Heippa kaikki sairaanhoitajattaret

Moi!



Elikkäs lähihoitajana oon tehny töitä ensihoidon parissa ja siinä sivussa yrittänyt opiskella sairaanhoitajaksi, valmistua pitäis vajaan vuoden päästä...



Keikkahommia olen tehnyt koko ajan säännöllisesti niin ekassa raskaudessa kuin nytkin sairaankuljetuksessa ja päivystyspoliklinikalla. Ekassa raskaudessa jaksoin tehdä ambulanssissa töitä melkein 30 viikolle asti, sitten oli maha jo niin iso, ettei sen takaa meinannut yltää paareja nostamaan.



Nyt tässä toisessa raskaudessa olen tehnyt enemmän päivystyksessä töitä. Muuten menee hyvin, mutta öitä en jaksa tehdä. En saa enää kunnolla nukuttua ja sit kun väsyy niin tulee rytmihäiriöitä.



Työkaveriesta muutama tietää ja luulen että kohta näkyy masu niin ettei enää tarvi paljoa kertoakaan..;) Osastonhoitajalle kyllä kerroin joskus viikolla 15 tai jotain.



Sairaslomalla en ole joutunut olemaan kuin ihan alussa pahoinvoinnin takia muutaman päivän. Nyt ei enää ole sitäkään ongelmaa, kun olen vain keikkalaisena koulun ohella, niin että jos tuntuu ettei jaksa mennä niin on sitten kotona! :)



T. Isella rv 19+4

moi,



teen töitä mielenterveyskuntoutujien kanssa tehostetun tuen kuntoutuskodissa. eli en varsinaisesti osasto-työssä, mutta siitä seuraavalla asteella.



omalle työryhmälle kerroin plussasta heti alkuunsa, koska vointi aamuisin oli heikko. eli olin aika vaisu jne kuin eri ihminen, niin aattelin etteivät ihmettele. pomolle kerroin tuossa viikon 13 paikkeilla. tarkoitus oli kertoa vasta loman jälkeen, mutta sitten huomasin että pomo lomalla mun jälkeen ja sit ois nähty vasta noin viikolla 22.



ennen lomaa kaikki meni töissä hyvin. mut loman jälkeen huomasin kuinka hormonit vaikuttaa; asiat jäi pyörimään päähän, asioita otti henkilökohtaisesti yms ettei tahtonut kotonakaan päästä eroon töistä. tuntui että meni hirveän paljon energiaa siihen että valmistautui työntekemiseen, ja sit lopulta työpäivien jälkeen ei jaksanut muuta kuin sohvalla maata. lisäksi loman jälkeen alkoi pikkuhiljaa masu näkymään ja siihen asukkaat reagoimaan. yksi sekoitti mun tilanteen omiin harhoihinsa; minä olin laittanut vauvan häneenkin (sekoitti tyrän ja vauvan), toinen taas uhkasi toiselle ohjaajalle että tekisi mieli potkaista mun vatsaa että mulle tai vauvalle kävisi jotakin. sitten näitä " pieniä" asioita alkoi kertymään, eivätkä ainakaan parantaneet tuota jaksamista. mitään konkreettista ei tapahtunut, mut kodin johtaja silti sitä mieltä ettei voi mun turvallisuutta taata. tuosta potku-uhkauksesta lähtien en ollut lainkaan töissä yksin, mikä hankalaa kun kuitenkin 2-vuorotyöstä kyse, eli muut työntekijät joutui tekeen enemmän viikonloppuja ja iltavuoroja jolloin meillä ollaan yksin töissä.



lopulta menin lääkärille puhuun. rv 26 jäin ensin kahden viikon sairaslomalle " supistusten" (= työn takia) sairaslomalle. viime viikolla neuvolalääkäri jatkoi lomaa kolme viikkoa, ja jatkaa sitten tämän pätkän loputtua vielä äitiysloman alkuun. laittoivat syyksi supistukset, ettei tarvitse kelan kaa alkaa vääntään mistään ahdistuksesta tms tai ettei kela vaadi esim psykiatrille puhumista, koska koko tilanne kuitenkin työ-lähtöinen.



näin siis meillä. tiedän joidenkin tekevän vastaavaa työtä pidempäänkin, mutta itsestä tuntuu että tämä nyt ehdottomasti paras vaihtoehto. pahimpina päivinä tuntui että samalla kun itku tuli niin myös alapää vuosi kuin seula, ja vauvakin jotenkin ihan oudosti käyttäytyi, ilmeisesti aisti äidin stressin.



tigru rv29+

pois rv19+ osastotyöskentelystä supistuksien takia. potilaskanta oli aikas kirjavaa osastollamme. enimmäkseen dementoituneita jaksolaisia, kuntoutettavia, vuodepotilaita, saattohoidettavia.



raskaudestani kerroin rv10, kun tulin lomalta :) jaksoin tehdä yövuoroja ihan normaalisti.



kuntoutuspotilaat olivat siirtojen takia raskaita, enkä niitä halunnut enää tehdä. aggressiivisia potilaita oli myöskin ja kesällä sai kyllä pelätä, kun parina vastavalmistunut sijainen.. lopuksi en sitten edes mennyt sellaisia pot. edes hoitamaan, kun koin vaikeaksi tilanteet.



ole vaan töissä miten itse jaksat. saat kyllä välttää tilanteita, jotka koet ikäviksi ja voivat olla vaaraksi vauvallesi :) meillä osastonhoitaja neuvoi minua niin. teet sen, mitä voit raskaana tehdä. (työkaverit tosin voivat katsoa sinua nenän vartta pitkin ja kertoa tarinoitaan siitä, kuinka hän itse tai joku hänen tuttunsa on tehnyt vielä viikko ennen synnytystä töitä, mutta älä välitä).



rv25+0

ja jouduin läpivalaisun ja anestesiakaasujen ym. vuoksi kertomaan heti ku tiesin olevani raskaana. Nyt rvko 25 täynnä ja oon ollu syyslomalla pari viikkoa, jona aikana myös supistukset on alkaneet. Soitin neuvolaan ja ehdottivat että jäisin jo pois. Ajattelin kyl mennä viel ainaki viikoksi kokeilemaan. Työ on raskasta ku oon päivystävällä osastolla mut en tee yövuoroja ollenkaan ku meil omat yököt. Heräämössä joutuu olemaan niin paljon jalkojen päällä et se rasittaa ja tietty kumartelemaan joka aiheuttaa mulla supistuksia. Lisäksi nuo alapään nivelet on esikoista odottaessa ja nytkin kipeytyneet eli kova työtahti ja seisominen sekä pitkään istuminen jos ku anestesiaa eivät tee nivelille hyvää.



Onko teillä muuten tietoa et tippuuko tässäkin tilanteessa (raskaana olevana) Kelan sairauspäivärahalle sen 60 pv jälkeen niin kuin muutkin ilm.joutuu? Sellainen olis edessä jos kohta joutuu jäämään pois mut varhennetulle äitiyslomalle turha jäädä kun vähentää lomaa toisesta päästä ja kuitenkin saikkua saatavissa...

On varmasti aika yksilöllistä miten keho suhtautuu raskauden aikana raskaisiin töihin. Minä jouduin sairaslomalle pariksi viikoksi rv20 tienoilla mahan kipuilun takia, mutta levolla tilanne rauhoittui ja melkein ä-lomaan asti olin töissä, 1,5 viikkoa ennen jäin saikulle. Kuuntele itseäsi ja omaa kehoasi! Monet joutuvat jäämään hyvinkin aikaisessa vaiheessa pois töistä esim. kipeiden supistusten takia, toisilla ei ole ongelmia olla loppuun asti.



Työkavereille kerroin joskus rv8 kun pahoinvointi yltyi niin inhottavaksi ettei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Kannattaa kertoa aikaisessa vaiheessa jos joutuu tosiaan esim. rtg-säteiden tai sytostaattien kanssa tekemisiin, ja työterveyshoitajan tai oman neuvolaterkkarin kanssahan voi jutella näistä työturvallisuusasioista. Työnantajalle kerroin vähän ennen raskauden puoltaväliä.



Onnellista odotusta!

Viipero rv 36+5

Ite oon sairaankuljetuksessa töissä. Kerroin esimiehelle raskaudesta rv 14, pakon edestä kun oli tartuntavaarallinen potilas kuljetettavana enkä uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen. Muuten lääkäri sanoi mulle, ettei ennen rv20 tarvitse kertoa työnantajalle ellei halua, silloin tulee vaan tieto kelalta työnantajalle että ne saa tietää sen kautta.



Ite tein kolimivuorotyötä koko työssäolon ajan. Jäin yllättäen sairaslomalle rv25 kivuliaiden supistelujen vuoksi (johtunee nostamisesta). Enkä töihin saanut enää palata. Lääkäri ei uskaltanut ottaa riskiä ja päästää minua töihin, vaikkei enää ole supistellut pariin viikkoon. Ens viikolla mulla alkaa äippäloma. =)



Teet töitä oman voinnin mukaan! Mukavaa odotusaikaa!



rusina rv34+2