<3 Marrasmurujen viikonloppu (la-su)<3
Hei!
Eilen keskustelitte noista perheen harrastuksista ja itse tajusin ettei meidän perhe harrasta oikeastaan mitään. Pojalla on seurakunnan kerho kaksi kertaa viikossa, mutta siihen se sitten jääkin. Isi ja äiti ei tee mitään *häpeämys*... No, keksin sitten että hei joku yhteinen liikuntatuokio kerran viikossa voisi olla ihan hyvä juttu ja ilmoitin lapseni sitten sellaiseen liikuntaleikkiin. Siihen saa sitten vanhemmatkin aina välillä osallistua.
Ensi kuun alussa tämä sitten alkaa ja aivan mahtavana päivänä :) sunnuntaina :) En malta odottaa :D Eikä maksanut edes kauheasti, alle 200¿urolla selvitään, kokonaiskesto on jotain 7 kuukautta. Olen ihan varma että esikoinen rakastaa tämmöstä toimintaa :) Äiti saa sunnuntaina hetken vain vauvalle ja itselleen, kun isi ja poika lähtee pallojahtiin :)
Noilla kahdella ei vielä olekaan ollut sellaisia isin ja pojan juttuja joten voisi tehdä pojan ja isän suhteelle ihan hyvää että tämmöinen toiminta aloitetaan :) Ei aina äidin kanssa, kun isi on viikot töissä. Viikonloput on hyvä pyhittää tämmöiseen rentoon toimintaan :) Tai no, eihän siellä aina isi pääse touhuihin mukaan mutta pääsee kuitenkin edes joskus ja täytyyhän poikaa siellä kuitenkin käyttää ja sinne viedä niin tuleehan siinäkin sellaista tunnetta että yhdessä harrastetaan jotain. Selostanpa vaikeasti...
Luulen että tässä on ihan tarpeeksi aktiviteettia tälle perheelle, normaalit ulkoilut, kyläreissut, yms. muut kodin jutut saa riittää näin alkuun...
Swehina rv 30+5
Kommentit (19)
Tiedättekö kun sade ropisee yöllä peltiräystäisiin... kylläpäs siinä on meteliä! No muutoin meni viime yö ihan hyvin ja aamu on herätty potkuttelun merkeissä. Kahvia tekisi ihan kauheesti mieli, mutta kun just otin raudat.
Tänään ootellaan appiukkoa kylään iltapäiväksi, huomenna sitten muut synttärivieraat. Eilen sain leivottua pari kakkupohjaa ja tänään ois täyttäminen vuorossa. Sen kummempaa ohjelmaa ei olekaan luvassa.
Just tähän hätään ei kummempia päässä liikukaan.
Sarafan rv 30+2
Ja ihan lauantaita elellään! Ensi viikolla tähän aikaan kävelenkin ukkokullan kanssa ihan kaksin tuolla Tallinnan mailla = ).
Lapset on jo hereillä. Poika nousi yksinään katsomaan telkkaa ja tyttökin heräsi perässä. Mun piti saada tänään nukkua pitkään, mutta en jaksanut töniä ukkoa ylös...Söivät aamupalan ja telkkaa nyt katsovat.
Ovat jo pitkään käyneet TOSI nätisti iltaisin nukkumaan = ). Iltasadun jälkeen heti nukahtavat ja nukkuvat koko yön! Tietysti vaikuttaa sekin, kun esikko ei näin kotona nuku päikkäreitä eikä nykyinen kuopuskaan joka päivä. Iltakahdeksalta menevät nukkumaan ja vapaapäivinä nukkuvat 8-9, kerhopäivinä herätään puoli kasin maissa kellon soittoon.
Nauratti tuo MIRPAN toteamus, että vauva tulee mahan läpi. Noin se todella tuntuu olevan = ). Täällä myös pylly poksahtaa joku kaunis päivä tuosta oikean kylkikaaren alta pihalle... Vauva muutenkin potkii ja möyryää paljon. Tärisyttää myös tosi usein, entä teillä? Mitä se merkkaa? Eilen viimeksi miehen kanssa koiria lenkittäessä oli pakko pysähtyä huilaamaan, kun tuntui, että vauva on polvillaan tms ja mahanahka poksahtaa just! Hurjaa touhua ja vielä ainakin se 7 viikkoa odoteltava.
Kivunlievityksestä oli eilen puhetta: Mulla on toiminut ilokaasu tosi hyvin! Molemmat synnytykset alkaneet supisteluilla ja sairaalaan päästyäni olen istuskellut keinutuolissa ilokaasun kera. Sitten on kalvot puhkaistu. Esikosta sain epiduraalin, joka auttoi, muttei vienyt kipuja kokonaan. Seuraavasta sain kohdunkaulanpuudutuksen. Nopeat on mulla olleet molemmat synnytykset ja toivottavasti tämäkin. Esikon synnytyksessä oli mies mukana, mutta seuraavan " tein" yksin, samoin menee tämäkin synnytys.
Tuli synnytyksestä vielä mieleen, että täytyy tuossa kohta miettiä, että mitä tekee, kun synnytyksen aika tulee... Mies todellakin su-to Hesassa töissä, eikä sieltä vissiin pääse samantien tulemaan, vaikka matka olisi vain noin 100km. Mulla siis kaksi lasta ja kaksi koiraa. Kenet kutsun tänne/mihin vien lapset?
Mutta nyt siivoamaan, kun koira perskules pissi lattialle = (.
Effica ja vessassa touhuavat muksut, sekä Pyry-Aapeli 32+3
Täälä on nyt mennyt ihan ok!
Vauveli liikuskelee omaan rytmiinsä ja uskonkin että meidän " neitillä" vaan olis sen verran hidas syke että hoitaja käski seurailla...
Tosin olis ollut parempi ettei olis mulle niin sitä seurailua painottanut,kun nyt olen sitten kokajan miettimässä että milloin liikku ja kuinka monta kertaa...
No onneksi tiedän että masukki on aamuisin hiljainen ja villiintyy sitten illasta ja yöstä.
Joten yritän rauhallisin mielin odotella aina niitä liikunta tuokioita.
Eiliset appiukon 70v synttäritkin sujuivat ihan ok,paitsi että olin siellä melkein kokoajan meidän nuorimmaisen kanssa anopin mökissä.
Ulkona kun satoi ja alkoi tuulla kovasti ja ollaan nuorimman kanssa flunssassa.
Niin ja korvatulehdus on kyllä ilkee toinen korvani kun on edelleen kuuro tulehduksen takia niin tuntuu ettei kuule toisellakaan mitään kun se taas on lukossa...
Mutta ei se minua haittaa luulee vaan että on rauhallisempaa,tosin miestä ärsyttää kun se saa mulle huutaa kokoajan jos jotain asiaa mulle on,koska en siis kuule oikeastaan mitään.
Mutta nyt lopettelen ja menen laittaa jotain ruokaa perheelle,itellä tosin ei tunnu olevan taas ollenkaan nälkä,mutta nyt siis seuraavalle vuoro.
Rv 29+5
Vauva on todella pirteänä, eilen illallakin jaksoi mellastaa vaikka kuinka kauan.Nyt aamupäivällä nappasin kantapäästä kiinni kun yritti potkia nahan läpi :) Siskot kutittelivat hänen pyllyänsä..
Vieleläkään ei ole liitoskipuja,kiitän siitä joka päivä sillä se päivä tulee vielä eikä ole herkkua. Kamala jano vaivaa,mutta vesi kyllästyttää. Onneksi muu perhe ei pidä Vichy-tyyppisistä juomista joten saan juoda ne rauhassa.Friss Lime on herkkua,mutta se hupenee liian nopeasti kun kaikki haluavat sitä..
Ostettiin kirpparilta kahdelle nuoremmalle sängyt ja niitä tässä pesen, väsähdin vaan kesken kaiken.Saadaan taas siirtää pinnasänky meidän huoneeseen odottamaan.
Syksyistä (?) viikonloppua t. Jas ja pikkuneiti 31+1
ihan ekaks tärinöistä: 2 teoriaa siitä on. siis vauva pissii (vauvathan juo lapsivettä) ja myös aivojen kehitykseen liittyy tärinää. että jompaa kumpaa. meilläkin täristään paljon.
harrastuksista: meillä isompi 4v käy liikuntakoulussa ja muskarissa. ja nuoremmalle 2v olis tarkotus aloittaa muskari. lisäksi sen ajan minkä isompi on liikuntakoulussa niin isi on pienemmän kanssa usein urheilukentän toisessa päässä juoksemassa. pojat ovat todella innostuneita noista urheiluista ja monena iltana muutenkin pyytävät että pitää päästä harjottelemaan pituushyppyä.
me ollaan vieläkin sen vauvan nimen kanssa ihan jumissa. ei löydy sopivaa ei... meillä on ollut tapana päättää se heti kun vauva on syntynyt että mikä jokusesta vaihtoehdosta päätetään.
esikoinen on todella innostunut tästä vauvahommasta. eilen sanoi mulle illalla että mulla on kamala ikävä sitä vauvaa. ja aamulla sanoi että millon se kolme yötä menee- sä lupasit että se syntyy kolmen päivän päästä. oli poika hieman väärin ymmärtänyt kun sanoin että enää ei mene varmaan kauan, että vauva saa syntyä jo kolmen viikon päästä. ei auttanut kuin selitellä että äiti ei voi sitä päättää.
inhottavaa painetta tuntuu alapäässä. varmaan ihan kuuluu kuvioonkin. edelleen on aika hiljainen tuo vauveli. en saa oikein selvää että miten päin se siellä oikein on. ylihuomenna taas ultraan. odotan kuin kuuta nousevaa. tekis jo mieli laitella kaikki valmiiks, mutta vielä kun jaksas tän kolme viikkoo olla. olen parina viime päivänä onnitellut itseäni ja tuuletellut tätä makaamista. nyt uskaltaa jo ajatella että kyllä se vauva meille tulee ja voidaan selvitä ilman hirmu vaikeeta alkua. siis ainahan riskinsä on, mutta silti.. kamala muisto vaan on ne rv 20 tienoilla mietteet että voi kun päästäs sinne rv24 ja niin edespäin.
mom rv31+1
Pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö takana: )
On tullut koko viime viikko nukuttua tosi huonosti. Pari tuntia unta ja pari valvomista on ollut unirytmi. Viime yönä ei valvottanut vaikka ulkona myrskysi ja masukkikin hyöri kuin pyörremyrsky välillä.
Onko teillä muilla uni herkistynyt raskauden myötä? Onko tämä myös jotain valmistautumista vauvan tuloon? Tuntuu vain hassulta, että nyt kun vielä saisi nukkua, niin eipä saakkaan, vaikka väsyttäisi. Ihan kuin heräisi krapula-aamuna morkkikseen ja ressaa pieniäkin asioita, kuin olisivat maailman lopun luokkaa. Ärsyttävää!
EFFICA: Vauvan täristyksestä kysyit. Tämäkin masukki täristää tuon tuostakin. Aivankuin hänellä olisi vilun väristyksiä. Olen itsekin ihmetellyt täristyksen syytä ja jostakin luin, että se täristys on sitä, että poikavauva pissii masussa? Ei kai? Kävin katsomassa tuttavan tyttövauvaa kolmisen viikkoa sitten (silloin muutaman päivän ikäinen) ja hän sätkytteli/täristeli unissaan äitinsä sylissä juuri niinkuin voisi kuvitella masukinkin tekevän. Olisikohan jotain unen näkemisjuttua?
KIVUNLIEVITYKSESTÄ: Koska olen ensisynnyttäjä, on hyvät neuvot kalliit tässä asiassa. Siis mielelläni kuulisin hyviä vinkkejä. En ole kovinkaan kipuherkkä ja haluaisin synnyttää madollisimman luomusti. Silti en mitään marttyyrikärsimystä halua, vaan että synnytyksestä jäisi suhteellisen hyvät muistot. Kohdunkaulan puudutus kuulostaa jotenkin mielekkäältä vaihtoehdolta ilokaasun kera. Vai onko se sitä?
Jos yrittäisi ihan luomusti, ja huomaisikin, että kivusta tulee sietämätöntä, niin mikä on tai onko mitään kivunlievitystä jonka voi ottaa missä vaiheessa synnytystä tahansa ja se veisi kaiken kivun mennessään ; )
Kaikesta unettomuudesta, stressistä, synnytysmietinnöistä ja kivuista huolimatta mukavaa vauvan odotusta tällekkin viikonlopulle teille kaikille ja nauttikaa raikkaasta syysilmasta!
Olivi@78 & Mönkiäinen 32+1
Yritänpä näin heti muistaa, mitä *piti* kommentoimani...
TÄRINÖISTÄ: Olen samoilla linjoilla momentin kanssa. Siis joko vauva pissii ja/tai hermoston kehitys (ei niin valmis vielä) aiheuttaa tärinöitä. Meillä esikoinen ei tärissyt, mutta kakkonen kylläkin ja vielä jonkin aikaa syntymänsä jälkeenkin. Tämä kolmonen ei myöskään täristä. Sukupuolesta se tuskin kertoo, sillä meillä kaksi poikaa ja tämä kolmas vielä arvoitus.
HARRASTUKSISTA: Meillä ei oikein budjetti kestä mitään, mikä maksaa, joten ei harrasteta mitään järjestettyä toimintaa. Toisaalta esikoinenkin täytti vasta kolme, joten ei minusta niin säännöllistä harrastusta tarvitsekaan. Ehkä joskus sitten jotain liikuntaa... Nyt käydään perhekerhossa muutaman kerran viikossa. Muutoin sitten touhutaan mitä milloinkin.
KIVUNLIEVITYKSESTÄ: Esikoisen aikaan *suunnittelin*, että pärjään luomuna. Mielestäni en ole kovin kipuherkkä ja kestän muutenkin kipua aika hyvin. (esim. molempien sääriluiden avomurtuman ensihoidon tein itse jne.) Mutta synnytyskipu ei ole suoraan suhteessa muuhun kivunsietoon. Siis joku kipuherkkä voi todeta, että synnytyksen kestää hyvin ilman kivunlievityksiä... Esikoisesta sain epiduraalin enkä olisi ilman pärjännyt, vaikkei se kaikkea kipua vienytkään. Toinen meni ilokaasulla (josta ei ollut mitään hyötyä, tuli vain huono olo) ja spinaalilla, jonka ajoitus meni täysin väärin. Tämän kolmosen kanssa katson sitten, mitä tuleman pitää. Kyllä ne kätilöt osaavat sanoa, mitä voi ja ehtii antamaan/ottamaan. Ja kakkosesta opin sen, että kyllä ne kivutkin sietää ja unohtuvat oitis lapsen syntymään =)
NIMISTÄ: Meilläkin on vielä vaiheessa, tai oikeastaan jumissa, tuo nimiasia. Yleensä meillä on nimi tai pari valmiina ennen vauvan syntymää, jotta voidaan vauva sitten oitis nimetä. Mutta kun tuolle miehelle on niin vaikea löytää mieluista nimeä ja hiukan eri makukin meillä on =(
OMA (.) Tiitiäinen tuntuu myös tulevan masunahasta läpi! Ja täällä on kyllä rasvakerrosta sen verran, että saa välillä arvuutella, mikä osa on missäkin. Vaikka viime neuvolassa olikin pää alaspäin, on tällä välin taas vaihdellut asentoaan. Välillä on takuuvarmasti poikittain. Ja toisinaan istuu tai puskee rakkoa niin, että saa rampata jatkuvasti vessassa. Välillä tekee ihan kummallisia jumppaliikkeitä eikä kaikki todellakan tunnu enää kivalta. Toivotaan, ettei tarvitse odottaa ihan sitä 10 viikkoa vaan *päästäisiin* vaikka 6:lla...
Mies toi kellarista ihan pienimmät vauvanvaatteet, joten laittelenpa ne kaappiin. Välillä tuntuu, että tuota vaatetta on ihan liikaa. Pitäisi varmaan joskus onventoida ja viedä osa kirppikselle. Sinne vain pitäisi saada sellainen kasa viemistä, että saisi edes paikan hinnan katettua...
TalviSalama + Tiitiäinen 32+2
Eka gallupit...
Kivunlievitys: en halua tällä kertaa mitään, jos menee yhtä nopeasti kuin viimeksi. Ilokaasua mulle viimeksi tyrkytettiin väkisellä ja se sai vain oksentamaan. Niin ja kohdunkaulanpuudute laitetiin siinä vaiheessa kun ei ollut enää kohdunkaulaa mihin sitä tyrkätä... Joten ei oikein onnistunut. Hyvin meni pelkän lämpimän kaurapussin voimilla se pari tuntia salissa!
Harrastukset: 3-vuotias esikoinen ei harrasta mitään, ei olla koettu vielä tässä vaiheessa aiheelliseksi.
Nimet: Pojalle on varma nimi valmiina, tytölle 2 vaihtoehtoa joista miehen pitäisi päättää, kummasta tykkää enemmän. Mulle on molemmat vaihtoehdot mieluisat, vanhat suvun nimet siis kyseessä.
Omaa napaa, selkä on koko ajan kipeämpi. Enää ei ole yhtään huono omatunto sairaslomasta. Alkaa myös vahvasti tuntua siltä, että haave kolmelapsisesta perheestä haudataan tämän toisen vauvan odotuksen myötä. Esikoista odottaessa oli jonkin verran kipeä ja nyt siis ihan tarpeeksi kipeä. Joten mitä olisi sitten seuraavalla kerralla...? En halua ajatella. Mullakin siis selässä näin muutenkin perustavanlaatuista vikaa, enkä tosiaan halua tieten tahtoen pahentaa sitä. Vähän haikea olo siis alkaa olla. No, ikinä en sano " ei ikinä" (kun ikääkin vasta 26v.), mutta todennäköisempää ja fiksumpaa olisi jättää tämä homma tähän.
Meinaan maanataina soittaa neuvolaan ja kysellä, että ihanko oikeasti terkka meinaa, että lääkärikäynti rv 36+2 on tarpeeksi ajoissa sen kannalta, että lääkäri ehtii laittaa lähetteen (ja lähete käsitellä äitipolilla ja laittaa aika) painoarvioon. Esikoista odottaessa lääkärineuvola oli rv 35+2 ja silloin äitipoliaika tuli rv 39+6. Eli jos nyt on lääkäriaika viikon myöhemmin, niin samaa kaavaa noudattaen äitipolille pääsisin rv 40+6... hiukan myöhäinen aika painoarviolle. Se uusi terkka oli vain niin kaikinpuolin hankala, että saa nähdä saanko aikaistettua sitä lääkärineuvolaa...
Mutta nyt ei kestä enää istua! Mukavaa viikonloppua kaikille :)
Marrastoive rv 32+6
Tänään olen ollut tosi laiska. En oo tehny juuri muuta kuin ne pakolliset askareet. Vaikka aurinko paistaa ja ulkona vois olla niin ei kiinnosta. Jotenki masentunu olo tänään. En tiedä mistä johtuu, mutta eiköhän se siitä..
Miestä odottelen töistä kotiin ja ruokaa pitäis alkaa tehdä. Kun tietäis vain mitä... Kaupassa pitäis vielä käydä ennen sitä jne. Aivan on veto pois.
Nyt äijä tuli.. Pakko lähteä kauppaan..
rusina rv 29+2
Ulkoilupäivä takana tuulinen ja sateinen sellainen. Esikoisella oli tänään nimittäin koulupäivä ja se vietetiin urheilukisojen merkeissä.
Harrastuksia ei meilläkään mitään yhteisiä ole muuta kun uimassa käynti epäsäännöllisen säännöllisesti. Esikoisella lisäksi heppakerho ja kuopuksella ei vielä mitään 6v. koska pitäis olla vuoden vanhempi että pääsee kerhoihin ym. Tanssikoulussa kävi mutta lopetti senkin ja täällä pikku pitäjässä ei oikein toimintoja ole. Pitäisi kaupunkiin lähteä 30 km-:n päähän ja vuorotyöläisenä kuskaukset olis hankala järejestää.
Kivunlievityksestä sen verran että ekalla kerralla ilokaasua ja kohdunkaulapuudutus ja aquarakkulat (perätilasynnytys) noista rakkuloista ei ollu kyllä mitään hyötyä
Tokalla kerralla taisin ottaa alussa ilokaasua yhden vetasun mutta tuli niin huono olo että jätin senkin ja synnytin siis " luomuna"
Seuraavakin varmaan tulee lähes luomuna sitähän ei etukäteen tiedä kuinka kipeetä se nyt tulee olemaan, mutta huutamatta olen aina selvinny. Tuntuu ettei siihen ole ollut tarvetta.
Mahan koko on aikalailla pieni mitä ulkopuoliset kommentoi. alkaa jo ärsyttää kommentit " missä se on piilossa?" Ei vain kaikilla kasva ja mulla on kohtu taaksepäin kallistunu niin sekin vaikuttaa asiaan. Vauveli siis on enempi selkärangan puolella.
Sf-mitta oli rv:lla 30 25cm ja vatsan ympärys noin 97cm.
Mutta kyllä istuminen on jo hankalaa kun kylkiluita pakottaa vaikka vatsa ei muka iso olekaan
mariia75 rv 31+2
Viikonlopun kauppareissut tehty, onneksi. Vauva remuaa nyt oikein olan takaa kun sain syötyä vähän mustaa makkaraa ja otin jälkkäriksi Danio persikkarahkan.
Ihmeellistä, voimakastakin menkkakipua on ollut tässä iltapäivän ajan ja samalla vuotoakin. Housut ihan kastuu, mutta kyllä se ihan valkkaria on, ei esim. lapsivettä tai pissaa. Onneksi pääsen tiistaina neuvolalääkäriin niin hän saa katsoa miltä alaosastossa nyt näyttää. Alkaa varmasti paikat jo pehmenemään ihan luonnostaan. Itse en uskalla käydä sorkkimassa, enkä kyllä ylettyisikään ;-)
Mies kuunteli aamulla vatsan päältä ja hyvin kuulemma kuuli vauvan tiheän sykkeen ja istukan sykkeen myös. Vauveli alkoi heti muksimaan korvalle, kun koki ressukka varmaan tilanahtautta toisen pään alla :-) Hirveän kipeää tekee tuo poikittainen asento, luulisi että hän jo ihan oman mukavuutensa vuoksi hakeutuisi väljemmille vesille. Tuolla menolla vauvan pää kasvaa ihan vinoon. Eikä ne potkut tuonne lonkkaluihin tunnu kovin mukavilta myöskään...
Töissä pitäisi käydä allekirjoittamassa uusi työsopimus ja Kelakin lähetti minulle selvityspyynnön noista sairauslomista, eli ei se työnantajan tekemä versio nyt sitten ollutkaan ihan riittävä, mitä itsekin pelkäsin. Hirveän vaikea tuntuu tuo lomake olevan täyttää, ja minun asiani on melkoisen monimutkainen muutenkin kaiken kaikkiaan. Lisäksi Kela antoi takarajan 15.9. mennessä, eli kiire taitaa tulla.
Vauvan väristyksistä: Täällä on ihan sama juttu, välillä koko maha hytkyy ihan vauvan refleksien voimasta. Uskoisin, että se on jotakin hermoston kehittymättömyyteen liittyvää väristelyä. Enpä mene arvailemaan kun en sen paremmin tiedä.
Harrastuksista: meillä ei ole suuremmin harrastettu. Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että ainakaan pienellä lapsella ei tarvitse olla joka päivälle menoa, varsinkin jos päivät on hoidossa. Tuo meidän ekaluokkalainen aloitti tänä syksynä judon ja toisella luokalla oleva sisarensa piirustuskurssin. Jotakin muutakin hänelle pitää vielä keksiä, sillä tuo piirustuskurssi ei kestä kuin muutaman kerran. Pianonsoiton aloituksesta hän kyllä haaveilee, mutta tuntuu vain niin turkasen kalliilta ne soittotunnit. Onhan se tietenkin hieno ja hyödyllinen taito. Katsotaan nyt.
Jep nyt lopettelen. Tänään pääsin sitten jo ihan uusille kymmenluvuille. Toivon, että synnytys käynnistetään ennen kuin 40 viikkoa tulee täyteen...no sen näkee, mitä äitipoli sanoo viikolla 35-36...
Kanelisokeri 30+0
Tulin juuri koiran kanssa kävelemästä ja jotenkin ihanan raikkaalta tuntuu tuo tuivertava tuuli.
Meidänkin vauva tuntuu melkein punkevan vatsanahkasta läpi, varsinkin kun hän iltaisin jumppailee. On rt:ssä, joten peppua ja kantapäätä puskee ulospäin kylkiluiden alta. Oikein epämukavaa välillä!
Harrastuksista: Pojat harrastavat sählyä, partiota ja käsipalloa, mutta ovat siis jo isoja koululaisia. Lisäksi pianonsoittoa minun opetuksella...
Mutta ennen kouluun menoa ei meillä juuri harrastettu, vauvamuskarissa käytiin vauva-aikana.
Kivunlievitysasioita olen minäkin miettinyt. Molemmissa aiemmissa synnytyksissä minulla oli epiduraali joka toimi todella hyvin, voin sanoa että en ole koskaan elämässäni mitään varsinaisia synnytys-kipuja tuntenut. Siksi olenkin nyt hiukan utelias ja harkitsen josko olisinkin pyytämättä epiduraalia heti kättelyssä jotta tietäisin miltä synnytys oikeasti tuntuu... (elämäni viimeinen mahdollisuus ) Pelottaa vaan se että jos siinä sitten synnytys edistyy tietyn pisteen yli niin sitten en kai epiduraalia enää saakaan vaikka haluaisin....
Mari 31+1
Kirjoittelin jo aamusta mutta onnistuin painamaan jotain näppäintä ja teksti katosi taivaan tuuliin...
Piti kysymäni sitä että oletteko hankkineet jo turvakaukaloa? Meillä on tallessa v. -97 ostettu kaukalo jota on käytetty viimeksi -00. Luin vauva-lehdestä että kaukaloita ei kannataisi säilyttää kuin 3-5 vuotta ja tuo alkaa olla 10 vuotta vanha. Saisin huuto.netistä Britaxin baby safe kaukalon (ostettu 10/2005) aika edullisesti ja mietin että ostaisinko sen. Onko kellään kokemusta ko. kaukalosta ja miten kaukalot ovat muuttuneet vuosien varrella? Entinen kaukalo on MaxiCosi.
KIVUNLIEVITYKSESTÄ: minä en ole ikinä saanut mitään kivunlievitystä (ei ole ehtinyt) ja omasta puolestani haluaisin kokeilla synnytystä jonkunlaisella kivunlievityksellä. Tiedä vaikka sitä innostuisi tekemään vielä pari tenavaa lisää :) Olen kateellisena kuunnellut kuinka epuduraali tai spinaalipuudutus auttaa eikä sen jälkeen tunne mitään.
SAIRASLOMALAISET : onko kellään paikat auenneet jo? Momentilla taisi olla mutta onko jo muilla? Mietin vain tätä omaa sairaslomaani - kohdunsuu oli pehmennyt ja käytävää oli 2 cm jäljellä, vauva oli todella alhaalla, pää tuntui sisätutkimuksessa - lääkäri käski makoilla pari viikkoa mutta... kun ei tahdo malttaa... Olen seuraillut supistuksia ja niitä tulee pitkin päivää, tiheimmillään 3-4 tunnissa, sitten taas harvemmin.
Mies on juossut asioillani, käynyt kaupassa, kirjastossa, kangaskaupassa, ostamassa lisää villalankaa - saa nähdä milloin sillä menee hermot :) Hän perui ensi viikon Helsingin työkeikankin takiani. Nyt hän lähti ostamaan pizzaa ettei tarvi tehdä ruokaa, on imuroinut joka päivä jne... Eli on ollut oikein esimerkillinen kotiapulainen :)
Nyt vuoro seuraavalle...
MrsCruiser
Toivottavasti kaikilla on ollut hyva viikonloppu. Tapasin yhden vanhan tutun jota en ole nahnyt pariin vuoteen. Oli tosi tosi ihanaa!
On todella mukava lukea teidan muiden kuulumisia, vaikuttaa etta kaikilla on samanlaiset asiat paalimmaisina. Maha todellakin on iso ja pinkea. Kasuhistuttaa ajatella etta viela on parisen kuukautta edessa. Ja nythan vasta se babe alkaa kasvamaan siella... Alkaa oleen vaikeuksia mahtua pienista raoista, kun massu ottaa kiinni.
Esikoisen eka viikko koulua on takanapain. Han melkein lentaa kotiin, kun on niin haltioissaan. Aamusella on tunnin etuajassa valmiina kouluunlahtoon :) Pikkuveljen esi-eskari alkaa tiistaina.
Taalla kans valilla masussa tarisee, aika rauhallista on ollut viimeaikoina. Iltasella moykkaa jonkun aikaa ja yot olen saanut nukkua ihan putkeen. Joinakin oina joutuu juosta vessassa tunnin valein ja se kylla kostautuu seuraavana paivana. Jalat turpoavat jonkin verran ja jos istuu kauan niin pistelee.
KIVUNLIEVITYKSESTA: kaksi aikaisempaa on mennyt ihan luomuna ja tavoitteena etta myos tamakin. Palautuminen on todella nopeaa ilman kivunlievitysta. Esikoisen synnytyksen jalkeen kavelin hammaslaakarille seuraavana paivana . Vinkkeina sanoisin etta kannattaa ottaa selvaa synnytyksen kulusta ja eri vaiheista etta on jonkinlaista tietoa ja ymmartaa kuinka kaikki tapahtuu. Eika olla niin tyhma kuin mina joka ajattelin etta kunhan katilo tulee niin vauva syntyy HAH HAH! Monesti sen ensimmaisen kanssa on niin innoissaan etta vihdoinkin alkaa jotain tapahtua ja kun sita vauvelia on odottanut NIIN kauan etta keskittyy vain niihin kivuntuntemuksiin. Vinkkina ensimmaista kertaa synnyttaville sanoisin, etta koittakaa malttaa mielenne ja tehda kaikkea muuta niin kauan kun pystytte. Tokan kanssa hoidin kaikki iltapuuhat esikoisen kanssa ja sitten pelasin tietokonepelia niin kauan kunnes en pystynyt enaa keskittymaan siihen. Me kaikki ollaan erilaisia, aktiivisessa synnytyksessa minun pitaa saada olla yksin ja kavella ja loytaa se paikka itsestani joka luottaa ja antautuu synnytysprosessiin. Kuulostaa varmasti ihan huuhaalta monelle, mutta toimii minulla.. Kivusta sen verran, etta monesti siina vaiheessa kun tuntuu ettei jaksa enaa niin ollaan ihan loppusuoralla.
Esikoisen kanssa katilo koitteli kohdunsuun tilannetta ja antoi valiaika raportteja. Yksi syy miksi synnytys varmasti kestikin kauemmin ja oli niin kivulias koska keskityin niihin numeroihin. Ai viisi tuntia tassa tehty toita ja vasta 2 cm auki. Se avautuminen ei todellakaan tapahdu lineaarisesti, ekat 4 cm voi kestaa tosi kauan ja sitten menna neljasta kymmeneen 20 minuutussa. Kakkosen kanssa paatin ettei kukaan mene sinne ronkkimaan ja tiedan itse koska olen valmis.
HARRASTUKSISTA: Lapset on kaynyt muskarissa ja jumpassa. Nyt esikoinen on tarpeeksi vanha aloittamaan oikein kunnon harrastuksen, hanta kiinnostaisi baletti ja pesapallo ja ratsastus. Pitaa katsoa loytyyko sopivia paikkoja. Molemmat ovat tosi atleettisia, pikkuveli varmasti tykkaisi jostain painista tai karatesta.
Momentti: varmasti on ollut raskasat elaa tuollaisen jannityksen ja paineen keskella. Onneksi aletaan olemaan voiton puolella!
Kauheasti olisi kotitoita, eika voisi vahempaa kiinnostaa. Valilla kylla inhoan tata jokapaivaista, mita tanaan tekisi ruuaksi. Tuntuu etta aina tekee samoja ruokia. Anteeksi tama pitka sepustus, ehdin vain kerran viikossa kirjoitella niin tulee sitten asiaa ehka vahan liikaakin.
Siis kivunlievitys...
No ekasta puudutettiin ja olin hereillä kun tehtiin sectio.
Toinen syntyi normaalisti rv 36 ja ei mitään puudutuksia tai kivun lievitykasiä ehditty antamaan ja kolmas käynnistettiin rv 36 ,mutta kivun lievityksiä en silloinkaan ehtinyt saada.
Tää neljäs on tarkoitus myös leikata kun kasvaa liian isoksi.
Toinen josta puhetta niin siis harrastukset:
No liikuntaa nuo harrastavat siis vanhemmat lapset,käyvät siis urheilu kilpailuissa ja viikko kisoissa.
Nuorinta ei oikein vielä tunnu kiinnostavan mikään muu kuin kerhot ja kaverit...
Vanhin neiti on harrastanut 5v vuoden balettia,mutta lopetti sen sitten ja nyt häntä kiinnostaa ratsastaminen ja onkin ollut mielessä kysyä lähi tallien mahdollisuuksia kun isäni on töissä eräällä tallilla jos sinne pääsis ratsasteleen maksua vastaan.
Poika taas harrastaa itsekseen pyöräilyä ja hiihtoa isänsä kanssa talvet.
Viime talvenakin poika hiihteli jo useempaa kilometria kerralla isänsä mukana.
Mutta nyt omaan mahaan...
Masukki liikuskelee ja meinaa tääläkin kyllä tunkeä itseään jo nahkan läpi ja se ei todellakaan ole kivan tuntuista...
Ihan vilkkaalta tuo vaikuttaa.
Ruoka mulle ei maistu taas oikein millään ja syödä kuitenkin pitäisi,varsinkin kun ei painoni ole noussut koko odotus aikana kokoajan vaan laskee,nyt ollaan siis jo alle lähtöpainon menty...
Tosin uskon että tuohon syömättömyyteen tällä hetkellä vaikuttaa tämä flunssakin ja lääkekuuri.
Mutta nyt menen antaan nuorimmalle aamupalaa,kun isi ei siihen kuulemma kelpaa!
Rv 29+6
Ensinnäkin Kanelisokeri: Se olikin se Sport Kombi, jota Emmaljunga ei Suomessa myy. Kävin Ruotsin sivuilla katselemassa värejä, ja Jungle muakin miellytti eniten. Oli muuten aika rohkeita värejä monet... Eli oon tosi tyytyväinen omiini!
Kivunlievitys: Mä oon aina ajatellut enemmänkin niin, että kätilön ohjauksessa mennään. Ilokaasu on kyllä mulla toiminut ja altaassakin oli ihan kiva olla alkuvaiheessa. Epiduraallin sain esikoisen aikana, toimi muuten hyvin, mutta todella voimakas ponnistamisen tarve tuli liian aikaisin. Se läähättäminen jokaisen supistuksen aikana, tunnin ajan ei ole helppoa! Toisen aikana sain spinaalin. Aquarakkauloista en myöskään kokenut saavani mitään apua`?
Harrastukset: Meillä poika 7v kävi kesän urheilukoulussa, mutta se loppui nyt. Hiihto häntä kiinnostaa ja aina ollaan liikuttu paljon itsenäisesti, eli ei välttämättä tarvi mitään järjestettyä. Tyttö 4v pääsee taas MLL:n Tarzan ja Keiju-jumppaan, joka on myös sunnuntaisin. MIelestäni kiva aika, kun nuo arki-illat menee muutenkin nopeasti. Lisäksi ollaan nyt käyty uimassa ja molemmat lapset on oppineet nyt uimaan, samana kesänä, vaikka ikäeroa on 3v. Nuorempi oppii apinoimalla isoveljeään ;) Arkipäivinä tyttö käy seurakunnan kerhossa 2x viikossa, avoin päiväkoti on kerran ja perhekerho kerran viikossa. Ne on vapaaehtoisia, niihin menemme yhdessä vaihtelevasti.
Pääosin hirvittää harrastusten kovat hinnat ja se, että pienestä asti toiminta on aika totistakin.
Nimestä: Sukupuoli tiedetään, ei siis tarvi miettiä enää molempia vaihtoehtoja. Listalla on muutama nimi pyörinyt. Itselläni alkais olla ika vahva ehdotus, mutta mies vielä miettii. Veljeni pojan ristiäisiä vietettiin eilen ja vauva sai kaksi nimeä, jotka molemmat oli meidän listalla. Eli jonkin verran vaikutti kyllä meidänkin valintaan. Lisäksi mulla yksi tosi vahva ehdokas on ihan liian lähellä serkkupojan nimeä. No tekee siis helpommaksi meidän valinnan? Veljeni pojan nimeä nimittäin vaihdettiin vielä 3 min ennen toimituksen alkua ;) Tiedä sitten mikä se toinen vaihtoehto olisi ollut. Vauva oli muuten aivan ihana pakkaus! Tosi tyytyväinen. Ihan tuli vauvakuumetta;)
Mitäs muita aiheita olikaan? No ehkä tämä taas riittää tältä erää. Me lähdetään taas autokauppaan, kun on sunnuntainäyttelyitä ja arkisin ei koskaan ehditä.
Bubbles 32+1, 8 terälehteä kukassa JEEE
Mulla on jatkunut flunssa jo yli viikon. Kävin eilen lääkärissä, ja poskiontelontulehdushan sieltä löytyi, mitä arvelinkin. Sain antibioottikuurin ja pari päivää sairaslomaa. Tällä viikolla menin liian aikaisin töihin nuhasta huolimatta. Olis pitänyt malttaa levätä ja parannella.
Luulen, että mun työpäivät alkaa olla vähissä. Nyt selkä ja lonkka vaivaa jo niin pahasti, etten tunne olevani täysin työkunnossa. Pitänee huomenna soittaa aikaa neuvolalääkärille.
Kivunlievityksen suhteen minäkin taidan luottaa kätilön ohjeisiin ja ehdotuksiin, itsellä kun ei ole kokemusta koko synnyttämisestä. Tietysti sitä epiduraalia toivoo, mutta mulla on alaselässä tatuointi eikä täällä anneta epiduraalia ainakaan sen läpi. En vaan tiedä onko tatuointi juuri siinä kohdassa, josta piikki pitäisi pistää. Neuvolassa terkka katsoi, että kyllä siitä saattaisi voida pistää, mutta aika epävarma oli se vastaus. En sitten tiedä, missä vaiheessa asia tutkitaan, sittenkö vasta, kun olen jo synnyttämässä...
Sunnuntain jatkoja vain kaikille!
timaja 30+3
Timaja ( menikö oikein): Meillä töissä ainakin yritetään laittaa spinaali sektioissa, vaikka olis tatuointi. Tietenkin jos kuva on sellainen, jossa ei yhtään aukkoa, niin sit ei vaan onnistu. Erään kerran käännettiin epätavallisesti äiti toiselle kyljelle, kun toisella kyljellä kuva just valahti pahasti siihen pistopaikkaan - toisella kyljellä tuli sopiva aukko kohdalleen... Eli anestesialääkäri katsoo tilanteen, joten kannattaa varmaan asiasta informoida kätilöä ajoissa kun laitokselle menee...
Tällaista täällä, nyt koko perheen voimin roskaruoalle ;)
--Mirpa ja masukki ja neidot jotka ihailevat tuota vasemmalla olevaa köllöttelevää vaavia ;) --
Täällä taas aikaisin herätty, ennen miehen tuloa yövuorosta, n. puol seiska :(
Nyt neidit kattoo lastenohjelmia. Ysiltä lähdetään kangaskaupan kautta luistelukouluun. Toivottavasti tykkäävät mennä sinne jäälle, minä kun joudun viemään koko tämän kuun neitoja sinne - isukki kyllä keksinyt vapaille viikonlopuillekin jotain reissua :( - ja siitäkös tämä äiti tykkää.... Ei muutoin olis mitään väliä, mut samalla viikolla on kaksi eri työpaikan urheilukisaa - ja luulen mieheni olevan ainut joka osallistuu joka ainoaan joukkuelajiin työpaikallaan.... No helppohan se on, kun täällä on äiti aina kiltisti lasten kanssa kotona....... (sorry valitus, mut välillä tuntuu, et on pakko keksiä itselleen jotain kodin ulkopuolista tekemistä, et isäntä joutuu ottaa oman osansa tästä vastuusta...)
Nyt taidan laittaa nuo vaatteet valmiiksi luistelukoulua varten -näkyillään!!!!
--Mirpa ja lähes masusta läpi tuleva masukki--