Perätilasynnytys vai sektio

Riskit molemmissa. Synnytys on jo iso tapahtuma lapsen elämässä. Normaali synnytykseenkin liittyy riskitekijöitä. Normaali raskauteenkin. 

Elämä on valintoja jotka voi olla joko tai? 

Olen kokenut kaksi normaalia raskautta, sektio oli minun toisen lapsen kohdalla paras synnytyskokemus. Mutta meillä on eri taustat. Sektio on leikkaus josta toivut pitkään. Jo vauvan sylissä pitäminen painaa sektiohaavaan. Toisaalta episitomia haava oli minun mielestä kipeämpi eli välilihan leikkaus notmaali synnytyksessä. 

Itse valitsisin sektion jos lapsi on perätilassa. Odotan kolmatta ja menen sektioon.

Hei Pippe,

olen synnyttänyt kaksi lastani alakautta perätilassa. Nyt odottelen kolmatta ja olemme miehen kanssa vitsailleet, että jos tämä päättää tulla pää edellä niin emme tiedä ollenkaan miten asiaan suhtautua :-)

Esikoinen oli vatsassa linkkuveitsenä ja toinen istui lootusasennossa. Ilmeisesti kohtuni on sen muotoinen, että se ohjaa lapset istumaan pää ylöspäin. Tai sitten meidän ipanat vain ovat vastarannankiiskejä :-) Ensimmäisen kanssa pohdin ihan samaa kuin sinäkin ja hain asiasta mahdollisimman paljon tietoa. Kääntöä ei oikein päästy edes yrittämään, kun lapsivettä oli vähänlaisesti. Lääkäri selosti asiat mielestäni todella hyvin ja realistisesti enkä kokenut minkäänlaista painostusta suuntaan tai toiseen. Hänen mukaansa perätilaraskautta seurataan tiiviisti erityisesti lapsen koon takia ja mikäli kokoarvio menee yli 4kg:n ei alatiesynnytystä enää sallita. Alatie ei myöskään onnistu mikäli synnytys ei käynnisty itsestään, vaan synnytyksen on "edettävä kuin juna" eikä mitään pitkittymiä saa tulla. Leikkaussaliin lähdetään hänen mukaansa paljon herkemmin kuin tavallisessa alatiesynnytyksessä. Vielä minua informoitiin, että kaikille perätila-alatiesynnyttäjille pyritään antamaan epiduraali, "jotta uskaltaa ponnistaa" ja ensisynnyttäjille tehdään lähes aina episiotomia, jotta "varmasti saadaan vauvan pää hyvin syntymään". Kun kysyin suoraan, mikä lääkäristä on alatiesynnytyksen etu, hän vastasi, että supistukset valmistavat lapsen keuhkoja ja vartaloa paremmin kuin keisarileikkaus.

Minulla vaa'assa painoi ehdottomasti tuo lääkärin kommentti vauvan paremmasta valmistamisesta sekä leikkauksen välttäminen. Halusin edes yrittää sitä "tavallista" alatiesynnytystä, jonka kuitenkin koin luonnollisempana meille molemmille kuin leikkauksen. Varmasti tähän vaikutti voimakkaasti myös kokemani asiantunteva ja välittävä suhtautuminen lääkärin puolelta. Koko homma myös meni meillä kuten lääkäri kuvasi. Minulle laitettiin esim. käsivarteen valmiiksi sellainen putki (en osaa termejä), josta olisi voitu antaa nukutuslääke tms. jos keisarinleikkaukseen olisi ollut tarve siirtyä. En tiedä tehdäänkö näin ns. normisynnytyksessä, kun en sellaista ole kokenut :-) Avauduin 5h ja ponnistin 20min. Sain ilokaasua ja epiduraalin. Se lääkärin aiempi "epiduraalia, että uskaltaa ponnistaa" -kommentti oli kyllä toimiva, sillä ponnistaminen ei sattunut yhtään (mikä ei ole ihan tavallista ja minkä totesin toisen lapsen kohdalla!). Vauvan pään auttoi maailmaan lääkäri, jota yleensä ei ilmeisesti ole läsnä synnytyksessä, mutta on oltava perätilatapauksissa ainakin Kätilöopistolla ja lisäksi lastenlääkäri tarkisti vauvan heti sen synnyttyä. Episiotomia oli iso ja kokoon kursiminen inhottavaa ihanista, myötätuntoisista kätilöistä huolimatta. Sen parantuminen niin, että kykenin kävelemään kunnolla kesti 2vkoa ja täydellinen parantuminen kuukausia. Episiotomia oli ainut seikka, jota mietin seuraavassa synnytyksessä, mutta totesin haluavani toisenkin kanssa välttää leikkausta ja kun kokemus kaikkineen ensimmäisestä oli niin positiivinen niin päädyin toisellakin kertaa alatiemalliin. Synnytys nro 2 sujuikin vielä helpommin: ilmeisesti uudelleensynnyttäjille episiotomiaa ei niin herkästi tehdä, vauva oli pieni ja selvisin parilla nirhaumalla, joihin ei tikkejä tarvittu. Saa nähdä miten kolmannen kanssa käy. 

Minun vinkkini on, että haet mahdollisimman paljon todellista tietoa ja keskustelet asiantuntijoiden kanssa, jotta voit tehdä päätöksesi muun kuin mutu-tiedon varassa. Neuvolan tädit eivät tiedä perätila-alatiesynnytyksistä muuta kuin ihan perusasioita on oma kokemukseni (varmasti poikkeuksiakin on), joten pyri keskustelemaan lääkärin tai synnytyssairaalan kätilön kanssa saadaksesi mielellesi rauha ja tieto siitä miten tilanne siellä hoidetaan. Minua yrittivät käännyttää kaikki tahot äidistä, isoäidistä ja anopista alkaen, mutta kyetessäni lataamaan em. faktoja pöytään ei minun tarvinnut kantaa huolta heidän "asiantuntevista" kommenteistaan. 

Vielä muistutuksena, kun kerran lapsesi on perätilassa, mikäli lapsivedet menevät, niin et saa enää kävellä vaan sinun tulee olla makuuasennossa ja siirtyä sairaalaan ambulanssilla. Jostain käsittämättömästä syystä tätä ei teroiteta kaikille äideille, mutta on tärkeää, sillä vauvan ollessa peppu alaspäin saattaa napanuora päästä lipsahtamaan pepun ohi ja jäädä puristuksiin, jolloin vauva ei enää saa happea. Pää on niin paljon isompi kuin peppu, että tätä vaaraa ei normaalissa raivotarjonnassa olevilla ole. 

Päätöksenteon tuskassa minua jotenkin lohdutti ajatus siitä, että mitä tahansa päätänkin, ihan kohta minulla on joka tapauksessa vauva sylissäni. Tsemppiä viime metreille ja ihanaa esikoisvauva-aikaa!