~oOo~ MAALIsmasujen MAANANTAI ~oOo~

Telma: Olen tosi pahoillani teidän perheen puolesta. Surutyö on raskas taakka kantaa, mutta onneksi saat tukea mieheltäsi ja lapseltasi. Voimia sinulle!



Taya-78: Kurja kuulla, että sielläkin voidaan vielä pahoin, vaikka sullakin on viikot jo kohta puolisälissä! Koitetaan jaksaa ja toivotaan että se tästä helpottaa. Ei oikein innosta ajatus siitä, että koko loppuraskauden ajan olisi etova, oksettava olo... Huooh! Nyt aamu ollut ok, mutta mulla yleensä se huono olo tuleekin iltapäivää ja iltaa kohti mentäessä.



Kovin on harmaata ja sateista taas tänäänkin. Hyvä, että luonto saa kaipaamaansa vettä, mutta auringonpilkahdus ei olisi pahitteeksi aina välillä nähdä. =)



Täytyypä käydä taas napostelemassa jotain, ettei vatsa pääse tyhjentymään liikaa.



Mukavaa päivää!



~ elo-maa 15+5

elo-maa laitoin jo eilen viestiä, että tuollainen jatkuva pahoinvointi ei ole kivaa. Itse olen ollut ok kunnossa parisen viikkoa ja olihan se pahoinvointi ja oksentelu kamalaa, kun sitäkin ihanuutta kesti rvkolta5 rvvkoille13, kyllä kahdessä kuukaudessa tympiintyy oksentamiseen ja jatkuvaan etovaan oloon.



Telma. sille suunnalle erityisiä voimasäteitä. On todella rankka tilanne ja toivon, että jaksat !!! Läheisen sairaus ja kuolema on kovia asioita, ja vieläpä raskaana ollessa. Oletko kertonut työterv.lääk. mikä on äitisi tilanne, saisit aivan varmasti sairaslomaa jo tuonkin asian vuoksi. Koita jaksaa !!!



Oma napa: Kaikki hyvin !!! Asioille pitäisi lähteä kunhan saisin itseäni niskasta kiinni ja ovesta ulos, mutta, kun niin laiskotuttaa ja väsyttää. Heräsin kuudelta ja oli niin pimeää .. Ihanaa kun saa olla ainakin vuoden vauvan kanssa kotosalla :-)



Tappert kyselikin äitiysloman aloittamisesta. Itse meinaan tehdä niin pitkälle, kun jaksan eli ihan sinne helmikuun puoliväliin, mutta luulen, etten jaksa. Mullahan ei ole ns. työnantajaa, kun olen freelancer ja saan itse määrätä työtahdin, mutta työkin kun sattuu olemaan fyysisesti ja henkisestikin rankkaa hoito-alan työtä niin eiköhän ole hyvä, jos edes sinne jouluun saakka sinnittelisi.



Oletteko jo ajatelleet mitä teette äitiysloman jälkeen, menettekö heti takaisin töihin vai oletteko kotona vuoden pari ? Itse olen kotona siihen saakka, kun lapsi on vuoden ja sitten vaihdetaan osia ja mies saa hoitaa seuraavat 1/2 -1 vuoden. Ajatus, että pitäisi raahata pieni lapsi päiväkotiin kauhistuttaa.



Hyvää alkanutta Lokakuuta t. emmi rv-15+1

Telmalle voimia!



omaan napaan ei uutta. liikkeitä ei juurikaan viikonlopun aikana tuntunut. joten hiukan on huolestunut olo. toivottavasti turhaan.



väsymys on hurjaa. ja sade ja pimeys ei totisesti yhtään piristä lisää. mutta neljän kuukauden päästä ollaan jo äitiyslomalla...



tällä hetkellä kuvittelen olevani vauvan kanssa kotona ainakin 1,5 vuotta. mutta jos kotona oleminen " maistuu" ja se on taloudellisesti mahdollista, ei pitempikään aika ole ihan mahdottomuus. olen ollut samassa firmassa töissä jo yli 10 vuotta, ja tämä ensimmäiseni siis syntyy hiukan ennen kuin täytän 36v. eli saattaa olla ainoa pitkä poissaolo töistä.



reipasta viikon alkua,

ruusunpiikki 17+6

Kiitos kaikille lämpimistä ajatuksista. Kävin tosiaan perjantaina työpaikan lääkärillä ja hän kirjoitti sairaslomaa ensi perjantaihin saakka. Todennäköisesti sairasloma tulee jatkumaan, voimat ovat niin vähissä, mutta on asennoiduttava niin että töitä ehtii tekemään myöhemminkin... Nyt eletään tätä hetkeä.



Aamut ovat parempia, illan tuleen tulee tietysti raskain mieli. Yöllä nukumme kaikki levottomasti ja etenkin pieni tyttö reagoi yöitkuillaan ja kiukkuamisella. Aamullakin neiti sai niin kauhean raivarin, että taisi pelästyä itsekin.



Ensi viikolla on tosiaan neuvola. Odotan sitä kovasti, kun haluaisin kuulla pienen tulokkaan sydänäänet. Rakenneultra-aikakin on sovittu, olisko tuo ollut joskus marraskuussa. Np-ultrassahan meillä oli kaikki tosi hyvin.



Niin ja eräs ihminen sanoi minulle että " osta vaan sinisiä vaatteita valmiiksi" eli että poika olisi tulossa. Esikoisestakin hän tiesi että tyttö tulee. Raskaus on ollut kyllä erilainen, ainakin olen voinut huomattavasti huonommin alusta alkaen ja etenkään makea ei maistu! Se on ihmeellistä se.

Ensiksi Telmalle jaksamista toivottelen täältä! Kun odotin esikoistani, rakas mummoni kuoli (mummoni on asunut kanssamme ja ollut niin kuin vara äiti). Ja aikaisemmin vakavasti sairas isäni sai sydänkohtauksen, joten jouduin käsittelemään, myös isäni menettämistä. Se oli raskasta aikaa ja voin vain kuvitella miltä sinusta nyt tuntuu, mutta yritä ottaa kaikki tuki vastaan, tuntematta huonoa omaatuntoa, sinulla on oikeus surra ja voida pahoin. Minä sain kuitenkin voimia pienestä elämän alusta sisälläni, jonka takia minun täytyi jaksaa, Uskon, että sinäkin saat voimia perheestäsi. Voimia! *halaus*



Omaa napaa, tympii, kun jatkuvasti on iltavuoroja. Täällä ei siis ole paljoa muuta elämää kuin työ. Ja työpaikalle pitäiskin taas kohta lampsia.

Äiti oli eilen järkyttynyt mun mahan kasvusta, sanoi et jos en olis ultrassa käynyt niin hän olisi varma että odotan kaksosia :D. Ei oltu nähty viikkoon. Alavatsan juilintaa on ollut päivittäin, mut johtuu varmaan kohdun räjähdysmäisestä kasvusta.



Äitiyslomasta, ajattelin jäädä normaalisti äitiyslomalle, et saan olla pitempään lapsen kanssa kotona. Töistä en tiedä miten pitkään jatkuu kun jatkavat sopimusta aina vähän kerrassaan. Eivät taida mua enää loppuraskaudesta töihin huolia, enkä kyllä varmaan jaksaisikaan, kun minäkin olen hoitoalalla, mutta olenpahan sit kuukauden, pari työttömänä ansiosidonnaisella. Mielellään tosin olisin töissä loppuun asti, mut vähän epäilen.



Mutta nyt töihin valmistautumaan :(



möhkis ja tiitiäinen 15+3

Emmi -69: Niinpä olitkin laittanut viestiä. =) Onneksi tosiaan on ollut niitä parempiakin päiviä, jolloin on jaksanut touhuilla normaalisti ja oksentamaan ei joudu ihan niin usein kuin pahinpina viikkoina. Pääasia kuitenkin, että lapsella on asiat ok, vaikka äiti voisikin vähän heikommin.



Ruusunpiikki: Itse olin esikoisesta 2½-vuotta kotona, ennen kuin menin takaisin töihin ja ihanaa aikaa oli. Sitten alkoi tuntumaan siltä, että kaipaa jo hieman enemmän aikuistenkin seuraa ja lapsikin pääsi touhuilemaan enemmän muiden lasten kanssa. Teen lyhennettyä työpäivää, joten meillä jää kivasti aikaa vielä iltapäivällä ja illalla touhuilla yhdessä. Kuopuksen suhteen en vielä tiedä koska palaan takaisin töihin. Ainakin sen 1½-vuotta olen suunnitellut olevani kotona.



~ elo-maa 15+5

Telmalle paljon voimia. Itkuhan siinä taas tuli kun luin kuulumisiasi. Muistui niin mieleen miehen isoäidin lähtö viime keväänä. Olisin niin halunnut että hän olisi nähnyt tulevan pikkuisen. Vaikkei oma isoäiti ollutkaan, hän oli minulle kovin läheinen ja rakas.



Tappert: toivottavasti metsällä meni hyvin. Mun mies on pohjoisessa riekko-metsällä ja olivat eilen saaneet yhden jäniksen.



Emmi: olen myös lukenut noita mainitsemiasi pinoja ja minua myös suututtaa ihmisten suvaitsemattomuus. Eihän kukaan voi määrätä/tietää mikä on toiselle perheelle parhaaksi. Samoin ole inhonnut asettelua imetys/pullo, kestovaipat/kertikset, perhepeti/oma sänky, tarha/kotihoito, ym. Jokainen tavallaan pääasia että lasta kuitenkin rakastetaan.



Ruusunpiikki: mä olen Itiksessä töissä ja siks me oltiin la keskustassa kaupoilla (tais olla ihan yhtä paljon väkeä ja ihan yhtä huono vaihtoehto).



Joku ihmetteli rakenneultran aikaisuutta, Kättärillä käytäntö, että viim. rv19 yritetään ultratata (näin ainakin mulle sanottiin).



Äitiyslomasta: Yritän aloitella norm 30pv ennen ja tarvittaessa sitten sairikselle. Kotiin on tarkoitus jäädä, mutta en vielä tiedä kuinka pitkäksi aikaa.



(.) Ei liikkeitä. Olo muuten ihan ok, väsymys vaan painaa. Tänään ekan kerran töissä masu tuntui hieman haittaavan kumartelua ja kävellessäkin tuntui hassulle. Ens viikolla onkin jo sitten rakenneultra, jippii, ei enää piinaa kauan.



-m- ja Hippu rv18 (puoliväli häämöttää)

Telmalle voimia myös minulta.



Mäkin oon vähän mietiskellyt tuota äitiyslomajuttua, kun olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa ja vielä vuokrafirman kautta, että mitenköhän tämä äitiyslomajuttu oikein menee..

Mulla loppuu työsuhde loppiaisena eli siis 6.1.2007.

Olen sitten ilmeisesti sen kuukauden verran suunnilleen työttömänä (ansiosidonnaisella mahd. kun kuulun kuitenkin liittoon) ennen kuin varsinainen äitiysloma alkaa, kun tuskinpa kukaan mua mihinkään enää siinä vaiheessa ottaa. Tosin siinä vaiheessa voi olla hyvinkin mahdollista ettei enää kauheasti jaksaisikaan.

Toinen vaihtoehto on varmaankin jäädä varhennetulle äitiyslomalle..??



Minäkään en ole ajatellut mennä heti töihin äitiysloman päätyttyä vaan haluaisin olla lapsen kanssa varmaan sen puoltoista-kaks vuotta, mutta sekin nyt sitten riippuu paljon rahatilanteesta ja muusta. Mieskin olisi kovin halukas jäämään kotiin, joten pitää varmaan ottaa harkintaan myös sekin vaihtoehto.



Omassa navassa ei ihmeempiä.

Eilen illalla kuivatessani koiraa olin tietysti kyyristyneenä alas päin ja siitä sitten noustessani ylös otti alamahasta todella ilkeästi. Oli sellainen viiltävän polttava kipu ihan tuolla nivusten lähettyvillä molemmin puolin ja tuntui tuossa alamahalla myös. Mikähän lie sekin..

Meni onneksi heti ohi, mutta nipisteli vielä jälkikäteen hieman. Liekö kohdun kasvukipuja tai joutuiko lie jotenkin puristuksiin siinä asennossa.

Hui..



No juu.

Nyt tarttee taas mennä jatkamaan hommia.



Mukavaa maanantaita maaliskuisille!



-viivi ja onnimöttönen rv17+3

On niin sateista ja harmaata, niin masentavaa! Kävin aamulla asioilla ja se hiukan piristi mieltäni. Etsin esikoiselle syyskenkiä ja oli niin ihanaa, kun mieleiset löytyivät jo ekasta kaupasta ja vielä tarjouksesta. Eipä onneksi tarvinnut joka kaupassa ravata! Ostin muumikengät. :) Ne oli niin suloiset ja pienet (kokoa 21) :).

Pitäisi taas vähän siivoilla. Monta koneellista kuivaa pyykkiä odottaa narulla viikkausta. Plaah! No on se kuitenkin kivempaa kuin imurointi...



TELMA; Jaksamisia sinne! Mä jokseenkin tiedän tunteen... Kaksi viikkoa ennen pojan syntymää mieheni ja hänen ex-vaimonsa koira lopetettiin. Koira oli meille todella rakas!! No ei siinä vielä mitään... Tasan viikko koiran lopettamisen jälkeen appiukkoni kuoli äkillisesti. Hän oli ollut jo sairaalassa muutaman viikon ennen sitä. Kukaan ei kuitenkaan arvannut, että saattaisi olla viimeiset hetket käsillä. Hän oli vuoden verran ravannut kaiken maailman kokeissa, kun ei tiedetty mikä hänellä on. Kolme tuntia ennen kuolemaansa lääkäri sitten kertoi väärien diagnoosiarvailujen jälkeen oikein ja lopullisen diagnoosin. Sairaus oltiin huomattu vuosia liian myöhään. Kyseessä oli luuydinsyöpä, joka oli sitten ajan saatossa ruennut kehittämään erittäin harvinaista sydänsairautta. Harvinainen sairaus rappeuttaa sydämen ja munuaiset hitaasti, mutta varmasti!! Eikä siihen ole mitään lääkitystä. Oli todella raskasta lohduttaa miestäni ja koittaa samalla itse pysyä vahvana. Se oli vaikeaa, koska appiukkoni oli niin läheinen! Miä ja poikani olimme sitten sairaalassa, kun muut olivat muistotilaisuudessa. En olisi siellä pystynyt varmaan olemaankaan, joten hyvä näin, että poikamme syntyi edellisenä päivänä. Olin mukana sitten kotiuduttuamme uurnanlaskussa. Olen ajtellut, että vaikken niin kristillinen olekaan niin ukin sielu on pojassamme!!

Se oli kuitenkin niin raskasta aikaa, etten toivo sitä kenellekään. Oli ristiriitainen tilanne samalla surra ja iloita!!



Omaan napaan ei mitään ihmeellistä. Pitäisi varmaan käydä ostamassa äitiyshousut. En ole vaan mistään löytänyt mieleisiäni. Mutta nyt on vaan pakko jotkuut hankkia, kun kaikki tavalliset housut puristaa!!

10. päivä olisi neuvola. Ihan hirvittää kuinka paljon paino on noussut. Kaikki kyllä sanoo, et olen hoikistunut. Saapi nähdä! :)



Mut nyt pyykkien kimppuun!!

Hanna

että palattu ollaan ja ihan hyvin meni..ei me mitään jänöä saatu, mikä nyt on ihan normaalia. Joka tapauksessa ollaan kotiuduttu 6 tunnin metsäspurtilta, ja koirat makaa reporankoina pitkin lattiaa.



TELMA;

Voimia sinulle, ja paljon!! Toivottavasti kaikki vielä kääntyy parhain päin. Mä menetin rakkaan isäni viitisen vuotta sitten, ja olen vasta nyt kunnolla päässyt siitä yli..niin että muistot on nyt hyviä ja rakkaita, eivätkä enää pelkkää tuskaa ja menetystä.



EMMI;

Mä olen sivusta seurannut tuota " Kaihoisan" temppuilua ja menettänyt hermoni monen monta kertaa, ihan samoista syistä kun sinäkin. Vaikkei asia tiettävästi (eihän sitä voi tietää) mua koske niin silti!!



VIIVI;

jotenkin tuo kyykyssä olemisen jälkeinen kipu kuulostaa tutulta, mulla on samaa kipua monesti kun nousen lypsyllä kyykystä ylös..mainitsin neuvolassa siitä ja sanoivat sen johtuvan asennosta jossa kohtu joutuu tiukille kun menee niin pieneen tilaan, se taas venyttää jonnekin suuntaan ja aiheuttaa kipua. Ei vaarallista muttei hyväksikään..ei pidä kyykkiä niin paljoa, eikä mennä ihan kippuraan.



Äitiysloman jälkeen...hmm, jos kaikki menee suunnitelman mukaan niin sukupolvenvaihdos sattuu aikaan reilu vuosi eteenpäin, eli todennäköisesti jään sitten kotiin töihin..jos suunnitelmat menee puihin niin harkitsen hoitovapaata tai jotain...paha sanoa vielä.



Soittelin neuvolaan kun raahauduin metsästä pois..ainakin mun kontrollinäytteen pikatesti kerto ettei ole pissatautia..hyvä ja pahus..se olis selvittäny viimevkon supistukset. No, nyt ei ole niitäkään ollut kun olen ottanu SUPER-rauhallisesti..enkä ole kantanut mitään yli 6kg:n painosta..

Neuvolasta kyllä sanottiin että jos yhtään tuntuu ettei voi tehdä töitä niin täytyy heti painua lääkäriin ja ottaa sairaslomaa, mitään ei saa riskeerata - eipä tietenkään, musta vaan tuntuu että olen jokseenkin hysteerinen jos alan joka kivistystä valittamaan..mutta mikä on sitten liikaa?? Se verran tiedän että tän kuun loppuun työt pysyy ennallaan (hope so), joten pystyn ne tekemään, mutta kun ilman viilenee ja lehmät otetaan sisään niin mulle tulis eteen paskan mättäminen..ja luulenpa etten siitä ilman supistuksia selviä, tai sitten siihen menee koko fuckin päivä! Sitte täytyy funtsia uudelleen tätä juttua, tai pyytää toimistolta toista työpaikkaa...mielellään tietysti automatisoitu robottinavetta kiitos :) (ai nii mut tääl ei niitä oo)



Plääh, nyt tää lähtee vähäks aikaa lepuuttamaa selkää sängynpohjalle..oli niin rankka reissu.



Tappert ja Puksu 17+1

Poika kipeänä " pitkästä" aikaa. Onnistuin olemaan jopa kuukauden putkeen töissä : ) Nämä ovat näitä päiväkodin huonoja puolia. Muuten oon ollut tosi tyytyväinen tarhaan vaikka en millään olisi halunnut poikaa sinne vuoden ikäisenä viime syksynä laittaa. Rahatilanne vaan ei antanut jäädä kotiin : ( Hyvin kuitenkin sopeutui, sain itse olla mukana noin 2 viikkoa joten oli hyvin pehmeä lasku ja hoitajat ja muut lapset tuli tutuiksi mikä oli äärimmäisen hyvä juttu! Nyt poika viihtyy siellä niin hyvin että tänään kun piti jäädä kotiin niin monta kertaa aamulla pyysi, että mentäisiin tarhaan.



Tämän seuraavan joudun myös laittamaan siinä vuoden ikäisenä tarhaan koska tilanne on rahallisesti vielä huonompi kun mies lähti kolmeksi vuodeksi kouluun. Toisaalta tällä pikkuisella on sitten isoveli turvana.



Joku kärsi vielä kovasti pahoinvoinnista. Itsellänikin oli tosi pitkään kova pahoinvointi ja alkoi helpottaa viikon 15. jälkeen. Nyt on tainnut mennä pari viikkoa niin ettei ole tarvinnut kun kerran oksentaa. Toivottavasti muillakin helpottaa!!!



Painogalluppiin sen verran, että nyt viikolla 18+2 on tullut painoa 5 kg. Esikoisen kanssa oli tullut tähän mennessä painoa jo 9 kg..Onneksi tahti on nyt vähän hitaampi. Vaikkei housut enää mene vyötäröstä kiinni niin reisistä kuitenkin mahtuu. Viimeksi ei mennyt enää reisistäkään tässä vaiheessa. Kokonaisuutena painoa silloin tuli tasan 30 kg, joista sain 1,5 vuodessa 28 kg pois. Laitokselle jäi 10 kg. Sitten lähti toiset 10 kg siihen mennessä kuin aloitin työt eli vuodessa. Ja sitten töissä lähti 2 kuukaudessa loput 8 kg kun oli niin älyttömän stressaava se alku. Eli aika hitaasti lähti, mutta onneksi kuitenkin lähti. Nyt olen vähän tarkempi syömisen suhteen kun viimeksi kirjaimellisesti söin kaikkea tuplamäärät : )



Semmoisia tänään,



Pirriäinen rv 18+2

Telmalle jaksamista vaikean tilanteen kanssa! Mua rupes itkettään aamulla kun luin sun viestin, tunteet on nyt niin pinnalla. Viikonlopun aikanakin tirautin itkun monen monta kertaa, vaikkei mitään ikävää edes tapahtunut.



Mulla on työmotivaatio niin nollassa, että voisin jäädä äitiyslomalle vaikka heti! No oikeesti saattais kyllä pää hajota jos olisin kotosalla tästä synnytykseen asti... Yritän siis sinnitellä tuonne helmikuun puoleenväliin asti, tosin eihän sitä tiedä jos täytyy jäädä sairaslomalle jo aiemmin. Kauhean vaikea miettiä sitä, missä vaiheessa sitä sitten laittaisi lapsen hoitoon ja tulisi takaisin töhin/alkaisi hakea töitä. Monenlaisia ratkaisuja olen lähipiirissä nähnyt, mutta suurin osa on jatkanut hoitovapaalla tai sitten alkanut tekemään lyhyempää työviikkoa, jolloin lapsi on vain osan viikkoa hoidossa. Vaihtoehtoja on monia mutta onneksi nyt saa vielä keskittyä onnelliseen odotukseen!!



Nyt ei riitä enää ylimmän napin aukaisu farkuista vaan housut on avattava kokonaan kun istuu tässä koneen edessä... Lauantaina kokeilin jo yksiä mammahousuja, mutta päätin kuitenkin jättää ne vielä kaappiin!



Menispä nopeesti tämä viikko... Mies lähtee muuten to aamuna reissuun, joten mulla on tiedossa laatuaikaa itseni kanssa! Viikonlopulle on onneksi jo jotain ohjelmaa tiedossa, etten ihan erakoidu!



Maanantain jatkoja toivottelee

Despelote, rv 16+1

Telma: tosi paljon lähetän voimia ja jaksamisia sinne. Hirveä tilanne. Onneksi sinulla on kuitenkin lohduttava ja auttava mies tukemassa.



Viikonloppu oli ihana. Miehellä oli perjantai vapaata. Siitä taisinkin jo mainita aiemmin. Lauantaina lähdettiin mun vanhempien luokse. Pojalla riitti virtaa, eikä päiväunet maistunu. Ulkona oltiin tosi pitkään ja lapsi-rukka oli ihan poikki. Rupesi jo nurmikolle pitkälleen makaamaan. Sisällä kuitenkin sai uuden virtapiikin ja jatkoi touhuiluaan. Nukkuikin sitten koko kotimatkan ja jatkoi uniaan aamuun asti. Sunnuntaina sain nukkua pitkään, kun mies nousi pojan kanssa aamutouhuille. Itseasiassa, mies hoiti poikaa koko eilisen päivän: syötti, leikitti, vaihtoi vaipat jne, ihan vapaaehtoisesti. Olipa luksusta! Käytiin miehen vanhempien luona ja illalla saunottiin. Tein kasvokuorinnan, naamion ja kunnon rasvauksen koko kropalle ja ai että tuntui ihanalta. Oikein rentouttavaa.



Pahoinvointi on loppunut, ehkäpä uskallan väittää näin parin viikon kokemuksella. Mielialakin on kohentunut selvästi. Paha olo pisti kiukuttelemaan ja tiuskimaan, vaan nyt on toisin, meidän kaikkien onneksi.



Sovitin tänään äitiyshousuja ja olin kuolla nauruun! Kaappiin ne sai jäädä vielä odottelemaan pulleampia aikoja. Vielä mahtuu kaikki normaalit housut puristamatta, vaikka maha onkin kasvanut. Ehkäpä menetetyt kilot lähtivät juuri mahasta.



Pikkuinen melskaa taas mahassa. Välissä oli pari hiljaisempaa päivää, mutten huolestunut siitä. Liikkeiden tunteminen riippuu ihan vauvan asennostakin.



Neuvolasta soittivat sikiöseulonnan (verikoe) tuloksista. Tulos oli 1:31901, jos nyt oikein kerkesin tuloksen kirjoittamaan. Keskiviikkona olis sit neuvolaan meno.



Oltiin ulkona reilu tunti ja nyt paleltaa. Mua paleltaa nykyään aina. Täytynee mennä lämpimän hellan ääreen tekemään ruokaa. Mieskin pian tulee kotiin.



rimma 16+5

Äitini pääsee tänään ikuiseen rauhaan, Enkeliksi Taivaan Isän luokse. Mitään ei ole enää tehtävissä ja tehohoito on päätetty lopettaa.



Suru on suuri, mutta nyt ulkona paistaa aurinko. Äiti pääsee rauhallisesti nukkumaan ilman kipuja ja tuskaa eikä syöpä enää koverra elimistöä yhtään enempää.



Käyn vielä hyvästelemässä äidin, tavalla tai toisella ja meidän pikkuesikko pääsee toisen mummin luo yökylään. Siitä neiti on varmasti mielissään. Huomenna sitten pitää aloittaa keskustelu siitä, että toinen mummi on lähtenyt tähdeksi taivaalle ja meidän suojelusenkeliksemme.

Oikein paljon voimia ja jaksamisia suureen suruun.



-m-

Osanottoni. Kauniit muistot äidistäsi säilyvät sinun mielessäsi ja täten äitisi on läsnä sinun ja perheesi elämässä myös tulevaisuudessa.



Despelote

TELMA;

osanottoni. Toivotan teille kaikille voimia jaksaa eteenpäin. Edessä on varmasti rankat ajat, mutta muistakaa ettette ole yksin!!



Tappert

Olen pahoillani ja otan osaa sinun, ja perheesi suruun !!! Yhdessä jaksatte eteenpäin ja muistot äidistäsi säilyy, ne eivät koskaan katoa.



emmi

Otan osaa suruusi.

Todella surullista, muuta en oikein osaa sanoa.



-viivi-

Kävin päivällä kirjoittelemassa kuulumset, ja vastailin kysymyksiinne. Välillä aina jouduin poistumaan koneen ääreltä poikien riidan selvittelijäkis. Kirjoittaminen siis kesti kaikenkaikkiaan varmaan yli puoli tuntia. Kun yritin lähettää tekstiä, niin ei onnistunutkaan! Käski kirjautua, vaikka olin kirjautunut. Plääh! En jaksanut aloittaa alusta, joten nyt lyhyesti kirjoittelen.



TELMA; Suuresti lähetän voimia suruusi! Itse en ole asiaa kokenut, mutta hyvä ystäväni koki saman tasan vuosi sitten ja elin hänen kauttaan tämän suuren surun. Hän sai voimia vauvan synnyttyä, ilon takaisin elämäänsä. Sinulla on onneksi jo esikoinen iloisena voimavarana, ja ensi vuonna saat aivan ihanan uuden nyytin syliisi. Voimia sinulle, päivä kerrallaan.



Joku kyseli kotiin jäännistä äippäloman jälkeen. Aion jäädä, tosin minulla ei ole työpaikkaa mihin palata. Sikäli täytyy seurata työmarkkinoita. Jos tulee joku hyvä paikka auki, on pakko hakea. Toisaalta ei ole työpaikkaa painostamassa takaisin töihin, joten jos ei hyviä töitä löydy, voin olla kotona 3v asti.



Mutta nyt syömään iltapalaa :)



Caius ja ilona 18+0!!