G: antaisitteko 2.luokkalaisen kulkea yksin tämän matkan
eli koulun jälkeen iltapäivällä harrastukseen seuraavasti: kävellen junalle 100m, junalla yksi pysäkinväli, jossa kauppakeskus, musiikkiopisto on kauppakeskuksen yläkerrassa. ja sama matka kotiin. ja Helsingissä. itse en antaisi mutta kaveri on nyt saanut luvan kulkea. mitä teen? lopetanko lapsen harrastuksen vai annanko hänellekin luvan kulkea saman matkan kaverin kanssa ilman aikuista? lapset ovat kulkeneet koulumatkan kävellen yksin koko ekaluokan, mutta tässä on uusi haaste: junamatka ja kuappakeskuksessa yksinolo. niin, ja tietysti kellon osaaminen. junat lähtee aina samalta laiturilta.
Kommentit (3)
lapsi itse haluaa ja on luotettava ja järkevä. Lisäksi harjoittelisin matkaa yhdessä ja sopisin kaverin vanhempien kanssa selvät säännöt eli että mihinkään kauppaan ei mennä ja kuljetaan aina suoraan junalle ja junalta perille. Ja kännykän käskisin pitää päällä ja soittelisin varmaan aluksi jatkuvasti tarkistussoittoja...
Eniten mua mietityttää tuo ostoskeskus. Jos se on siisti ja selkeä eikä siellä pyöri juoppoja, niin sitten asia OK, mutta jos se on luokkaa Maunula, niin sinne en kyllä päästäisi lapsia yksin.
jos lapsi itse on halukas ja on tosiaankin sen sorttinen, että voi luottaa. Tietenkin siinä vielä se yleinen turvallisuuskysymys, vaikka lapsi olisikin luotettava. Ihan kuten edellinen sanoi, juoppo-ostarit on vähän asia erikseen. Sitten miettisin kyllä tarkemmin... Vaikka eipä ne juopot juuri pienten tyttöjen (tai poikien) kimppuun käy. Riippuu kyllä niin lapsestakin. Me asuttiin ennen Itä-Helsingissä paikassa, jonka ostarin ympäristö puistattaa vieläkin ja olin tosi onnellinen kun päästiin muuttamaan pois pari vuotta sitten. Esikoinen siellä asuessa alkoi käydä fillarilla yksin kaupassa joskus 8v:n tienoilla ja kävipä uimakouluakin jossain vaiheessa (kävelymatkaa uimahalliin, joka ostarilla, n. 600m) - kaikki kaveritkin nääs siellä pyöri kaupoissa (oli Tiimarit sun muut...) No, tää mun esikoinen on aina ollut jotenkin " streetwise" eli osaa sopivasti olla toljottamatta ja pitää huolen omista asioistaan, lähinnä. Hän tunsi ostarin ja muut tienoot omakseen ja kaipaa sinne vieläkin...! (Paras kaveri asuu edelleen siellä ja mun jannu vistaa siellä yökylässä - ja nauttii olostaan, huh!)
No, tää nyt kaukana teidän esimerkistä, mutta ihan vaan ajatukseks, että joskus ne omat lapset voi olla fiksumpia kuin mitä itse arvaakaan. ;o)
Ja vielä: sanoit, että kaveri on saanut luvan - olisivatko soittotunnit eri aikaan vai menisivätkö yhdessä? Sehän muuttais asiaa jnkn verran.
Mieti vielä tarkkaan ainakin ennen kuin joudut lopettamaan lapselle tärkeän harrastuksen...
Mukavaa syksyä!
Ja väkisin ei lasta tietenkään voi laittaa kulkemaan. Meillä lapsella bussilla keskustaan (Kallioon) kouluun matkaa n. 15 km. Kulki jo ekan keväällä kouluun yksin. Kuljimme ensin yhdessä, mutta sitten lapsi halusi mennä yksin. Hyvin on sujunut ja äitiä jännitt aluksi enemmän. Kotiin hänet haetaa ip-kerhosta, niin ei tarvitse ylittää Hämeentietä.