Psykologi Hannele Törrönen

Onpa kurja tilanne! Onko miehesi osallistuminen arkeen muuttunut vauvan syntymän jälkeen? Eli mikä on tämän historia? Parisuhteessa voi olla ihan ok, että vaimo tekee kotityöt ja miehellä on muita kotiin liittyviä vastuita silloin kun ollaan kahdestaan. Kun vauva  syntyy, tilanne muuttuu kertaheitolla. Silloin keskustelu työnjaosta on enemmän kuin paikallaan, etenkin kun/jos vauva valvottaa. On vieläkin perheitä, joissa pojilta ei vaadita kotitöihin osallistumista, nämä mallit istuvat lujassa! Mikäli mies on nyt muuttunut, niin se on sitten toinen juttu. Onko hänen vaikea asettua elämään vauvan kanssa? Äitien synnytysten jälkeisistä reaktioista puhutaan paljon (masennuksesta, ahdistuksesta) mutta myös miehillä voi olla vauvan syntymään liittyviä reaktioita Mikä on ollut tapanne keskustella/riiidellä/sopia? Näitä taitoja koetellaan kun ollaan vauvan syntymän jälkeen kovin herkillä. Ehdotan ensiksi, että jos mies ei suostu keskustelemaan asiasta, kirjoitat hänelle kirjeen. Teet asiallisesti mutta selkeästi tiettäväksi mitä häneltä toivot. Siis aivan konkreettisesti. Mikäli tilanne ei edisty, tarvitset kotiapua tms. Kysy siitä neuvolasta tai kotipalvelusta jos et saa sitä lähipiiristä. Yksi vaihtoehto on, että pyydät häntä mukaan neuvolakäynnille jossa ulkopuolisen kanssa voitte jutella tilanteesta, onko tämä mahdollista? Joka tapauksessa tarvitset arkeesi tukea. Tavalla tai toisella sinun on sitä saatava. Ja vielä, onko miehesi vauvan kanssa koskaan kahdestaan? Mikä heidän suhteensa on? Jospa hän välillä hoitaisi vauvaa yksin, ehkä vauva-arjen konkretia hahmottuisi paremmin? Hän saisi kiinni siitä kokonaisvaltaisesta imusta joka vauvan kanssa oleminen on. Toivon, että tilanteenne helpottaa nopeasti ja jaksatte iloita arjestanne enemmän!!

Hei 57! Kysymyksesi koskettaa varmaan monia. Suomalainen äitiyslomalainen voi olla todella yksinäinen! Ehdotan sinulle ensiksikin samaa kuin eräälle toiselle äidille tänään. Monilla paikkakunnilla on järjestöjä, jotka mielellään organisoivat toimintaa, kun vaan havahtuvat että voivat oikeasti olla avuksi kotona oleville äideille. Kysy asiaa neuvolasta, miten seurakunta? Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto jne. Kannattaa olla topakka ja myös vaatia tätä, ihan oikeasti. Vauvojen äitejä ei saa jättää yksin! Toinen iso kysymys on, että sinun on syytä miettiä, mikä kotona vauvan kanssa on vaikeinta? Voiko sille asialle tehdä jotain? Kerrot soittavasi miehellesi monta kertaa päivässä. Huolestuttaako sinua joku? Pelottaa? Väsyttää? Kerrotko siitä miehellesi? joskus olen kuullut, että äitien on jopa kumppanilleen vaikea kertoa, mikä lapsen kanssa olemisessa on vaikeaa. Olla äiti ja olla isä on tässä elämänvaiheessa aian erilaista, ihmeen vähän siitä puhutaan. Vauva menee äidin "ihon alle" aivan eri tavalla. Puhu tästä ymmärtäväiselle ihmiselle. Yritä pitää säännöllistä päivärytmiä ja ulkoilla riittävästi. Tee arjestasi mahdollisimman vähän stressaavaa ja mieti mistä saat energiaa ja mikä sitä vie. Onneksi tulee kesä ja valoa, vauvasi kehittyy nyt huimaa vauhtia, mistä asioista voit iloita hänen kanssaan? Tuonikäisillä on jo mahtava huumorintaju, yritä löytää yhteinen kanava hänen kanssaan. Juttele hänelle paljon! Lapsen hoitoon vieminen ja töihin palaaminen ovat aina jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja. Siihen en anna koskaan suoria neuvoja. Tärkeintä on, että löydät myös iloa lapsesi kanssa olemisesta!

Hei vaan, olen lukenut kysymyksesi moneen kertaan ja tuntuu, että osaan vastata vain muutamalla lisäkysymyksellä. Olet selvästi jo itse miettinyt asioita paljon ja kokeillut montaa asiaa. Miten vietätte päivät? Minusta tuntuu, että tarvitsette päiväänne muita ihmisiä, vauvallekin jo vähän kavereita, jotta hän tottuu muihin ihmisiin. Onko tämä jo arkeanne? Tuossa vaiheessa lapsen maailma avautuu väkevästi, hän pääsee jo liikkumaan ja kaikki muuttuu. On tavallista että vauvat ovat  tässä iässä öisin levottomia, nekin, jotka ovat ennen nukkuneet suhteellisen hyvin. Entä itse? Miten väsynyt olet? Saatko levättyä silloin kun vauva nukkuu. Edes hetken. Joskus jatkuva heräily vauvan kanssa ajaa sellaiseen hälytystilaan,että ei pysty rentoutumaan silloinkaan kun vauva nukkuu tai leikkii itsekseen tyytyväisenä. Yksi ihana leikki vauvan kanssa on se, että leikit "kukkuu" leikkiä, olet hetken piilossa ja tulet takaisin ja..vauva nauraa! Tässä todennat hänelle leikin avulla, että et katoa lopullisesti koskaan. Entä miehesi? Miten väsynyt hän on? viettääkö hän aikaa vauvan kanssa ihan kahden? Tuntuu, että isän osuutta vauvan rauhoittamisessa pitää vaan yrittää vahvistaa, hetki kerrallaan. Toivottavasti et ole kauhean huolissasi vauvasta? Tunnistatko jotain tällaista itsessäsi? Puhu neuvolassa ja muiden ihmisten kanssa vauvastasi. Miten he näkevät hänet? Joskus huolestuminen ja väsyminen ajavat äidin ja isän ylenmääräisen varovaisuuden tilaan, jolloin vauva alkaa tuntua heiveröiseltä ja särkyvältä. itse kamppailin tämän saman asian kanssa kun yhdellä pojallani oli vauvana paljon sairauksia. Onneksi oli topakka lääkäri, joka rauhoitteli. "Tämä kaveri on kuule ihan kunnossa". Toivottavasti saat lisäkommentteja muilta vastaavaa kokeneilta!

Sanoisin, että palaa keskustelemaan asiasta. Näin asiantuntijana en voi oikein muuta sanoa. Kysele tarkemmin asiasta. Miksi sinulle tätä lääkitystä suositellaan? Lääkityksen tarpeen sitäpaitsi arvioi lääkäri, ei psykologi. Näistä psyyken lääkkeistä käydään nyt kovaa keskustelua. Itse olen keskitien kulkija. Minusta koskaan ei pelkkä lääke ole yksin ratkaisu, mutta yhdistettynä muuhun apuun ja tukeen siitä on joskus joillekin selvästi hyötyä. Mutta, kuten sanoin, puhu asiasta neuvolassa ja sen psykologin kanssa. Toivottavasti tilanne helpottuu nopeasti!

Hei vaan, kysymyksesi on tosi tärkeä. Hyvä kun ajattelet juuri noin! Vauvan kanssa kaiket päivät yksin, on välillä aikuista "upottavaa" vaikka kaikki olisi ihan hyvin. Kysypä vaikka neuvolasta ensiksi, onko paikkakunnallanne jotan järjestöä tms. joka voisi ryhtyä organisoimaan pienten lasten äideille toimintaa? Vaikka kerran viikossa? Olen itse muinoin järjestänyt tällaisia monta kertaa ja niiden käyntiin saaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Jos löytyy se yksi aktiivinen, joka innostuu, niin se riittää. Jotain ohjelmaa, nimenomaa mukavaa, kivaa ja virkistävää siihen voi aluksi järjestää, mutta kokemukseni mukaan yleensä äideillä on keskenään niin paljon  puhuttavaa, että mitään luentoja tms. ei kaivata. Kuppi kahvia ja jotain hyvää, pientä syötävää on myös sitä ihanaa arjen luksusta. Toivottavasti tämä onnistuu!