Miten ilmaisisin asiani uskonnolliselle opelle?

Ehdottomasti yhteys rehtoriin. Ei kai kannata itse mennä ko. opelle puhumaan. Otat yhteyttä rehtoriin ja kysyt ihan asiallisesti, että miksi ko. open opetuksessa uskonto on niin voimakkaasti esillä muuallakin kuin ussan tunnilla.

Joo, rehtorille voisi mainita asiasta. Ehkä et ole ainoa, joka ajattelee noin. Ja olisi varmaan openkin uralle hyvä, jos näin alussa nätisti ohjattaisi pitämään oma vakaumus kohtuudella esillä.

Minkä ikäinen lapsesi on ja kuinka kauan joutuu / saa olla tuon opettajan luokalla? Jos opettaja kohta vaihtuisi muutenkin, ehkä voisit jotenkin mainita, että opelle uskonto on hyvin tärkeä ja hän tuo sitä paljon myös muuhun toimintaan kuin uskonnon tunneille, mutta kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla.

Ainakin minun tokaluokkalainen poikani pystyy aika hyvin liittämään jotkin asiat henkilöön. Esim. musiikinopettaja liittää joka juttuun musiikkia ja laulua, vaikka olisi biologiasta kysymys... Eivät kaikki laula oodeja nisäkkäistä ja selkärankaisista. Luulisin.

Toivottavasti asia selviää!

-Quendi-:

Uskon opetus koulussa on muutenkin niin voimakasta, että vanhemmiten siitä on vaikea luopua, vaikka ei usko pätkääkään. Haluaisin suoda lapsilleni " aivopesuttoman" uskonnon katsannon, jossa he itse saisivat päättää mikä on heistä lohduttavin ja se oma uskonto.

älä suotta pelkää. Kyllä nuoret osaavat itse päättää vaikka ala-asteella olikin uskovainen opettaja.

Iloitse vaan että lapsellasi on opettaja josta lapsesi pitää.

kanssa.



Toisaalta kertomuksesi perusteella ongelma ei vaikuta kovin pahalta, vaikka onkin selvästi lainvastainen. Kun minä olin ala-asteella, niin joka ikinen aamu oli uskonnollinen aamuhartaus (jota tosin kutsuttiin päivänavaukseksi). Samoin joka päivä rukoiltiin ruokarukous. Virsiä laulettiin myös musiikintunneilla ja ennen suuria kirkollisia juhlapyhiä aihetta käsiteltiin muillakin kuin uskonnontunneilla. Vastaavalla tavalla toimittiin siihen aikaan lähes kaikissa suomalaisissa kouluissa ainakin maaseudulla. Siitä huolimatta suurimmasta osasta ikäluokastani ei tullut erityisen uskonnollista. Kyllä lapsi osaa vähitellen muodostaa oman mielipiteensä ja itse asiassa sen mielipiteen muodostamista saattaa jopa auttaa, jos lapsella on selvä käsitys yhdestä vakaumuksesta: hänellä on selvä pohja, johon hän voi verrata muita kuulemiaan vakaumuksia.



Kannattaa myös huomata se, että jos saat aikaiseksi kiellon laulaa luokassa uskonnollisia lauluja (muilla kuin musiikintunneilla), niin se myös selvästi rajoittaa sitä lauluvalikoimaa, mitä luokalla pystytään laulamaan. Muilla luokilla tällä tuskin olisi suurta merkitystä, mutta musiikkiluokalla se kyllä tuntuu. Lähes kaikilla klassista musiikkia laulavilla kuoroilla on ohjelmistossaan myös hengellisiä lauluja ja teoksia, koska ne yksinkertaisesti muodostavat erittäin suuren ja merkittävän osan klassisesta kuoromusiikista. Tämä siitä huolimatta, että näiden kuorojen jäsenet eivät välttämättä ole sen kummemmin uskonnollisesti suuntautuneita.



Hengelliset tilaisuudet ovat myös hyvä paikka lapsille harjoitella esiintymistä. Jos ne jäävät pois, niin oppilaille ei välttämättä jää vuoden aikana kovin monta esiintymistilaisuutta (riippuu toki paikkakunnasta).

Kepaliisa:

Kannattaa myös huomata se, että jos saat aikaiseksi kiellon laulaa luokassa uskonnollisia lauluja (muilla kuin musiikintunneilla)

Piti toki olla: muilla kuin uskonnontunneilla.

Käytännössähän ope voi kysyä, (kuten minun lapseni luokan ope kysyi), sopiiko vanhemmille, että lauletaan ruokarukouslaulu. Mutta jos musiikkiluokassa pitää kysyä joka laulusta (kuuluuhan ohjelmaan paljon myös muista uskonnoista juontuvia lauluja) sopiiko nyt vanhemmille, niin varsin hankalaksi menee. Lauletaanhan lauluja Kalevalasta ja aihetta käsitellään kun on Kalevalan päivä jne. vaikkei ao.tunneille kuuluisikaan varsinaisesti. Minusta opettajan käsiä ei kannata liikaa kahlita. Kun voi luovasti suunnitella koulupäiviä muunkin kuin virallisen opetusohjelman mukaan, löytyy varmasti paljon mielenkiintoista vaihtelua lasten koulupäiviin.



Ja tärkein kriteeri on minustakin, tykkääkö lapsi olla luokassa.



Eipä useimmilla meistäkään, jotka on päivittäin aamuhartaudessa virsiä laulaneet jne. ole kuitenkaan omakohtaista kristillistä uskoa siitä jäänyt päähän. Kyllä ne valinnat on jokaisen itse tehtävä. Ja mitä se haittaa, jos saa tavallista monipuolisemman kuvan kristinuskosta? Helpottaa varmasti valintoja sitten myöhemmin ja elämän ymmärtämistä muutenkin.

uskonnon tuputusta. Sitähän tuokin kuvaamasi on. Pätevä musiikinope kyllä opettelee äkkiä uusia kappaleita repertuaariinsa, jos ei muita lauluja keksi kuin hengellisiä. Maailma on täynnä hienoa lauluja, joita laulaa ja esiintymistilaisuuksiakin varmasti järjestyy, jos niitä avaralla katseella etsii.



Kyllä nuoren, vastavalmistuneen opettajan luulisi tuntevan opetusta säätelevät pykälät niin, ettei hairahtuisi moiseen tuputukseen. Jos näin ei ole, on koulun rehtorin tehtävä viime kädessä huolehtia siitä, että opetus vastaa opetussuunnitelmaan kirjattua. Koska olet jo esittänyt opettajalle kantasi ja muutosta ei ole näkyvissä, ottaisin ehdottomasti itse tilanteessasi rehtoriin yhteyttä. Yhteydenotto rehtoriinhan ei sinänsä ole mikään radikaali toimenpide, vaikka monet vanhemmat niin tuntuvat mieltävänkin. :)



Jokainen vanhempi, joka haluaa ohjata lasta syvemmälle uskonnon pariin, voi sen kotona vapaasti tehdä. Koulun tehtävä on ihan muu, myös uskontotunneilla. Koulun tai opettajan ei ole minusta mitään syytä lähteä neuvottelemaan huoltajien kanssa siitä, mitä milläkin tunnilla voi tai ei voi tehdä, vaan opettajan on sitouduttava siihen opetussuunnitelmaan, jota koululla noudatetaan ja joka on kyseisen kaupungin tai kunnan opetuksesta päättävien tahojen hyväksymä. Vanhempien on voitava luottaa siihen, että opetus järjestetään näiden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden pohjalta " oikein" .



Samoin jokaisella vanhemmalla, myös kirkkoon kuuluvien lasten vanhemmilla, on oikeus rajoittaa lapsensa osallistumista hengellisiin tilaisuuksiin, kuten seurakuntavierailuihin ja aamunavauksiin, jotka hengellisiltä osin ovat kyllä katoavaa luonnonvaraa verrattuna menneisiin aikoihin. (Silti niitä on minusta yhä liikaa. :D ) Koulun tehtävä on tukea perheitä heidän kasvatustyössään ja kunnioittaa perheiden vakaumusta.



jyrkkänä Tituliini

Ja tyonantaja - tässä tapauksessa koulu, ei voi uskonnon perusteella irtisanoa.



Kuinka jyrkäksi haluat mennä?

Mitä teet kun taide historiaan kuuluu Da Vinci:n maalaus viimeisestä illallisesta? Entäs Michaelangelon David patsas?



Kirkko musiikki on osa musiikin historiasta. Antaisitko edes lupaa instrumentaalisille versioille vanhoista virreistä?

Sinä sen sanoit. Maassamme on uskonnonvapaus.



Perusopetusta säätelee perusopetuslaki. Muitakin opetusta sääteleviä pykäliä löytyy. Osa niistä koskee uskonnonopetusta ja uskonnon harjoittamista koulussa. Juuri niiden pykälien tarkoituksena on turvata jokaiselle lapselle uskonnonvapaus. Se vapaus taataan sillä, että uskonnonopetus on sitä, mitä sen on säädetty olevan, ja ylimääräistä uskonnon harjoittamista ei harrasteta pätkän vertaa. Kaikki nuo hengelliset ruokalaulut, rukoilut ymv. ovat sitä ylimääräistä uskonnon harjoittamista, joka on nimenomaan ja tarkoituksellisesti kielletty suomalaisessa koulussa. Jos luokassa halutaan hiljentyä, kunnioittaa ruokaa tmv. aina löytyy ja pitääkin löytää uskontovapaa tapa tehdä se.



Jokainen opettaja tekee työtään persoonallaan. Ammattiminän ja oman persoonan välille on kuitenkin osattava vetää raja. Opettajan kuuluu olla hyvin kriittinen sen suhteen, millaista viestiä omalla käytöksellään oppilaille viestittää. Ei omaa uskoaan tarvitse kieltää, mutta sen suurempi esille tuominen ei ole missään määrin tarpeen, eikä edes hyväksyttävää. Henkilökohtaiset asiat on hyvä pitää henkilökohtaisina silloin, kun niiden esille tuominen vaarantaa oppilaan oikeuksien toteutumisen. Ihmettelen, jos maastamme löytyy sellaisia ammattilaisia, jotka eivät tätä itse tajua, mutta koska näin selvästi on, on vanhempien minusta äärimmäisen tärkeää olla asiassa aktiivisia.



Opetussuunnitelmissa on tarkasti kirjattu, mitä missäkin koulussa milläkin luokka-asteella opetetaan. Samoin on kirjattu ylös opiskelutavat ja yleinen opetuksen henki. Jos Mar1anne sinulle, tai jollekin muulle, on epäselvää, mitä koulussa nykyisellään saa ja pitää opettaa, ottakaapa yhteyttä lähimpään kouluun ja pyytäkää saada opetussuunnitelma nähdäksenne. Opetus ei perustu kenenkään yksittäisen henkilön mielipiteisiin, vaan sitä todella ohjataan ihan valtionkin taholla tarkasti.



Joskus jotkut opettajat hairahtavat väärälle polulle ja unohtavat noudattaa sovittua linjaa. Silloin on paikallaan koulun johdon ohjata eksynyt lammas taas oikeille tiluksille. Vanhemmat voivat olla tässä ensiarvoisen tärkeässä asemassa, jos koulun sisällä ei ongelmaa ole huomattu.



Kannustankin vanhempia kyselemään opetussuunnitelman perään. Myös silloin, kun ongelmia ei ole näkyvissä. Opetussuunnitelma, OPS, on aivan mainio tietopaketti kaikille ja se on todella tarkoitettu huoltajienkin silmille, vaikka huoltajat siitä harmillisen vähän tietoisia ovatkaan. Olkaa rohkeasti aktiivisia!



Terveisin Tituliini