ludisia

Ilmeisestikään ongelma ei ol se, että rinnanpäät olisivat rikki (jolloin lanolin auttaisi), koska pumppaaminen ei satu lainkaan. Itsellän oli myös sisäänpäinkääntyneet nänninpäät ja etenkin toisen, voimakkaammin sisäänpäinkääntyneen, nännin kanssa oli pitkään kivuliasta imettää eikä vauva saanut siitä aluksi otettakaan. Jouduin pumppaamaan maidon vauvalle 1,5kk ajan, koska etuajassa syntynyt vauva ei jaksanut imeä rinnasta tarpeeksi kasvaakseen. Nämä 1,5kk tein niin, että pumppasin maitoa joka syötön välissä (myös yöllä) ja noin jokatoisen syötön aikana tarjosin myös hetken rintaa. Tällä systeemillä maidontuotanto pysyi juuri ja juuri sellaisena, että se riitti. Tuon 1,5kk jälkeen olin kuitenkin fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, että paljon kauempaa en olisi sitä jaksanut, onneksi täysimetykseen siirtyminen onnistuikin (jos ei olisi onnistunut niin olisin ottanut korvikkeet avuksi). Rintakumia käytin hankalamman rinnan kanssa koko tämän ajan ja täysimetykseen siirtyessäkin aluksi lähes koko ajan, koska imettäminen oli niin kivuliasta (vauvan imuote oli hyvä alusta alkaen, joten "vika" oli nännissä). Pikku hiljaa (hammasta purren) jätin rintakumin käyttöä vähemmälle ja viimein rinta tottui imuun eikä ole enää kipeytynyt. Pumpatessa minullakaan ei rintaan sattunut. Ja vielä viitaten aiemman vastaajan viestiin: kyllä se rinta "tietää" pumpun ja vauvan eron. Vauvalle heruminen käynnistyy yleensä huomattavasti helpommin ja rinta saa siitä erilaista stimulaatiota ja myös äidin tunteet vaikuttavat paljon. Minulla ei ollut vaikeuksia herua pumpulle tuon 1,5kk aikana (määrä van ei lopussa tahtonut enää riittää), mutta uskon sen johtuneen siitä, että rintani heruvat ylipäätään todella helposti ja siitä, että olin niin tottunut alusta alkaen pumppaamiseen pääasiallisena ruokintakeinona. Nyt kun täysimetän on käynnstyy heruminen pumpulle selvästi hitaammin kuin tuolloin.