Kakkapyllypää-äiti! Mitä eskarilaiselle tehdä?

Tuossa vaiheessa lapset eivät tiedä, ovatko pieniä vai isoja ja mitä heiltä oikein odotetaan eivätkä tiedä, miten itsensäkään kanssa olisivat.

Rakkautta ja rajoja, se vanha fraasi pitää kutinsa kuusivuotiaankin kanssa. Teet selväksi, että ketään ei saa haukkua eikä lyödä, vanhempia totellaan jne. Sitähän tuo lastenkasvatus on, ainaista itsensä toistoa. Mutta usko pois, se kannattaa. Pienenä esimerkkinä esikoiseni, jolle päivästä toiseen jankutin, että roskat roskikseen, jos sylki purkan maahan, sai sen nostaa ylös ja kiikuttaa roskikseen. Samaa jankutusta. Ja kas, 17-vuotiaani ei vahingossakaan heitä roskia maahan tai lattialle! Jankutus on mennyt selkäytimeen!

Hei,



Tästä varmasti ollaan monta eri mieltä: meillä ei tehoa kuritus vaan se, että pidän väkisin sylissä niin kauan, että rauhoittuu. Itse pidin sitä ennen ruumiillisena kurituksena, mutta meillä se toimii. Kovaa kuriakin (mm. arestinurkkaa) ollaan kokeiltu, mutta tuntuu, että se vain lietsoo lisää.

Oma eskarilaiseni on tyttö ja pääasiassa erittäin rauhallinen neiti. Iloinen ja touhukas, mutta kyllä toisinaan myös hän osaa pultata asioista, jotka eivät uju hänen mielensä mukaan. Hänen kanssaan on kuitenkin suhteellisen helppoa.

Osaan hyvin kuitenkin samaistua tilanteeseesi, koska keskimmäinen lapsukaiseni on hyvin tietoinen, mitä tahtoo, eikä tottele millään. Ja se rajojen pitäminen... Pitäisi olla selvät rajat, silloinkin kun alkaa itsellään keittää! Sen kun aina muistaisi ja osaisi olla se viilipytty-äiti, joka malttaa mielensä. Minä ainakin myönnän joskus tuntevani itseni siksi pieneksi jalkaa polkevaksi uhmaikäiseksi tytöksi, joka joskus olin... Pääasiassa kuitenkin olen se kyllin hyvä äiti, joskus rähjään, mutta osaan useimmin sanoa asiat rauhallisemminkin.

Lapsi, joka uhmaa vanhempiaan, tarvitsee erittäin tiukat rajat. Selkeät säännöt ja loogiset seuraamukset, jotka seuraavat säännönmukaisesti säännöistä poikkeamisesta, kun se on tehty luvatta. Tietokoneiden ja tv-ohjelmien katsomista rajoitetaan jne. Jos säännöt eivät ole riittävän selkeät ja tiukat, niitä on kesken kaiken kiristää. Hyvästä käytöksestä saa palkkion ja tilapäisesti säännöistä voidaan vaikkka joustaa. Ennen kaikkea, on tärkeää opettaa lasta olemaan joskus tekemättä mitään, olemaan ja " tylsistymään" .

Ja tuosta kiinnipitämisestä...Itse olen turvautunut siihen joskus, mutta meillä siinä huuto ja kiemurtelu, raapiminen ja potkiminen vain yltyvät. Uskon, että toisille lapsille se sopii, toisille taas ei. Kokeilemalla löytää ne kaikkein sopivimmat menetelmät itselleen ja omille lapsilleen.

Välillä kun uho jatkuu menee sitten niitä harrastuksia ja silloin itketään ja anellaan ettei menisi mutta määrätietoisesti niitä on mennyt muutaman kerran! Eräs keino mikä minulle myös neuvottiin että kun tulee sanomista tulee 1 pvä kotiarestia ja seuraavasta 2 ja kolmannesta 4 eli kertaantuu! Se on erittäin hyvä keino montaan kertaa ei lapsi jaksa olla esim 4 pvä arestissa kun muistaa miten ikävältä se tuntui! no tämä on yksi kehitysvaihe ja se käydään vaikeana toivottavasti opitaan molemmin puolin jotain. Ainoana + itse katson että huonosti ei käyttäydy eskarissa ja sieltä aina kotiin hyviä terveisiä että kyllä se poika osaa jos haluaa! Yritä jaksaa kyllä se helpotta aikanaa. Ja muista kaikki arsetit mitkä annat niin ne tulee sitten toteutta joka tuntuu itsestä välillä vaikealta.