Tänään 8 viikkoa raitistumista takana. Huh miten kiitollinen olen.
Olen niin kiitollinen ja päivä kerrallaan eteenpäin. Pari kertaa on ollut todella lähellä että sorrun mutta onneksi olen pystynyt kamppailemaan pääni kanssa. Vaikeinta on välillä se että yritän liikaa vaatia itseltäni. Esimerkiksi ettei tämä raitistuminen riitä vaan yritän myös monta muutakin asiaa saada parempaan ja kun niissä välillä epäonnistun niin tunnen pettymystä itseeni. Sitten muistan ja lohdutan miten olen tehnyt ison askeleen kun halusin ja haluan raitistua.
En ole koskaan näin pitkään ollut selvinpäin sen jälkeen kun aloin varhain nuoruudessa juomaan. Matka jatkuu.
Kommentit (57)
Tsemppii. Hienosti oot vetänyt. Jatka samaan malliin.
Nyt olen ollut ilman alkoholia 4v 7kk. Kyllä ollut hyvää aikaa kun alkoholin kokonaan lopetin. Yksi parhaimmista päätöksistä yhdessä tupakan lopettamisen lisäksi. Ilman tupakkaa 26 vuotta.
Upeita juttuja ja kysyy helvetisti tahdonlujuutta..
Kiitän tsempeistä ja onnitteluista :)
Joskus mietin miten kesällä sitten festareilla/kesäjuhlissa jne pärjään mutta yritän pitää mielessä että en nyt muista tavoitteita nyt niin kauheasti mieti vaan tärkeintä on nyt tämä selvänä oleminen. Eli vaikka haluan myös laihduttaa niin kesällä jos on tilanne, että tulee himo juoda niin menen sen sijaan munkkikahville tai jätskille. Eli yritän sovitella itseni kanssa ja olla armollinen joissakin asioissa.
Muuten tämä on ollut helppoa ja jokainen aamu on ihana ja seesteinen kun ei tarvitse herätä krapulassa häpeissään ja ahdistuneena pahoinvoinnin kanssa. Sekä lukuisat muut syyt miksi juomisen halusin lopettaa. Tuntuu oikealta ja hyvältä olla tässä ja nyt. -ap
Ajoitko varovasti alas keppanalla? Ei tullut kramppeja?
Festareilla voit juoda muita hyviä juomia ja onhan alkoholitonta olutta, viiniä ym. Tsemppiä
Jee! Tuota kanmattaa juhlia kahdeksalla oluella!
🍺🍺🍺🍺🍺🍺🍺🍺
Vierailija kirjoitti:
Upeita juttuja ja kysyy helvetisti tahdonlujuutta..
Niin no tavallaan siinä mielessä, ettei ole enää sitä "tukea" vaihtoehtona joka ennen oli. Eli oli sitten tylsää, surua, iloa mitä vain niin piti juoda. Saunaakaan ei voinut mennä jos ei olutta ollut. Oikeastaan kaikki liittyi jollain tapaa juomiseen, ihan kaikki ja tiesin monta vuotta että minulla on paha ongelma.
Lopulta tapahtui niin paljon erilaisia asioita ja muutenkin jatkuva paska olo ym alkoivat kyllästyttämään. Tuntui, että elämä menee ohi minulta enkä edes tiennyt kuka lopulta olen.
Nyt etsin itseäni, on uusia rutiineja, käsittelen asioitani ja todella syvällisesti käyn läpi kaikenlaista. Tämä on todella eheyttävää monella tapaa vaikka tottakai myös se alkoholismi siellä kuiskii tietyissä kohdissa aina mutta sitten vain täytyy taas asennoitua ja muistella miksi halusin lopettaa ja mitä kohti haluan mennä. -ap
Hei ihan mahtavaa! Jaksa vaan, sillä tulet huomaamaan miten mahtavaa elämä on raittiina! Itse aloitin tipattoman tammikuun vuonna 2020 ja kaksi kertaa repsahdin sen vuoden aikana ennen kuin nuppi uskoi, että viiniä ei enää tipu eikä tirise. Sen jälkeen olen ollutkin sitten ihan täyspäihteetön ja vitsit miten upeaa elämästä on tullut. Aloin sijoittamaan osakkeisiin saman määrän rahaa kuin mitä olisin viikoittain työntänyt kurkusta alas. Pelkkää positiivista on seurannut; olen terveen, elinvoimaisen, kauniin ja terävän oloinen joka maanantaiaamukin, on rahaa, ei tule ihmissuhdeongelmia ja masennukset ja alakulot on mennyttä kaikki. Elämä tuntuu arvokkaalta ja ihanalta ja huonot päivätkin on helppo kohdata voimakkaana ja selvinpäin. Bileissä ja festareilla on hauskaa kun voi juhlia ja tanssia kunnolla eikä tarvitse pelätä seuraavan aamun kanuunaa.
Sitä vaan jälkikäteen olen miettinyt, että mikä ihme sai minutkin, koulutetun ja vastuullista työtä tekevän ihmisen ollenkaan siihen viininlitkuun tarttumaan alunperin? Niin täysin turhaa!
Voi kuinka iloitsen aloittajan puolesta, hienoa!
Hyvää kevään jatkoa ja kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu! Hyvä kun onnistuit, ei ole helppoa!
Niin, kyllä se on mentävä päivä kerrallaan.
Kun hallinnan on menettänyt, niin se on loppuelämän hoitoa vaativa "hoitosuhde".
Muisten itsekin edelleen, että se kurjuus on vain "yhden ryypyn takana" .
Päivä kerrallaan...älkää käsittäkö väärin"...on kestänyt kohdallani nyt 29vuotta, 4kuukautta ja viikko vielä päälle. On ollut hienoa elämää.
Ap:lle tsempit hyvästä ratkaisusta loppuelämän suhteen. Tämä palktsee Sinut "tuhat kertaisesti".
-p-
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, onnittelut! Otetaan sille!
😂
Onnea kaikille muillekin raittiina oloon ja kiitos teille jotka olette olleet jo paljon pidempään raittiina niin kannustuksesta. :)
Vieroitusoireet olivat minulla viikon selvisteltyn jälkeen psyykkisiä. Itkin, mietin miten selviän, olin todella ahdistunut enkä tiennyt miten päin olisin. Oli tavallaan henkisesti ja fyysisesti sellainen fiilis että täytyy hakea alkoholia mutta samaan aikaan se oli pelottavin skenaario mitä voisin tehdä sen päätöksen jälkeen kun päätin aidosti haluta raitistua. Sitten vain itkin itkuni, kävin aa:ssa pyörähtämässä ja soitin raitistuneille. Sen jälkeen aloin pääsemään vähän alkuun ja luin paljon aiheesta, katsoin aiheesta videoita ja haastatteluja. Siinä ne ekat viikot meni ja kova väsymys oli, ihan kuoleman väsynyt.
Nyt on ollut aika tasaista viime viikot ja on helpompaa olla selvinpäin kuin ajatella sitä kaikkea mitä tulee ja tapahtuu jos juon sen yhden ryypyn.
Nyt on oikeastaan itsellä sellainen vaihe että tulee mieleen kaikki kännimokailut ja välillä hävettää niin hirveästi ja se millaisessa kuplassa sitä on elänyt. Niin nyt kun katsoo ns kauempaa itseään millainen meno oli ennen niin sitä pudistelee päätä ja vähän sureekin sitä miten on aikaansa ja potentiaaliaan hukannut. Kuitenkin olen vielä aika nuori ja elämää hyvin edessäpäin jos luoja suo niin olen onnellisessa asemassa että olen tässä vaiheessa havahtunut kaikkeen tähän. -ap
Nainen jätti minut kun aloin raittiiksi. Olin lopulta 15 kuukautta raitis ja 3 kuukautta nainen kesti raittiuttani.raittiina oli vaikea päästä edes treffeille joten aloin taas juomaan ja sitten löysin tyttöystävän.
On sitä vielä vähäänkin tyytyväisiä ihmisiä kuten ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieno juttu! Hyvä kun onnistuit, ei ole helppoa!
Niin, kyllä se on mentävä päivä kerrallaan.
Kun hallinnan on menettänyt, niin se on loppuelämän hoitoa vaativa "hoitosuhde".
Muisten itsekin edelleen, että se kurjuus on vain "yhden ryypyn takana" .
Päivä kerrallaan...älkää käsittäkö väärin"...on kestänyt kohdallani nyt 29vuotta, 4kuukautta ja viikko vielä päälle. On ollut hienoa elämää.
Ap:lle tsempit hyvästä ratkaisusta loppuelämän suhteen. Tämä palktsee Sinut "tuhat kertaisesti".
-p-
Joillekin entisille alkoholiriippuvaisille sopii tuo ajattelumalli, että vellotaan hautaan asti siinä alkoholistin roolissa, mutta ei se mikään fakta ole. Ihan hyvin voi vain omaksua raittiin ihmisen identiteetin ilman että kuvittelee olevansa jossain "hoitosuhteessa" ikuisesti.
Hieno juttu! Hyvä kun onnistuit, ei ole helppoa!