Imetyshuolia
Hei,
Meidän esikoinen on 5 viikon ikäinen ja tässä on taisteltu imetysasioiden kanssa... Kaipaisin neuvoja ja apua, miten toimia tilanteessa.
Maito on noussut mulla hyvin. Lapsivuodeosastolla alotettiin imetystä rintakumin kanssa suoraan koska nänninpäät olivat niin sisäänpäin kääntyneet. Kotiin päästyä maito rupesi kunnolla nousemaan ja rinnat olivat todella kipeät. En saanut imetettyä melkein ollenkaan, itkin ja yritin laskea sekunteja rinnalla. Pelastus oli rintapumppu, josta pumppaaminen ei sattunut juurikaan. Annettiin äidinmaitoa melkein pelkästään pullosta ensimmäinen viikko kotoa. Oikeaa imemisasentoa yritettiin löytää ja pikku hiljaa vauva sen oppi... Vaikka asento on opittu, rintani ovat edelleen välillä niin kipeät ettei imetys onnistu. Lisäksi vauva saa rinnalla rintaraivareita, jotka voivat kestää 5min-45min. Vauvan huudattaminen tuntuu hirveältä, joten monesti luovutan ja annan rintamaitoa pullosta. Nyt pumppaan rintamaitoa 3h välein sekä yritän imettää sen minkä pystyn.
Olen miettinyt, että lopettaisin rinnalta imettämisen ja antaisin omaa maitoa pullosta. Olen kuitenkin lukenut, että ilman vauvan imemistä voi heruminen loppua. Toivon kovasti, että imettäminen ilman raivareita, rintakumia ja pumppausta onnistuisi... oma mielenterveys tässä vaan kärsii kun asiaa pohtii 24/7 ja tuntee itsensä huonoksi äidiksi. Muuten arki vauvan kanssa sujuu hyvin, pidän vauvaa paljon sylissä ja vierihoidossa. Kannattaisiko siis imettämistä yrittää vielä jatkaa? onko kokemuksia milloin tilanne helpottuu?
Kommentit (7)
Jos itse nännit ivat kipeät, niin Lansinoh-rasvalla rasvaaminen auttaa. Eikä sitä pestä pois ennen imetystä. Bepanthen on myös hyvää, mutta pitää pestä pois.
kannattaa varmaan sitkistellä, koska pumppaaminen ja sen syöttäminen on pidemmän päälle työlästä.
Uskon, että kaipaat nyt eniten tukea ja vinkkejä! Ja muista, että ellei imetys onnistu, niin sinä et ile epäonnistunut. Et vain saanut tarpeeksi opastusta ja tukea. Imetys pitäisi olla hyvin luonnollista, mutta kun ei vaan ole. Se voi olla tosi haastavaa ja vaikeaa.
Netissä Maitolaituri-keskustelupalstalla on parhaat tukijat (imetysneuvojia) ja vinkit.
Tuolta kannataa katsoa imetystukipuhelimen numero ja soittaa sinne. Sieltä voi myös tarkastaa oman alueensa tapaamiset, joita suosittelen lämmöllä. Itse sain hyvät neuvot onnistuneeseen imetykseen.
Voimia imetykseen. Toivottavasti onnistuu! :)
Yllä olet saanut jo monia hyviä ohjeita. Jos pumppaaminen onnistuu paremmin niin mikset tekisi sitten niin? Ei se maito siihen pumppaamiseen lopu sillä rinta ei tiedä kuka siellä imee, laite vai vauva :) Ja hei, monilla äidillä näitä ongelmia - se ei tee susta huonoa äitiä! Jaksamista!
Hei,
Itselläni imetyksen alku oli tosi raskasta ja hankalaa. Nänninpäät verellä imetin ja itkin. Lapsi oli tissillä jopa tunteja yhtä soittoa. n.5-6 viikon iässä tuli tiheän imun kausi, joka toistui sitten muutamia kertoja myöhemminkin. Niiden aikana vauva varmistaa maidontuotannon riittävyyttä. Tiheän imun kausi kesti n. viikon, ja vaati todellakin kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. En oikeastaan käynyt missään, olin vauvan kanssa kotosalla ja annoin imeä niin paljon kuin vain tarvetta oli.
Kävin myös imetystukiryhmässä, ja luin nuo aiemmin mainitut nettisivustot. Mitä enemmän asiasta luin/opin, sitä enemmän vahvistui päätökseni jatkaa, vaikka sattui. Lansinoh -voide oli minun pelastukseni. Ja yllättävän nopeasti nännit toipuivat eikä heruminen enää sattunut.
Lohdullisinta on, että kun en antanut periksi, täysimetin lopulta puoli vuotta. Ja imetän edelleen. Lapsi on lähes vuoden ikäinen nyt. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä helpommaksi elämä on muuttunut.
Tee kuten sydämesi sanoo. Olet hyvä äiti, imetit tai et. Jos sinulle on kuitenkin tärkeää imettää, älä anna periksi vielä, vaan vähennä pikkuhiljaa pumppaamista, ja anna lapsesi imeä suoraan rinnasta. Näin varmistat, että maito riittää niin kauan kuin lapsesi sitä tarvitsee. Tietenkin voit herutella maitoa myös pumppaamalla, mutta sitten sitä täytyy tehdä usein. Maitoa erittyy sitä enemmän, mitä useammin rintoja tyhjennetään.
Ilmeisestikään ongelma ei ol se, että rinnanpäät olisivat rikki (jolloin lanolin auttaisi), koska pumppaaminen ei satu lainkaan. Itsellän oli myös sisäänpäinkääntyneet nänninpäät ja etenkin toisen, voimakkaammin sisäänpäinkääntyneen, nännin kanssa oli pitkään kivuliasta imettää eikä vauva saanut siitä aluksi otettakaan. Jouduin pumppaamaan maidon vauvalle 1,5kk ajan, koska etuajassa syntynyt vauva ei jaksanut imeä rinnasta tarpeeksi kasvaakseen. Nämä 1,5kk tein niin, että pumppasin maitoa joka syötön välissä (myös yöllä) ja noin jokatoisen syötön aikana tarjosin myös hetken rintaa. Tällä systeemillä maidontuotanto pysyi juuri ja juuri sellaisena, että se riitti. Tuon 1,5kk jälkeen olin kuitenkin fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, että paljon kauempaa en olisi sitä jaksanut, onneksi täysimetykseen siirtyminen onnistuikin (jos ei olisi onnistunut niin olisin ottanut korvikkeet avuksi). Rintakumia käytin hankalamman rinnan kanssa koko tämän ajan ja täysimetykseen siirtyessäkin aluksi lähes koko ajan, koska imettäminen oli niin kivuliasta (vauvan imuote oli hyvä alusta alkaen, joten "vika" oli nännissä). Pikku hiljaa (hammasta purren) jätin rintakumin käyttöä vähemmälle ja viimein rinta tottui imuun eikä ole enää kipeytynyt. Pumpatessa minullakaan ei rintaan sattunut. Ja vielä viitaten aiemman vastaajan viestiin: kyllä se rinta "tietää" pumpun ja vauvan eron. Vauvalle heruminen käynnistyy yleensä huomattavasti helpommin ja rinta saa siitä erilaista stimulaatiota ja myös äidin tunteet vaikuttavat paljon. Minulla ei ollut vaikeuksia herua pumpulle tuon 1,5kk aikana (määrä van ei lopussa tahtonut enää riittää), mutta uskon sen johtuneen siitä, että rintani heruvat ylipäätään todella helposti ja siitä, että olin niin tottunut alusta alkaen pumppaamiseen pääasiallisena ruokintakeinona. Nyt kun täysimetän on käynnstyy heruminen pumpulle selvästi hitaammin kuin tuolloin.
Mulla kipeisiin nänneihin auttoi rintakumin käyttö niin kauan kun on haavat parantunu, ja rasvaaminen.
Ja makuulla syöttäminen auttoi myös, jos se imetys sattuu sen takia että asento on huono, ja istualta pysty syöttämään vaan imetystyynyn kanssa :).
Suosittelen myös kaalinlehtiä, itsellä tuli niin paljon maitoa että teki tosi kipeää kun tissit oli todella täynnä ja vauva ei silloin juonut kuin muutaman minuutin ja oli kylläinen :).
Moi!
Mulle on ollut ekan ja tokan kans korvaamaton apu imetystukiryhmässä käymisestä. Vissiin yht vain kolmesti kävin, kun oli pahimmat hetket. Joitain käytännön vinkkejä sain, mutta luulisin, että suurin apu oli kertoa pulmat ja kuulla miten muut oli selvinny sekä se, että huomasi ettei kaikkea tarvii ja voi osata yksin. Noista kerroista huojentuneena taisi se yliyrittäminen vähetä ja rauhallisemmin jaksoin odotella "tuloksia". Sitäpaitsi ei siellä ollut "yhtä totuutta" julistavaa sakkia, vaan ihan
Mun pahat paikat oli muistaakseni kuukauden ja kolmen kuukauden iässä suunnilleen. Ja puol vuotta pelkällä ja reilu vuosi imetystä kummankin kanssa. Kolmonen onkin sitten oma tapauksensa taas... Ja esikoista tuttipullotettiin lisäksi pu.patuin ja erimerkkisin korvikkein alkuaikoina.
ääneen sanottiin myös se, ettei oo huono, vaikkei imetys onnaiskaan. Mut sillä tuella ja koulutettujen vetäjien kannustuksella ja vinkeillä kyllä luulisin sullekin ratkaisun löytyvän, kun kumminkin maitoa tule. Guugleen siis, tai kysy neuvolasta. Tsemppiä, sun maito on kuitenkin vaan just sun vauvan tarpeeseen räätälöity, kandee koittaa!