Ensimmäinen lapsi haaveissa yli 40-vuotiaana

Vakavammin.. Pidä huoli, että kaikki vakuutukset, lainaturvat yms ovat kunnossa. Vakuutuksista kannattaa mieluusti maksaa muutama kymppi liikaa kuin harmitella jälkeenpäin, että jäipä tuo hankkimatta.



En halua maalata piruja seinille, mutta kun vanhempana on riskisynnyttäjä ja niinpä siitä touhusta ei välttämättä kuntoudu ihan heti. Lapsen isä tod. näk. ei myöskään ole enää poikanen. Niinpä molempien hoitokuluvakuutukset kannattaa olla kunnossa. Kipeänä lapsen hoitaminen on rankkaa!



Samoin lapselle vakuutus heti, kun se on mahdollista. Myöhemmin puhkeavat allergiat jne voivat käydä kukkaron päälle.



Muuten uskon, että olet äitinä kypsempi ja pitkäpinnaisempi kuin parikymppisenä. Tsemppiä!

Itse suosittelisin aika nopeasti seurantaa siitä, ovuloitko sinä. Pillerien jälkeen tosin saattaa vierähtää muutama kuukausi ennenkuin hormonitasapaino palautuu normaaliksi ja ovulaatio alkaa jälleen, jos alkaa. Sinuna ostaisin parin kuukauden päästä ovulaatiotestejä, jotka on ihan samaan tapaan käytettäviä kuin raskaustesti-tikut. Pakkauksessa on käyttöohje tietenkin.



Olin sinun tilanteessa 43-vuotiaana ja paitsi että en ollut syönyt pillereitä ainakaan kolmeen vuoteen, koska ei ollut miestäkääm. Kun "se oikea" tuli vastaan, emme hetkeäkään epäröineet asiaa. Menin heti gynekologin tutkimuksiin ja todettiin, etten ainakaan tutkimuskuukautena ovuloinut. Seuraavan kuukauden aikana seurasin tilannetta ovulaatiotestillä kotona, ei vieläkään ovulaatiota. Sain lääkäriltä ikäni vuoksi samantien hormonit (koska ei kannattanut jäädä odottelemaan enää pidempään, aika ei asiaa korjaisi) eli Clomifen -tabletit. Ensimmäisen hoitokuukauden jälkeen olin jo raskaana ja saimme kaksoset! Munasoluja minulla siis oli, mutta ne tarvitsivat hieman apua Clomifen -hormoneista irrotakseen.



Meidän tapauksessa miestä ei ehditty tutkia ollenkaan. Tosin hänellä oli tiedossa edellisen (lapsettomaksi jääneen) avioliiton ajoilta muutamien vuosien takaa, että sperma oli erittäin hyvälaatuista.



Olin niin onnellisen "tyhmä" oman raskauteni aikana, etten pelännyt mitään, en keskenmenoa, en liian aikaista synnytystä, synnytystä ylipäätään tms. Ainoa, mitä jännitin ihan kamalasti, oli lapsivesitutkimuksen tulos. Istukkatutkimus epäonnistui kaksosraskauden takia ja lapsivesitutkimus tehtiin vasta joskus raskausviikolla 16 ja jouduin odottamaan tuloksia 4 viikkoa! Onneksi lapset olivat terveitä.



Mutta aivan sydämestäni toivon teille onnea vauvan hankintaan!

Minä menin heti kättelyssä mainitsemaan gynekologille ovulaatiotestit, mutta hän tyrmäsi ne kokonaan. Hänen mielestään ne aiheuttavat turhaa stressiä ja ne kannattaisi kuulemma unohtaa ainakin puoleksi vuodeksi. Jos siihen mennessä ei ole tärpännyt, pitäisi mennä takaisin hänen juttusilleen. No, tuskin maltan odottaa ihan niin kauaa, enköhän hommaa testejä jo kuukauden tai kahden päästä... Yksi siskoistani käytti myös noita Clomeja ja hänelläkin epäiltiin ensin kaksosraskautta, mutta ei siellä sitten ollutkaan kahta vauvaa tai toinen oli kuihtunut pois. Äkkipäätä tuntuisi liian rankalta saada kaksi lasta yhtä aikaa, mutta kyllä siihenkin varmaan sopeutuisi.



Semmoista asiaa olen mietiskellyt etukäteen, että pystyykö raskauden salaamaan muilta ihmisiltä lapsivesipunktion tai istukkanäytteen tulosten tuloon saakka? Minä olen normaalipainoinen. Olisi kiva salata raskauden alkuvaiheet, ettei joutuisi sitten selittelemään sen enempää, kävi miten kävi. Muutenkin tuo kolme ensimmäistä kuukautta ovat tosi riskialttiita varsinkin tämän ikäisenä.

Kyllä sitä ihmeesti selviää kahdenkin vauvan kanssa ;) Ja siinä on se hyvä puoli, että yli 40-vuotiaana ei ehkä tulisi enää tehtyä toista vauvaa ollenkaan, jollei ne tule samalla kertaa kuten meillä onnellisesti kävi.



Aina on semmoisia tarkkasilmäisiä naisihmisiä (työpaikalla), jotka aistii raskauden jo ennen kuin kukaan muu. Kyllä joku sen todennäköisesti huomaa jo rv 10 paikkeilla viimeistään ;) Jos pokka pitää siinä tilanteessa narrata päin naamaa, ihan hyvä...



Ovulaatiotestien käytöstä on mielestäni sekin hyvä puoli, että sitten kun se ovulaatio vihdoin tulee ja testeillä sen toteat, voi "täsmäharjoitella" miehen kanssa. En kyllä ollenkaan ymmärrä lääkäriäsi ja sitä, miten testaus muka stressaisi. Tosin minä tein sitä vain kaksi kertaa, joten en ehtinyt stressaantua. Toinen juttu voi olla, jos testausta jatkuu vuodenkin.

Itse mietin että on varmaan ihmisestä kiinni toimiiko ovulaatiotestit hyödyksi vai nostattavatko ne stressiä. Meillä ne toivat paineita, ja erilaisten vaiheiden jälkeen yllätysraskaus alkoi kun lopetettiin kaikki yrittäminen, mutta oltiin kyllä oltu 6 vuotta yhdessä ja käyty myös läpi hoitoja, ja kun nekin oli loppu, tärppäsi luonnollisesti. Nää on näitä psyyken juttuja, ja jokaisella on vähän erilainen reaktiotapa, luulisin...

Me päätimme olla kertomatta raskaudesta ennenkuin saatiin 12 viikkoa täyteen keskenmenoriskin takia, mutta sitten kyllä ilouutisia oli vaikea enää pitää sisällä. Se on varmaan vähän pokasta kiinni huomaako muut, ja tuleeko mm pahoinvointia, reagointia ruokiin, hajuihin tms.

Me ei tehty tutkimuksia, oli meidän valinta, ennenkaikkea keskenmenoriskin takia sekä koska oli niin suuri ihme että vauva oli tulossa että päätettiin ottaa vastaan ihan sellaisena kuin oli tulossa, mutta tääkin on niin yksilökohtainen juttu.

Paljon onnea teille hankkeeseen!

hei, olen kohta 44v ja uuden miehen kanssa haluaisimme lapsen. Päätimme että otamme vastaan lapsen jos se meille suodaan. Vietimme suuren osan tästä kierrosta yhdessä ja mahdollisuus on siis olemassa. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta ennestään, miehellä ei biologisia lapsia. Kiva kirjoitella ja tsemppiä kaikille!

Vähän hankala tilanne tämä on joka tapauksessa, koska minulla on aina ollut tosi epäsäännölliset kuukautiset. Ovulaatiopäiviä on siis joka tapauksessa vaikea arpoa. Jos otan testit käyttöön rahaa kuluu, mutta ehkä se jopa säästää hermoja, tiedä häntä... Odottelen nyt ainakin ensimmäiset oikeat kuukautiset, jotka ovat ainakin aikaisemmin ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulleet vasta piiiitkän ajan päästä ja alan sen jälkeen testailla suunnilleen kierron puolivälin kohdilla. Sitä ennenkin vietetään tietysti herkkiä hetkiä miehen kanssa oli oletettu ovulaatio lähellä tai kaukana...



Regalino, saitko ihan kepoisesti peitettyä raskauden 3 kk asti? Lähinnä haluaisin salata asian työkavereilta, joita näen päivittäin. Työasumme on kyllä väljähkö, joten se auttaa jonkin verran.

Mä olin just tilannut ovistestit netistä ja saanutkin ne, kun tein sit plussatestin.Eli me ei ehditty niillä juuri itseämme stressata.mulla oli vuosi sitten keskenmeno, niinpä en nyt tässä raskaudessa kovin aikaisin kenellekään kertoillut.Emme menneet edes lapsivesipunktioon, vaikka jäin kiinnikin veriseulassa.Pelkäsin sitä keskenmenoa niin paljon.Olin kyllä sitten yksityisellä kokeneella perinatologilla ultraäänessä varmistelemassa, ettei mitään kehitysvammaan viittaavaa näkyis.Eikä näkyny vielä kaksi viikkoa sitten rakenneultrassakaan.Eli vauva siellä liikkui vilkkaasti ja availi käsiään nyrkistä.



Mä sain peiteltyä tän raskauden tonne jonnekin rv 15-16 saakka.Mut sehän on niin yksilöllistä miten sen masun kans sit käy.



Raskaus tällä iällä on ihana asia.Olen vielä tähän asti voinut niin todella hyvin, ei ollu ees sitä pahoinvointia alussa.Se hiukan harmitti,ku ois ollu helpompi ton kahvin kanssa vähentää tai jättää kokonaan pois.Mä olen oikea kahvikissa ja nyt ei saa juoda ku 3 kuppia päivässä.



T. 40+ sekopäinen ekaa odottava rv 23+0 (huomenna)

kun sitä kyselit, onnenkupla, mutta mulla on sellainen työ että en näe päivittäin enkä edes viikoittain työkavereita. Luulen että sellaiset tilanteet joissa ruokaillaan yhdessä on ne paljastavimmat kun joutuu valikoimaan ruokiaan enemmän... Masu alkoi kasvamaan vasta siinä 4 kk paikkeilla, ja vaikka omasta mielestä se oli jo iso, monet ystävätkään eivät sitä tajunneet vaikka itse ajattelin että sehän näkyy jo kilometrin päästä!

Mä voin myöskin ihan super-hyvin raskauden aikana, painoa ei tullut kuin semmoinen 8 kg loppuun asti, johtui ehkä siitä että joogasin (mitä olen tehnyt vuosia) ja mielihaluja ei ollut muita kuin syödä paljon hedelmiä ja raikkaita ruokia, paistetut ruoat oli vihonviimeinen ajatuskin... Turvotusta ei ollut koko aikana ja närästys oli oikeastaan ainoa vaiva joka tuli loppuvaiheessa, samaten mukavan nukkumisasennon löytäminen kun selällään ei voinut enää olla ja lonkat alkoi puutua yöllä.

Nyt kun meidän vauveli on kohta 9 kk muistelen nostalgialla raskausaikaa, se oli ihan älyttömän ihanaa aikaa! Olin mielettömän ylpeä vauvamasustani ja säteilin onnesta! Siitä kannattaa todella iloita kun se aika on menossa!

tosin en näe päivittäin tai edes viikoittain työkavereita... Luulisin että yhteiset ruokailutilanteet on ne haastavimmat salaamisen kannalta, kun pitää miettiä mitä voi syödä ja mitä ei.

Minäkin voin mainiosti raskauden aikana, suorastaan loistin hyvää oloa ja olin niin onnellinen vauvamasusta kun se alkoi näkyä, vasta tosin siinä 4-5 kk. Itse huomasin sen jo aiemmin, mutta vielä noilla kuukausilla moni ystävä ei tajunnut ollenkaan vaikka itse ajattelin että sehän näkyy jo kilometrin päähän!

Voi että olen ollut tyhmä! En ole päässyt kirjautumaan tänne sisään, kun en muistanut, että salasanaksi pitää tarjota sähköpostiosoitetta. Hoksasin sen vasta siinä vaiheessa, kun yritin hätäpäissäni tehdä uusia tunnuksia itselleni.



Kiitos kaikille kommenteista ja ihanaa Maria-S, että sinä olet tuossa vaiheessa jo :)



Minä täällä malttamattomana odottelen, että pääsen testaamaan ovuloinko ollenkaan. Ensimmäiset kuukautiset tulivat 11 päivää myöhässä ja kestivät 7 päivää:o Toivottavasti tuo johtui vain siitä, että olen syönyt niin pitkään pillereitä...



Ei tämä raskaaksi tulon odottelu mitenkään ristiriidatonta minulla ole. Haluaisin ehdottomasti olla raskaana, mutta samaan aikaan huolettaa se rumba mikä lapsen syntymisestä alkaa. Tiedän että sitten pitää jaksaa monta vuotta liian lyhyitä yöunia, pienen lapsen kiidättämistä päiväkotiin (minulla ei ole varaa jäädä hoitovapaalle), lapsen sairasteluja ym. Ajattelen kuitenkin sitä, että tuskin ketään katuu lapsen hankkimista, vaikka elämä kuinka stressaavaa olisikin...

Toivon lämpimästi onnea yrittämiselle!

Kerrot että kuukautiskiertosi epäsäännöllinen,suosittelen säännöllistä yrittämistä 2-3vrk välein vaikka koko kierron ajan:-) Tosin se käy työstä, voin kertoa kokemuksesta,että romantiikka on ollut välillä hakusessa..

Kun alkaa yrittämään ja lopettaa pillerit, alkaa huomaamaan kehossaan asioita joita ei pillereitä syödessä huomaa. Esim.kierronpuolivälin ja ovulaatioajan lähestyessä limaneritys lisääntyy, monella on alaselkä/vatsa kipuja,rinnat aristaa yms. Jos oireet selkeitä ei ovitikkuja välttämättä tarvitse..



Olen itse saanut esikoiseni 42-vuotiaana, vajaa 3 vuotta sitten!Lasta tehtiin kaiken kaikkiaan yli 5 vuotta yrityksineen, tutkimuksineen(julkinen/yksityinen puoli) ja lopulta IVF hoitoineen(yksityinen).



Suosittelen, että jos et raskaudu n.6kk kuluessa, vaadi napakasti päästä tutkimuksiin ja että myös mies tutkitaan. Kunnallisella puolella tutkimuksiin pääsy kestää herkästi 6kk ja aina seuraaviin taas sen 6kk..ja aika kuluu.Ja jos käy niin, että päädytte avusteiseen raskauteen, sen joutuu kai 40v. kustantamaan itse ja nykyään kelakin aika nihkeä hoidoista korvaamaan. Silloin joutuu uudelleen punnitsemaan "vauvakuumeensa" usealta eri näkökulmalta.

Meillä lapsi kustannettiin tutkimuksineen ja hoitoineen pankkilainalla,jota maksellaan vieläkin...Kaikesta huolimatta olen onnellinen uhmaikäisen äiti.Se kannatti sittenkin:-)

Mutta stemppiä toivottelen.

Tuo on kyllä totta, että kun itseään tarkkailee, niin ovulaatiokohdan pystyy suurin piirtein arvaamaan, eikä välttämättä edes tarvitsisi niitä tikkuja. Se limaisuuden lisääntyminen oli minulle uusi asia, en ollut osannut yhdistää sitä ovulaatioon. Ajattelin kuitenkin ainakin yhden kerran varmistaa tikkujen avulla, että ovulaatio todella tapahtuu, sen jälkeen voisi yrittää vähän rauhoittua...jos pystyn B-)



Ihanaa Tuah, että te saitte kaipaamanne lapsen pitkän odotuksen jälkeen! Me olemme ainakin tässä vaiheessa sitä mieltä, että jos luomuna ja korkeintaan jotain clomeja käyttäen lasta ei ala 1-1,5 v. sisällä kuulua, lopettaisimme yrittämisen ja päättäisimme, että meidän kohtalonamme ei ole saada lasta. Sitä en kyllä tiedä, että malttaako tätä projektia kuitenkaan jättää pelkkään luomuyrittämiseen, jos vauva on ollut mielessä jo vuoden ajan, eikä lasta vaan ala kuulua...

Itse en ole niitä käyttänyt muuten kuin siinä kierrossa, missä tehtiin tutkimusta munasolun irtoamisesta. Eli aivan luotettavaa se tikuttelu ei ole. Sen lisäksi pitäisi ottaa myös ovulaatioplussan jälkeen verikoe.



Me kävimme miehen kanssa "varmuuden vuoksi" tutkimuksissa, kun keskenmenon jälkeen ei tahtonut raskaus alkaa.



Meillä tulokset olivat normaaleita kaikilta osin. Hupaisaa oli se, että muuten hyvin säännöllinen kuukautiskiertoni häiriintyi nimenomaan tuona "tarkkailukuukautena" niin, että gynekologi neuvoi jättämään kaikki tikuttelut siis kokonaan pois. Hormonitoiminta oli normaalia, mutta kierto viivästyi.



Raskaus alkoi sitten munatorvien aukiolon tutkimuksen jälkeen. Liekö siellä ollut lievää tukosta tai tutkimus muuten aktivoinut.

Tsemmpiä yritykseen, Onnenkupla! Minä sain ainokaiseni ollessani "vain 36v" :), mutta raskaaksitulo kesti lähes vuoden. Minulla oli myös epäsäännölliset kuukautiset ja jossain vaiheessa tajusin mennä lääkäriin ja hän määräsi heti Terolut-kuurin, jonka avulla sain kuukautiset säännölliseksi. Tämän jälkeen tulin lähes heti raskaaksi. Mainitsit, että myös sinulla oli ainakin keväällä epäsäännölliset kuukautiset. Jos on edelleen, niin kannattaa ehkä keskustella lyhyestä hormonihoidosta. Nyt 41-v olemme alkaneet haaveilla toisesta, eipä se tulekaan kuin apteekin hyllyltä. Pitäisi vissiin ottaa myös ovulaatiotestit avuksi. Tsemppiä !

Hei!

Aloitin 38v lapsen yrittämisen, koska löysin vasta tällöin sopivan kumppanin.

Kovilla hoidoilla ja lahjoitussoluilla lopulta saimme ihanat lapsemme ja yli 40v sain molemmat. Kyllä kannatti, vaikka kovaa työtä tämän unelman toteutuminen vaati.

Ihanat ja suloiset lapsemme ovat.Toinen on tosin aika vaativa tapaus, mutta toisaalta näyttäisi olevan keskitasoa lahjakkaampi. Vaikka tämä hankalampi käytöksinen lapsi välillä huolta aiheuttaa, niin koskaan en ole katunut lasten tekoa. En myöskään usko että olisin ollut nuorempana yhtään parempi äiti, todennäköiseesti päinvastoin.

Hei tuleva äiti!

Kuvaamme touko-syyskuussa uutta kautta Toisenlaiset äidit -televisiosarjaan. Haluaisimme kovasti mukaan myös äidin, joka on saamassa lapsen hieman vanhemmalla iällä. Vinkkaan täällä, mikäli ilmoitukseni tavoittaisi tätä kautta asiasta kiinnostuneita. Ohjelmaan haku tapahtuu täältä: 

http://www.livtv.fi/ohjelmat/toisenlaiset-aidit/2471-odottava-aiti-hae-…