väsynyt äiti
Hei te hieman vanhempien lasten äidit...
Meillä on esikoinen 1,5v ja seuraava syntyy marraskuussa. Kolmannenkin haluaisin mutta... Mä oon vaan niin väsynyt. Vai sanoisinko yksinäinen. Asutaan paikkakunnalla jossa ei meillä ole ystäviä kovin lähellä. Ei sillä, että meillä ylipäätänsä olisi ystäviä joilla olisi lapsia. Meillä ei perheenä ole viikonloppuisin paljoo tekemistä, kun ei ole esim ketään kenen luo mennä kylään. Minun ja mieheni perheet eivät myöskään paljoa ole maisemissa. Juhannukset ym. menee kutakuinkin kotona...
Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ekat 4kk vauvan syntymän jälkeen ja viime ajat tuntunu siltä että ei se pois tainnut mennäkään... Tavallaan olen kyllä toivoa täynnä elämän suhteen mutta kaikki tää arki on vaan niin .... voimia vievää? En enää koe olevani muuta kun äiti, väsynyt mäkättävä äiti joka vaan siivoaa ja lisääntyy... Haluaisin nähdä ihmisiä, urheilla, matkustella... tiedän että jonkun mielestä olen varmaan itsekäs, mutta tää pikkulapsiaika tuntuu todella rankalta. Viikonloppuisin se olen minä joka herää muksun kanssa, siivoaa, tekee ruokaa, käy kaupassa... pelkään että mun katkeruus vaan lisääntyy toisen lapsen myötä. Puran pahaa oloani mieheen joka ei mielestäni ole "joutunut luopumaan" yhtä paljosta kuin minä. Haaveilen ajasta jolloin lapset olisivat niin isoja että heidät voisi jättää kotiin keskenään ja voisimme mieheni kanssa lähteä lomalle yhdessä.
En haluaisi vanhana mummona kiikkutuolissa muistella että olinpa ankea ja masis ja valitin kun lapset oli pieniä, vaan haluaisin nauttia tästä ajasta ja näistä naperoista. Tuntuu vaan että kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet vie voimat. Äitiys on rankinta mitä olen kokenut, tietty samalla ihaninta. Miten äitiys on nykyään naiselle niin rankkaa? Millon tää helpottaa? Kokemuksia, ajatuksia? En oikeesti oo näin masentava ihminen, ennen olin iloinen, pirteä, en valittanut koskaan mistään......... ikävöin sitä ihmistä enkä tiedä missä on mennyt pieleen. Olenko lellitty kun en kestä tätä?
Kommentit (2)
Hei näin kirjoituksesi ja ajattelin tulla kysymään että mikäli tarvisitte lastenhoitajaa niin minuun voi ottaa yhteyttä olen 23 vuotias nainen Itä-helsingin Puotilasta.
Kokemusta löytyy lastenhoidosta 6vuoden kokemuksella vauvoista kouluikään saakka.
Mikäli haluatte kahden keskeistä aikaa tai mennä elokuviin ym.
minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostitse : jeskutinsku@gmail.com
Yst.terv.jessica
Ymmärrän hyvin, miltä sinusta tuntuu. Minulla on kaksi lasta (3 v. ja 10 kk) ja kummankin kohdalla olen kokenut jonkinlaista synnytyksen jälkeistä masennusta ja ahdistusta. Esikoisen kohdalla oloni alkoi onneksi helpottaa, kun hän oli noin 2 kk vanha. Sen jälkeen jokainen päivä oli edellistä valoisampi. Kotiäiteys oli minulle kuitenkin henkisesti todella rankkaa, joten menin töihin vanhempainvapaan päätyttyä ja mieheni jäi noin vuodeksi hoitovapaalle.
Vaikka mieheni pärjää hyvin lasten kanssa, kotityöt ovat aina olleet pääasiassa minun vastuullani. Toisen lapsen synnyttyä myös lasten hoitaminen oli lähes kokonaan minun vastuullani, koska mieheni halusi keskittyä opintoihinsa. Väsyin tilanteeseen niin paljon, että masennuin nuoremman lapsemme ollessa 2 kk. Vaikka masennus meni ohi, katkeruus miestäni kohtaan jäi. Luulen, että oloani hankaloitti myös se, että päätin hoitaa nuorempaa lastamme kotona kunnes hän on 1,5 v. vanha, vaikka olisinkin halunnut jo palata töihin. Huono oloni heijastui parisuhteeseemme, joka oli lopulta niin tulehtunut, että päätimme hakeutua pariterapiaan.
Olemme käyneet pariterapiassa vasta kaksi kertaa, joten en osaa vielä sanoa, pelastaako terapia suhteemme. Mutta olen onnellinen siitä, että terapeutti suostutteli mieheni ottamaan vastuun ruuanlaitosta. Oloni on paljon kevyempi, kun en joudu miettimään sitä ja teen ruokaa vain silloin tällöin mieheni pyynnöstä. Mieheni keksi myös laittaa jääkaapin oveen listan, johon hän kirjoittaa lähes joka päivä jotain positiivista minusta. Näiden kehujen ja kiitosten lukeminen piristää minua arjen keskellä ja auttaa minua rauhoittumaan, kun suutun miehelleni jostain.
Toivottavasti sinäkin keksit miehesi kanssa joitain tapoja, jotka keventäisivät vastuutasi arjen pyörittämisestä ja toisivat siihen enemmän iloa.