~*~* MAALISMASUJEN OMA KUUKAUSI *~*~

Helmikuun höpinät:http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/1328770/_maalismasut…



Onpas maaliskuiset ollut jo pitkään hiljaa vai onko kaikki jo synnärillä tai hoitamassa vastasyntynyttä?

Itsellä ei ainakaan mitään synnytykseen viittaavaa ole ilmassa, päin vastoin hemppa oli noussut jo yli 130 ja verenpaine senkun laskee :) Voi tässä mennä vielä viikkojakin, ennenku pääsee tosi toimiin...



Mikään ei enää jaksa kiinnostaa, jonkinlainen lievä masis tässä ollu päällä vissiin. Kämppä on kuin hävityksen kauhistus, ei vaan jaksa siivota. Vaavin kamat on onneksi suht kunnossa sentään. Ei tuntunut tällä kertaa tulevan sitä pesänrakennusviettiä tai sitten se oli jo aiemmin enkä hyödyntänyt sitä, höh! Paikatkin niin jumissa ja koko kroppa tuntuu olevan täynnä tätä vauvelia. Jotenkin niin älyttömän iso olo. Suht normikokoinen kaveri näyttäis kuitenkin olevan meille tulossa onneks.



Tulkaahan linjoille, mammat!

Jaksamista meille kaikille viimeisille viikoille!



Sanna ja Lahja 38+2

Kiitos Sanna kun aloitit uuden ketjun :)



Täälläkään ei ole mitään sen suuntaisia fiiliksiä, että laitokselle oltaisiin lähdössä, vaikka kaikki kyselee koko ajan --- se alkaa tympiä!!

Fyysisesti voin edelleen hyvin, vaikka koko on kuin elefantilla. Jalat särkee jonkun verran öisin, ovat ottaneet itseensä näistä "ylikiloista". Pää alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis, pinna on kireällä kuin viulunkieli ja säälittää esikoisen puolesta kun mä suutun pienistäkin jutuista, vaikka hän kaipaisi uhmansa kanssa nyt ymmärrystä. Välillä vaan ei jaksa, kun kaikki tuntuu niin vaikealta. Eniten mua harmittaa, etten mahdu oikein mihinkään vaatteisiin enää :-/



Mutta eiköhän tästä jossain vaiheessa lähtö tule itse kullekin, mulle todennäköisesti myöhemmin.



Mullakin verenpaine oli tosi hyvä viimeksi neuvolassa (123/79) ja HB on ollut jotain 124. SF-mitta on jo 36 cm...



Tsemppiä meille kaikille viime metreille ja onnea jo nyyttinsä lunastaneille!



Miaea ja itsepäinen Jaajo 38+

Täällä jännitetään, milloin lähtö tulisi. Alkaa jo itselläkin hermo mennä jatkuvaan odottamiseen, tytöt kun syntyi 38+6 ja tottakai oletin että tää herrakin syntyis, mut ei :D Tosiaan tää on menny pidemmälle kuin mitä tytöt, vähän outoa, jännittävää, vituttavaa ja kaikkea siltä väliltä.



Neuvolassa kävin viimeksi eilen, SF-mitta on nyt 34cm ja verenpaineet 121/81. Oli tuo yläpaine hiukan noussu, terkka sanoikin että loppua kohti verenpaine nousee että nyt sitten jännitetään että milloin lähtö tulee. Yläpaine kun ollu mulla aina 170-180 välillä ja koko ajan noussu 1-2 pykälällä. Painoa ei ollut tullut kuin 600g, sekin taitaa suurin osa olla turvotusta, sillä pari päivää aiemmin mittasin kotona ja silloin painoa ei ollut tullut kuin 200g. Päivän aikaan voi paino heittää yli 2kg! Hyvä kun illalla kyykkyyn enää pääsee kun pohjenahat huutaa hoosiannaa.



Mitään merkkejä ei lähdöstä ole antanut, vaikka mitä olen tehnyt. Liikkeessä ollessa supistaa mutta sit kun pysähtyy niin loppuu. Selkälihakset oli alkuviikosta niin jumissa, että hyvä kun sängystä pääsi ylös. Onneksi ne vähän vetreytyi kun isännän kans tyhjennettiin auton peräkärryllinen halkoja puuvarastoon. Ei ole kyllä kolmen ässän konstitkaan auttaneet, joten olen kyllä luovuttanut kokonaan tuon ulos hiillostamisen suhteen. Pitäisi osata nauttia näistä vauvattomista päivistä, mutta tuntuu ettei oikein ole mitään tekemistä. Taidan kuitenkin vaan kärsiä koulun loppumisesta, kun ei tarvitse enää koulutehtäviä sun muita tehdä. Noh, ensi viikolla haen sitten yliopistoon, joten hyvällä tuurilla ensi syksynä taas opiskellaan :D Pitää tuo mammaloma ja kotona olo käyttää jotenkin hyödyksi. :)



Synnytyskin on pyörinyt mielessä nyt enemmän. Alkaa tulla takautumia mieleen siitä, kuinka kipeää supistukset teki ja heti kun supistaa kipeämmin, tulee tuskan hiki että eikait tämä nyt ala. Sinällään en pelkää synnytystä ja kun tiedän ettei se kauan kestä, mutta kyllä se kipeää tekee, varsinkin kun tiedän että mitään puudutuksia tuskin ehdin saamaan. Toisaalta ehkä en niitä tarvitsekaan, kipeää tekee vain avautumisen aikaan, ponnistusvaiheessa en kipua tunne ollenkaan. Kunhan vain ehtisin sairaalaan asti, mutta vielä enemmän toivon että mieskin sinne ehtisi, näkisi millaista touhua se synnytys oikeasti on ja ehkä sen jälkeen kunnioittaisi minua enemmän, ei se synnytys niin helppoa ole mitä hän kuvittelee minun puheitteni perusteella.





Ninppa ja Onni 39+2!

Minäki oon uutta ketjua ootellu, ei oo ite voinu alottaa ;o)



Täälä olo on TOSI TOSI tuskainen ja kärsimätön. Limatulppa lähti tiistaina ja sen jälkeen ollu aina välillä tota limaa. Kuukautiskivut on pahoja, ja kipeitä supistuksiakin tulee. On ihan perseestä tämmönen "antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa". Ajatukset pyörii vaan synnytyksessä ja toisaalta ei uskalla lähtä mihinkään pitkille kävelyille yksin lasten kans tmv että jos tuleeki sielä hätä. Synnytys ku todennäkösesti nopia on.



Mitä aiempiin synnytykseen tulee, niin esikoinen syntyi jo kaks päivää sitten, kakkonen 5 päivän päästä. Ja limatulppa irtos esikoisesta 6 vrk ennen, kakkosesta ei ollenkaan. Lapsenvahitki on jatkuvassa valmiuessa eikä kehtaa etes soitella kellekkään ku luulevat että nyt soitetaan heti tänne lapsenvahiksi!



Oon ihan turhautunu, kiukkunen ja itkunen. Mieski sanoo että nauti nyt ku tää on meillä viimenen kerta, mutta ei sitä osaa. Lapsiraukat saa tosiaan kärsiä kiukkusesta mammasta!



NIMPPA: Sama homma, alkaa muistaa mitä se synnytyskipu on. Silti ootan vaan että pääsis jo synnytään. Ja tosi juttu, miehille tekee hyvää nähä, ehkä lähinnä se kipu. Mun isä ku tuli viimeksi esikoiselle lapsenvahiksi niin se oli järkyttyny! Se ei oo ollu omien lastensa synnytyksissä mukana (sillon ei oo päästetty isiä mukaan ja vimppa kerralla kätilö ois päästäny mutta isompien lasten takia ei päässy) ja sanoi ettei koskaan oo nähny meiän äitiä niin kipeänä. Viimeset sentithän siinä just aukeskin kun isäni tuli ja mua lähettiin ambulanssilla kärräämään sairaalaan johon kerkesin vaan ponnistamaan.



Muttajoo ei tässä muuta, oon alottanu kutomisprojekteja että aika kuluis, ja on ulkoiltu lasten kans että saa muuta ajateltavaa mutta jatkuvasti silti vaan ootan että koska pääsee synnyttään. Tänä aamuna jo intoilin että nyt, mutta supparit oli epämääräsiä ja loppu sitte kuitenki.



HANNELE rv 39+1

Täällä mennään viikolla 36+4 ja nyt neuvolassa pitää käydä joka viikko. Vaavi on ollut koko ajan tosi ylhäällä minkä vuoksi jäin sairaslomallekin jo vähän ennen äippäloman virallista alkua. Sen jälkeen olo on ollut parempi.



Lääkäri totesi viime viikolla kohdunkaulan lyhentyneen ja suun pehmentyneen jonkin verran. Veikkasi ettei menisi kauheasti yliajalle, mutta saapa nähdä miten käy.



Kotona alkaa olla lähes valmista, paitsi että siivous ei nappaisi yhtään! Sitä samaa tuntui olevan jollain muullakin ilmassa, en siis ole ainoa :)



Mieskin odottaa innolla, ei malttaisi lähteä kotoa minnekään ylimääräiseen mutta onhan tässä la:han vielä reilut kolme viikkoa. Supisteluja ei mielestäni ole ollut minkäänlaisia koko aikana, saas nähdä tuleeko sit vasta ne synnytyssupistukset!



Käytiin tutustumassa naistenklinikallakin jokin aika sitten, tietää sitten minne menee. Toivon mukaan sinne sitten pääsee, kun tilat näytti aika pieniltä jotenkin ja ankeitakin ne synnytyshuoneet oli.



Sairaalakassia en ole vielä pakannut enkä valinnut kotiintulovaatteitakaan vauvalle, pitäisi varmaan tehdä se pikkuhiljaa! Kassia varten on kyllä lista valmiina...



Voimia kaikille viimeisiin päiviin/viikkoihin ja onnea nyyttinsä jo saaneille! :)

Osasin odottaa nopeaa synnytystä, mutten aivan tällaista..



Tiistaina 1.3. oli neuvola ja kaikki ihan hyvin, iltaa kohden olo jotenkin muuttui vaan erilaiseksi, en osaa selittää, ja sanoin miehellekin että saattaa tulla huonosti nukuttu yö seuraavasta.. Mies kävi nukkumaan klo 23 aikoihin, itse jäin vielä lueskelemaan, olo oli ihan tyyni.



Sammutin valot ja yritin käydä nukkumaan kun kohta tuli ensimmäinen napakampi supistus, katsoin kelloa, pari minuuttia yli puolen yön. Muutaman minuutin kuluttua toinen kunnon supistus ja hetken kuluttua vatsasta kuuluu poks poks. Tajuan nousta ylös mennäkseni vessaan, vedet noruvat jalkojani pitkin, pika pika suihkun jälkeen herätän mieheni että soittaa äitini paikalle lastenvahdiksi, itse soitan kätilöopistolle. Supistuksia on säännöllisesti, ei mitään pahoja kuitenkaan.



Kättärille kirjaudumme sisään 1.15, alkulöpinät ja sairaalavaatteisiin vaihto ja käyrälle tietenkin, ei mitään tsekkauksia tässä vaiheessa. Maaten kyljellään asento on tosi epämukava, mutta ajattelen että hetken ne sitä käyrää vaan että kestän kyllä, pyydän tosin ilokaasun, supistukset ovat jo vähän pahempia. Supistusten välillä puhumme niitä näitä miehen töistä, isyysvapaasta, lasten hoidosta..



Kätilö tulee noin puolen tunnin päästä kyselemään miten siellä, haluan ylös makuulta, sovitaan että menen suihkuun kun on tarkastanut kohdunsuun tilanteen, olen 5cm auki.



Kello on noin 2.20 kun pääsen suihkuun jossa tilanne muuttuu heti, pari supistusta on tosi kovia ja alkaa tuntua mieletöntä painetta. En kerkeä oikein tajuamaankaan mitään vain ihmetys että eihän ihan näin nopeasti voi.. Vauvan pään työntäessä suolen tyhjäksi tajuan huutaa miehelleni, mikä on kirjaa lukemassa, että apua tänne tää tulee nyt!



Seuraavasta ei ole aivan selkeitä muistikuvia joten ote kätilön kirjoittamasta synnytyskertomuksesta: Isä huutaa ovella, että "nyt se syntyy". Juostaan paikalle, äiti on seisten suihkussa, päätä näkyy jo iso osa. Isä ojentaa ystävällisesti hanskat ja lapsi syntyy itsekseen äidin hengittäessä. Tuetaan yhdellä kädellä pään syntymistä. Syntyy reipas tyttövauva klo 2.28.



Pääsemme pedille makoilemaan ja ihmettelemään tulokasta, otamme kuvia. Isi pääsee kylvettämään vauvaa. Soitan äidilleni joka ei meinaa uskoa. Olemme aivan haltioissamme, joskin vielä hieman pöllämystyneitä asioiden nopeista käänteistä.



Pääsimme perjantaina kotiin ja nyt on muutama päivä takana vauva-arkea. Maitoa riittää hyvin vauvalle ja tämähän syö parin tunnin välein vähintään eli huonosti nukutaan, mutta tätähän tämä, kohta helpottaa, ehkä. Vauva on valloittanut kaikki, isotsiskot ovat innoissan. On se aivan syötävän suloinen, suunnitelemme seuraavaa...



Sussi ja Emmi 4vrk

Tuo synnytyksesi kuulosti yllättävyydestään huolimatta aivan ihanalta. Tosi paljon onnea koko perheelle!

Sydämelliset onnittelut Sussi vauvan syntymän johdosta! Ihan tuli tippa linssiin kun kirjoittamaasi luin :) On se synnytys vaan niin ainutlaatuista ja jopa yllättävääkin näköjään välillä! Ihanalta kuitenkin kuulosti ja aika helpoltakin.

Voi kun itsekin pian pääsis nyytinhakumatkalle! Ne kivut vaan vähän jänskättää, mutta onneks on nopeaan ohi.



Mulla on kolme ekaa käynnistetty, eka poika -96 viikoilla 41+2 verenpaineen vuoksi, synnytys kesti 7 tuntia, toka tyttö -99 käynnistettiin kun oli jo 42 viikkoa täynnä, synnytys kesti 4h 24 min, kolmas poika -01 käynnistettiin kun lapsivettä vähän viikolla 41+5, synnytys kesti 1h 55 min. Neljäs poika -06 olikin jokin onnenkantamoinen kun lähti itsestään syntymään ja syntyi viikolla 40+4 :) Synnytys kesti 3 tuntia 37 minuuttia.



Ei auta kun odotella ja kuulostella olojaan ja vauvan liikkeitä. Onneks toinen liikkuu ahkerasti.



Mulla ulkoilu ollu vähän huonoa kun kovilla pakkasilla ei toppahousut enää pysyneet jalassa ja nyt ei meinaa saada kenkiä enää jalkaan... Pitänee kohta siirtyä crocseihin.. Huoh.... Muutenkin kaikki mun liikkuminen on niin vaikeeta, eilen sentään käytiin kävellen kaupassa. Semmoista ähkimistä tää mun oleminen, mutta enpä taida olla ainoa :)



Onko moni muu vielä epätietoinen kumpi on tulossa? Pian se selviää meillekin kun nähdään pikkuinen :)



Jaksuja kaikille!



Sanna ja Lahja 38+5

täällä kans odotellaan sitä h hetkiä ison mahan kanssa.viikko ja 39 ja kaikki olisi jo valmiina.

ens viikolla olisi 15 päivä se laskettu aika että saa nähä :)

lapsetki odottaa pikkusiskoo innolla...

Voi Onnea paljon Sussi! Aivan mielettömän ihana tarina! Kunpa täälläkin ois yhtä nopea ja helppo synnytys, mutta eiköhän sekin pian nähdä kuinka täällä ponnistaa :)



Tänään oli taas perus-normi-neuvolakäynti. Vähän oli taas matalahkot sydämensykkeet pojalla 120+, mutta ei kuiteskaan niin hälyttävät kuin viimeksi.

Muuten kaikki mallillaan. Vauva oli selvästi laskeutunut ja kohdunpohjaki oli nyt laskenut. Viime viikolla mitattiin 36 cm niin nyt tänään saatiin mitaksi 35 cm. Hieman nivusia on painanu pää, mutta ei vielä kuitenkaa niin kovin etteikö kulkee pääsisi.



Muutenkin olo alkaa olee jo näillä viikoilla aika täyteläinen, mutta supistuksia ei pahemmin ole tullu. Hieman alaselkää on nyt alkanut vihloo, että lieneekö ne eräänlaisia supistuksia (?). Limatulppa ja vedet kuitenkin vielä toistaiseksi tallella.



Saapi nähdä onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä...



mama*83 39+4

Tyttö syntyi sunnuntain puolella klo 00:15, iso tyttö 51 cm ja 3750g, meillä aiemmat ollu kilon-puoli kiloa pienemmät.



Limatulppa lähti tiistaina, maha valahti alas to/pe ja perjantaina alko synnytys rv 39+2. Nopea oli, kesto 3:13, ponnistus 0:02. Strepton takia pitivät meitä sairaalassa neljä päivää, oisin halunnu jo maanantaina kotiin. Streptoa ei siis ole mutta mulla raskausaikana oli joten ottavat varman päälle.



Nyt alkaakin sitte baby blues painaa.



Onnitteluja vauvan saaneille ja tsemppiä muille viime metreille!



HANNELE

Paljon onnea Hannele pienestä tyttärestä!!! Ihanaa, kun alkaa vauvoja putkahtelemaan :)



Mullakin on se streptokokki, täällä Hämeessä otetaan nykyään rutiinina se näyte, vielä kun asuttiin Hyvinkäällä siis Uudenmaan puolella niin ei kai tällaista ollut. Hyvähän se on ottaa varman päälle.



Mullakin oli eilen neuvola. Kaikki taas niin mallikkaasti että. Hyvähän se on. Ei ole mulla mitään merkkejä synnytyksestä, valkovuotoa vaan tulee välillä niin runsaasti, että tuntuu kuin vedet menis. Mies menee tänään risteilylle, palaa vasta lauantaina joten hyväkin, ettei vielä syntyis.....



Eilen tuli tehtyä viimeisiä hankintojakin, imetysliivit ja suojia ynnä muuta. Pari kestovaippaa huusin myös netistä tällä viikolla. Alkaa olla kaikki valmiina, sairaalakassia en oo vielä pakannu, en yleensä oo tarttenu mitään erikoista, oon aina jopa ilman liivejä sairaalassa. Ja samoilla vaatteilla lähden kotiin kuin olen sinne mennytkin. Vauvalle vaan kun katsoo kotiin jotkut valmiiksi, jotka isi tuo sitten sairaalaan kaukalon kanssa.



Nyt meen hoputtamaan lapsia aamupalalle ym...



Jaksuja kaikille!!!



Sanna ja Lahja 39+1 jo!!!

Eilen aamulla heräsin klo 6 kun alkoi tulla supistuksia. Niitä tuli koko päivän, 5-20min välein, välillä napakoita ja välillä vaan ähkyn olon tunnetta kuvaavia olotiloja. Illalla joskus 5 maissa rupes sit olemaan ihan napakoita ja kaikki 10min välein. Päätettiin sit isännän kans lähtee näytille sairaalaan, epäilin että ei ne oo mitään saanu aikaan ku eivät ees tiheeseen tullu. Noh päästiin sairaalaan klo 19.45, niin olin 6cm auki! Olin että mitä!! Saliin suoraan ja käyrille. Suppareita tuli edelleen 5min välein tai sitä harvemmin, eikä ne kuitenkaan hirmu kipeää tehny. Päätin kuitenkin ottaa paraservikaaalipuudutteen, jos ne supistukset ruppee kovenemaan. Puudutteen sain ja kalvot puhkaistiin 21.10. Puolelta alkoi ponnistuttamaan ja poika syntyi 21.41. Ponnistusvaihe kesti vain 4 minuuttia. Mutta teki kipeää, päänympärys oli 36cm, joka on isoin mitä meidän muksuilla on ollut. Painoa herralla oli 3770g. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti noin 5h. Ihan kiva pituus, ehdin itsekin hommaan mukaan eikä supistukset ollu koko aikaisia. Ainoastaan ponnistusvaihe oli nyt pahempi ja se kipu on edelleen mielessä.

Myös isä oli mukana synnytyksessä ja selvisi siitä paremmin kuin odotin. Kyllä häntä jännitti, mutta napanuoran leikkasi ja kuvia otti. Jälkeenpäin tuumasi että ei ollut kovin paha kokemus. Olisi sitten ollut minun tilalla niin olisi saattanut mielipide olla toinen :D



Ninppa ja Onni

täällä laskettu aika oli ja meni (8.3)..tosin aattelinkin että näin tulee käymään, mutta silti kyllä tuskastuttaa ja pitkästyttää. etenkin kun arvelen että menee kyllä sinne viikolla 42 niinkuin esikoinenkin. olo ihan hyvä edelleen, väsyttää vaan kovasti kun oon koko raskausajan nukkunut huonosti. pojan kanssa tuohuillaan ja yritän nauttia tästä rauhallisesta tilanteesta..huonolla menestyksellä tosin. enempi kaipais menoa ja touhua ja tekemistä niin aikakin kuluu nopeemmin.

neuvolassa kävin viimeksi tiistaina, kaikki ok. verenpaineet 65/108, sf mitta oli jo laskenut jo edellisellä viikolla, nyt 32 oli siis aikasemmin 33. vähän hirvittää kun terveyden hoitaja veikkas että vauva olis 4 kiloo lasketun ajan tienoilla, että kuin iso se sitten on 2 viikon päästä. kyselin itse tota kokoa kun tuntui itsestä isommalta kuin esikoinen joka painoi 3740 kun syntyi vkolla 42. tuntuu kyllä että täyttää koko mahan..tulis nyt ulos vaan sieltä. esikoisen kohalla tuli yritetteyä kaikkia mahollisia synnytyksen käynnistys kikkoja, mikään ei kyllä tehonnut..nyt oon yrittänyt vaan rentoutua, huonolla menestyksellä tosin sitäkin!



ihania onnellisia vauvahetkiä ja synnyttäneille ja tsemmppiä meille lopuille, toivottavasti saadaan mekin pian nähdä pikkuisemme!

Onnea Sussille!

Mä oon ollu netti pimennossa pitkään! Meillä kone hajos ja ollu maailmalla ties kuinka kauan. en oo siis päässy luekelee mitään. Itellä olo aika tukala ja vauva painaa johonki hermoon ettei meinaa kävelee päästä,sattuu tonne nivusiinko toi nyt onkaan...äskenki itkujen kanssa pääsin könkkää keittiöstä tähän koneelle. Ja neuvolasta sanotaan et kaikki on niin hyvin.. musta tuntuu ettei sielläkään kuunnella enään yhtään miten mä oikeesti jaksan ja voin. Mulla on 4v hoidettavana ja pitäs jaksaa mut on kipuja ja kolotuksia et hyvä ku sängystä jaksaa nousta. Lisäks ne arvioi et tääkin ois 4kg ku syntyy et tosi kiva...vituttaa suoraan sanottuna sikana..Lisäks mulla on huoli et mihin saan nuo toiset lapset hoitoon jos tulee yöllä lähtö..

Nyt taidan mennä lepää mun kkipeen pikkasen kanssa jotta jaksaa illan..jaksuja ja sori omanapaisuus...



Ipanapa11 ja pallero 38+3

Onnittelut ninppa pojasta!!! Kiva, kun kaikki sujui hienosti!



Tulee joka päivä käytyä urkkimassa, onko uusia vauvautuneita ilmaantunut :) Pikku hiljaa, pikku hiljaa... Kohta kuitenkin ollaan jo puolessa kuussa, niin luulisi että alkukuiset alkavat vähitellen jakaantua. Kertokaahan kuulumisia!



Mulla ei mitään uutta, mies palaa tänään reissultaan, hyvä sen puolesta ettei pikkuinen vielä syntynyt :) Eilen tein hulluna lumitöitä, kylläpä vaan tuo lumi painaa.. Ja lisää tulee... Sai nyt olla vika kerta tässä raskaudessa!



Maalikselle ja ipanapalle paljon jaksuja! Niin mäkin oon asennoitunut, että yliajalle mennään. Helpompi asennoitua, kun ei liikaa odota.



Jaksuja myös kaikille muillekin!



Sanna ja Lahja 39+3

Täälläkin edelleen odotellaan, joku kyseli tietääkö kumpi on tulossa ja meille ilmeisesti poika - ainakin rakenneultran mukaan. Saa sitten nähdä mikä on lopputulos! En ole asennoitunut että menis 2 viikkoa yli mutta toisaalta tiedän kyllä että se on mahdollista. Jännittää vähän että miten se lähtö sinne synnärille sit lopulta tapahtuu, meneekö vedet... tuleeko supistuksia... tai jotain muuta! Vielä ei ole mitään tuntemuksia ja vatsakin on aika pystymallia :)



Mihin täältä odottajista sit siirrytään, onks jossain maaliskuun 11 vauvaryhmä? Tietääkö joku??



Onnea vauvelinsa saaneille!

Täälläkin jänskättää, milloin tulee lähtö.. Eilen tuli kunnon limatulppa ja koko illan vuosi sellaista limaa ja vähän oli vaaleanpunaistakin seassa... Saunoin sitten kunnolla (niinku se jotain auttais..), aika rauhallista mutta eilen oli muutenkin enempi suppareita kuin yleensä ja yhdentoista jälkeen muutama tosi napakkakin. Jäin sitten sohvalle nukkumaan, mutta yhdeltä heräsin kun oli masu rauhoittunut. Tänään ollut rauhallista, tyyntä myrskyn edelläkö..?



Mä en ole koskaan aiemmin bongannu tuota kuuluisaa limatulppaa. Mites muilla? Onko kokemusta, kauanko menee limatulpasta synnytyksen käynnistymiseen? Tuntuu että vauva on jo tosi alhaalla, eilen sen huomasi.. Laskeutu ilmeisesti eilen.



Nancy, kävin yks päivä kurkkimassa vauvapuolella, ei ainakaan vielä ollut tän vuoden maaliskuisten pinoa.. Täällä tuntuu muutenkin olevan aika hiljaista...



Sanna ja Lahja 39+5

Voihan huokauksen huokaus, päivät ja yöt menee ja tämä nassikka senkus köllii vattassa ilman mitään kiireen häivettäkään.



Tänään olin taas perus-normi-neuvolakontrollissa ja kaikki komiasti. Hemoglobiiniki noussu 142! Eipä ole ikinä tuommosia lukemia ollu enne, huh huh! Mutta hyvä näin päin :D



Kuitenkin jotakin valoa tunnelin päässä on havaittavissa. Eilen illalla kuin tänään aamustikin tuli puhdasta, kirkasta limaa. Limatulppako sieltä on nyt irtoamassa (?!).



Viikon päästä tiistaina menen äitipolille lekurin tutkittavaksi, jos enne sitä ei mitään tapahdu ja siinä sitten sovitaan mahdollisesta käynnistyksestä. Toivottavasti nyt käynnistyis silti ihan omia aikojaan, mutta nähtäväksi jää.



Eipä muuta kummallista sitten tähän napaan kuulu.

Lähtöä odotellessa...



mama*83 40+3

Täälläkin valastellaan edelleen, rv 39 oli kaikenlaisia oireita; suppareita, päänsärkyä, pahoinvointia ym. ja nyt ei mitään. Pinna on edelleen ajoittain hyvin kireällä ja jalat on ihan puiset. Eilen kävin neuvolassa ja kertoivat, että uudelleensynnyttäjät pääsevät yliaikaiskontrolliin vasta rv 42, eli eipä tässä muuta kuin hengailua.



Touhutaan 2,5-vuotiaan esikon kanssa päivisin, ollaan oltu ulkona joinain päivinä varmaan yli 2 tuntia ja en meinaa päästä aamuisin sängystä ylös kun jalat on niin loppu!! Ollaan pikkuhiljaa aloiteltu hänen leikkimökin sisustusta ja laskettu tietty mäkeä.



Tekemistä en enää edes keksi, kaikki on valmiina. Onneksi on tuo tyttönen, jonka kanssa aika ei käy pitkäksi :) yritän nauttia näistä hetkistä, vaikka olo onkin tukala.



Koittakaa jaksaa kanssasiskot! Kyllä se vauva-arki vielä meillekin koittaa!



Miaea ja Jaajo 40+3