LillaMe

Hei Pippe,

olen synnyttänyt kaksi lastani alakautta perätilassa. Nyt odottelen kolmatta ja olemme miehen kanssa vitsailleet, että jos tämä päättää tulla pää edellä niin emme tiedä ollenkaan miten asiaan suhtautua :-)

Esikoinen oli vatsassa linkkuveitsenä ja toinen istui lootusasennossa. Ilmeisesti kohtuni on sen muotoinen, että se ohjaa lapset istumaan pää ylöspäin. Tai sitten meidän ipanat vain ovat vastarannankiiskejä :-) Ensimmäisen kanssa pohdin ihan samaa kuin sinäkin ja hain asiasta mahdollisimman paljon tietoa. Kääntöä ei oikein päästy edes yrittämään, kun lapsivettä oli vähänlaisesti. Lääkäri selosti asiat mielestäni todella hyvin ja realistisesti enkä kokenut minkäänlaista painostusta suuntaan tai toiseen. Hänen mukaansa perätilaraskautta seurataan tiiviisti erityisesti lapsen koon takia ja mikäli kokoarvio menee yli 4kg:n ei alatiesynnytystä enää sallita. Alatie ei myöskään onnistu mikäli synnytys ei käynnisty itsestään, vaan synnytyksen on "edettävä kuin juna" eikä mitään pitkittymiä saa tulla. Leikkaussaliin lähdetään hänen mukaansa paljon herkemmin kuin tavallisessa alatiesynnytyksessä. Vielä minua informoitiin, että kaikille perätila-alatiesynnyttäjille pyritään antamaan epiduraali, "jotta uskaltaa ponnistaa" ja ensisynnyttäjille tehdään lähes aina episiotomia, jotta "varmasti saadaan vauvan pää hyvin syntymään". Kun kysyin suoraan, mikä lääkäristä on alatiesynnytyksen etu, hän vastasi, että supistukset valmistavat lapsen keuhkoja ja vartaloa paremmin kuin keisarileikkaus.

Minulla vaa'assa painoi ehdottomasti tuo lääkärin kommentti vauvan paremmasta valmistamisesta sekä leikkauksen välttäminen. Halusin edes yrittää sitä "tavallista" alatiesynnytystä, jonka kuitenkin koin luonnollisempana meille molemmille kuin leikkauksen. Varmasti tähän vaikutti voimakkaasti myös kokemani asiantunteva ja välittävä suhtautuminen lääkärin puolelta. Koko homma myös meni meillä kuten lääkäri kuvasi. Minulle laitettiin esim. käsivarteen valmiiksi sellainen putki (en osaa termejä), josta olisi voitu antaa nukutuslääke tms. jos keisarinleikkaukseen olisi ollut tarve siirtyä. En tiedä tehdäänkö näin ns. normisynnytyksessä, kun en sellaista ole kokenut :-) Avauduin 5h ja ponnistin 20min. Sain ilokaasua ja epiduraalin. Se lääkärin aiempi "epiduraalia, että uskaltaa ponnistaa" -kommentti oli kyllä toimiva, sillä ponnistaminen ei sattunut yhtään (mikä ei ole ihan tavallista ja minkä totesin toisen lapsen kohdalla!). Vauvan pään auttoi maailmaan lääkäri, jota yleensä ei ilmeisesti ole läsnä synnytyksessä, mutta on oltava perätilatapauksissa ainakin Kätilöopistolla ja lisäksi lastenlääkäri tarkisti vauvan heti sen synnyttyä. Episiotomia oli iso ja kokoon kursiminen inhottavaa ihanista, myötätuntoisista kätilöistä huolimatta. Sen parantuminen niin, että kykenin kävelemään kunnolla kesti 2vkoa ja täydellinen parantuminen kuukausia. Episiotomia oli ainut seikka, jota mietin seuraavassa synnytyksessä, mutta totesin haluavani toisenkin kanssa välttää leikkausta ja kun kokemus kaikkineen ensimmäisestä oli niin positiivinen niin päädyin toisellakin kertaa alatiemalliin. Synnytys nro 2 sujuikin vielä helpommin: ilmeisesti uudelleensynnyttäjille episiotomiaa ei niin herkästi tehdä, vauva oli pieni ja selvisin parilla nirhaumalla, joihin ei tikkejä tarvittu. Saa nähdä miten kolmannen kanssa käy. 

Minun vinkkini on, että haet mahdollisimman paljon todellista tietoa ja keskustelet asiantuntijoiden kanssa, jotta voit tehdä päätöksesi muun kuin mutu-tiedon varassa. Neuvolan tädit eivät tiedä perätila-alatiesynnytyksistä muuta kuin ihan perusasioita on oma kokemukseni (varmasti poikkeuksiakin on), joten pyri keskustelemaan lääkärin tai synnytyssairaalan kätilön kanssa saadaksesi mielellesi rauha ja tieto siitä miten tilanne siellä hoidetaan. Minua yrittivät käännyttää kaikki tahot äidistä, isoäidistä ja anopista alkaen, mutta kyetessäni lataamaan em. faktoja pöytään ei minun tarvinnut kantaa huolta heidän "asiantuntevista" kommenteistaan. 

Vielä muistutuksena, kun kerran lapsesi on perätilassa, mikäli lapsivedet menevät, niin et saa enää kävellä vaan sinun tulee olla makuuasennossa ja siirtyä sairaalaan ambulanssilla. Jostain käsittämättömästä syystä tätä ei teroiteta kaikille äideille, mutta on tärkeää, sillä vauvan ollessa peppu alaspäin saattaa napanuora päästä lipsahtamaan pepun ohi ja jäädä puristuksiin, jolloin vauva ei enää saa happea. Pää on niin paljon isompi kuin peppu, että tätä vaaraa ei normaalissa raivotarjonnassa olevilla ole. 

Päätöksenteon tuskassa minua jotenkin lohdutti ajatus siitä, että mitä tahansa päätänkin, ihan kohta minulla on joka tapauksessa vauva sylissäni. Tsemppiä viime metreille ja ihanaa esikoisvauva-aikaa! 

Kuulostaa liiankin tutulta! Täällä myös testi tehty tänä aamuna eli pari päivää ennen odotettuja kuukautisia eikä häivähdystäkään plussasta. Oireet on edelleen, mutta ovat kyllä varmasti mielikuvituksen tuotetta. Katselin jo uusia mahdollisuuksia yritykselle, joten eihän tämä nyt tähän kaadu. Tsemppiä Tsuku sinullekin!



Tässä alla nämä puuttuneet tiedot:

Päivä: 5 (kierron pituus) YK

Tsuku 31 ( 29 ) 15

Fibsu 9 ( 45-52 ) 10

Horsmankukka 20 ( 24-28 ) 14

Vanilla84 31 ( 30 ) 0

Vacsuli 9 ( 28-34 ) 8

LillaMe 26 (28-29) 1

Jahas, en sitten laittanut ollenkaan noita strategisia tietoja, eli tässä:



Nimimerkki: LillaMe

Iät: minä 33, mies 38

Esikoinen: 11/08

Yritys aloitettu: 06/11

Paikkakunta: pk-seutu

Hei kaikki!



Olen ihan ensimmäistä kertaa täällä vauvan-sivuilla ja ilmoittaudun siis kakkosen toiveilijoihin (toivottavasti se tapahtuu näin :-))



Meillä on pieni ihana miekkonen 2,5 vuotta, jolle kovasti toiveilen siskoa tai veljeä. Sanon "toiveilen", sillä mies on mukana touhussa hiukan ailahdellen: talvella oli sitä mieltä, että kevätvauvaa voitais sitten yrittää, mutta nyt kun kevät olisi mahdollinen niin laittaakin pakkia päälle.



Joka tapauksessa viime kierrossa päätettiin, että mennnään vanhojen kunnon "varmojen" päivien taktiikalla. Kun ollaan tässä taktiikassa kuitenkin aikalailla vasta-alkajia, niin meni sitten ihan päin mäntyä laskut ja touhuttiinkin todenteolla just oviksen aikoihin eli juhannuksena. Oviksesta viikon päästä maha turposi kuin pullataikina ja sitä on nyt särkenyt ja nippaillut viikon vaikka menkat tulevat vasta ensi viikolla.



Tämä ei ole tavallista, mutta yritän toistaa itselleni, että toivon vain niin kovasti jotain tapahtuneen, että kuvittelen koko jutun. Aina väillä tulee vähän etova olo, mutta sen voi erittäin helposti iskeä mielikuvituksen piikkiin. Selkeimmältä merkiltä siitä, että kuvittelen koko homman tuntuu kuitenkin, että kun ensimmäisellä kerralla huomasin ennen plussaa että rinnat turposivat niin nyt ei niissä ole mitään muutosta. Sen sijaan viimeksi oli tämä vatsan turvotus, painon tunne ja nippailu plussan jälkeen kyllä.



Viikonloppuna pitäisi kuukautisten hissukseen alkaa, joten yritän jaksaa lauantaihin saakka odottaa. Vähän googlailtuani totesin, että Clearblue:n lupaavat antavan tuloksen jo kolme päivää ennen ja kun sellainen on kotona kaapissa odottamassa niin en tiedä maltanko keskiviikkona olla tekemättä testiä...



Tulihan vuodatus heti alkuun, mutta helpottavaa saada jollekulle kertoa :-)



Terkkuja!

jaaha, olinkin näköjään jo kirjautunut nimimerkillä Bohne, joten ollaan sitten Bohne eikä mikään käkkärä :-)