Mika motivoi? mista saat inspiraatiota laihdutukseen?
Heippa kaikille,
mika saa teidat tayteen intoa laihduttaa, mista saatte voimaa?
Mina sain taas kipinan etta nyt on todella tehtava jotain, kun katsoin vanhoja valokuvia etta minkalainen olen joskus ollut. Paatin ripustaa motivointi kuvan jaakaapin oveen seka juoksumaton viereen. Niin etta huonolla hetkella voi katsoa tavoitetta ja muistaa minkatakia tassa " karsitaan" .Myos lukemalla fitness lehtia ja onnistuneita laihdutustarinoita tai katsomalla esim sinkkuelamaa saan inspista.
Olisi mukava kuulla minka avulla te muut tsemppaatte itseanne.
t.Olgamaria
Kommentit (3)
ja kun siitä lystistä maksoi niin pitihän siitä jotain tulosta saada aikaiseksi. Nyt on 25 kg kevyempi olo!
Valokuvat ovat kyllä tosiaan yksi. Katselin kesällä otettuja valokuvia, enkä meinannut millään ymmärtää että mullahan oli niissä kuvissa läskiä käsivarsissa ja kivan näkönen makkara vyötäröllä... Jotenkin olin nähnyt itseni erilaisena. Viimeinen niitti arkun kanteen tuli kun loppukesästä pienissä sievissä juteltiin yhden puolitutun kanssa läskikeskustelua. Sitten hän vaan sanoi, että sä oot kyllä sitten nätti (miespuolinen puolituttu siis), mutta taisit painaa sinäkin vähemmän kun viime vuonna tavattiin.. Myönsin, että kyllä niin on juu... (vaivaiset 10 kg) :D.
Sen keskustelun jälkeen heräsin, että hei... omasta mielestäni olen lihonnut ja muutkin sen näköjään noin selvästi näkee.. asialle on tehtävä jotain ja niin sitten aloitin, vähän päälle 2 kk takana ja noin 8 pudonnutta kiloa. Pian ollaan entisissä mitoissa. Alkaa tuntumaan taas omalta itseltä.
Mua siis motivoi ihmisten kommentit, esim. jos joku huomaa mun laihtuneen. Sitten motivoi valokuvat, painonlasku ja terveysasiat myös ennaltaehkäisevässä mielessä. Oman olon keventyminen motivoi. On ihanaa kun tuntuu kevyelle eikä reidet hankaa yhteen kävellessä. Vatsa on littanampi ja mittanauha näyttää senttejä kadonneen.
Sekin motivoi kun kerää vaikka reppuun 8 maitotölkkiä ja kuljeskelee sen kanssa hetken... että tämän verran painoin vielä hetki sitten.. ja lopuksi käy vaa' assa ihastelemassa sitä lukemaa reppu selässään. Asia täytyy vääntää itselleen rautalangasta, jotta sen ymmärtää. Sitten sitä kyllä miettii, että haluanko tosissaan nää kilot takaisin...
Vanhat pieneksi jäneet housut motivoi myös. Muutamat meni jo komeasti jalkaan, tuli hyvä mieli. Sieltä sitten kaapista sovittelemaan, että joko nää ja nää housut menis jalkaan. Jollei mene ja läski tursuaa kauluksista jenkkakahvoille, niin kyllä sitä miettii, että silloin mahduin näihin ja nyt on näin paljon ylimääräistä... sinä nousee taisteluhenki, että eihän tää nyt näin voi mennä ja se on vaan musta itsestäni kiinni, mitä mun käsi tonne suuhun lappaa. Ketään muuta en voi syyttää.
Aion laihtua tällä kertaa pysyvästi, en halua jojoilla painoni kanssa montaa kiloa edestakas. Nyt se saa luvan lähteä ja sen jälkeen pidetään se yllä ja piste.
Olipas siinä kerrakseen... :)
Sitä jotenkin innostuu ja haluaa lisää ja lisää sitä alemmas :)