Alkuraskauden kriisi
Olen 21-vuotias ja odotan 29- vuotiaan avomieheni kanssa esikoistamme. Raskausviikkoja on kertynyt vasta 6. Olemme olleet nelisen vuotta yhdessä ja saman verran saman katon alla asuneet. Meillä on oma omakotitalo. Mies on vakitöissä ja minä tällä hetkellä kotona, huonon työllisyystilanteen vuoksi. Nyt minulle on alkanut nousemaan rajuja tunteita pintaan että mitä jos minusta tuleekin huono äiti, enkä pysty/osaa pitää hyvää huolta lapsestamme. Entä jos minusta ei olekkaan äidiksi ja lapsi tulee vihaamaan minua koko loppu elämänsä koska en pystynyt antamaan hänelle mitä hän tarvitsi. Entä jos väsyn niin pahasti että tulen tahtomattani satuttamaan lasta, vaikka en ole taipuvainen väkivaltaan. Tämmöissiä asioita mietin viime yönä itkien silmät päästäni. Puoliso yrittää kovasti vakuutella että minusta tulee mahtava äiti, koska olen niin huolehtiva, vastuuntuntuinen ja rakastava.
Kommentit (4)
Eiköhän nuo ole ihan normaaleja tuntemuksia, jos se yhtään lohduttaa :)
Mä oon 24-vuotias ja rv 12, ja olen käynyt samoja tunteita läpi. Välillä tuntuu, että elämä on vielä ihan kesken ja kadunko lapsen saamista myöhemmin, ja pelkään, etten rakastakkaan lastani.
Ei kannata murehtia, lapsen saaminen ei ole mikään pieni juttu joten on ihan luonnollista, että se huolestuttaa.
Itsellä oli samanlaisia tunteita, kun odotin esikoistamme, nyt hän on jo 8,5kk. Itselläni oli vähän väliä mietteitä että mitä jos, mitä jos, ja että oliko tämä sittenkään järkevää jne:/. Mutta päivä päivältä se rakkaus vain kasvoi, varsinkin kun alkoi liikkeet tuntua ja kun sai oman lapsen syliin. Puolisosi on oikeassa, sinusta tulee lapsellesi paras äiti :)! Tsemppiä raskausaikaan :)!
Älä huoli, opit kyllä hoitamaan lastasi! Minä pitelin vauvaa ensi kerran koko elämässäni heräämössä, tyttäreni oli siis ensimmäinen jota sain sylitellä. Pikkuhiljaa tuli varmuutta lisää ja rakkaus sen kuin kasvaa vaan. :) Olet lapsellesi ainoa ja paras äiti ja kun teet parhaasi olet tehnyt hyvää työtä. :)
Hei!
Minulla ei itselläni ole kokemusta äitiydestä, mutta haluan kovasti toivottaa sinulle voimia ja jaksamista. Onhan sinulla 9kk aikaa kasvaa äidiksi ja samalla aikuiseksi. Uskon, että on ihan luonnollisia pelkoja, mutta älä nyt sure vielä sellaista mitä ei ole tapahtunut. Varmasti myös hormonit vaikuttavat herkkyyteesi ja siihen, että voi tuntua pelottavalta? Itselläni on rv 5+3 (esikoinen) ja pelottaa myös, koska en tiedä onko pikkuisella kaikki hyvin, kun epämääräinen vuoto yllätti eilenillalla, joka onneksi myös loppui eilen. Siitä asti ollut sydän kurkussa. Voimia sinulle kovasti! Uskon, että odotusaikana sinulla on varmasti aikaa kasvaa äitiyteen. Ja toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä miehesi lisäksi tukemassa elämäsi käännekohtaa :)