Lue keskustelun säännöt.
Teenkö oikein vai väärin?
16.05.2006 |
Lapsemme, 6v, on ollut koko pienen ikänsä huono kertomaan asioista selkeästi ja järjestelmällisesti. Hän hyppii asiasta toiseen ja unohtaa välillä kokonaan, että oli kertomassa jotain. Mitään dysfasiaa tms. häiriötä ei ole, vaan kyseessä ihan normaali, ensi syksynä kouluun menevä, hössöttävä eskarilainen.
Teenkö väärin, kun yritän harjaannuttaa lastani ilmaisemaan itseään selkeämmin. Pyydän lasta kertomaan joka iltapäivä, että mitä hän teki esikoulussa, järjestelmällisesti aamusta iltapäivään. Vai pitäisikö antaa olla? Onko tämmöisestä edes mitään hyötyä, vai korjaantuuko asia itsestään ajallaan? Vai ovatko jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti huonoja selittämään asioita?
Kommentit (2)
Siksi epäröin, kun joku voisi kokea asian niin, ettei lapsi saa tuntea itseään hyväksi sellaisena kuin on, jos pikkuasioihin puututaan. Mutta toisaalta, voihan hyvä itseilmaisu olla väylä parempaan itsetuntoon... Kaksipiippuinen juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se upeaa, että osaat ja jaksat tukea lastasi tässäkin asiassa. Tuskinpa teet sitä asenteella " etkö sä taaskaan osaa kertoa kunnolla, näin se kuuluu tehdä" - vaikutat sen sijaan empaattiselta ja lapsen tarpeet tajuavalta äidiltä. Lapsellakin on parempi olla kun hän pystyy kommunikoimaan ja ajattelemaan.
t. lapsensa kielenkehitystä myös tietoisesti tukenut äiti