Lue keskustelun säännöt.
" ottaako ex-vaimo takaisin - raskaana "
15.09.2010 |
Erosimme vaimoni aloitteesta reilu vuosi sitten. Hän oli ihastunut uuteen mieheen ja kertoi sen avoimesti. Meillä on yhteishuoltajuus 2 yht.lapseemme Nyt alkuihastus on mennyt, ex-vaimoni paksuna ja mies jätti hänet.
Olen edelleen rakastunut häneen ja onhan hän lapsieni äiti. Hän myöntää virheensä, tiedän ettei hän pettänyt minua avioliitossa mutta en tiedä, pystynkö aloittamaan alusta. Lisäksi saisin tietysti kasvattaa toisen miehen lapsen.
Onkohan kukaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen ja jos ottaisin hänet takaisin - olisinko aivan hullu.
M 43 ex-vaimo 33 v
Kommentit (29)
Harvassa varmaan tuollaisia aarteita. Mutta paluu yhteen ei varmasti ole helppo. Lasten vuoksi, ja jos rakkaus todella voittaa pidän sulle peukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos tilanne olisi toisinpain...niin tietysti mies haukuttais alimpaan helvettiin.
Itse en varmaan pystyisi, en tieda. Rakastat hanta niinkuin sanot, mutta jotenkin tuli mieleeni et saalistako takaisin ottaisit? luuletko etta han haluaisi sinut?
vitsit. Lapsi on lapsi jolla ei ole osaa eika arpaa mihinkaan! hankala kysymys taytyy sanoa.
Jos saatte keskinäiset asianne sovittua, niin onnellistahan se olisi. Voi ajatella myös niin, että jos ette yritä yhdessä, niin ette myöskään voi tietää olisitteko onnistuneet. Jos onnistutte, niin olkaa siitä iloiset.
Ja ihan varmasti alat tuntea vielä syntymätöntä lasta kohtaan samanlaista rakkautta kuin vanhempiakin kohtaan kun saat elää hänen kanssaan alusta saakka.
Voit ajatella asiaa niinkin, että saattepahan yhdelle lapselle yhden ylimääräisen lapsilisän elatusmaksun muodossa. Tuskin se lapsen siittänyt mies mitään yhteyttä tulevaisuudessa lapseensa haluaa pitää.
Mistä olet varma, ettei hän tee tuota ihastumistaan johonkin toiseen uudestaan ?
Minä en enää luottaisi ollenkaan.
M50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet varma, ettei hän tee tuota ihastumistaan johonkin toiseen uudestaan ? Minä en enää luottaisi ollenkaan. M50
M37
Se unohtui kysyä, että kuinka pitkällä ex-vaimosi raskaus on?
Jos raskaus on vielä sillä rajalla, että se voidaan abortoida, niin silloin minä voisin AP:nä harkita ottaa hänet takaisin, tietysti sillä ehdolla, että hän tekee abortin. Siis mikäli katsoisi olevan muita edellytyksiä yhteiselämään. Muuten ei.
Jos taas abortti ei enää onnistu, niin antaisin asian olla.
Ja sitten "laupiaille samarialaisille": sorry, jos edellinen mielipide loukkaa teitä, mutta minä en ainakaan toisten lapsia kyseisessä kuviossa kasvattelisi ja siksi sanon tässä mielipiteeni suoraan. Joku muu voi sitten olla täysin toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja jos ottaisin hänet takaisin - olisinko aivan hullu. M 43 ex-vaimo 33 v
Olisit!!!
Vaimosi jätti SINUT. Panetti itsensä paksuksi ja nyt hinkuaa takaisin.
Ei jumakauta!
Eikö näillä naisilla ole enää mitään rotia.
Minä sanoisin kyllä vastaavassa tapauksessa, että koita pärjäillä ja etsi taas jostain se ihana mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sitä paljon huomillakin eväillä menty eteenpäin. Kaksi yhteistä lasta on aika kova juttu ja aiempi yhteinen historia. Lähinnä se on kiinni sinun itsetunnostasi. Jos et pysty asiaa taaksesi jättämään vaan vaimoasi siitä aina syyllistät on paras unohtaa koko homma, mutta yhteen vaan.
Me ei aikanaan erottu, vaikka vaimo tuli raskaaksi sivusuhteesta. Eihän se pettäminen kivalta tunnu, mutta minusta suhteesta lähteminen on aivan samanlainen petos. Minä en ainakaan suhtaudu yksipuolisiin eroihin tai pettämisiin mitenkaan eritavalla. Tuo suurin ongelma minulle oli tuo lapsen biologinen isä, joka yritti tunkea kuvioihin. Ymmärrän kyllä hänen tunteensa ja onneksi päästiin sopuun, että asiaa ei mitenkään virallisteta, mutta tytölle kerrotaan kun täyttää 16v. Eli varaudu, ettei tuo toinen mies olekaan niin ulkona. Ainakin meidän tapauksessa mies pisteli kapuloita rattaisiin.
Minulla on itsetunto ihan kohdallaan. Samoin omanarvontunto ja se sanoo, ettei minun tarvitsisi tikulla koskea tuollaisen tempun tehneeseen naiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo suurin ongelma minulle oli tuo lapsen biologinen isä, joka yritti tunkea kuvioihin. Ymmärrän kyllä hänen tunteensa ja onneksi päästiin sopuun, että asiaa ei mitenkään virallisteta, mutta tytölle kerrotaan kun täyttää 16v. Eli varaudu, ettei tuo toinen mies olekaan niin ulkona. Ainakin meidän tapauksessa mies pisteli kapuloita rattaisiin.
No johan nyt oli härski veto.
Mistä olet varma, ettei hän tee tuota ihastumistaan johonkin toiseen uudestaan ?
Minä en enää luottaisi ollenkaan.
M50
Hehän olivat eronneet, kun ihastui toiseen mieheen. Kyllä kai sitä sinkkuna saa ihastua ihan kehenkä haluaa.
Tilanne on kyllä HYVIN hankala. Riippuu ihan ap:n tuntemuksista, jotka voi heitellä laidasta laitaan. Kimurantti tilanne.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos isä haluaisikin pitää yhteyttä lapseensa? Pystyisitkö hyväksymään lapsen lapsipuolena, joka välillä olisi isänsä kanssa, vai olisiko tällainen tilanne vielä vaikeampi kuin lapsen ottaminen "omaksi"? Ennen kaikkea, pystyisitkö kohtelemaan lasta reilusti hänen isästään huolimatta? Minusta on kohtuutonta vaatia, että rakastaisit lasta kuin omaasi, mutta kyllä hän hyvää kohtelua ansaitsisi silti.
Vaikea, vaikea tilanne! Mutta olisihan se upeaa, jos yhteen paluunne onnistuisi...
Minulla aikanaan ehkä vieläkin kimurantimpi tilanne. Vaimoni tuli raskaaksi petettyään mikä tuntui tietysti hyvin pahalta. Mutta jotta se ei olisi riittänyt, hän myönsi ettei yhteinen lapsemmekaan ole minun vaan tuon saman miehen. Oli paha isku.
Erosimme ja yhteistä lastamme pidän yhä omana lapsenani. Jo syntynyttä tunnesidettä ei voi katkaista. Vaimoni suhteen oli kuitenkin ihan selvää, ettei homma voinut jatkua.
Minusta tämänkaltaiset tilanteet ovat sellaisia, ettei niissä voi toista neuvoa. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja jos rakastan vaimoasi niin siitä vaan...
Kokeillakin voi onnistuuko, vaikka se voi olla raskastakin.
Entä, jos isä haluaisikin pitää yhteyttä lapseensa? Pystyisitkö hyväksymään lapsen lapsipuolena, joka välillä olisi isänsä kanssa, vai olisiko tällainen tilanne vielä vaikeampi kuin lapsen ottaminen "omaksi"? Ennen kaikkea, pystyisitkö kohtelemaan lasta reilusti hänen isästään huolimatta? Minusta on kohtuutonta vaatia, että rakastaisit lasta kuin omaasi, mutta kyllä hän hyvää kohtelua ansaitsisi silti.
Vaikea, vaikea tilanne! Mutta olisihan se upeaa, jos yhteen paluunne onnistuisi...
Tässä on vielä sekin puoli, että lapsen synnyttyä äidin tietenkin olla lapsen kanssa jatkuvasti ja jos lapsen isä haluaa pitää välit lapseensa, joutuu äitikin olemaan mukana. Eli kestätkö, jos vaimosi olisi lapsen kanssa esim yötä lapsen isän luona? Jos he nyt yhteishuoltajuuteen päätyvät. Voi vetää henkisesti aika tiukoille.
M34
ap:lle.
Neuvoa ei osaa. Riippuu ehkä vähän siitäkin, että onko sinulla itselläsi kierrossa muita naisia.
Tahan vois kehitella kaikenmaailman kookkipsykologisia perusteluita, mutta aisankannatus ei ole oikein missaan valtakulttuurissa kuin halveksuttua - ole mies alaka hiiri!
Pelkaat varmaan niita vakioita, loytyyko uutta naista, onko yhta 'hyva' - sullahan on miehekas ikaerokin jne - mutta kunnioittaisitko itseasi jos ottaisit naisen takaisin? Kunnioittaisiko nainen? Tuskin.
Ja katkeroituminenkin olisi aika todennakoista - sun puoleltas jos muisto elaisi jonkun muun kersaa elatellessasi ja naisen puolelta jos vaadit abortin (olipa typera ehdotus aiemmalta!).
Eikos sita paitsi olisi todennakoista etta nainen tekisi saman tempun uudelleenkin?!
Ei ei, ala veli hyva mene uudestaan lankaan vaan tee miehekas teko ja kaanna selkas!
Varmasti oli jo pettänyt sua, ja tulee tekemään sen uudelleen. Vaikka kuin rakastat, niin se ei rakasta sua vaan käyttää hyväkseen. Olet säälittävä surkimus kun edes mietit tollasta.... jatka elämääs eteenpäin... miehenä eikä aisurina!
En tiedä pysyisinkö itse =( Riippuu kuinka mustasukkainen olet ja paljon rakastat vaimoasi.
Minä en varmaan pystyisi. Pelkään että alkaisin vihata lasta kun näkisin hänessä aina puolisoni erheen....
N30