Lapset arastelee vettä. Milloin lapset oppii uimaan?
Poden hiukan huonoa omaatuntoa, koska 9v. poikani ei osaa vielä uida ja itseasiassa pelkää vettä. Hänellä ei siis ole minkäälaista uima- tai sukellustaitoa eikä hän uskalla järvessa tai uimahallissa sukeltaa lainkaan. Suihkussa käydessäänkin hän varoo kastelemasta kasvojaan ja kuivaa ne välittömästi pyyhkeellä, jos vettä roiskuu. Nuoremmat sisaruksetkin (6v ja 3v.) ovat arkoja vedessä ja kauhistelevat jos vettä roiskuu kasvoille, oltiin sitten suihkussa tai järvessä. Olenko jotenkin opettanut lapset vedelle aroiksi tietämättäni vai... :-) En ole itsekää mikään vesipeto, mutta en kyllä pelkää vettä ja kastelen kasvoni reilusti ja lutraan rannallakin vedessa.
Nyt olisi tarkoitus keskimmäisen lapsen kanssa menna uimakouluun, koska hän on lapsistamme rohkein järvessä ja kastelee kuitenkin itsensä helposti kaulaan asti. JOs vaikka uimakoulussa oppisi kasvojansakin kasteleen ja ainakin jotakin uinnin alkeita. EIhän uidessakaan sentäs aina kasvot kastu...
ONko siis sivistymätöntä jos lapset ei opi uimaan? Emme asu järven rannalla emmekä ole mitänä " vesi-ihmisiä" , mutta kyllä me vanhemmat uimme ja tuntuu oudolta jos lapset ei opi uimaan... Milloin nykyajan lapset oppii uimaan? Itse olen oppinut jo ennen kouluikää ihan itse ilman uimakouluja.
Kommentit (13)
Uimataito on erittäin tärkeä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampi arkuudesta on päästä eroon. Jos lapsi ei uskalla sukeltaa, hän ei sitä vanhemman ohjauksessa uskaltaudu tekmään. Uimakoulussa on eri juttu ja ylittää itsensä. Itse oli aikoinani arka, enkä sukeltanut, mutta 7v uimakoulussa opin sukeltamaan ja minusta tuli ihan hyvä uimari. Oma poikani oli jo vuvauinnissa ja sukeltanut siitä asti. 5-vuotiaana uimakoulussa oppi uimaan. 9-vuotias on jo niin vanha, että ei kohta kehtaa mennä uimakouluun pienten sekaan, joten nyt nopsasti uimahallin uimakouluun syksyllä.
Sitä ennen hän käytti tiiviisti kellukkeita, eikä uimataito tietenkään kehittynyt. Uimakoulussa hän oppi uimaan heti ensimmäisellä kerralla. Mutta kuten edellä jo mainittiin, taitoa pitää aktiivisesti harjaannuttaa. Meillä uimahalli jäi valitettavasti aika vähiin viime talvena. Nyt kesällä käymme koko perhe iltaisin paikallisen avantouintiseuran saunalla. Siinä tulee harjoitusta. Mutta poikamme ei ollut oikein innostunut tämän kesän uimakoulun jatkoryhmään, koska uintia olisi ollut syvässä altaassa.
Oletteko käyneet kylpyläreissuilla, missä vesielementti tulee hauskassa muodossa käyttöön?
Joo, mutta mutasia järviä löytyy :-) Tänä kesänä vanhimman pojan piti mennä uimakouluun kunnan hienolle uimarannalle, mutta osuikin isän ja pojan yhteinen kesälomareissu samaan aikaan. Alkeisuimakoulun 9v poika kävikin kolme vuotta sitten, muttei se kyllä auttanut yhtään! Kylpylöissä ollaan pari kertaa käyty, mutta kukaan meidän perheestä ei tykkää niistä. Kauhea meteli ja sekamelska! Ja lapsia kun täytyy vahtia niin tarkasti etteivät huku tai eksy.
Ajattelin, että täytyy tänä kesänä käydä ahkerasti rannalla ja peuhata vedessä lasten kanssa, jos vaikka karaistuvat vedelle hiukan ja tulevat rohkeammiksi.
Mutta, niin kuin joku kirjoitti, niin itsekin hiukan pelkään, että onko poika kohta luokkansa ainoa uimataidoton ja vettäpelkäävä oppilas. Vielä tämä ei ole poikaa häirinnyt, vaikka hän esim. koulun uimahallireissuilla pelkääkin vettä eikä ole sukeltelemassa kuin muut.
Kiitos vastauksista ja vielä huhuilen, että onko täällä ketään, jonka lapsi ei osaisi vielä uida tai olisi samanlainen vettä pelkäävä kuin meidän poika????
mutta ui kyllä mielellään niin ettei tukka tai kasvot kastu :-) Eli lähinnä mietin, onko se sukeltelu nyt niin välttämätöntä vai voisiko yrittää oppia uimaan kastelematta naamaansa? Millaisia uima-apuja teillä on käytössä? Kellukkeiden avulla ei opi uimaan, mutta uimarengas on jo parempi ja se on helpompi ottaa välillä pois. Sellainen " kampela" -levy on jo tosi hyvä, ja siinäkin voi pitää pään pinnalla.
Toinen ajatus mikä mulle tuli, on että auttaisko snorkkelimaski tuohon naaman kastelun pelkoon? Sehän sulkee myös nenän ja sillä voisi ensi alkuun kurkkia pinnan alle niin, että painaa vain etulasin veteen, ei siis ollenkaan kasvoja. Jospa siitä sitten rohkaistuisi menemään vähän syvemmälle...
Eli ilman kasvojen kastelua ja sukeltua on vaikea uimakoulussa oppia uimaan. Itsekseen opettelu on sitten eri.
Meillä esikoinen 6v (ekalle menevä poika) oppi pienellä meidän vanhempien " keskustelulla/painostuksella" ja kannustuksella sukeltelemaan vuosi sitten kesällä. Ennen sitä oli hitusen hitaampi/arempi vedessä, vaikka siellä olikin kaulaan asti. Syksyllä kävi sitten uimakoulun ja nyt kesällä ollaan treenattu uimista. Osaa uida pää vedessä, nyt opettelee ottamaan happea välissä pää pinnalla. Pystyy uimaan n. 5m putkeen, joka on tavoitteena tälle kesälle (luvattiin lelu kun pystyy). Sukeltelee mielellään ja muutenkin on vedessä sen ajan kun pystyy ennen kylmettymistä. Eli hyvältä näyttää tuon esikoisen uinnin edistyminen.
Keskimmäinen tyttö 4v (loppuvuodesta 5v) lilluu ja " ui" kellukkeilla mielellään, mutta ei mitenkään kastele naamaa tai uskalla sukeltaa. Nyt yritämme häntä saada kastelemaan kasvonsa ja ehkä sitten jo ensi kesänä sukeltamaan kunnolla. Aika homma on kun, kun muuten todella rohkea ja vedessä viihtyvä tyttö pistää hanat kiinni kun naama kastuu. Huoh. Yritämme ensin että edes puhaltelee " perunoita" veteen ja kastelisi naamansa suihkussa. Pikkuhiljaa sitten siitä etenisi eteenpäin. Eli nyt yritämme saada tytön kanssa opeteltua sukeltelua tosissaan. Tarkoitus olisi että kun oppisi sukeltamaan, niin sitten 5-6v:na voisi laittaa uimakouluun. Itse en laittaisi lasta suoraan uimakouluun jossei osaisi sukeltaa, mutta ehkä sitten aroille lapsille tarkoitettuun " vesipeuhuun" tai vastaavaan. Uimakouluun pitäisi jo tiettyjä asioita hallita.
Kyllä meillä on tullut jo tämänkin ikäisten kanssa mieleen että ollaan opetettu lapset araksi veden kanssa, vaikka itse viihdymmekin vedessä - uimme ja sukeltelemme. Esikoinen kävi aikanaan jopa vauvauinnissa. Rannoilla ollaan aiemmin käyty jonkun verran, mutta muutos tuli viime kesänä kun muutettiin ihan uimarannan lähelle ja siitä lähtien ollaan käyty todella paljon uimassa. Silloin vasta huomasin että lapsemme olivat hieman jäljessä ikätovereitaan ainakin tällä alueella. Ehkä olemme myös olleet turhan varovaisia ja emme ole kannustaneet lapsia kastelemaan kasvojaan tai sukeltelemaan. Jotenkin olemme pitäneet lapsia myös niin pieninä ja ajatelleet että oppivat myöhemmin.
No nyt kolmannen kanssa jää nähtäväksi miten oppii veden kanssa tulemaan toimeen. Hyvältä kyllä näyttää kun nyt 1v3kk ikäisenä menee tyytyväisenä uimaan uimapötköllä ja jos humpsahtaa veden alle kokonaan, niin nostamme vain ylös ja toteamme että " sinähän sukelsit, hyvä" ja lapsi jatkaa lutraamista tyytyväisenä ilman huutoa. Ja opettelee " sukeltelemaan" pää nenää myöten vedessä suu auki (ja tosiaan juo sitten järvivettä). Eli sen verran kai viisastuneena tämän kolmannen kanssa vedessä ollaan paljon ja jo alusta asti kaikki lutraaminen on hyväksi ilman varovaisuutta ja tarkoituksella kastelen päätä ja naamaa joka kerralla uimassa, suihkussa ja ammeessa. Ihme jossei opi aikaisemmin rohkeammaksi veden kanssa kuin sisaruksensa, joita tosiaan on " treenattu" (suostuteltu, lahjottu, käsketty, keskusteltu yms.) sukeltamaan uimakouluikään.
Ainakin Helsingissä on erikseen alkeisuimakoulu, jossa nimenomaan opetetaan ensin sukeltamaan ja yleensäkin olemaan vedessä luontevasti. Tavoitteena muistaakseni myös liuku ja uinnin alkeet - ihmeesti vain meilläkin lapsi oppi tämän 10x30 min aikana!
**** Tarkoitus olisi että kun oppisi sukeltamaan, niin sitten 5-6v:na voisi laittaa uimakouluun. Itse en laittaisi lasta suoraan uimakouluun jossei osaisi sukeltaa, mutta ehkä sitten aroille lapsille tarkoitettuun " vesipeuhuun" tai vastaavaan. Uimakouluun pitäisi jo tiettyjä asioita hallita.
Meidän 6v tyttö aloitti eilen alkeisuimakoulun. (En laittanut häntä varhaistaitoryhmään, jossa lähinnä totutellaan veteen, koska tyttö kuitenkin uskaltaa itsensä helposti kastella ja ihan tykkää uimisesta.) NÄyttää tosiaan siltä, että pitäisi tässä alkeisuimakoulussakin jo osata sukeltaa ja painaa päätä veden alle, mutta tyttö menee omaan tahtiinsa. Ei ole päätä vielä veden alle laittanut, mutta on kastellut kasvojaan ja harjoitellut kellumista ja liukua. Ekan kerran jälkeen ei olisi halunnut mennä uudestaa, koska ryhmässä oli paljon lapsia ja kauhea hässäkkä koko ajan, mutta tänään ryhmä oli jaettu kahteen osaan ja tyttö oli innoissaan uimakoulusta. Toivottavasti tämän viikon aikana tyttö oppii uimisen alkeita.
Tyttö on muutenkin innokas uimaan uimarenkaalla ja pari kertaa on kokeillut kellukkeitakin. Nyt vain täytyy koko kesä käydä ahkerasti rannalla, jotta uimataito kehittyy ja pääsee alkuun. Jospa sitten tuo meidän esikoispoikakin ottaisi pikkusiskosta mallia ja rohkenisi kunnolla veteen ja uintiharjoitteluun.
Hiukan tekee mieli kritisoida uimakouluja, koska niin kauheasti tuputtavat sitä sukeltelua. Kovasti pitäisi painaa päätä veden alle ja mennä kuin kala. Pystyyhän sitä uimaan ilman että kasvot on koko ajan märät!
Olen kyllä ylpeä meidän tytöstä, koska hän on jo sukeltanut ja kastelee kasvojaan vedessä. Tyttö on nauttinut oppimisistaan ja menee järveen jo melkein " kuin vanha tekijä" .
Toivottavasti uimakelit jatkuu hyvinä :-)
Ja tottahan se on että alkeisuimakoulussa opettelevat sukeltamaan, liukumaan ja uinnin alkeita. Mutta kun se on kaksi viikkoa, niin ekalla mennään yleensä sukeltelua ja liukua ja tokalla jo uintia. Sinänsä aika vauhtia ja jos on arka lapsi ja kieltäytyy sukeltamisesta, niin siihen nykyisellä tyylillä tyssää nuo sukeltelusta seuraavat liuut ja uintiopetus (kaikki pää vedessä). Meillä siis otettu varman päälle, että lapsi varmasti uskaltaa/osaa sukeltaa, jotta uimakoulun harjoituksetkin sitten sujuisivat.
Toivottavasti teillä myös isompi innostuisi yhdessä siskon kanssa harjoittelemaan. Sitä varten teillä pitäisi ottaa säännöllinen harjoittelu ohjelmaan :). Meillä olen ainakin ajatellut että kun lapset opettelevat uimaan, niin " kannustuksena" käytän että kun osaavat riittävästi, niin pääsevät serenaan yms. mihin en uimataidottoman kanssa uskalla mennä. Lisäksi uimarannalle ei saa mennä ilman aikuisia, jossei osaa uida riittävästi. Luulisi että esimurrosikäistä alkaisi jossain vaiheessa nolottamaan kun äiti tulee aina mukaan...
Meillä nykyään yritetään käydä perheen kanssa paljon uimassa, meillä se on kesäaikaan kerran päivässä (jossei sada) ja parhaina kahdesti reilun kuukauden (vajaan kahden) verran kun vedet on lämpimiä (meillä yli 20asteisia) ja muina aikoina olisi tavoitteena käydä uimahallissa pari kertaa kuussa (paitsi flunssa ja muina tautiaikoina). Eli harjoitusta tulee kyllä paljon.
Oman kokemukseni mukaan hyvin harvat 9-vuotiaat eivät osaa uida edes muutamaa metriä. Ja mitä vanhemmaksi lapsi pääsee, sitä korkeammaksi kasvaa kynnys yrittää opetella. Ja uimataidon puutteesta on varmasti harmia tulevaisuudessa moneen otteeseen.
Minulla on 3 lasta, joista yksi oli myös tosi arka veden suhteen. Hän oli ensimmäisen kerran uimakoulussa 6,5-vuotiaana (eskarivuoden keväällä), mutta ei silloin tehnyt käytännössä juuri mitään. Kun muut harjoittelivat uimista, niin hän joko seisoi altaan reunalla tai parhaassa tapauksessa käveli altaassa, kun muut olivat uintiasennossa. Sinun tapaasi minäkin harmittelin sitä, että uimakoulun opetus perustui niin pitkälti kasvojen veteen laittamiseen. Toki niin oppii oikean uimatekniikan, mutta jos ei uskalla laittaa kasvoja veteen, niin uimakoulun opetuksesta on hyvin vaikea saada mitään irti. Ja kuitenkin on ihan mahdollista oppia uimaan niin, että pitää kasvoja vedenpinnan yläpuolella (vaikka tekniikka ei olekaan yhtä oikeaoppista). Ja ainakaan meidän lapsi ei rohkaistunut ylittämään itseänsä uimakoulussa, päinvastoin. Uimakoulussa hän ei tehnyt edes sitä mitä hän uskalsi tehdä kahdestaan vanhemman kanssa.
Meille kylpylä oli kyllä tosi tärkeä lapsen veteen rohkaisemisessa. Yksi ongelma järvissä ja uimahalleissa oli nimittäin se, että niissä vesi oli lapsen mielestä aivan liian kylmää, eikä hän sen vuoksi halunnut tehdä juuri mitään. (Nyt kun lapsi jo osaa uida, ei veden kylmyys enää haittaa.) Kylpylöiden lämpimämmässä vedessä lapsi rohkaistui peuhaamaan vedessä ihan eri tavalla.
Kasvojen laittamista veteen voi kyllä harjoitella omassa kylpyhuoneessakin. Pannaan vettä pesuvatiin (tai ammeeseen, jos sellainen on käytössä) ja lapsi houkutellaan puhaltamaan siihen. Aluksi voi vaikka puhaltaa pillillä (jolloin kasvoja ei vielä tarvitse kastaa veteen), sitten vähitelleen lyhennetään pilliä ja jätetään se lopuksi pois. Sopiva lahjonta voi olla hyvä keino rohkaista lasta ylittämään itsensä. Uimalasit voivat helpottaa huomattavasti sitä, että lapsi ei koe vettä naamalla niin epämiellyttävänä. Ja vaikka ne oikein pyssyleikistä pidä, niin tässä tapauksessa vesipyssyleikeistä, joissa saa ampua myös naamalle, voi olla hyötyä.
Vaikka useimmat uimalelut ja kellukkeet eivät varsinaisesti edistä uimisen oppimista, ovat ne hyvä apukeino aran lapsen veteen totuttamisessa. Jos lapsi rohkaistuu niiden avulla leikkimään paljon vedessä, on hänet helpompi houkutella varsinaiseen uintiharjoitteluun. Toisen vastaajan ehdottoma kellukelauta on erinomainen potkujen harjoitteluun. Selässä pidettävät kellukkeet (toisin kuin käsivarteen laitettavat) ovat erinomainen apu silloin, kun lapsi jo harjoittelee varsinaisia uintiliikkeitä. Ne eivät estä normaaleja uintiliikkeitä ja toisaalta auttavat siinä, että ei putoa niin helposti pohjaan, vaan ehtii tekemään useamman vedon ja potkun peräkkäin.
Ostin 1v:lle pienimmälle ja sen jälkeen jopa tuolle vajaa 5v:lle urheiluliikkeestä uimapuvun, jossa on kellukkeet (sisäänommeltuna)rinnassa ja selässä. Siellä olisi ollut liiveinä myös vastaavia isommille lapsille (mutta ostin siis pienelle ensin ja sitten isompi halusi samanlaisen). Aluksi ajattelin että pian 5v ei tarvitsisi vaan tarkoitus olisi ihan oikeasti opetella uimaan, mutta kun kokeili pukua, niin oli aika hyvä. Ei kelluta täysin pinnalla, vaan painuu veden alle, mutta kohottaa sen verran ettei uppoa kokonaan, kunhan vaan kelluu tai tekee uintiliikkeitä samalla. Tähän asti on tyttö on pitänyt kellukkeita, rengasta tms. mutta tuon puvun sisällä olevat kellukkeet ovat kevyempi versio ja paremmassa paikkaa. Lisäksi kun isosisko pitää tuota pukua, niin pienempikin puki mielummin puvun päällensä. Uskoisin että puku auttaa meillä nyt välivaiheessa uinnin opettelussa. Tarkoitus olisi päästä siitä kuitenkin vuoden sisällä vielä eroon, mutta jäähän se pienemmän käyttöön vielä myöhemmin. Ja urheiluliikkeessä myyjä selitti jonkun joka oli ostanut vastaavanlaisen puvun kaivanneen sellaista pukua mistä voisi tuota kelluketta pienentää pikkuhiljaa, mutta oli sitten virittänyt tuosta puvusta kellukkeita pikkuhiljaa pienemmäksi ja lapsi oli oppinut uimaan (no itse olen hieman skeptinen tuosta tarinasta, mutta ei ehkä ihan mahdoton ajatus).
Ja totta on tuo edellisen vastaajan kirjoittama. Meillä ajattelin varata kylpyläloman syyslomalle, jolloin lapset pääsevät täysillä harjoittelemaan uintia lämpöisiin vesiin. Uimahallikin on tosin meillä hyvä, sillä lapset viihtyvät ja opettelevat uimista lasten altaan lämpöisemmässä vedessä. Meidän laihat palelevat luikut lapset eivät tarkene pitkään missään aikuisten altaassa ja kesällä eivät mene edes järviveteen jos se on alle 20asteista (ja kun menevät veteen, niin tarkenevat lyhyemmän aikaa kun tuhdimmat kaverinsa).
Nyt 9 v poika tykkäsi uimisesta mutta INHOSI jos vettä meni naamaan, korvaan tai tukkaan. Hiustenpesukin oli yhtä tuskaa vielä vuosi sitten. Tykkäsi olla vedessä mutta ei suostunut edes yrittämään uimista tai sukeltamista. Ja jos naama meni veden alle niin veti välittömästi vettä henkeensä ja siksi piti vanhempien olla koko ajan tosi tarkkana uimarannalla. Uimakoulu ei auttanut, ei oppinut siélläkään uimaan. Kunnes laitoimme uima-altaan pihaan jossa lapsi sai omaan tahtiinsa harjoitella vedessä olemista ilman pakkoa mikä uimakoulussa on. Ja kas kummaa, nyt poika oppi uimaan ja sukeltamaan ihan itsekseen ja on kehittynyt parissa kuukaudessa tosi vesipedoksi
Ensimmäisessä oppi sukeltamaan (ei uskaltanut minun ohjaamanani) melkein 5-vuotiaana. Toisessa oppi uimaan melkein 6-vuotiaana. Tuntuu, että kavereilla 6 vuotta ollut tavallinen ikä oppia. Mutta taitoa täytyy harjoittaa, muuten unohtuu. Talvella yritämme käydä hallissa, kesällä meressä (nyt levät tulossa :-) ja Stadikalla.