemmat voisi kutsua, mutta sitten meidän sisaruksilla ei ole joulunviettopaikkaa, erityisesti veljeni, jotka ovat sinkkuja olisivat aika yksin. Koko kööri taas ei mahdu meille yöpymään.



Ja onhan se kiva mennä valmiille (ruokapuoli, siivouksiin osallistutaan), en kiellä, vaikka kiva on itsekin laitella juhlaruokia.

ja mummolaan meno on meidän joulutraditiomme - miksi omassa kodissa olo olisi se ainut oikea traditio? Meillä on runsaasti aikaa olla keskenämme pitkin vuotta ja meillä on mukavaa mummin ja papan kanssa. Me laitamme oman kotimme joulukuntoon, syömme aattona joulupuuron kotona ja sen jälkeen lähdemme mummolaan. Joka vuosi. Eikä tämä ole jo traditio? Teen joka joulu samat jutut mukaan otettavaksi. Joulupäivänä olemme kotona, tapanina käymme tietyissä paikoissa kylässä.



Ja kyllä, kotonakin on todella jouluista.

juuri siitä syystä, että haluan lapsilleni muuta kuin matkalaukkujoulun. Silti äitini jaksaa joka joulu kysyä tulemmeko jouluksi sinne. Omat vanhempani asuvat 500 kilometrin päässä, miehen äiti 200 kilometrin.



Meillä on onneksi joustava työnantaja jajoustavat työajat niin saamme sovittua vähän pidempiä vapaita muuallekin kuin juhlapyhille. Monilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Omalla perheellä kökitään kotona joka arki-ilta.



Vieraat tekevät juhlan, sanotaan! Se tarkoittaa, että yhteen kokoontumisella tilaisuudesta tehdään jotenkin erityinen.

serkkujen kanssa leikkimään ja viettämään joulua. Melko tylsää taitaisi olla 4v:llä kun pikkuveljestä ei vielä ole leikkiseuraa. Ja onneksi mummula on niin lähellä, ettei tarvitse kauaa viipyä jos siltä tuntuu.

kuuluu joulunviettoon.

Näin oli omassa lapsuudessani ja toivon että minäkin aikanaan saisin osallistua omien lasteni joulunviettoon.

kun sukulaiset asuu lähellä. heidän tapaaminen kuuluu ehdottomasti meidän jouluperinteisiin.



Aattoaamupäivä on meidän perheen "omaa" joulua. Syödään jouluruokaa, koristellaan kuusi jne. Illalla käydään toisen suvun luona jouluillallisella. Joulupäivänä on toisen suvun vuoro. Matkoissa menee puoli tuntia suuntaansa, ei mitään matkalaukkujoulua :)

ja kun sisarukset saivat lapsia, he alkoivat viettää jouluja omalla perheellä.



Naimisiinmenon myötä sain ihan uuden joulun! Miehen suvussa vietetään joulua aina isolla kokoonpanolla ja olen nauttinut siitä todella paljon! Tuntuu melkein kuin olisin lapsi taas, niin paljon odotan joulua ja anoppilaan menoa!

on huono suhde omiin vanhempiinsa. Mietippä sitten vanhuksena joulua yksinäsi, kun omatkin lapsesi toimivat samoin kuin sinä!!

saa tulla, ketkä haluaa: mummot, vaarit, enot, tädit... Eipä tartte itse lähteä mihinkään ja saa olla kerrankin kotona.



Jos mummo järjestäisi meille joulun, menisimme kyllä mielellämme.

Outo perinne sekin, että ollaan vaan omalla porukalla, eikä muita nähdä. Ja toiseksi tosi moni kirjoittaja täällä on pikkulasten äitejä, jotka ehtii niitä oman perheen kesken olevia jouluperinteitä luoda vielä myöhemminkin, kun lapset kasvavat niin suuriksi, että ylipäätään muistavat ja ymmärtävät jotain.



Mitäpä jos tässäkin asiassa jokainen saisi ihan rauhassa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.

että silloin olla yhdessä perheen kesken ja sitten reissata sukulaisissa pyhinä,

tarkoitin nimenomaan sitä kun nyt tuntuu että monet ovat koko joulun tien päällä autossa istuen että ehditään mahdollisimman moneen mummulaan.

ap

Siis miksi ei synny traditioita? Ymmärrätkö sanan traditio merkityksen kun noin tyhmiä kyselet?



Vastaus; siksi mennään kun ovat osa perhettämme.

Tippa meinasi tulla linssiin, mulla LA joulukuun lopussa ja mummolaan matkaa >600 km. Onneksi miehen suku tulee hätiin ja osa heistä tulee meille pk-seudulle viettämään joulua (vaikka ovat myös ison sukujoulun viettäjiä ja joulupöydässä yleensä parikymmentä henkeä). Katkeruutta on äitiäni kohtaan, joka ei voinut joustaa tätä yhtä joulua "mutta mihin me pistettäisiin mummo ja pappa ja x on armeijassa, eikä saa niin pitkää lomaa kuiteskaan, että kannattaisi Helsinkiin asti lähteä..."

Yhtenä jouluna 80-luvun lopun juppivuosina olimme muuten Kanarialla toistakymmentä henkeä joulua viettämässä. Ei silloinkaan pienemmällä porukalla osattu vietää.

Uskon, ettei ap ole saanut lapsena kokea, miten ihana on sukujoulu, kun kaikki kokoontuu yhteen.

ja kun sisarukset saivat lapsia, he alkoivat viettää jouluja omalla perheellä.

Naimisiinmenon myötä sain ihan uuden joulun! Miehen suvussa vietetään joulua aina isolla kokoonpanolla ja olen nauttinut siitä todella paljon! Tuntuu melkein kuin olisin lapsi taas, niin paljon odotan joulua ja anoppilaan menoa!

Siinä vaiheessa kun isovanhemmat eivät enää jaksa, voimme siirtyä meille, ja toivottavasti jossain vaiheessa me saamme tehdä joulun omille lapsenlapsillemme.

Eikä se tarkoita että valmiiseen pöytään mentäis, vaan kyllä me osamme tehdään tietenkin :)

Mitä enemmän porukkaa ympärillä, sitä mukavampaa on!

lapset ovat heille tärkeitä ja he lapsille. rakastavat nähdä lapsien ilmeet kun avaavat lahjoja yms. tosin on siinä sekin, että äitini tekee joka tapauksessa laatikot, kinkut, rosollit yms. jouluruoat ja odottaa kovasti meitä sinne. välillä vietämme joulua veljelläni jonne tulee meidän ja veljenvaimon vanhemmat ja hänen pikkuveli. joulussa juuri parasta on se taika mikä syntyy kun vietetään joulua mahdollisimman suurella porukalla. meillä tuo on se perinne.

Tuleeko silloin omille lapsille traditioksi olla vuorojouluina mummiloissa vai onko traditio se, että jokainen joulu vietetään toisessa mummilassa toisen vanhemman kiristellessä hampaitaan?

reissataan vielä tiukemmalla tahdilla ne kaksi päivää?

Meillä on vuorotteluperiaate suunnilleen rytmillä 1 joulu miehen vanhempien luona, 1 joulu minun vanhempieni luona ja 1 joulu kotona, jolloin useimmiten kylässä sekä minun vanhempani että sisareni perheineen. Kaikki joulut on vähän erilaisia: Miehen vanhemmat asuvat maalla ja siellä joulutraditioon kuuluu mm. joulukuusen hakeminen omasta metsästä papan kanssa ja rauhaisaa oleilua ja sitte taas kaupungin joulussa omien vanhempieni kanssa on hiukan erilaiset traditiot haudoilla vierailuineen ja aamupäivän "avomien ovien" glögeineen.



Minusta on suuri rikkaus että omaan joulunviettooni on tullut ihan uusia asioita miehen suvun myötä, mm. joulupöytään uusia ruokia ja hienoa että lapsetkin oppivat erilaisia tapoja viettää joulua. Mun mielestä juuri se yhdessäolo tekee joulun.