***ELOisat heinäkuun viimeisenä, elokuun kynnyksellä***

Siis heinäkuun viimeisen päivän aamu on valjennut ja elokuu koittaa huomenna. Kello on vasta kuusi aamulla, mutta minä olen ollut jo toista tuntia hereillä, kuopus oli sitä mieltä, että nyt on hyvä aika nousta. No aamiainen on syöty, pyykkikone on käynyt ja pyykit ovat kuivumassa ja yhden koneellisen pyyhkeitä eilisestä heitin mankelista läpi. Mitähän sitä nyt tekisi...kauppakin aukeaa vasta parin tunnin kuluttua...Minua väsyttäisi kyllä ryökäleesti, mutta taidan ottaa päikkärit pojan kanssa yhtä aikaa.



Täällä oli eilen oikein kunnon ukonilma iltapäivällä. Lämpötila laski kuin lehmän häntä, saapi nähdä millainen keli tänään on. Loppuviikoksi on luvattu taas oikein lämmintä...



Minulla roikkuu tuo vatsa niin alhaalla, että naapurin isäntäkin sanoi sen kohta putoavan...Hengittäminen onkin paljon helpompaa, mutta ne liitoskivut...



Ylihuomenna 2.8. on monella elokuisella laskettu aika...nyt se sitten alkaa oikein toden teolla naiset...se elokuinen vauvasuma...ihanaa!



Opemamma ja vimpula rv 35+6

Olipa taas yö.

Niinkuin moni, moni muukin on sanonut, alkavat yöt olla tuskaa. Itse olen nukkunut jo alkuraskaudesta lähtien huonommin kuin normaalisti ja välillä jo ihan totuinkin siihen, kun tuntui että pärjää vähemmillä unilla kuin ennen. Mutta nyt alkaa tökkiä tosissaan. Vaikka kuinka myöhälle jättäisi nukkumaanmenon, aamuneljän jälkeen olen jo aivan kypsä nousemaan ylös. Ja niiden muutaman tunnin aikana, kun sängyssä olen, käyn kolme kertaa vessassa ja käännän kylkeä 27 kertaa.. Argh! Mikä oudointa, päivällä en ole kuitenkaan väsynyt, en edes muista koska olisin ottanut päivänokoset. Koskakohan siis väsähdän niin, että nukun muutaman päivän putkeen..?



Tulipahan valitettua..

Elokuu on tosiaan alkamaisillaan, ja kohta alkaa vauvauutisia tulla ihan solkenaan. Muutama oli taas jo oman nyyttinsä saanutkin, eli ONNEA KAIKILLE UUSILLE ÄIDEILLE JA VAUVOILLE! Vähitellen alkaa vaivoja ja synnytyksen merkkejä tulla itse kullekin, ja moni alkaa olla jo valmis luopumaan masustaan. Ja kyllähän tämä väkisinkin, vähitellen, päivien laskemiseksi menee. Eli viimeistään kuukauden päästä pitäisi olla kovat paikat edessä täälläkin.



Tänään taidan mennä vielä ostoksille, alennusmyyntien rippeitä ja " syksyn uusia tuulia" katselemaan, ja jospa muutamaa ystävääkin näkisi samalla. Nyt ilmakin näyttää varsin mukavalta ja raikkaalta eilisen ukkosen jäljiltä.



Nyt teen tilaa muille ja lopetan oma-napaisen löpinän. Toivottelen hyvää alkavaa viikkoa ja elokuuta kaikille, ja mukavia synnytyksiä tositoimiin pääseville! Voikaahan hyvin!



Terveisin Kumkwatti ja Rusina rv 37+

Opemamma on ollut heti aamusta reippaalla tuulella. Täällä kanssa pyykkikone laulaa. Lapset syövät aamupalaa. Tunnin päästä on lähtö äitipolille. Vähän jänskättää mitä ne siellä tekevät. Äsken just peruin tän päiväisen neuvolan turhaa meen kahteen paikkaan. Varasin samalla ens viikon maanantaille uuden ajan ja olen asennoitunut sinne menemään.



Kampaajalle pitäis vielä varata aika. Sais tän pään siistiksi. Lyhyt tukka on aikaa sitten kasvanut pois mallista. Kampaaja oli just heinäkuun lomalla niin en oo aikasemmin päässyt. Ennen ristiäisiä kävis sitten siistimässä uudelleen.



Jaahas nyt lopetellaan tähän kun ei oo mitään tähdellistä asiaa. Palaan iltapäivällä kertomaan äitipoli kuulumiset.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja pikku-ukko 37+4

Hurjasti onnea nyyttinsä lunastaneille! Toisaalta käy kovasti kateeksi, kun urakka on ohi ja toisaalta en ole itekään ihan valmis...



Täällä tätä samaa tuttua: Yöllä ei pysty nukkumaan, päivillä nukuttaa, ukko ärsyttää, oma vointi ärsyttää jne.



Uutena ilmiönä se, että synnytys on alkanut hirvittää. Onko muita? Tuntuu, että nyt on alkanut pelottaa enemmän kuin esikoisen syntymä. En tiedä miksi. Tai no tiedän mutta hirvittää " ääneen sanoa" : Kun isälle tapahtui se hengen lähtö lähellä juttu, ajattelin siis sitä, että yks lähtee ja toinen tulee tilalle. Nyt ajattelen, että isän kävi hyvin, entäs vauvan... Miten ihmeessä mie selvitän tämän pääni...



En näköjään osaa enää kuin ruikuttaa ja puhua omasta navasta. Väistynpä taustalle. Jokohan tänään kuullaan Babybellin kuulumisiakin...





36+6

ja olen helpottunut edes siitä tiedosta, että ensi kuussa sitten synnytän varmasti. Eli laskettuna aikana viimeistään käynnistävät.



Ode: Mullakin oudosti synntys pelottaa ja pyörii mielessä. Pessimistisiä ajatuksia kuten että kuinka saan ne kaksi elävänä ulos yms. Esikoisen synntystä en pelännyt ollenkaan, joten tämä on ihan uutta.



Ja kuten Hanneli tuossa viikonlopun pinossa laittoi, niin välillä on jopa sellaisia ajatuksia käynyt mielessä, että mitä tuli tehtyä, että voiko tän raskauden peruuttaa kokonaan. Mulla kyllä oli viimeksikin oudon masentunut olo loppuraskaudessa, ja iloisuus alkoi nousta sitten vasta synnytyksen jälkeen.



Tehokkuus nolla, eli kunnostaudun lähinnä lukemalla teidän muiden siivoamisista ja autojen vahauksista. Itse en tee yhtikäs mitään muuta kuin puuhaile esikoisen kanssa ja päivät matelevat kuin hidastetussa filmissä. Tuntuu että elän sellaista Päiväni murmelina -leffaa, jossa päivän kohokohta on onnistunut aamu latte -kuppi.



SUURET ONNITTELUT TUOREILLE ÄIDEILLE! onkohan tänään tositoimissa esim. pia74? Ja mitenköhän babybel vauvoineen voi?



-Hieman masentunut tuplisäiti rv 37+3

Täällä sitä vaan ollaan, ei sairaalassa niinkuin itselleni jälleen kerran vannotin. Täytyy lopettaa tää itsensä piinaaminen ja asennoitua tähän hommaan vähän toisella tavalla. Hermothan tässä vaan menee! Niin, eikä edes päästy illalla isännän kanssa toteuttamaan tätä mun synnytyksen-käynnistys-prosessia. Mummi ei voinutkaan ottaa tyttöjä yökylään, joten jäi rallit, saunat ja seksit suorittamatta! Tänään EHKÄ päästään yrittämään uudelleen..



Huomasin muuten tosta esittelypinosta, että siellä mun laskettu aika on jäänyt sinne 2.8., kun se sillon ultrassa muutettiin ekalle päivälle. Siis ei väliä muuten, mutta kun olen koko ajan hösöttänyt, että tiistaina on mun H-hetki, jos pidätte meikäläisen matikka-päätä vähän pehmeänä!



Ode, kaikki ärsyttää täälläkin aivan suunnattomasti! Minä itse ärsytän itseäni kyllä tällä hetkellä kaikkein eniten. Kun siis en saa tätä päätäni kuriin, vaan suunnittelen koko ajan millon lähden synnyttämään. Eihän sitä asiaa VOI suunnitella etukäteen!! Mutta kun tämä pää ei ota tuota tietoa vastaan, ei sitten millään. Niin ja puhuitko sinä siitä, että on alkanut synnytys kauhistuttamaan? Mulle iski toi hirmu paniikki suunnilleen noilla viikoilla. Mutta näin loppua kohden on kaikki turhat pelot hävinneet, kun toivon vaan pääseväni tästä pallomahasta eroon! Esikoisesta aikanaan panikoin vielä laitokselle lähtiessä, mutta kakkosesta taisin olla niin tööt, etten tajunnut edes hermostua. Olin nimittäin juuri ennen synnytystä maannut viikon hirmuisessa keuhkotaudissa.



Mä aattelin kanssa lähteä vielä tänään hakemaan tytöille alesta takkeja. Isompi tarttis vähän siistimmän takin, joka on jo valmiiks kyllä katsottukin. Pienemmälle pitäis löytää joku vettäpitävä takki, mutta kun tahtoo olla koot aika loppu. Niin ja päiväpeitot tarttis neideille ostaa. Mistähän halvalla sais... MYYKÖ HEMTEX PÄIVÄPEITTOJA?



Nyt häippäsen löpisemästä. Huomenna neuvola, vaikka eipä siellä hullua hurskaammaksi tule. Olo on tasan sama kun viime viikolla.





Kirppu ja huomenna VALMIS vauva

huonosti nukuttu yö (sehän ei oo uutta),anoppi tuli kattoo tyttöö meille ku mennään 13.00 jorviin arvioon,mua jännittää..

ihanaa keskiviikkona on kampaaja saa piristystä,johan tää tukka on päässykki repsahtaa,oompa freessinä synnyttämässä ;) :D,tosin sinne on vielä matkaa,mua sekin alkanu jännittää,mietin illalla että oikeesti kohta ollaan elokuussa ja vaavin tulo lähenee,melkeen iskee jo paniikki varsinkin jos on normaali synnytys edessä ku ei oo kokemusta,sitte mietin et jos mulle osuu se " kauhee synnytys" ja mulle jää siitä jotain traumoja ja masennun jne..

toisaalta mietin aamusin kn avaan vaatekaapin et ihanaa kohta saa omat vaatteetkin päälle ja pääsee tästä lyllertävästä olotilasta,saa istuu rauhassa ilman että masu on tiellä jne,toisaalta tulee ikävä masua,mut ehkä sitten taas joskus se kolmonen tulee ;)

nyt suihkuilee,kun saa rauhassa käydä,anoppi vei tyttöö opettelee pyörällä ajoa...

k.h.p ja tärppi 36+1

Mies lähti tänään töihin aamulla loman jälkeen. Ei näyttänyt hänellä uni yöllä maittavan sen enempää kuin mullekaan. Kuopus nukkui onneksi puol ysiin joten ei ollu vaikeeta herätä aamulla pitkästä aikaa lasten kanssa.



Täällä on kans laitettu paikkoja kuntoon ja pyykkikone pyörii. On noita petejäkin jonkin verran pedattavana ja lisää tulee ;) Esikko nyt onneks petaa jo omansa. Vanhin lähti tuohon pihalle pienempien kanssa joten oon saanu rauhassa touhuta.



Nyt tulee radiosta " Mikä kesä" , on mun yks ehdoton kesän suosikkikappale.Sen kappaleen tahdissa on useaan kertaan koitettu Nelkulle vihjailla et vois alkaa kohta valmistautua ulos tulemiseen :D. Sanoinkin miehelle et pitää tehdä synnärille cd johon tuon kappaleen haluan ehdottomasti!



HEMTEXistä, on siellä päiväpeittoja, en ole ihan varma kyllä onko lasten sänkyyn....



Mäkin olen miettinyt et pitää yrittää unohtaa tuo synnytys, hermot vaan menee täälläkin sitä odotellessa. Nyt elän siinä uskossa et perjantaihin asti ollaan ainakin kasassa koska silloin on kampaaja.



ODE kyseli siitä et pelottaako synnytys... mua pelottaa siinä mielessä kans et selviääkö vauva koittelemuksesta. Mitään isoa jötkälettä ei mun masusta ole tulossa joten ei ainakaan kokonsa puolesta pitäis ongelmia tulla. Mut tietysti voi olla jotain muuta kuten napanuora kaulan ympärillä tai kalvokiinnitteinen napanuora tms.



JEp lähdenpä minänkin tästä taas häiriköimästä ja valmistelemaan ruokaa lapsille...



Peeveli rv 37+3

Kuin etanan selässä olisin. Toisaalta yritän pitää mielessä, että laskettuun aikaan on vielä reilu 2 viikkoa aikaa. Kuten muutama muukin totesi, on olo kumman masentunut ja välillä hirvittää miten selvitään sitten, kun vauva syntyy. Esikoisella on ihan hirveä äitivaihe menossa. Isä ei saa tehdä mitään.



Synnytyskin pelottaa. Päällimmäisenä vauvan selviytyminen ja selkeällä kakkostilalla oma vointi synnytyksen jälkeen. Esikoisesta tuli pari kymmentä tikkiä ja olin niin kipeä ja heikko, että hirvittää jos sama toistuu. Mies on todennut monta kertaa, että ehkä nyt pääsisin helpommalla, mutta ei yksi alla oleva synnytys mitään takaa. Kipeänä on kurja hoitaa kahta lasta.



Keitto porisee hellalla ja kohta syömään.



Velho78 rv37+5

Täällä myöskin jokseenkin huono yö takana, tein eilen liikaa pihatöitä ja illalla kärsin kovista selkäkivuista ja liitoskivuista, kävelin kuin ankka. Eikä uni tullut silmään. Sitte nukahdin sohvalle ja selkä oli vielä kipeämpi...Mutta tänä aamuna onkin jo taas paljon parempi olo, tyttö kyseleekin että eikös lähdettäisi jo hommiin. Ei olla tehty yhtään mitään vielä, möllötelty vaan. Kai tästä pitäis pihalle lähteä ja vähän kauppaan asioita hoitelemaan. Huono omatunto oikeen kun noita videoita tulee tässä töllöteltyä liiankin kanssa.



Synnytys jännittää täälläkin, varsinkin kun eka tuli sektiolla niin tämä toinen on sitten ihan uus juttu kun on todennäköisesti alakautta tulossa. Huh. Ja synnytystapa-arviossa koko oli tosisssaan jo viime viikolla 3,2-3,3kg ja pitkäkin oli.



Ja just huolettaa tuo esikoisen hoito, miten sitte pärjäilee jos täällä joku on yötä päivystämässä ja hän herää yöllä eikä me ollakaan täällä. Ja ketä ylipäätään saadaan lähtemään meille hoitajaksi. Ei oo ihan lähellä ketään ja kaikilla lähellä asuvilla ystävilläkin on pieniä vauvoja. Että on sitä muutakin hoidettavaa kovasti. No, eiköhän ne asiat ratkea aikanaan. Ties vaikka osuis niin että saatais vietyä päivähoitoon tuo esikoinen.



Mutta eiköhän ne kaikki ratkea ajan kanssa. Tsempit vaan itse kullekin kolotuksiin!





Papuna 36+4

Suuret onnittelut kaikille loppuviikosta vauvansa saaneille!! Olen jo tipahtanut kärryiltä ketkä kaikki ovat jo käyneet pienokaisensa pyöräyttämässä. Konella kun ei ehdi juuri käymään...



Meidän neitokainen täyttää tänään viikon! Tuntuu aivan hurjalta, että vasta viikko takaperin olin tositoimissa! Viikko on tuntunut melkein kuukaudelta...



Arjessamme kaikista haasteellisinta on ollut tuon 3,5-vuotiaan esikoisen huomioiminen. Liikkuminen on toistaiseksi todella vaikeaa, sillä pikkuneiti ei viihdy rattaissaan eikä kaukalossa, esikoinen taas heittäytyy aina hankalaksi, kun yritämme lähteä koko perheenä jonnekin. Eilen testasin kantoliinan ensimmäistä kertaa ja se toivottavasti tuo helpotuksen arkeemme. Pikkuneiti vähän oudoksui aluksi ihmeellistä kuljetustapaa, mutta nukahti sitten ja näytti viihtyvän liinassa ihan hyvin. Ensi viikolla mies palaa töihin ja olen jo nyt aivan kauhuissani arkemme aloituksesta. Esikoisen päivähoito ja kerhot kun alkavat vasta viikkoa myöhemmin, eli ensi viikko pitäisi hoidella ihan yksin. Mitähän siitäkin tulee.



Jonkinlaista baby bluesia olen havaitsemassa itsessäni. Tunteet vaihtelevat kovasti päivän mittaan ja mieli on tosi herkässä. Olen aina onneni kukkuloilla, kun jokin asia onnistuu vauvan ja esikoisen kanssa (esim. eilen se liinakävely) ja sitten taas tunnen suurta epäonnistumista, jos joku asia menee ihan mönkään (kuten useimmat yritykset lähteä rattaiden kanssa liikkeelle). Mies ei oikein näytä ymmärtävän, mikä minua vaivaa, kun itkeä pillitän ihan mistä asiasta tahansa.



Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja huomenna alkaa se meidän kuukausi :). Kohta meillä kaikilla on nyyttimme kainaloissa!!



Pepper + pikkuneiti 7 pv

Ei täällä missään sairaalassa olla ;)

Eilen oli illalla vähän suppareita, mutta ei kipeää eikä säännöllistä eli kovaa treenausta

vaan tulevaisuuden varalle. Vatsa ainakin toimii kun supistelee eli hyvä puoli siinäkin...Laitoin kyllä illalla sellaisen kellon mun sängyn viereen, jossa on helppo laittaa valot niin voi sitten hiljaa laskeskella herättämättä miestä, jos joku yö nyt tarvetta siihen laskeskeluun tulisi.



k.h.p:lle tsemppiä arvioon! Onnellinen kun pääset kokoarvioon aina se on kuitenkin varmemman tuntuinen arvio kuin se, että terkkari kyselee että mitä itse painoit vauvana ja pikkasen kokeilee ja sanoo sitten: ¿Joo 3,5 kilonen tästä varmaan tulee ;)¿ Kerro sitten mitä sanoivat.



Mä ostinkin eilen jo yhden normaalin paidan. Kävin katsomassa HM:ssä niitä imetyspaitoja, mutta päädyin kuitenkin ostamaan ihan v-kaulus t-paidan, jossa on sellaisia nappeja josta sitä saa vieläkin avoimemmaksi jos tarvetta imetystä varten. Eli nyt jotain uutta odottamassa masun katoamista.



Tänään ollaan ajateltu lähteä uimarannalle kuluttamaan aikaa. Minä tosin keskityn virvokkeiden nauttimiseen varjossa enkä uimiseen, mutta onhan se kahlaaminenkin ihan mukavaa

puuhaa. Jos mä soisinkin itselleni yhden ihanan suklaajäätelön mukavan päivän kunniaksi! Yes, hyvä idea.



Kaikille ihanaa päivää! Ja tosiaan huomenna alkaa se meidän kuukausi :)



Pia 39+6

jolloin viikkoja oli koossa 37+4. Yöllä klo 4.20 menivät lapsivedet ja supistukset alkoivat tuntua noin klo 6:30 ja esimmäiset todella tuskaiset supparit tulivat yhdeksän jälkeen. Vauva oli maailmassa klo 10.52, joten synnytyksen kestoksi merkittiin 1 h 42 minuuttia. Toivomaani epiduraalia/spinaalia ei siinä hässäkässä tietty ehditty antaa, joten aika luomuna ja tuskaisena mentiin. Aivan loppumetreillä sain kohdunkaulanpuudutteen joka jokin verran auttoi.



Mutta palkinto on sitten ihanaakin ihanampi, äiti ja koko muu perhe ovat aivan myytyjä. 4 -vuotiaskin on ollut oikein reipas ja suojeleva isoveli.



Viikonlopuksi päästiin kotiin, mutta tänään aamulla oli bilirubiinikontrolli ja niinhän se sitten oli noussut sen verran että vauveli joutui vielä valohoitoon lastenosastolle. Kurjaa, mutta eiköhän tämä tästä. Olen siellä hänen kanssaan ja hoidan syötöt (nyt täällä kotona piipahtamassa).



Onnea kaikille muillekin nyyttinsä hakeneille ja tsemppiä teille jotka olette vielä yhtenä kappaleena! Synnytys voi tosiaan alkaa ihan yks kaks yllätäen ilman mitään ennakkovaroitusta, näköjään=)



Omppupomppu ja poika 6vrk

OMPPUPOMPULLE hurjasti ONNEA!! Samoin kaikille muille jo vauvansa saaneille suuret ONNITTELUT!



Kohta tosiaan se meidän kuukausi koittaa. Minua kyllä hiukan jännittää että synnytänkö ihan oikeesti elokuussa

vaiko sitten syyskuun puolella kun la on vasta 23.8.



SUPPAREISTA ollut juttua. Minulla ei ollut suppareita juuri ollenkaan oikeastaan koko raskaudessa. Noin 1vko lasketun ajan jälkeen illalla istuin pitkään ja tein joulukortteja (marraskuu kun oli) enkä edes pitkästä istumisesta yhtään supistusta saanut aikaiseksi.

Kävin siitä sitten yöpuulle puolen yön aikaan täysin normaalein olotiloin ja yhtäkkiä POKS, lapsivesi meni ja synnytys käynnistyi. Aamulla

puoli 7 tyttö oli syntynyt. Eli rohkaisuksi vaan suppareita odottaville ja niiden poissaoloa harmitteleville että joskus voi synnytys käynnistyä näinkin!



Jännittäviä aikoja eletään, khp:lle tsemppiä sinne Jorvin tarkistukseen.



Omaa napaa sen verran että alaselkää juilii aika kovasti. En viitsi siitä kauheasti valitella miehelle kun hän itse on remontin kimpussa. Kylppäri on loppusuoralla ja sisäovetkin on tässä välissä ehditty vaihtaa alkuperäisen ruskeista uusiin vaaleisiin, olen niitä ihaillut ja muistanut miestä kehua kuinka nopeasti sai vaihdettua =) =)



Nyt kiehuu ruoka hellalla remonttireiskalle. Pikkukakkoselle laitoin Titi-nalle dvd:n, joka on spesiaalitilanteita varten eli nyt kun selkä on kipeä ja ruokakin pitäisivalmistua äkkiseltään. Istuu kuin lumottuna ruudun ääressä, ei kuulu äännähdystäkään mikä on aikas epätavallista tytölle.

Esikoinen on ollut mummilla yökylässä jo kaksi yötä ja vien tytön tänään kampaajalle, ihan innoissaan asiasta.



Nyt sorvin eli hellan ääreen takaisin.



Eipä muuta kuin vointeja ja pinnaa kaikille!



t.tuuli 72 + jumppatyttö 36+5

omppupomppu2:lle pienestä prinssistä.



myry ja poika 2vk

Alkuun suuret onnittelut OmppuPompulle!!!



Jihaa, huomenna alkaa tosiaan meidän kuukausi ja alkaa varmaan kunnolla tapahtuun.. Vaikka onhan tässä jo tapahtunut, kun melkein päivittäin vauvoja syntynyt, parhaimmillaan kolmekin samana päivänä =)



Mulla on aivan tajuton masennus. Eilenkin rää' yin seittemästä yhteentoista saakka illalla ja sen jälkeen tuli aivan mieletön pääkipu. Eihän siitä nukkumisesta sitten mitään tullut ja kahden aikaan yöllä päätin ottaa ibusal 400 mg. Vaikka eikö ne suosittele raskaana oleville vain panadolia ja muita semmosia missä se vaikuttava aine on se parafe... mikä lie. Mutta ei auttanut, olin niin kipeänä, että rohkastuin ottamaan, vähän sillä periaatteella että tuleehan niitä terveitä vauvoja narkkiksillekin, että tuskin se tuohon kaatuu. Että jos vauva ei oo terve, niin varmaan syytä sitten muuallakin kun yhessä särkylääkeessä. Tämä aamu avautu sitten yhtä harmaana, heräsin vasta 11sta ja ei millään meinannut sängystä ylös päästä. Nyt vasta aamupuuron keittelin ja kauppaan on kai pakko lähteä ku eläimille ei oo ruokaa. En tiiä mikä ihme olotila tämäkin on, välillä ootan vauvan syntymää niin malttamattomana ja toisinaan (niinku eilen ja tänään) toivosin että tämä raskaus kestäis ikuisesti, koska en kuitenkaan voi onnistua äitinä. Parhaimmat aatokset on sitä luokkaa että oi kumpa kuolisin synnytyksessä.. Että ei ihan tervettä oo. Mutta kai se on ihan normaalia, että ristiriitaset tunteet jyllää näin loppuvaiheessa, ku kohta se muutos on eessä. Kaipaisin vaan ukoltakin enemmän tukea, mutta vaikeahan senkin on tätä ymmärtää. Mä lähen nyt aamupuurolle, niin jospa se päivä tästä käynnistys. Sori, omanapanen viesti.



Ikarus

onko jossain jotain listaa mistä näkee ketkä ovat saaneet ja ketkä ei......yritin etsiä sitä missä on lasketut ajatkin muttei osunut silmään??????

voi olla tietty että meniohi silmän kun tosiaan tännekkin tuo unettomuus on tullut ja alkaa pääkin tuntua jo sekavalta....

ei ihmeellisiä oireita...supistuksia tulee ilman kipuja, alaselkä kipee, paineen tunne alaalla, vauvan liikkeet ovat vähentyneet tosi paljon, mutta liikkuu kuitenkin 2-5 kertaa päivässä.

vain odottelua nyt, tosiaan se elokuu alkaa ja kohta meillä kaikilla pitäisi olla vauvat kainalossa...kivaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!

minuakin synnytys jonkin verran pelottaa, mutta täytyy olla toiveikas ja ajatella että kaikki sujuu hyvin.

nyt ruua laittoon.

minttu rv 38+1

OMPPUPOMPULLE HURJAN ISOT ONNITTELUT!!!!!!



OPEMAMMA: Mä kun luulin, että teiläläisellä alkoi " loma" ja nyt sitä vaan jo ollaan tehokkaana pyykkiä pesemässä ;) Otahan rennosti vaikka voi olla vaikeetakin ehkä, kun on tottunut touhuilemaan.



SYNNYTYKSESTÄ: Hirvittämään ei ole vielä ruvennut, kun noita viikkojakin on vasta 35+2. Jotenkin tuntuu niin kaukaiselta asialta vaikkakin enää kuukausi tai vajaa jäljellä. Kun ei mitään synnytykseen viittaavaakaan ole muuta kuin kivuttomia suppareita toisinaan. Tai no, tänään ehkä mietin, että jos kaveri tulee sektiolla niin miten sitä oikein pärjää kahden kanssa. Eiköhän tossa parin viikon päästä ala pyöriä enemmän vauva-asiat mielessä, kun on tuo synnytystapa-arvio ollut. nyt on helppoa kuljettaa kaveria masussa mukana ;)



ÄITIYSVAATTEISTA: Viime viikolla sitten kävi niin, että ykskaks kaikki äitiysvaatteeni alkoivat tuntua tiukilta ja tukalilta. Nyt siis kulje tyylikkäästi verkkareissa, jotka on mahan alapuolella... Kauppaankaan en enää kehtaa mennä ihmisten ilmoille.





Mukavaa päivänjatkoa ja vauvauutisia odotellen!



Air

Omppupompulle ONNEAONNEA! Toivottavasti saatte vauvelin pian kotiin.



IKARUS: Kuulostaa tosi kurjalle sun olo. Mä luulen, että hormoneilla on varmaan oma osansa asiaan. Vähän asian vierestä, mutta mulla on esim. synnytyksen jälkeen, kun lapset on olleet jotain viikon parin vanhoja, niin tullut kaikkia ihan mielettömiä ajatuksia päähän, sellaisia, että oikein itseä on pelottanut. Esim. kun kakkonen oli ehkä pari viikkoa ja mä kävelin yöllä se sylissä kun se ei meinannut saada unta, niin mieleen juolahti, että miltähän se vauva näyttäisi jos sen laittaisi minuutiksi mikroon. Ja siis en ollut mitenkään väsynyt tai ahdistunut siinä tilanteessa, mieleen vain juolahteli mitä ihmeellisimpiä ajatuksia. Parilta tuttavalta olen kuullut samaa, kun olen asian ottanut esiin. Ehkä nämä kuolemajutut tai masentuneisuus kun pitäisi olla onnellinen, niin ehkä ne ovat vähän vielä tabuja, eikä niistä uskalleta puhua. Hyvä kuitenkin että saat purettua sen ärsytyksen ja masennuksen ulos. Ajatukset (vaikka kuinka kamalat tai pelottavat) eivät loukkaa ketään!



SYNNYTYS: olisin valmis ottamaan vauvan kotiin ja valmis pääsemään eroon mahasta, mutta se synnytys... Olen miettinyt edellisiä synnytyksiä, mutta kun en oikein muista niistä mitään. Tai siis olen yrittänyt miettiä, että miten paljon se sattui tai mitä ajattelin tai pelottiko, mutta en saa mieleeni mitään noista ajatuksista. Muistan vain sen keskittymisen tunteen. Ehkä tässä pitää mennä vielä se pari viikkoa eteenpäin, että varmasti on mieleltäänkin valmis synnyttämään... Vaikka saisihan tuo jo tulla.



Eilen tamppasin matot. Tuntuipa hyvälle purkaa aggressiot ;)



VAUVAN ASENNOSTA: Mä itse huomaan, että tämä ei ole vieläkään laskeutunut kunnolla saati sitten kiinnittynyt. Jotenkin selvästi vauva pystyy vielä liikkumaan ylös ja alas sen verran, että ei ole voinut laskeutua. Vauva on ollut samassa asennossa jo viikkokausia, selkä vasemmalla ja jalat potkii oikealla kylkiluiden alla, välillä jopa niinkin matalalla kuin navan kohdilla. Samassa asennossa olivat nuo vanhemmatkin lapset. Lieneekö mulla kohtu jotenkin sen muotoinen, että siten mahtuis parhaiten?



LIIKKEET: Täällä myös hiljaista. Ja liikkeet ovat sitten sellaisia muljahteluita, usein jalan työntyminen tuntuu tuskaisalta kun vatsanahka tuntuu venyvän. Potkuja ei ole ollut aikoihin.



Viikonloppuna olisi vielä hääjuhla tiedossa. Toiselta lapselta puuttuu juhlakengät ja multa sukkahousut. Ajattelin, että käyn ostamassa ne vasta perjantai-iltana, jos vaikka kuitenkin pääsisin synnyttämään ennen viikonloppua.



KYSYMYKSIÄ: Mistäs saisi tavalliset äitiyssukkahousut? Yritin nettikaupoistakin katsoa ja löysin vain TUKIsukkahousuja. Onko kaikki äitiyssukkikset siis samalla tukisukkiksia? Eikö ole ihan tavallisia jotain ohuita sukkahousuja joissa olisi mahaa varten " pussukka" . Vai enkö mä vain osannut etsiä? Mä mietin jo, että jos löytäisi jostain sellaiset vanhanmalliset haarakiilalliset sukkikset (ilman mitään kantavahvikkeita), niin sellaisethan vois kenties laittaa jalkaan takaperin? En jotenkin raaski ostaa jotain 20e sukkahousuja yhtä iltaa varten. Entä jos ne repeää? Pitääkö vielä ostaa kahdet? Mitäs luulette, pystyisiköhän sitä olemaan noiden stay up -sukkisten kanssa? Vai alkaako ne turvottamaan jalkoja vielä lisää? Vaikka mulla on numeroa isompi kenkä juhlakenkänä nyt, niin pelkään, että jos turvotus tästä lisääntyy niin sitten nekään ei mahdu jalkaan.



Ei, nyt on pakko poistua täältä viemästä tilaa.

Jamssa rv38+2

Tehän olitte vieläkin tehokkaampia kuin me (3h 20 min) - mutta mitä siellä synnärillä nyt liiemmin norkoilemaan ;)



Toivottavasti saatte nyyttinne pian takaisin kotiin!