0o0o0o0Sunnuntain Helminauha 0o0o0o0o

Meni pari päivää tässä aika haipakkaa, kun oli töitä ja muita kiireitä.

Tällä hetkellä eilinen orastava päänsärky pukkaa ahdistavasti takaisin, mutta minkäs teet.. Kiitokset jysäristä kuuluu miehelle...

Vaikka onkin ihana ja rakastava mies, niin välilä tuntuu että hän on maks. 4v. jonka on pakko olla kaiken huomion keskipiste! Olimme häissä eilen, ja jestas sitä " esiintymisen" vimmaa...

Muutaman parikymmentä kertaa mainitsin asiasta, et nyt ollaan juhlissa jossa et sinä ole kylläkään pääosassa, että pistettäskö suutu supulle. Viimeinen niitti oli se kun pari vetää häävalssia, niin tää meikäläisen sankari laulaa yhtä kovaa ja korkealta hääbändin solistin kanssa, mun korvan juureesa... Voi nolotus...

Mutta hyvää hän kuulemma tarkoitti, halus laulaa mulle rakkauslaulua. Ja alkoholilla oli asiaan osuutta kyllä, kas kummaa....



Iskeekö kenenkään muun miehelle kännissä joku pirun pakko olla kaiken huomion keskipiste?? Kukaan?? Kohtalontovereita etsitään!



Tiiä sitten, siis sinänsähän harmitonta tuo hänen toilailunsa on mutta mun mielestä eilenkin, hän oikeasti veti sitä huomiota pois noilta juhlakaluilta. kait se olis muittenkin mielstä sit vasta " paha tapa" jos tätä perinteistä käsirysyä harrastais.



Noo lopputulos oli sit se, et mulla kilahti. Miten outoa...Mutta huumorintaju ei vaan enää kestänyt sitä, et laitoin tukkani kiinni uudestaan 3 krt kun mies vahingossa halaillessa sitä riipi irti, talloi mun varpaille, jotka muutenkin oli loppu 8h seisomisesta töissä ja vielä piikkarit jalassa häihin heti putkeen. Tulin myöhässä töitten takia niin en kerennyt saada ruokaa sieltä ja hääkakkua odotettiin vielä pari tuntia. Plus monta muuta seikkaa.



Ja yöllä mies vielä keskusteli hääväen kanssa vauhdikkaasti sängyssä huitoen, sekä tervehdyksiä jaellen..Sekä varasti tyynyni, kääntyi sängyssä poikittain nukkumaan, josta sain uuden raivarin ja väänsin itkua kun eihän tuollainen kännikala mitään tajua vaikka kuinka huudat siinä vieressä, et mee ny hyvä ihminen omalla puolelles, et muutkin saa nukkua.



Wow, tulipas taas tilitystä!



Ja taas tarttis tänäänkin töihin mennä, tuleepas mulle ihana päivä siellä ellen saa tätä jysäriä loppumaan.



Eipä sitten muita kuulumisia, niih.



Jysäri- Helga ja Toukkis 10+ 5?

Hitsi kun ei ole pitkään aikaan päässyt koneelle. Täällä on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Ensiksi pahoittelut niille, jotka ovat joutuneet kuulemaan ikäviä uutisia! Paljon lohtuhaleja teille.

Onnea niille, jotka ovat sykkeen neuvolassa kuulleet. Jännittää koska saa omasta navasta sen kuulumaan.

Joku kyseli, kannattaako raskausaikana nauttia kalaöljyä. Kysyin siitä neuvolassa viime raskaudessa (tm12/05) ja täti ei suositellut mitään sellaisia pillereitä, joita nautitaan kapseleina?! Joten en ole nyt sitten ottanut niitä. Yritän syödä kalaa ainakin kerran viikossa.

Joogasin piiitkästä aikaa kotona ja yritin olla varovainen. Onko täällä muita joogaavia mammoja? Tai onko joku suunnitellut menevänsä mammajoogaan? Aattelín, että tuo mammajooga olisi hiukan kevyempää kuin Astanga jooga, jota olen harrastanut n. 4 vuotta.

Onko muilla kipeytynyt vatsa reippaasta ja pitkistä kävelylenkeistä? Mulla vatsa menee ihan pinkeäksi, joten olen suosiolla kävellyt ihan pieniä lenkkejä.

Ultra olisi sitten ens perjantaina, hui ku jännittää, onko masussa vielä elämää!

ihanaa heinäkuun jatkoa

Mykerinos rv 10+5

Sunnuntaita sisaret!



Vaivaakos teitä muita jatkuva nälkä??? Minä tyttö kun voisin syödä koko ajan ja parin tunnin päästä kunnon ruokailusta vatsa jo murisee vaativasti... Voitte uskoa, että tällainen mässääminen tuntuu jo vyötäröllä ja lanteillakin on jotain pehmeää... Painoa tullut (viikkoja 9+2) jo yli 3 kiloa. Olen toki kiinnittänyt huomiota siihen mitä syön, mutta usein sorrun... Tosin joka kesä painoa on tupannut tulemaan pari kiloa; anopin ja äidin ihapatojen ansiosta. Mutta kun lueskelin noita juttujanne, aika monella tuntui olevan niin päin, että joutuu väkisin syömään. Täysin vieras ajatus meikäläiselle. :-)



Ja toinen juttu, nyt on pari päivää ollut jokseenkin siedettävä olo, ihan alkuviikot meni tosi huonovointisena, niin eikös hassu mieleni jo kehittele kauhukuvia, ettei kaikki enää kunnossa olisikaan... Mites muilla? Onko etova olo ja hillittömin väsymys jo helpottaneet? Ensimmäistäni kun odotin, olo oli koko ajan hyvä, joten en osaa verrata siihen.



No, leppoisaa lepopäivää kaikile!



-Timbe (9+2)

Pitkästä aikaa kirjoittelen, on näin kesällä kaikkea muuta puuhaa ettei oikein kerkee koneella roikkumaan. Ja senkin ajan minkä olen koneella ollut olen oikeastaan tuolla yhteisön puolella kirjoitellut. En siis kenenkään kuulumisista oikein tiedä.

Onnea kuitenkin kaikille ultrassa vauvan nähneille ja sykkeen kuulleille! Taisipa jollain olla jopa kaksi sykettä, eli tuplaonnea! Ja pahoittelut huonojen uutisten kuuleille.

Helga: Sinulla ei oikein ollu juhlat menny putkeen. Minuakin ärsyttää mieheni käytös kännissä, jotenkin se vaan osaa olla niin rasittava. Jospa se osaisi käyttäytyä kun meillä on kahden viikon kuluttua häihin meno.

(.) ei kuulu mitään erikoista. Oireita ei enää juuri ole, välillä vihlontaa mahassa mut ei paha. Ja suht usein saa syödä ettei tule huonous. Väsymys alkaa jo helpottaa, onneksi. Jospa tämä tästä kun alkaa ensimmäisen kolmannes taittua. Maha näkyy jo melko selvästi, äippävaatteet on jo käytössä.

Olen miettinyt sisarusrattaita. Meillä siis lapsille tulee 2v ja 3kk ikäeroa. Kannattaako niitä enää ostaa kun esikoinen on jo niin " iso" ? Onko muilla kokemuksia ta mielipiteitä?



Minttuli 11+3

satuinpa minäkin ehtimään tänään koneelle, onpa täällä tänään hiljaista.



Helga: Kyllä munkin mies aina silloin tällöin kännissä vähän " oudosti" käyttäytyy, semmosia ne miehet on ;-)



Timbe: Joo, mullakin etova olo ja väsymys ovat jo nyt vähän vähentyneet, vaikka viikkoja on vasta 8+0. Mutta perjantaina ultrassa näin, että silti on kaikki hyvin. Jospa se kroppa jo niihin hormooneihin on tottunut.



oma (.) kuten jo sanoin, oireita ei enää oo paljon, mutta maha senkun kasvaa. Painoa on tullut kilo ja masu on kyllä tosi pullottava, ja tutut kyllä raskauden jo huomaa. Nyt helteellä on hyvä, kun hameita pystyy pitämään, farkut ei mulle enää mahdu.



karoli ja masuasukki 8+0

..juu menin sitten apteekin ovelle ja huomasin vasta siinä, että on sunnuntai!! Kai se menee raskausdementian piikkiin..jookos.



Mulla on myös paha olo helpottanut huomattavasti, enää vaan sillon etoo jos ei ole saanut ruokaa vähään aikaan! Eli mulla jatkuva nälkä vaivaa myös.

Kävelylenkkejä koiran kanssa täytyy lyhentää ja kävely on aika hidasta, muuten alavatsa on kipeä ja kova ja tuntuu, että supistaa!

Aika jännä, miten samanlaisia oireita meillä onkaan!



Olen jotenkin saanut itseni ajattelemaan että kaikki on masussa ok, mutta silti välillä pelottaa se eka ultra! Kuinka korkealta sitä putoaa jos jotain on vialla..?!

Ultraa edeltävä yö on varmaan tosi pitkä ja tuskallinen. Oon aikamoinen jännittäjä.. Onneks se aika on heti aamusta, ettei kokopäivää tarvitse odottaa ja hermoilla. Mutta tosiaan kuukausi pitää vielä sinnitellä epätietoisuudessa.



Heinänuhainen mammutti kera vilin rv9+2

[b]Iltatähdelle [/b]pahoittelut ja voimia :(

-----

[b][color=pink](.) [/color][/b]Huh, esikoisen eiliset synttärikekkerit vei mehut. Mummit, kummit ja yksi isotäti tuli ruokittua ja kahvitettua. Esikoinen nautti huomiosta, lahjoista ja herkuista. Itse olin kekkerien jälkeen ihan puhki, supisteli ja sattui alavatsalle, tuli ihan vähän vertakin. Pelästytti sen verran, että lepäilin sitten loppuillan ja tämän päivän. Ja jätin tiskit miehelle ;)

Nyt olo on vatsalla ok, pitää kai uskoa ja ottaa iisisti. Vähän kauhistuttaa ensi viikonlopun maakuntaturnee Euroopan serkun perheen kanssa (kaksi alle kouluikäistä lasta, joista toisella ADHD ja toinenkaan ei ihan rauhallisimmasta päästä ole :O), jaiks.

Mulla [b]pahoinvointi [/b]on helpottanut ja pyörrytyskään ei ollut viime viikolla niin pahaa. Eilen ja tänään on kyllä taas pyörryttänyt, mutta taitaa johtua juhlajärjestelyistä.

[b]Helga[/b]n tän päivän mieskyssäriin ei ole kommentteja (;D), mutta männäpäivinä kyselit vauvanvaatteista ja tarvikkeista. Mä oon jo muutaman söpöyden ottanu iskuetäisyydelle hypistelyhalun yllättämisen varalle. Esikoisen vauvavaatteitakin kävin jo läpi, mutta jätin suurimman osan vielä säilöönsä. Laita vaan esiin, jos kerran haluat :) Eihän siinä mitään pahaa ole! Mulle ainakin esikoinen tuli odotusaikana konkreettisemmaksi juuri tavaroiden hypistelyn kautta. Ja se oli iso osa sitä raskaudesta nauttimista - pesänrakennusviettiä. Itse ajattelen vauvatavaroista vielä niin, että jos oikein huonosti käy, niiden poislaittaminen on tavallaan terapiaakin.

Ihmiset käsittelee asioita niin eri tavalla. Toisille tavarat ei oo ollenkaan tärkeitä. Itsellä nousee karvat pystyyn aika yleisetä moralisoinnista, että tavarat ei korvaa rakkautta. Jep, ei niin, mutta miten ihmeessä nämä sulkisi toisensa poiskaan? Musta on suorastaan outoa niin päin, jos jollain on varaa eikä silti hanki kunnon tarvikkeita. Enkä nyt meinaa hömppää ja söpöstelyä, vaan kunnon turvakaukaloa, vaunuja jne.

Kukas kyselikään [b]tuplarattaista[/b]? Meille tulee 2v 6kk ikäeroa, jos la yhtään pitää kutinsa (ja aina lisään vähintään hiljaa mielessäni, että

JOS

kaikki menee hyvin). En aio hankkia tuplarattaita. Ei tarvittaisi, vaikka toinen syntyisi nyt, kun esikoinen on tasan 2. Jos jossain tarvitsee liikkua vaunujen/rattaiden kanssa, riittää nuo yhdet: esikoinen kävelee jo hyvin ja sitten jos sattuu väsähtämään, voin ottaa vauvan liinaan ja päästää esikoisen rattaisiin lepäilemään. Jos oltaisiin urbaaneja, eikä asuttaisi sorateiden kylässä, hankkisin ehkä seisomalaudan esikoiselle. Tosin talvella se ei taida olla kovinkaan käyttökelpoinen. Tullaan varmaan paljon liikkumaan niin, että mies kantaa esikoista selkärepussa ja minä vauvaa liinassa. Saa nähdä, päädynkö virittelemään lapset itselleni tandem-kantoon: pieni liinaan eteen ja esikoinen selkäreppuun :D

Leppoisaa iltaa!

- Pomelo ja Erittäin Salainen, rv 11+1

PS. Kohta voitte bongata Neloselta elokuvahistorian surkuhupaisimman supersankariasun :D

Mitä

on liikkunu Mustanaamion puvustajan päässä, kun on valinnut sankarille violetin froteehaalarin?

Hei, olen jonkin aikaa lueskellut keskustelujanne ja kai sitä uskaltaa itsekin jo ilmoittautua mukaan. Rv 8 + 5 mennään. Ensimmäisen kerran kävin ultrassa kuudennella viikolla ja siellä saimmekin kuulla jymyuutisen; masuasukkeja onkin kaksi... :) Hetken aikaa meni sulatellessa tietoa, mutta nyt ei enää muuta osaisikaan kuvitella ja innolla (sekä pienellä kauhulla ;)) odotamme tulevaa.



Alkuraskaus on mennyt väsymyksen ja pahoinvoinnin merkeissä. Esikoisen kanssa ei ollut mitään oireita koko raskauden aikana, joten tämä on uutta minulle. Esikoinen täyttää syyskuussa 5 vuotta.



Eka neuvolakäynti on parin viikon päästä ja eka ultra sitten viikolla 12. Jännityksellä niitä hieman odottelemme...

Helminauhalaisilla on ilo toivottaa tuplasti tervetuloa ja ennekaikkea onnea uudelle kaksosten odottajalle!!!

..mutta liian innokkaana painelin nappuloita..



Eli RvaPomelon juttuun vauvan tavaroiden ja vaatteiden hankinnasta ajattelin oman kommenttini laittaa..

Oon nimittäin miettinyt asiaa ja mieli tekee ihan hirveästi laittaa jo kaikki mahdollinen valmiiksi tulevaa varten! Kuuluu varmaan juuri siihen pesänrakennusviettiin.. Plussasta asti olen järjestellyt ja tehnyt tilaa kaapeissa vauvantavaroille.

Mitään en ole vielä uskaltanut ostaa, enkä taida uskaltaakaan ennen ekaa ultraa, että ei osta turhaan.

Ollaan nykyään mukavammassa tilanteessakin kun kahden ensimmäisen lapsen kohdalla, kun on vähän paremmat tulot molemmilla, joten ei ihan joka penniä tarvitse miettiä.

Aiemmin piti miettiä tarkkaan mitä osti vauvalle valmiiksi, kun oli niin pienet tulot.

Jos (ja Kun) ultrassa on kaikki hyvin, niin sitten alan pikkuhiljaa kerätä tarvikkeita ja vaatteita, mitä saa sitten pyöritellä ja hiplata kun siltä tuntuu!!



Tulipa tarina..

-Mammutti-