miehen suku vierailee miten heille sopii...

Ihmisillä on erilaisia tapoja ja erilaisilla tavoilla on kullakin hyvät ja huonot puolensa.



Todennäköisesti miehesi suvussa vain on ollut tapana poiketa tuosta vain kyselemättä. Itse asiassa se on vanha tapa ja niin on toimittu erityisesti itäisessä Suomessa, kun taas lännessä ollaan oltu paljon pidättyvämpiä. Nykyajan trendi taas on se, että halutaan antaa ulospäin aina tiptop huoliteltu kuva ja siihenhän yllätysvierailut eivät sovi.



Suhtaudun vähän skeptisesti siihen, että saisit miehesi sukua ilman riitaa muuttamaan tapojaan. Toisaalta henkilökohtainen mielipiteeni on, että yllätysvierailut ovat kivoja ja erityisesti spontaaniuden puute ja suunnittelun tarve vähentävät ihmisten kanssakäymistä, kun pitää aina etukäteen sopia, siivota, leipoa jne. eikä kellään ole sellaiseen aikaa.



Näkisinkin että sinun ongelmasi on, että yrität varustautua spontaanivierailuihin kuten varustautuisit suunniteltuihin vierailuihin ja se ei ole tarkoitus! Ne, ketkä spontaanivierailuja harrastavat tietävät kyllä ja ovat varautuneet siihen, että jos yllättäen tulee kylään, niin välttämättä ei olla kotona tai jos ollaan, niin pyykit ovat levällään, tiskit tiskaamatta, talo imuroimatta ja jääkaappi tyhjä. EI SE HAITTAA! Vierailun tarkoitus on nähdä teitä, ei ihailla esittelemäänne täydellistä perheidylliä tai syödä gourmetherkkuja. Ja jos joku soittaa tulevansa tunnin päästä ja olette lähdössä jonnekin, niin SEN VOI KYLLÄ SANOA, ei soittaja oleta teidän peruuttavan takiaan tärkeitä menoja (ja jos olettaa, niin sitä suuremmalla syyllä pitää sanoa). Ja yllättäen kylään tulevalle ei välttämättä tarvitse tarjota mitään - tai sitten voi tarjota maksalaatikkoa, jos olitte ryhtymässä sitä juuri syömään.



Ehdottaisin, että asennoituisit tilanteeseen niin, että vierailuja on kahdenlaisia. On niitä, joista sovitaan hyvissä ajoin etukäteen ja joihin varustaudutaan, siivotaa, leivotaan jne. Ja sitten on niitä yllätysvierailuja, jotka ovat päivän piristysruiskeita, mutta joista ei tarvitse stressata, vaan voi ihan rauhassa jutella rikkinäiset kotiverkkarit päällä ilman sapuskaa.

samaa minäkin kirjoitin tänne aiemmin,kuin miehen vanhemmat eivät osaa ottaa puhelinta käteensä ja soittaa ennekuin tulevat. Suoraan vaan yleensä ovesta sisälle. Muutama nolo tilannekin sen takia käynyt. Eikä aina olla kotona heitä " odottamassakaan" ,joten olisi heidän itsensäkin takia hyvä juttu soittaa. Kun pyysin sitä," sanallinen tappeluhan" siitä syntyi. Heille,kun ei saa sanoa mitään,mutta he saavat muille vaan. Muuten ovat ihan hyviä ihmisiä. Meillä usein oli myös lapset nukkumassa päiväunilla ja heräsivät siihen tai koti aivan sekaisin tai meillä menoja,joita jouduttiin perumaan tms. soittamaan,ettei ihan heti ehditäkään. Mutta en osaa antaa vastausta,että miten voisit nätisti hoitaa asian. Nätisti puhuminenkaan kun ei aina tunnu kaikille riittävän...

ollaan niin miehen suku kuin minunkin suku.pientä " stressiä" yllätysvierailuista aiheuttaa sekin että aloitan elokuussa työt,epäsäännöllinen 3-vuorotyö.miten suhtautua vierailuihin jos heti työpäivän jälkeen jo odotellaan oventakana?ehkä käännän auton nokan samantien toiseen suuntaan...

1. avaa suusi. " Valitettavasti olemme juuri lähdössä....Olisi mukava jos ilmoittaisitte etukäteen, niin tietäisimme odottaa teitä, me kun emme välttämättä ole kotona kun tulette tai meillä voi olla muita vieraita"



Oikeasti pitää oppia sanomaan, että ilmoita tulostasi etukäteen. Ja klo 19-24 vierailut pitää oppia vihjailemaan, että " oi oi kun väsyttää, mä lähden nyt nukkumaan" . Älyää ne vieraatkin häipyä.



Sun pitää vaan opettaa niitä, vaikka se ujosta ihmisestä ehkä vähän ronskilta kuulostaa, mutta muu ei auta. Eli sano suoraan.

Työn suhteen täytyy olla napakka omista lepoajoistaan, muuten elämä ei yksinkertaisesti toimi.



Vastaavassa tilanteessa sanoisin tutuilleni suoraan, että ilmoittavat tulostaan, koska olet aloittamassa työn ja joudut nukkumaan työvuorojen suhteen hyvinkin " outoihin" aikoihin.



Meillä ei juurikaan käy yllätysvieraita (Itä-Suomi...). Mutta kun nukun aamupäivällä, illansuussa, puhelimet ovat kiinni. Aikaisemmassa asunnossa (taloyhtiö) laitoin oveen lapun, että nukun.



Tiukka linjaus...

ja itseasiassa keskustelin mieheni kanssa jo asiasta ja samaa mieltä oli että viimeistään sitku aloitan työt täytyy pitää sukupalaveri ja keskustella et miten me toivottas et meillä vierailtas.enkä ihan sieltä hiljasemmasta päästä ole,mutta tässä asiassa olen ollut mieheni sukua kohtaan " vieraskoree" ,mut eiköhän sille ole aika laittaa piste.

Jos et saa yllätysvierailuja loppumaan, niin ala suhtautua niihin eri tavalla. Eli eläkää elämäänne kuten tavallista yllätysvierailuista huolimatta. (itäsuomalainen asenne... :) ) Lapset menevät päiväunille normaaliin aikaan oli paikalla isovanhemmat tahi ei. Voitte ilmoittaa vieraillenne, että teidän täytyy valitettavasti lähteä klo 20, koska lapset menevät nukkumaan. Kerro tädille, että on toki tervetullut käymään, mutta tuopa kahvipullat mukana, kun kaappi on tyhjä. Älä siivoa. Laita lapset sukulaisten kanssa tunniksi puistoon, niin saat vähän vapaa-aikaa.



Joko yllätysvierailut lopahtavat tai saat niistä itsellesi oikeasti apua ja myös virkistystä päivään. Vanha sanontahan on: " Talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan."

eli jatkoin elämääni ihan kuin vieraita ei olisi meille tullutkaan. Ilmoitin joskus vain kylmästi, että ohoh, tuletpas outoon aikaan kun lapsetkin ovat kohta menossa nukkumaan. En keittänyt kahvia tai tarjonnut mitään. Kämppä sai olla sotkuinen. Jos olimme juuri lähdössä jonnekin, niin lähdimmekin ja saivat yllärivieraatkin lähteä.



Lisäksi olin kyllä niin röyhkeä etten aina avannut oveakaan vaikka omakotitalossa asumme... Anopilla oli ärsyttävä tapa tulla sisään ovikelloa soittamatta (usein meillä on ovi päivisin ja iltaisin auki!) tai koputtamatta ja siitä sanoinkin muutaman kerran suoraan että etkö voisi edes kelloa soittaa? Minusta tuollainen käytös on tökeröä, koska muutaman kerran olin ihan puolialastomana kun anoppi paineli sisään...



No nykyään ovet ovat kyllä iltaisin aina lukossa silloin kun lasten nukkumaanmenoaika lähestyy. En tajua miksi juuri silloin ylipäätään pitää vielä tulla käymään kun on koko ilta muutenkin ollut aikaa!



Mua noi yllärivierailut a h d i s t i v a t todella paljon! Jatkuvasti sai olla varuillaan koska joku tulee oven taa. Tuntui kuin olisi ollut jonkun valvovan silmän alla oikein.

Mä tykkään yllätysvieraista yleensä, paitsi en yllätysyövieraista...grr, siinä menee hermo nopeemmin. Oon opetellut sanomaan, että " voi itku nyt on kiire" , tai " nyt vaan hetki on aikaa, mitä sulla on asiaa?" Ja en missään tapauksessa koko aikaa siivoa ja raivaa tai leivo sen takia, että joku saattaa keksiä tulla kylään. Jos ei mitään ole, niin se on lasi vettä/mehua tai kuppi kahvia/teeta, eikä muuta... Sitä on turha pyydellä edes anteeksi, kun eihän sitä vieraita voi koko aikaa odottaa. Jos oon liian vähäisissä vaatteissa, huudan ovikellon soidessa, että hetki!!! :) Siis kantsii pitää ovet kiinni/lukossa niin että voi saada sen pari minsaa lisäaikaa tarpeen tullen...



Mulle teki alkuun tosi tiukkaa tämä, mun vanhemmat oli aina enemmän ja vähemmän " iloisia" kun vieraita lappoi sisään mitä omituisempiin aikoihin ja mitä omituisempia tyyppejä. Kaikki viihtyi ja ihmekös se, jostakin äiti aina taikoi tarjottavaa ja aikaa riitti olla vieraiden kanssa. En vieläkään ymmärrä miten se tapahtui, mutta itse siis oon opetellut sanomaan jos ei käy, siis en kovin tiukka ole, kun jos vaan sopii niin kyllä yleensä iloisesti yllätyn yllätysvieraista. Jos en, niin puhun vähän vähemmän, niin ymmärtäävät ettei ole liikaa juttua tällä kertaa... Ja kaikkia ei tarte pyytää joka kerta istumaan, riittää välillä ovenraossakin jututus, jos ei kerkeä pyytää sisään. Ja tarpeen tulllen voi sanoa, että soita ens kerralla etukäteen että tiedetään sopiiko, niinkuin jo muutkin tässä mainitsivat. Suora puhe ja näytä, että omat menot on tärkeitä myös ja lapset tietty, meillä on välillä ollut niin paljon porukkaa, että tyttö ei olis saanut ikinä nukuttua jos olisin jäänyt odottelemaan vieraiden lähtöä... " pahinta" mitä oon tehnyt, tai siis ekaa kertaa muutama kuukausi sitten tein yksille ystäville jotka tuli yökylään, että sanoin kymmeneltä, että sori nyt mä meen nukkumaan tai en jaksa aamulla herätä... Oli viikonloppu ja he oli ihan ihmeissään, loukkaantuivat varmaan, mutta mulle eivät olleet niin läheisiä, että olisin yöni tuhlannut seuran pitoon... Olin muutenkin vähän ärtynyt kun ilmoittautuivat vaan ja vielä tosi ankeeseen aikaan koko viikonlopuksi. Sanoin myös, että ma aamuna joutuuvat lähtemään kun mekin mennään töihin/tarhaan/kouluun. Olisivat varmaan olleet mielellään, mutta mulla olis ollut aika stressi tulla kotiin ja alkaa ruoanlaitolla jne... Yhdet muutkin vieraat oli samalla tavalla, ja en pyydellyt jäämään seuraavaksi päiväksi, koska mulle siitä olis tullut stressi. Ajattelin, että ihana tullla kotiin kun tietää että vieraat on lähteneet... :) Musta on kehittymässä aika kamala ihminen, hui, mutta mä en pysty elämään vieraille, pakko ajatella sitä, että oma elämä säilyy elinkelpoisena... toista on tietty omat ihanat ystävät tai tärkeät sukulaiset.

Meilläkin on sama homma. Miehen ystävät ja sukulaiset eivät ymmärrä, että arkemme on pakosta melko tarkasti suunniteltu, jotta kaikki hommat saadaan toimimaan. Vieraista tykkään kyllä, mutta koska sukuni on Karjalan suunnalta tykkään, että minulla on aina tarjottavaa vieraille ja aikaa rupatella heidän kanssaan. Pieni lapsemmekaan ei osaa käydä päikkäreile jos talossa on vieraita.



Luulin itse olevani jotenkin epäsosiaalinen ja outo ja miehenikin joskus on asiaa kummastellut...tai siis suhtautumistani yllärivieraisiin.



Ihan esimerkkinä voisi ottaa pari viimeistä viikonloppua (mieheni on arkisin erittäin pitkiä pätkiä poissa töiden vuoksi ja viikonlopuille kertyy kaikki rästihommat, joita omakotitalossa on paljon. Lisäksi perheen yhteinen aika on viikonloppujen varassa, sekä kauppareissut, ruokien teko ja tietysti myös ystävien ja sukulaisten tapaaminen). Tarkoituksenamme oli leikata ruoho molempina viikonloppuina, pestä keväästä asti seisseet matot, käydä kaupassa molempina lauantaina, viettää hetki ns. laatuaikaa perheen kesken ja hoitaa muutamia muita rästihommia, joita en saa yksin lapsen kanssa viikolla tehtyä. Noh, ekana lauantaina tänne pönkäisi miehen kamu...kun oli ohikulkumatkalla työpaikalleen. Viipyi onneksi vain tunnin ja hieman hävetti kun en kaffeja tarjonnut. Mattojen pesun vierailu katkaisi kyllä ja matot jäivät roikkumaan kesken pesun, jotta ehditään ruokaa ostamaan sekä miehelle uudet kengät. Ruohonleikkuuta emme kehdanneet enää kaupasta tultuamme ja syötyämme aloittaa naapurin pienten lasten vuoksi ja omankin pikkuisen uniaika oli lähellä.



Seuraavana päivänä sama juttu kun aloitimme työt heti aamusta, jotta iltapäivällä saisimme sitten vihdoin oleskella hetken perheenä vaikka grillaten. Paikalle pöllähtikin taas eräs kamu, joka oli 2,5 tuntia. Seuraavana viikonloppuna oli pakko lähteä anoppilaan kun olisivat muuten tulleet tänne. Halusivat siis nähdä meidät... Eivät ymmärtäneet kiireitämme.



Näin viikonloput vyöryvät eteenpäin muiden ehdoilla ja rästihommat siirtyvät viikosta toiseen. Kuulostan nipolta, mutta sitä se ei ole.



Alkupeäiselle siis terkut, että ongelma on sama täälläkin, enkä osaa olla epäkohteliaskaan vieraille...

" kohtalotovereitakin" löytyi,eli niitä jotka eivät yllätysvieraista välitä.niinkuin jo aikasemmin kirjoitin,toivon sukulaisilta ymmärrystä syksyllä kun aloitan työt,ettievät enää tulisi miten sattuu,mutta saas nähdä miten asia menee perille...olen kanssa sellainen että kun vieraita tulee jää omat tekemiset siihen ja alan passata ja seurustella vieraiden kanssa ja sitten harmittaa kun sen päivän tai illan suunnitelmat menee uusiksi,mutta nyt täytyy laittaa liialle kiltteydelle piste ja yllärivieraista huolimatta jatkaa perheen kanssa touhuja.