Abortti vai YH:ksi?
Olen raskaana miehelle, jonka kanssa on ollut säätöä kohta jo vuoden ajan, mutta seurusteluasteelle ei olla päästy. Miehen omien sanojen mukaan hän on tunnevaimmainen, eikä pysty vain tuntemaan yksinkertaisesti mitään. Keskustelut tämän ihmisen kanssa on puolikkaita sanoja ja lauseita, joista ei ota mitään selvää. Olen monta kertaa koittanut päästä kokonaan hänestä eroon, mutta silti hän yrittää olla "ystävä" eikä näytä tahtovan luopuvan minusta kokonaan. Kerroin hänelle raskausuutiset, eikä hän siihenkään reagoinut juuri mitenkään paitsi ottamalla minut kainaloon, kun itkin hysteerisesti. Sen jälkeen ollaan viestilty niitä näitä, mutta kunnon keskustelua ei olla käyty. En haluaisi painostaa ennen kun hän on ehtinyt sulatella asiaa, mutta enhän mä voi viikkotolkulla odottaa, kun joku päätös olisi tehtävä.
Ajatuskin abortista itkettää minua ja tuntuu, etten jaksaisi elää sen jälkeen montaa kuukautta. Yksinhuoltajuus taas on ollut suurin pelkoni ikinä, miten pärjään lapsen kanssa kaksin? Pärjäänkö ilman rakkautta? Entä jos tulen katumapäälle etten tehnytkään aborttia ja masennun raskausaikana, sehän vaikuttaa huonosti myös lapseen?
Haluaisin koko perheen ja jos en voi sitä saada nyt, niin voinko sen saada myöhemmin, vaikka olisin aluksi YH?
Tuntuu että luovun ikuisesta unelmastani saada tasapainoinen ja terve parisuhde (kaikki miessuhteeni ovat olleet järkyttäviä katastrofeja) ja siitä yhdessä olosta kaksistaan, jos pidän tämän lapsen. Mutta entä jos minulle ei vain ole tarkoitettu kahden ihmisen välillä olevaa rakkautta? Katuisinko myöhemmin aborttia, jos en saa sitä parisuhde-unelmaanikaan totetutettua koskaan. Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja lapsia joskus, mutta unelmahan olisi se että oltaisiin kaikki yhtä perhettä ja rakastettaisiin kaikki toisiamme.
Olen niin hukassa, etten koskaan ole ollut.
Kommentit (3)
Itelläni on samanlainen tilanne. Tapailin yhtä miestä puoli vuotta ja kun kerroin hänelle olevani raskaana, mies meni todella vaikeaksi. Itse en pystynyt tekemään aborttia, joten olen pitämässä lapsen, Mieheltä en ole vieläkään saanut hänen mielipidettä. Ystävät ja oma perhe ovat olleet tukemassa päätöstäni, enkä ole vieläkään katunut sitä. RV 17 tuleva YH.
Täällä myös yksi, joka painii saman ongelman kanssa. Vastoin kaikkia odotuksia tikkuun pamahti plussa lähes 3 viikkoa sitten.
Lapsi on exäni, jonka kanssa asuimme saman katon alla vajaan vuoden. Mutta heti alkumetreistä kävi ilmi, että kyseessä on äärimmäisen mustasukkainen, väkivaltaisuuteen taipuvainen, omistushaluinen ja vastuuton ääliö.
Lasta yritimme jo ennen yhteenmuuttoa ja koko yhdessäoloaikamme eli lähes 2 vuotta. Mitään ei tapahtunut, ei haamun haamua testeihin.
Erosta on jo vuosi ja näemme satunnaisesti silloin tällöin. Pidemmät tapaamiset johtavat äkkiä aiheettomiin mustasukkaisuuskohtauksiin tai muihin järjettömiin tekoihin. Kävipä sitten niin, että sen ainoan kerran kun olen tänä vuonna ollut edes sängyssä ja vielä tämän exäni kanssa, niin 2 viikkoa sen jälkeen tikkuun ilmestyy ne 2 viivaa. Puuh.
Lapsen isää ei missään nimessä voi ottaa takas kuvioihin. Hän tietää asiasta ja olisi kovinkin halukas kaikkeen mikä liittyy minuun ja lapseen. Mutta jos kertoisin millaisesta ihmisestä on kyse, kukaan ei kyseenalaista tätä päätöstä.
Ajatus abortista tuntuu mahdottomalta, kamalalta ja vääryydeltä. Mutta toisessa vaakakupissa painaa lapsen isä, jota väistämättä joutuisin jatkossa näkemään(en halua edes miettiä hänen kypsyyttä vanhemmuuteen). Sukuni ei luultavasti tukisi minua ja saisin muutenkin selitellä kaikille outoa päätöstäni. Olen juuri valmistumassa koulusta, en siis edes töissä. Toisaalta arki yksin vauvan kanssa ei pelota. Minulla jo ennestään lapsia, niin tiedän mitä se on eli en elä prinsessamaailmoissa :)
Järjellä ajatellen hommahan olisi ihan selvä, mutta se tuntuu kadonneen johonkin.
Kello käy kovaa vauhtia ja minä, niinkuin Adalisakin olen täysin hukassa itseni ja päätöksen kanssa.
Moikka ! Jaksamisia sinne ! Ei ole oikeaa eikä väärää valintaa, listaa paperille molemmista vaihtoehdoista hyvät ja huonot puolet ja punnitse vaikka niitä keskenään. Rankkaa kyllä varmasti tulee olemaan jos lapsen meinaat pitää, mutta tiedän kyllä sen tunteen kun omaa lastaan ei missään nimessä halua abortoida. Nykymaailmassahan uusioperheitä on kovin paljon... Jos löydät myöhemmin unelmiesi miehen ja hän on todellakin sopiva mies sinulle, hän on varmasti myös sopiva isän malli lapsellesi. :)