Lue keskustelun säännöt.
Jaksaminen ja masennuslääkkeet
28.05.2015 |
Hei!
Minulla on kaksi pientä lasta, 4- ja 2-vuotiaat pojat. Molempien synnytysten jälkeen on ollut masennusta, joka on mennyt itsestään ohi ajan kanssa.
Olen puhunut tästä neuvolassa ja he tietävät tilanteen.
Kuopus on sairastellut paljon korvatulehduksia ja tuntuu, ettei minulla enää ole paljon voimia jäljellä.
Terveydenhoitaja suositteli minulle neuvolan psykologia. Puhuin hänen kanssaan ja hän mainitsi että masennuslääkkeistä voisi myös olla hyötyä.
En haluaisi kuitenkaan käyttää niitä! Tuntuu pahalta että joutuisin turvautumaan kemikaaleihin. Pelkään sivuvaikutuksia ja että tulen niistä riippuvaiseksi. Haluaisin pärjätä omillani ilman niitä.
Mitä mieltä te asiantuntijat olette?
Kommentit (2)
Ite käytän lääkitystä kuten mm Sertram ja Risperidon ja kaikki masisoireet ja ahdistukset sekä itsariaikeet ovat poistuneet.
Monilla näyttää olevan pääosin huonoja kokemuksia masislääkkeistä.
Miksi näin?
Ovatko he lääkkeiden väärinkäyttäjiä eli yhdistävät alkoholin ja masislääkkeet?
Väärä lääke?
Kovasti on lääkkeet tuoneet naurua elämääni.
Naurattaa, jopa vähän liikaakin.
Osaako psykiatri sanoa tähän mitään, kun naurattaa/lapsettaa aika paljon?
Olen mä aina ollu poikkeava ihminen.
Mulla on tietääkseni aspergerin syndrooma.
Hyvää syksyä kaikille masispotilaille ja psykiatreille.
Kirjoittaja MrJuha82.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että palaa keskustelemaan asiasta. Näin asiantuntijana en voi oikein muuta sanoa. Kysele tarkemmin asiasta. Miksi sinulle tätä lääkitystä suositellaan? Lääkityksen tarpeen sitäpaitsi arvioi lääkäri, ei psykologi. Näistä psyyken lääkkeistä käydään nyt kovaa keskustelua. Itse olen keskitien kulkija. Minusta koskaan ei pelkkä lääke ole yksin ratkaisu, mutta yhdistettynä muuhun apuun ja tukeen siitä on joskus joillekin selvästi hyötyä. Mutta, kuten sanoin, puhu asiasta neuvolassa ja sen psykologin kanssa. Toivottavasti tilanne helpottuu nopeasti!