Miksi niin mielenkiintoinen mutta hiljainen palsta?

Tosiaan meitä taustailijoita varmaan enemmän kuin aktiivisia kirjoittelijoita. Yleensä olen löytänyt vastauksia kysymyksiini selailemalla näitä keskusteluja, eikä ole sitten ollut aihetta itse kirjoittaa. Hmm, aika ryhdistäytyä, niinpä vihdoin rekisteröidyin ja lupaan ja vannon osallistuvani aktiivisemmin tällä foorumilla :) Itsellä romanialainen mies ja vauvahaaveita - sitä kautta näille sivuille ohjauduin. Ystäväpiirissä tai suvussa ei muita, joilla ulkomaalainen kumppani, joten tää foorumi ollut paljon avuksi käytännön asioita suunnitellessa.

Mutta aika harvoin osuu kohdalle. Eli mulle on tullut mielikuva että palstalla keskustelee aktiivisesti lähinnä afrikkalaisten miesten vaimot. Tämä ei ole mitenkään negatiivista heitä kohtaan, älkää vaan ottako itseenne, vaan tarkoitan että monesti mulla ei ole kommentoitavaa kun en osaa sanoa. Eli mulla on Thai-Filippino mies ja harvoin löydän täältä ihmisiä tai keskusteluja jotka meitä koskettaa. Luen toki ihan mielenkiinnosta kaikkia juttuja, mutta en pysty antamaan mitään järkevää komenttia joten en sitten kommentoi mitään :-)

Ap:lle tiedoksi että mun paras miespuolinen ystävä ja tyttäreni kummi on italialainen. Italialaiset miehet ovat ihan maailman parhaita herrasmiehiä :-)

Minusta on tosi ihanaa että Italia on vaan muutaman tunnin lentomatkan päässä ja lentoliput suht.koht edullisia. Joskus ollaan otettu pitkä viikonloppu matka sinne jos kullalla ikävä yllättää.

Mutta mukavaa iltaa kaikille, palataan taas asiaan.

-Bernilla.

ja alussa vastailin innokkaasti jutteluihin, en kommentoinut omasta mielestani mitenkaan ikavasti; mutta nama ' paikalliset' alkuperaiset kylla ' syovat elavalta' valilla! Ainakin on sellainen olo joskus! Ollaan liian agressiivisia toisten vastauksiin... se ainakin mun osalta sai hiljenemaan ja suun suppuun...

Myos mulla noi miesten syrjahypyt ja muut tollaset ei kiinnosta; juttelisin mielellani ihan arkipaivan jutuistakin, mutta mutta... joten hiljaisesti hyvaa tulee...

mä käyn n.kerran viikossa täällä toteamassa, että oikeestaan mitään uutta ei ole. miksiköhän? mietin, että onkohan suomi niin pieni maa, että ihmiset ei uskalla kirjoitella tunnistamisen pelossa? mitä mieltä olette?

Myöskin se, että ystäviini ei oikeastaan kuulu muita moku-pareja, eli kukaan heistä ei lue tätä palstaa, vaikutta asiaan... Voisin kuvitella, että jos olisi enemmän suomalaisia tuttuja, jotka olisivat naimisissa samanmaalaisen kanssa kuin itse olen, niin en kirjoittelisi juuri mitään... Siis esim. parisuhteesta.

Heippa,



täällä kirjoittelee myös yksi taustailija, en ole ennen juurikaan tälle palstalle kirjoitellut. En ole löytänyt kovinkaan paljon itselle läheisiä asioita, suurimmaksi osaksi täällä taitavat kirjoitella juuri islaminuskoiset tai afrikkalaisten kanssa asuvat. Länsimaisia monikulttuurisia perheitä ei juuri näe, joten aiheetkin ovat aika kaukana omasta elämästä.



Minua kiinnostaisi lukea perheiden kokemuksia monikulttuurisista perheistä, joissa ei ole ongelmia uskonnon kanssa, joissa kummatkin käyvät töissä ja syövät " normaalia" ruokaa, miehellä on pysyvä oleskelulupa tai kaksoiskansalaisuus jne...



Meillä on tulossa ensimmäinen vauva ensi vuoden alussa, joten esim. kahden kielen kokemukset kiinnostavat kovasti.



Kaneli

Hei vaan kaikille, joita tämän palstan tylsyys kaivelee :) Ei silti, minustakin täällä on väliin hyvinkin tylsää ;)



Minä olen palstaillut tällä nimenomaisella foorumilla reilun vuoden ja täällä on sekä tylsää että ratkiriemukasta ja kaikkea siltä väliltä. Juuri siksi osallistun kirjoitteluun, että saisin joskus vaikuttaa, mitä aiheita täällä käsitellään. Minulla on myös joitakuita ärsyttävä tapa oikaista väärinkäsityksiä tai täysin vääriä tietoja sisältäviä kirjoituksia, koska, kuten moni teistäkin jo mainitsi, taustailijat saavat täältä joskus hyvinkin tarpeellista tietoa. Ja olisihan se ikävää, jos täältä saatu tieto osoittautuisikin vääräksi. Minulla on myös tapa puolustaa syyttömiä ja syyttä haukuttuja, vaikkei asia tai aihe suoranaisesti minua itseäni tai perhettäni koskisikaan. Ja minusta on hauskaa joskus ihan vain ärsyttää ;)



Perhe-elämä kuin perhe-elämä... en lainkaan käsitä erottelua monikulttuuristen perheiden keskustelupalstalla. Ovatko valkoiset ja kristityt täälläkin sitä parempaa väkeä ja kaikki muut sitten huonompaa väkeä? Surullista, jos tällaisellakin palstalla joidenkin tarvitsee yrittää kohottaa itsensä toisten yläpuolelle :( Näin siis olen joskus palstaa lukiessani tullut ymmärtäneeksi...



Monella alunperin afrikkalaisellakin miehellä on muuten pysyvä oleskelulupa tai Suomen kansalaisuus/kaksoiskansalaisuus. Useissa afrikkalais-suomalaisissa perheissä molemmat vanhemmat ovat hyvinkoulutettuja ja kummatkin käyvät työssä. Uskonnolliset ongelmat eivät ole pelkästään afrikkalaisperheiden ongelmia, eikä perheiden uskontojen erilaisuuksista tunnu useinkaan tekevän ongelmaa itse perheet vaan ympäristö.



Mitä on normaali ruoka? Meillä nimittäin ainakin syödään mielestäni ihan normaalia ruokaa. Meillä ei esim. tapeta ruokaa itse ennen pöytään laittoa, ostamme ruokatarvikkeemme samoista kaupoista kuin " paremmatkin" ihmiset jne. Miten se siis meidän valmistamanammekaan olisi epänormaalia? ;)



Palstalla käydään suht säännöllisesti keskustelua esim. kaksi- tai monikielisyydestä. Monessa palstan perheessä kun lapset oppivat useatakin kieltä ihan äidinmaidon mukana. Sehän yksi monikulttuuristen perheiden rikkauksista onkin, kantaväestön perheisiin verrattuna. Meidänkin perheessämme on yhteensä neljä kieltä, aktiivisesti käytössä kaksi, passiivisesti kaksi muuta.



Kaikki taustailijat, kirjoittakaa ihmeessä. Kuten huomaatte/olette huomanneet, eivät kaikki täällä vuosia roikkuneetkaan kirjoittajat pysy aina asiassa tai kommentoi asiantuntevasti, miksi siis uusilta kirjoittajilta sellaista vaadittaisiin? Tai no voihan joku yrittää vaatia, mutta tarviiko kaikkien valitukset ottaa niin helkutin kirjaimellisesti. Ainoa keino vaikuttaa tällä foorumilla kirjoitettuihin aiheisiin on kirjoittaa uusia aiheita itse. Ja osallistua muiden aiheisiin. Pelkällä taustailulla homma ei muutu miksikään.



Taisi tulla aikas kärjistettyä tekstiä... mutta loppuviimeksi kaikki me olemme kantaväestöön nähden samalla viivalla. Kenen tahansa lapsi, väristä riippumatta, saattaa joutua rasistisen kiusaamisen, jopa hyökkäyksen kohteeksi koulussaan. Kuka tahansa meistä vaimoista saattaa joutua selittelemään ympäristölleen miksei suomalainen mies kelvannut jne. Siksi minusta on aina hyvin surullista, kun joudun vastatusten ennakkoluuloisen henkilön kanssa, joka itsekin kuitenkin elää monikulttuurisessa liitossa. Meidänkin lapset saattavat olla samassa koulussa tai päikkärissä...



Terkuin yksi kristityn afrikkalaisen kanssa asuva ateisti ;)

Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, miksi myös te ette tee aloituksia tänne jos jokin aihe kiinnostaa?? Ei siihen aina tarvitse pitkää stooria kirjoittaa, jotta keskustelua saa aikaan.

Täällä on varmasti monenlaista lukijaa ja kirjoittelijaa, vaikka tietyt aiheet ovatkin saaneet paljon palstatilaa. Kaikki eivät välttämättä halua tuoda ihan selvää kuvaa itsestään julki kun ei halua tulla tunnistetuksi, koska sellaisestakin joillain on huonoja kokemuksia, ikävä kyllä. Itse olen yh-äiti, lapseni ovat isänsä puolelta afrikkalaisia ja olen myös muslimi ja paljon muutakin. Keskustella voin aiheesta kuin aiheestakin, vaikka se ei suoranaisesti minua koskettaisi tai mielipiteeni eroaisi rajustikin muista, mutta sehän tekisi keskustelun vain antoisammaksi! Jos joku alkaa ihan väittelemään vastaan tms. ei sitä kannata ottaa niin itseensä, kaikilla on mielipiteensä. Ystäväpiirissäni on ihmisiä, joiden puolisot ovat ties mistä päin maailmaa ja he asuvat Suomessa -kuten mrs.O tuossa sanoikin, ei sillä ole väliä mistä päin maailmaa on, vain jo se lapsen (tai puolison) hieman " eksoottisempi" ulkonäkö tai " outo" sukunimi voi " aiheuttaa" meille ulkomaalaisten puolisoille " yhteisiä kokemuksia" . Kaikilla lapsellisilla perheillä on ihan toisenlainen haaste kasvattaa lapset kuin kantaväestöllä. Hyvällä ystävälläni on lapsi italialaisen kanssa, ulkonäöltään lapsi menisi ihan " suomalaisesta" , mutta meillä äideillä on kuitenkin hyvin paljon keskusteltavaa myös lapsien " isien maihin" liittyen, vaikka aivan eri kulttuureista ovatkin. Olen matkustellut koko ikäni ja asunut Afrikassa, joten se nyt minua itseäni koskettaa kaikista eniten, mutta minulle se on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten paljon muut " mokuparit/perheet" eroavat siitä mitä minä olen oppinut ja kokenut lyhyen elämäni aikana ja miten paljon samoja, tuttuja juttuja löytyy!

Minä olen se meidän perheen pää, suomalainen nainen, mutta ei meilläkään ihan suomalaiselle " tavallisia" ruokia syödä ; ), meilläkään ei ole ongelmia uskonnon kanssa, paitsi sukulaisten aiheuttamana, meillä arkipäivää ovat työ, opiskelut ja lasten hoitojärjestelyt & perheen harrastukset! Syrjähypyt ovat lähinnä koskettaneet tuttujen perheitä, väkivalta omaani, niitä elämän ikäviä puolia, mutta juuri tällaisista keskustelupalstoista voi olla paljon hyötyä niille, jotka kotona pohtivat myös näitä elämän vaikeita kysymyksiä, uskaltamatta " hakea apua tai tukea oikeassa elämässä" . Jos olisin itse tiennyt esim. tämän kaltaisesta palstasta joitain vuosia sitten, olisin voinut säästyä paljolta pahalta. Joten aktiivisesti vain uutta aihetta palstalle, jos siltä tuntuu, niin varmasti joku aktiivinen taustailijakin innostuu useammin kommentoimaan.

Awa -suomalainen nainen, opiskeleva, työssä käyvä yh-äiti, muslimi, urheilija, afrikkalaisen ex ja paljon muuta! Lol...;)

Minäkään en ymmärrä miksi ns. valkoiset maahanmuuttajat olisivat sen parempia kuin muualta muuttaneet, ihmisiä me kaikki olemme. Mutta olen huomannut, että valkoisella maahanmuuttajalla on paljon helpompaa kuin värillisellä veljellään/sisarellaan. En usko, että oleskelulupa anomusta laittaessa valkoista epäillään epärehellisyydestä ja ei ainakaan silloin, jos hän sattuu olemaan sellaisesta maasta, missä ei ole ongelmia ja elintasokin on hyvä. Eli kyllä se niin on, että pigmentiltään tummemman miehen/naisen naineet joutuvat selvästi kovemmalle tämän yhteiskunnan kanssa, VAIKKA niinhän se ei saisi olla. Sen takia tälläkin palstalla tietyt kulttuurit tulevat enemmän esille kuin esim: Eurooppalaiset, Amerikkalaiset jne ..



Onhan tällä palstalla kädenvääntöä olemassa asiasta kuin asiasta, mutta se kädenvääntökin on silkkaa ' hupia' ja väittelyä, vaikka välillä tulee kirjoittaneeksi kaikkea sellaistakin, mitä EI todellakaan edes tarkoita. Itse henkilökohtaisesti olen oppinut eri kulttuureista juuri tällä kyseisellä palstalla, ja mielenkiinnolla olen lukenut mm. Ramadanista ja olevia kirjoituksia, KUN itse en tiedä siitä mitään. Joten kannattaa myös lukea muiden kirjoituksia oppimistarkoituksella. Ja kaikki kulttuurit ovat mielenkiintoisia.



Itse olen myös miettinyt, että onko tällä palstalla aasialaisia aviopareja muita, kuin minä ja ninni-03 ? Meillä ei noudateta mieheni kulttuurin mukaisia juhlia, vaikka olen mieheltäni monesti kysynnyt haluaisiko hän, että me juhlisimme niitä. Ollessamme mieheni kotimaassa, vietämme juhlia, jos niitä on, mutta aika vaisuhkosti mieheni niihin silloinkaan ottaa osaa. Nyt kun perhe lisääntyy niin mielenkiinto aviopuolison kulttuuriin on vain kasvanut, koska onhan lapsi meidän molempien ja silloin hänellä on oikeus molempien kulttuuriin, uskontoon, kieleen jne



t. emmi

Et varmaan huomannut lukea mun viestiäni tuosta ketjusta.

Eli kun kyselit suomi-aasia perheitä. Mun mies siis on Thai-Filippino, jonka äisdinkieli englanti (asui ekat 8v englannissa). Olemme asuneet myös pari vuotta Japanissa.

Meidän kulttuurierot ja ongelmat ovat tulleet lähinnä suvun puolelta ja voimistuneet lasten myötä. Varsinkin anoppi on tuonut mukanaan monta harmia :(

Vai onko niin, ettet kaneli halua lukea mielipiteitä tai kokemuksia ei-eurooppalaisten vaimoilta? Kyllähän täällä on ollut keskustelua kielestä, lasten ulkonäöstä, miehen työllisyydestä jne. Minä ainakin henk.koht. luen mielelläni kaikkien kirjoituksia ja kokemuksia.



Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole ihan " normaali" parisuhde kuitenkin ja ihan keskivertotyyppejä olemme, vaikka mies olisikin Euroopan ulkopuolelta kotoisin. Meilläkään ei ole oleskelulupa ongelmia, syömme aivan " normaalia" ruokaa (mikä on epänormaalia?), käyn töissä ja mies opiskelee, eikä meillä ole ongelmia uskonnon takia.



Pistäpäs joku kiva aloitus, aivan varmasti saat vastauksia ja toivottavasti myös hyödyllistä tietoa :)

Asumme tosin naapurimaassa Ruotsissa. Itsekin olen siis ulkomaalainen. Mieheni on iranilainen, hänen perässään olen Ruotsiin muuttanut.



Olemme olleet parikymmentä vuotta yhdessä, naimisissa 14. Lapsia on kolme, 3 - 9 vuotiaita. Anoppini on rakas perheenjäsen.



Olen itse osallistunut lähinnä monikielisyyskeskusteluihin. Lapset ovat kolmikielisiä, ja nyt kun vanhin on jo yhdeksän, uskallan sanoa että kolmikielisyys on ollut onnistunut ratkaisu. Ja työläs.



Monet uskottomuus- ja uskontokeskustelut tuntuvat vierailta, eivätkä herätä kirjoitushaluja.



Itse olisin varmaan eniten kiinnostunut lapsiperheistä, joissa käytetään sekä suomen- että persiankieltä...

Mä sanoisin, että rohkeasti vain aloituksia tekemään. Ehkäpä, jos kaikki vain tuntuu niin tavalliselta ja normaalilta, niitä keskustelunaiheitakaan ei tunnu löytyvän?



Varmaan meillä on erilaisia kokemuksia siitä riippuen, mistä puolisomme ovat kotoisin tai millä statuksella ovat maahan tulleet jne., mutta kyllä monesti on nähty, että paljon yhteistäkin löytyy, em. seikoista riippumatta. Musta on henk. koht. kiva sekaantua vähän joka asiaan, vaikkei mulla olisikaan omakohtaista kokemusta aiheesta. Joskus paha tapa, myönnetään ;)



Meillä on omasta mielestäni aika normaali perhe. Ulospäin emme varmaan kovin paljon poikkea standardisuomalaisesta perheestä (jos sellaista onkaan). Mä ja mieheni käymme töissä, meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa, mies on Suomen kansalainen (taustaltaan Vietnamin pakolainen), uskonnon kanssa ei ole ollut ongelmia (mies buddhalainen, mä ateisti) jne. Toisaalta joistain arkisistakin asioista saattaa käydä ilmi, että poikkeamme jonkin verran suomalaisista ja ikävä kyllä suomalainen yhteiskunta jaksaa edelleen, 16 vuoden jälkeen, muistuttaa, ettei mieheni ole suomalaisten kanssa kaikissa asioissa samalla viivalla.

asia oli ilmeisesti vieras. Mielelläni juttelisin kaikesta kaikkien kanssa. En kato kansalaisuuksia, minä en ole mikään rasisti eikä miehenikään. Mutta aina ei ole edes aikaa vierailla täällä, mitä nyt joskus käyn hätäisesti kurkkaamassa. Nytkin työt painaa päälle. Mutta toivotan kaikille mukavaa syksyä ja palataan asiaan.

Ei siis aina ole helppoa eurooppalaisillakaan, varsinkaan jos sattuu olemaan kotoisin esim. Albaniasta kuten oma mieheni. Albanialaisiinkin kun kohdistuu paljon ennakkoluuloja, toisinaan aivan kasittamattomiakin.



Meidankin elama on ihan normaalia: tyossa kayntia, television tuijottelua, netissa surffaamista, ystavien tapailua, ulkoilua, arkiaskareita ym. Nyt parhaillaan etsimme kuumeisesti tilavampaa asuntoa, silla esikoisemme on maara syntya helmikuussa. Mina aion puhua lapselle suomea ja mies albaniaa, ja koska yhteinen kielemme on paaasiassa englanti, niin sekametelisoppa on valmis. :)



Uskontoasiat eivat merkitse meille kummallekaan juuri mitaan, joten miksi niista tapella. Hyvin sovussa me elelemme.

Aina ei löydy ketään, joka kommentoisi jotakin aihetta. Muistan sinun Bernilla kysyneen jotakin työharjoittelusta täällä aiemmin. Minä tiedän jotakin aiheesta, mutta en tuosta loma-asiasta, enkä halua tuollaisessa asiassa lähteä arvailemaan (kun on kuitenkin henkilön taloudellisesta toimeentulosta loppuviimeksi kyse). Joku muu muistaakseni kehottikin kysymään asiasta työvoimasta/Kelasta ja en minäkään muuta neuvoa olisi osannut antaa. Miksi siis suotta toistamaan toisen kirjoittajan hyvää neuvoa :)



Kaikkiin aiheisiin ei aina löydy (täältäkään) vastausta. Lisäksi näissä ulkomaalaisasioissa käytännöt saattavat olla vaikkapa esim. pärstäkertoimen mukaan vaikeampia tai helpompia eli kellään tuskin on ihan yksiselitteistä, kokemusperäistä tietoa, jota voisi tuosta vain soveltaa johonkin muuhun tapaukseen.

Heippa,

arvasinkin, että kirjoituksestani voi saada väärän kuvan ajatuksistani ja niin kävikin. En todellakaan tarkoittanut, että valkoihoiset eurooppalaiset (oma miehenikään ei ole Euroopasta eikä Usasta) olisivat jotenkin parempia, mutta kun katsoo keskusteluaiheita tällä palstalla, ne liikkuvat kovin usein esim. ympärileikkausten, Ramadanin tai työ- tai oleskelulupavaikeuksien ympärillä ja siksi peräänkuulutin hieman provosoivasti myös muita keskusteluja. Ja sinänsä tavoite täyttyi, koska tästähän tuli hyvinkin aktiivinen keskustelu :-).

Täytyy varmasti aktivoitua äitiyslomalla, kun vauva on syntynyt. Sitten varmaan niitä kysymyksiäkin nousee eri tavalla kuin nyt.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille ihon väriin katsomatta :-).

Baha:

Vai onko niin, ettet kaneli halua lukea mielipiteitä tai kokemuksia ei-eurooppalaisten vaimoilta? Kyllähän täällä on ollut keskustelua kielestä, lasten ulkonäöstä, miehen työllisyydestä jne. Minä ainakin henk.koht. luen mielelläni kaikkien kirjoituksia ja kokemuksia.

Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole ihan " normaali" parisuhde kuitenkin ja ihan keskivertotyyppejä olemme, vaikka mies olisikin Euroopan ulkopuolelta kotoisin. Meilläkään ei ole oleskelulupa ongelmia, syömme aivan " normaalia" ruokaa (mikä on epänormaalia?), käyn töissä ja mies opiskelee, eikä meillä ole ongelmia uskonnon takia.

Pistäpäs joku kiva aloitus, aivan varmasti saat vastauksia ja toivottavasti myös hyödyllistä tietoa :)

.kaneli.:

Heippa,

täällä kirjoittelee myös yksi taustailija, en ole ennen juurikaan tälle palstalle kirjoitellut. En ole löytänyt kovinkaan paljon itselle läheisiä asioita, suurimmaksi osaksi täällä taitavat kirjoitella juuri islaminuskoiset tai afrikkalaisten kanssa asuvat. Länsimaisia monikulttuurisia perheitä ei juuri näe, joten aiheetkin ovat aika kaukana omasta elämästä.

Minua kiinnostaisi lukea perheiden kokemuksia monikulttuurisista perheistä, joissa ei ole ongelmia uskonnon kanssa, joissa kummatkin käyvät töissä ja syövät " normaalia" ruokaa, miehellä on pysyvä oleskelulupa tai kaksoiskansalaisuus jne...

Meillä on tulossa ensimmäinen vauva ensi vuoden alussa, joten esim. kahden kielen kokemukset kiinnostavat kovasti.

Kaneli

Siis ihan oikeasti! Kummallinen käsitys Kanelilla palstan " vakkareista" ... Ainakaan meillä ongelmia ei ole uskonnon suhteen (mies on kylläkin muslimi ja peräti afrikkalainen, mutta onko se jokin ongelma?), kummatkin käymme töissä (mitä nyt itse olen äitiyslomalla), ja ruokakin mitä syömme, on täysin normaalia (lasten suurinta herkkua äidin lasagne ja isän kanakastikkeet riisin kanssa). Sianlihaa emme syö, mutta onhan noita kasvissyöjiäkin maailma pullollaan... Miehellä on kaksoiskansalaisuuskin jne.

Kokemusta sen sijaan meillä on kaksikielisyydestä, monikulttuurisuudesta perheenä (ja myös ammatin puolesta molemmilla), joka meidän perheessämme tarkoitaa normaalia lapsiperheen arkea (ei mielestäni eroa esim. " koko suomalaisten naapuriperheiden arjesta).

jos sattuu edustamaan maailman halveksituinta/syrjityintä vähemmistöä.

Itse käyn täällä silloin tällöin katsomassa uudet aiheet, mutta harvemmin on mitään itseä koskettavaa. Mielelläni kyllä lueskelen, vaikken kommentoikaan kuin kerran vuodessa suunnilleen :D