G: käveleminen heti synnytyksen jälkeen

Verta meni jonkin verran ja synnytyskin kesti, joten omin jaloin en olisi selvinnyt.

Pyörätuolilla vietiin Naistenklinikalla. Sain sellaisen horkan synnytyksen jälkeen, etten selvinnyt suihkustakaan omin avuin. Aika nopeasti se ohi meni, ja vaikka vähän huippasi, olin illalla jo jalkeilla. Seuraavana päivänä köpöttelin tunnelia pitkin Lastenklinikalle tyttöä katsomaan.

-99 ja -01 kärrättii sängyllä, pötkötin siinä vauva kainalossa.



-03 kävelin ite ku poika oli viety jo aikasemmin ylös osastolle sokerimittauxii.



Mulle tulee aina paha olo sii sängyl maates ku ei nää mihin menee ja vanhemmiten se o vaa pahentunu. (matkapahoinvointia?)



Aattelin kyl ett jos vaa kykenee ni ens kerralla kävelen ja omin jaloin sinne osastolle, säästyy pahoinvoinnilta. (LA 2.2.07)

ja jokaisella kerralla kävellyt itse osastolle. Ymmärrän kyllä että työnnetään jollain menopelillä jos heikottaa tai on leikattu. Minä olen aina ollut niin super-energinen että olisin voinut lähteä vaikka lenkille suoraan salista :) , hormonit jyllää..

TAYS:ssa sain esikoisen alkuvuodesta. Synnytys oli mielestäni helpohko, lähinnä olin väsynyt kun yön synnytyksen jälkeen vauva aamulla syntyi.

joutui menemään,kun ei jalat kantanut yhtää ja tajunta sumeni jos yritti nousta,ensin yritettiin kävellen,ei toivoakaan,sitten pyörätuolia,mutta siinäkin lähti taju,lopulta sitten sängyllä mentiin..

Eli Jorvissa ihan itse kävelin. Kysyivät kyllä, että jaksanko itse, mutta ihan ok jaksoin. Matka ei ihan hirveä ollut, synnytysosastolla hissille ja sillä ylös osastolle.

Vähän aikaa lepäilin synnytyksen jälkeen salissa ja syötiin " juhla-ateria" . Sitten varovasti nousin pystyyn ja kävelin vauvan sänkyä samalla työnnellen.



Tytteli-83 (Synnytin Joensuussa)

Olo oli vain tosi hutera, suihkussakin meinasin pyörtyä. Jotenkin vaan tuntui paremmalta ottaa vastaan tarjottu kyyti, vaikkei matka pitkä ollutkaan :) Mies toi vauvan ja kätilö minut...

ja koska matkaa oli kahdeksan kerrosta ja hissit ei tosiaan ole ihan synnytyssalin vieressä niin minusta näin oli ihan mukava, vaikka hyvin jaksoin muuten omin jaloin pitkän synnytyksenkin jälkeen kyllä kävellä. Seuraavana aamuna kun puudutukset olivat haihtuneet oli kävely kyllä sitten huomattavasti hankalampaa reilun epparin takia.

rankka synnytys ja huippaili sen verran, että en uskaltanut kävellä.

Ihan alakautta synnytin. Verta meni kuitenkin sen verran pitkän ja rankan synnytyksen jälkeen, etten pysynyt tolpillani. Suihkussa meinasin jo pyörtyä moneen kertaan. Seuraavanakin päivänä piti vielä liikkua pyörätuolilla ja sen jälkeen vielä muutama päivä " seiniä pitkin" .

Molemmat synnytykset oli helppoja ja nopeita ja vertakaan on paljoa menettänyt (ekassa 300ml ja tokassa 100ml), joten olo oli tosi hyvä =)

Esikoisesta Jorvissa olin aika pökkyrässä ja välilihaakin pakotti epparin takia, mutta niin vain " jouduin" itse kävelemään osastolle. Seuraavat syntyi Haikaranpesässä Kättärillä, eka kerralla siirryttiin miltein viereiseen huoneeseen ja toisella kertaa vaihdoin kaksi kerrosta alemmaksi, mutta vointi oli niin hyvä että hienosti jaksoin kävellä itse (ei repeämiä, vuoto synnytyksessä vähäistä jne)

Synnytyksen jälkeen olo oli kyllä mainio, ja kävinkin kunnon suihkussa synnytyssalissa. Suihkusta takaisin kävellessä alkoi yhtäkkiä huimata, joten siksi pyörätuolilla mentiin.



Mullakin oli energinen ja hyvä olo heti synnytyksen jälkeen, vaikka koko yön synnytin (ei lainkaan väsymystä tai kipuja). Päiväkin meni lasta ihaillessa ja vasta seuraavana yönä nukuin. Kävelin kyllä ekanakin päivänä lyhyitä matkoja, mutta välillä piti painaa pää jalkojen väliin koska huimasi. Myös istuessa meinasi välillä pimetä, joten makoilin ekana päivänä paljon ja mies hoiti vauvaa. Seuraavana päivänä sitten huimauskin oli hellittänyt.



Kipuja ei ollut ekana päivänä ollenkaan (hormonit taisi jyllätä), tokana päivänä vähän nipisteli ja viidentenä päivänä tikit kiristeli pahiten. Mutta muutamalla buranalla selvittiin ekasta kymmenestä päivästä.



Kävely oli kokoajan helppoa ja kivutonta, sen sijaan istuminen oli hieman arempaa muttei mahdotonta.

Jokaisen neljän alatiesynnytyksen (-93, -94, -04, -05) jälkeen olen itse kävellyt synnytyssalista lapsivuodeosastolle. Ekan synnytyksen jälkeen tosin olisin halunnut että joku olis kärrännyt mut... Synnytys kesti yli 30 tuntia ja olin ihan puhki, kello oli noin 4 yöllä enkä ollut syönyt pariin vuorokauteen. Synnytin esikoiseni -93 jolloin ei synnytyksen aikana saanut syödä mitään. Olo oli siis todella heikko ja sanoinkin sen henkilökunnalle mutta sain vastaukseksi ettei synnytys ole sairaus ja rouva nyt vaan kävelee ihan itse... Kun saavuin osastolle, mua vastaanottamassa oleva henkilö alkoi kyselemään ruokavaliostani: juonko aamulla kahvia vai teetä, syönkö vaaleaa vai tummaa leipää jne. En edes muista mitä vastasin kun meinasin pökrätä...



Näin siis Kätilöopistolla, kaksi vikaa synnytystä tapahtui Haikaranpesässä.

Tansku

Eka raskaus mulla oli sektio, mutta toisessa pääsin alakautta synnyttämään. Repesin kuitenkin pahasti ja olo oli tikkaamisen jälkeen hieman heikko. Suihkussa piti käydä, mutta istuin lopulta pöntöllä pesulla hetken aikaa. Kätilö kai huomas, ettei musta ole kävelijäksi, joten kyydillä päästiin.



Ensimmäiselle vessareissullekin tarvin vielä saattajan. Olisko iälläni ollut jotain merkitystä (34) - ehkä nuoret jaksaa paremmin.

Olo oli aivan mainio synnytyksen jälkeen ja oltiin synnytysosastolla vielä tunti pitempään kuin tavallisesti, koska oli vuoronvaihto ja raportti meneillään. Pyysin saada kävellä, mutta käskivät sängylle ja sanoivat, että ehdit kyllä vielä kävellä aivan riittämiin myöhemminkin. On kuulemma sairaalan tapa, että äiti kuskataan sängyllä synnytysvuodeosastolle ja vauva matkustaa äidin kainalossa. Synnytin SatKs:ssa.

Toisessa synnytyksessä kävelin itse ja työnsin tytön sängyn mukana. Ensimmäinen synnytys oli sen verran rankka, että silloin sain sänkykyydin salista osastolle. Poika oli vieressä kainalossa. Onneksi jo aamulla pääsin ylös sängystä (poika kyllä tisutteli vieressä sen ensimmäisenkin yön...).

Kaksi ekaa kertaa minut on viety sängyllä osastolle ja vauva oli kainalossa ja synnytykset ovat olleet ihan normaaleja, kolmannella kerralla minut vietiin pyörätuolilla ja vauva oli sylissä.

Kai se vähän riipuu sairaaloista en tiiä!