*~*~*//HELMET 2009, viikko 25 ma-to\\*~*~*
Juhannusviikko!!!
Tässä viime viikon keskusteluihin linkki:
[http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.vauva.fi/…]
Kommentit (53)
En olekaan hetkeen kirjoitellut. noh enpä ole paljon muuhunkaan kyennyt kun masukki kiusaa äitiä oikein kunnolla. posliinia on tullut halailtua erittäin paljon eikä mikään ruoka maita. välillä mietityttää että onkohan tämä ihan normaalia enään. mutta onhan niitä parempiakin päiviä, tämä aamu on ollut ihan kohtalainen ja vielä ei ainakaan ole ällötys yllättänyt. toivotaan että juhannuksena paistaa aurinko ja grilliherkut pysyy sisällä :)
maikkis & pikku2 7+1
Meillä muksut herää n.klo:7 normaalisti, ja minä olen niin herkkäuninen, että aina herään heidän ääniin. Tänään kuitenkin heräsin klo:8.50... Lapset katsoivat telkkarista lastenohjelmia (neiti 4v. osaa aukaista tv:n) ja mussuttivat banaaneja (olivat itse löytäneet keittiöstä aamupalaa, kun äti vaan nukkuu...)! Nyt tuntuu, etten oikein ole heränny koko päivään! Samantien, kun oli saanut aamupalan syötyä, piti ruveta miettimään lounasta...
Vielä ei ole kunnon pahoinvointia ollu, että olisi tarvinnu oksentaa, mutta lähes jatkuvaa kuvottavaa oloa on. Ja varsinkin iltaisin... Oikeen jos kuvottaa, niin on tosi ällöä käydä kaupassakin, kun ei tee mitään mieli. Jotkut maut ja kaikki hajut tuntuu tosi voimakkailta. Tänä aamuna esim. tavallinen Edam-juusto maistui jotenkin tosi täyteläiseltä ja niin hyvältä... :)
Repäisykipuja tulee aina yllättäen, kun tekee vaikka kiertoliikkeen tai nousee istualtaan seisomaan. Aina se vaan yllättää, ja vähän pelottaakin, vaikka tietää että ne kuuluu asiaan. Välillä pitää olla ihan kaksinkerroin vähän aikaa ennen kuin uskaltaa oikaista itsensä!
Välillä tuntuu, ettei siellä masussa varmaan mitään elämää ole... Toisinaan tulee sellainen ihmeellinen onnen tunne, että mulla on tällainen salaisuus! Ja toisinaan taas hirvittää, että mitähän sitä tulikaan tehtyä; meidän pitää vaihtaa autoa, myöhemmin kun lapset kasvaa pitää muuttaa isompaan asuntoon, jään pois tosi kivasta työpaikasta (olen määräaikainen), miten jaksetaan kolmen alle kouluikäisen kanssa, entä jos tulokas ei olekaan terve, tai entä jos siellä oikeasti onkin kaksi... Ajatukset ja tunteet hyppii kyllä laidasta laitaan!
Miten teidän miehet on suhtautuneet raskauteen? Mulla mies on ollu mukana kuumeilemassa, välillä hän jopa näytti turhautuvan, kun mitään ei kuulunu (nämä kaksi kun tärppäsivät niin helposti). Jossain vaiheessa talvella hän jopa ehdotti adoptiota, jos en tulekaan enää raskaaksi. Hän vain halusi lapsen, että meidän lapsiluku olisi sitten täynnä... Nyt, kun tikkuun tuli kaksi viivaa, kuvittelin että hän olisi ollut innoissaan, mutta tikun nähdessään kysyi vain "onko tuo nyt sitten varma?". Meillä on ollut nyt viimeisen viikon aikana aika vähän yhteistä aikaa, mutta yks ilta aloin jutella, että miltä hänestä tämä kolmas raskaus tuntuu, niin hän murahti vain, että "katsotaan nyt tuleeko sieltä edes mitään"... Muutenkin hän on nyt ollut jotenkin hirmu omissa oloissaan. En tiedä, pelottaako häntä nyt vai mikä on! En minäkään kyllä ole mikään helppo ollut nyt mielialanvaihteluineni... Ehkä mun pitää oikeasti varata se alkuraskauden ultra, niin konkretisoituu miehellekin, että siellä oikeasti on joku kasvamassa, kun näkee ultrakuvat!
Kauhea sepostus taas... No, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Mimmi75, rv.5+0
Hei,
Olen kolmen lapsen 32v sairaanhoitaja äiti (lapset 5v,3v ja2v) ja tein plussa testin viikonloppuna, jossa haamu ja tänään jo vahva plussa, joten siirryn tuolta kuumeilusta tänne puolelle =)
Rv nyt 4+0 ja laskettu aika 23.2.2009 jos kaikki sujuu hyvin. Pahoinvointi on vielä lievää ällötystä, toivottavasti pysyy näin. Yleensä kun olen voinut pahoin koko raskaus ajan. Nelosen odotus tuli yllätyksenä, sillä emme varsinaisesti yrittäneet pikkuista alulle.
Katsellaan ja kuunnellaan miten lähtee sujumaan. Opintoihin tarvitsee hakea jatkoaikaa ja auton vaihtoa suunnitella (on 5 hengen auto nyt), olisiko ehdotuksia 6 hengen perheelle tila-autosta? Gynelle varasin jo ajan ensi kuun lopulle. Kaksi vuotta jotka suositteli väliä ennen seuraavan odotusaikaa tuli täyteen. (Mulla ollut paljon supistuksia ja synnytykset ovat olleet koko ajan nopeampia, nyt tiedän jo että jouduttaan käynnistämään ennen LA:ta)
:)
Wehee minäkin sain repäisykivut \o/ no joo tänään huomasin ekaa kertaa että ei voi riuhtasta itseään tuolista ylös ja lähteä töihin vaan pitää lähteä nätisti liikkeelle.
Masu on turvoksissa ja pömpöttää, näyttää kun olisin vähintään jo puolessa välissä :DD Muuten kaikki jees, aamuisin etoo kovasti mutta se menee syömällä ohi onneksi :)
Täällä kaikki ok
lastwish 7+0
No kai minäkin sitten mukaan tulen... äsken tein testin ja plussaahan tuo nyt sitten näytti!
Odotettu on jo pitkään mutta kuitenkin tämä nyt tuntuu niin tosi oudolta!
la olisi laskurin mukaan 13.2.09 joten katsellaan! ;)
Mullakin oireet lientyny (hävinny kokonaan?), joten nyt jännittää ja pelottaa. Yleensä tässä vaiheessa (viikkoja 6+5) on ollu tosi voimakas etominen ja pahoinvointi, nyt ei tee yhtään tiukkaa... :P Minä kun en tältä kolmannelta ole vielä käynyt neuvolassa (eikä ollu tarkoitus käydäkään, ennen kuin muuton jälkeen uudella paikkakunnalla, hilkun-kilkun ennen rv:a 14)... Täytynee kuulostella, pitäisikö sittenkin varata aika neuvolaan. TH:lla on ultra - asian näkisi samantien.
Rutistukset ja lämpöiset ajatukset keskenmenon kokeneille! Voimia asian läpikäymiseen... Ei varmasti ole helppoa.
Onnittelut uusille pinoutuneille! Jarrusukkia ja vauvaliimaa matkaan. Vai miten se meni?
Suuret pahoittelut Nippara, sinut olisin kernaasti pitänyt joukossamme loppuun saakka *halaus*
Olen suunnattoman pahoillani puolestasi! Koko perheelle paljon voimia käsitellä tämä menetys!
En muuta osaa tähän sanoa...
Halauksin, V
Heippa minunkin puolesta!
Kauhea väsymys ja etova olo. Mitään ruokaa ei tee mieli. Tai no, appelsiinit ja omenat menee, hyvinä hetkinä jokin muukin. Tänään olin taas lääkärillä, verenpaine tosi alhaalla. Ja sen kyllä tuntee.
Mut oireita siis on sillain mukavasti ja rinnat on ne selvin merkki: arat on ja eri tuntuiset kuin ennen raskautta:)
Enempää en nyt jaksa kirjoitella (päätä särkee..), kunhan ilmoittauduin että hengissä ollaan:)
tikru ja masukki rv 7+0
kaikki oli hyvin. Jännitti kovasti mennä sinne, sillä takana on kaksi keskenmenoa, viimeisin keskiraskaudessa. Nyt uskallan huokaista. Raskausoireita ei ole juuri muuta kuin armoton väsymys, mutta eipä koskaan aikaisemmissakaan raskauksissa (joita on viisi) ole mitään pahempaa pahoinvointia ollut.
Liisa 7+1
Ai että minä nautin tälläisestä helpommasta raskaudesta, tänäänkin on taas olo niin kuin ei mitään eikä haittaa yhtään! Ei kuitenkaan pelota ettei mitään mukamas tapahtuisi, pieniä muistutuksia tulee nippailujen muodossa.
Salille sai varata vähän evästä mukaan jottei verensokerit humaha kerralla alas, onneksi banaani on helppo nappasta mukaan ja nopea syödä. Heti myös huomasi että verenpaineet on lähteny laskuun kun liikeiden jälkeen huomaa tosi helposti. Ja vähän tietysti jännäsin tehdä raskailla painoilla mutta onhan se minun kehoni niihin tottunut!
Issiaskivut meinaakin sitten tälläkertaa tulla kuvioihin jo alkuvaiheessa, en tiedä voisiko se vaikuttaa että vasen jalkani on aavistukset lyhyempi, muttei häiritse koskaan normielämää. Raskaana ollessa vain vasen kankun päällinen juilii ihan hurjana.
Plaah, luin eilen kirjan loppuun ja unohdin hakea tänään uuden, ja nyt sitten vetkuttelen nukkumaan menoa kun ei ole sitä kirja-kaveria...
Toiv saadaan aurinkoinen juhannus (mitä säätiedotukset ei kyllä tunnu lupaavan) ja paljon hyviä grilliherkkuja!
[Puhuin siis huimauksesta liikkeiden jälkeen... Rupeaa näppäimet hyppimään silmille...
-amanda- rv 6????
Liityn joukkoonne helmivauvan odottajiin.
Meillä on syksyllä 2 vuotta täyttävä tytär eli toista lasta tässä odotellaan. Viikonloppuna testasin plussaa ja koska viime kerralla kesti niin kauan tärppääminen piti testin tulos vielä uusia muutamalla testillä. Plussaahan se vaan on ja tosi vahvakin tulos eli nyt toivotaan, että pysyy matkassa sinne helmikuulle asti. Yllättyneenä siis tässä ollaan kovasti.
Meillä ei mene autot ja asunnot uusiksi, koska kaksi lastahan hyvin mahtuu samaan huoneeseen ja tavalliseen autoon :) Mutta naapureilla on sellainen FR-V johon mahtuu yllättävästi kolme eteen ja kolme taakse, siis Honda.
Vielä ei kovin oireitakaan ole, pientä etomista ehkä...
Kuulumisiin
Nipparalla oli surullisia uutisia, voimia sinulle!
Eilen neuvolasta soittivat ihan muita asioita, niin samalla sitten kerroin plussa testistä, joten sinnekin on nyt sitten tieto raskaudesta mennyt. Kuitenkin täti totesi, että kun nyt noita viikkoja on vielä niin vähän, niin jos soitan eka neuvola aikaa ens viikon lopulla tai seuraavan viikon alussa. Ei vielä aikonu alkaa papereita täytteleen.
En oikeesti tiiä kauanko tämä pysyy salaisuutena, huono olo yllättää monta kertaa päivässä ja väsymys on mahtava! Viikonloppuna meillä on pikkuveljen rippijuhlat, että kylläpä varmaan ainakin äiti ja isosisko omien kokemustensa perusteella arvaavat. Taispa anoppikin eilen jotain jo kans miettiä, oli suolakekseistä tuuminut pojalle että niitä pitää jättää äitillekin...
Mutta olkoon vaan vaikka miten huono olo, minä aion iloita siitä että oireita on! Vähän hassua kun mulla on vain toinen rinta kipeä, siis todella kosketusherkkä, mutta toisessa ei mitään oireita.
Ei meilläkään menis auto eikä asunto vaihtoon. Aikanaan tämä talo ostettiin kaksi lasta haaveissa, joten huone tulokkaalle löytyis. Autokin kelpaa, kun ei tartte kaksia tai tuplarattaita mahuttaa kyytiin.
Meillä on siis ajatus niin, että saatiinpa me nyt tämä lapsi tai ei, niin yritys loppuu tähän. Jos kesken menee taas, niin sitten olemme kiitollisia siitä että saimme edes yhden lapsen, toinen jos saadaan, niin se on jo bonusta. Ei uskalleta enää tämän jälkeen ajatellakaan uutta raskautta, niin pahat jäljet se keskenmeno jätti.
Mutta ei enempiä tänään, kirjotellaan!
Sittis
Katsotaan, kun iltaa kohti mennään, että tuleeko...
Repäisykivut on välillä sen sijaan ihan kamalia! Eilen illalla katsoin tv:tä ja hyppäsin sohvalta makuulta seisomaan, niin tuntui että jotain kyllä repesi. Sattui tosi paljon. Masu on niin turvoksissa, että farkut ahdistaa...
Ketkä tietää jo teidän raskaudesta? Minä oon aiemmista kertonu heti omille vanhemmilleni ja aika aikaisin appivanhemmillekin, mutta nyt tietää vain mun mies... Jotenkin tuntuu, että mun lähipiirissä on viime aikoina ollu sen verran monta keskenmenoa, että haluan pitää vielä salassa. Kun ei vielä tiedä, mitä tapahtuu... Ja toiseksi en halua sanoa ääneen, ettei nämä meidän naperot kuule, koska sitten ihan varmasti tietää kaikki!
Mimmi75, rv.5+1
Heti aluksi halauksia Nipparalle! Täältä toivotaan jaksamista, lepoa ja hellyyttää mieheltä!
Mimmille kommentteja miehen suhtautumisesta: siis aika viilipyttyä ainakin esittää. Ehkäpä haluaa asiaa ensin rauhassa sulatella; meilläkin siis keskemenojen jälkeen ehkä vähän epätodellinen olo kummallakin.
ON: No juhannuksena sitten koittaa piina, kun ei haluta vielä kenellekään kertoa. Olen ajatellut että ykköskaljaa varaan purkin mukaan reissulle. Se saa riittää rekvisiitaksi.
Tuntemuksia ei oikeastaan vielä hirveästi. Väsymys on valtava ja yritän pinnistellä joka paikassa että en näyttäisi yhtään väsyneeltä. Nyt vain tuntuu että voisin nukkua viikon! Rinnat on vielä tosi arat ja kipeytyy koko ajan. En muista eka raskaudesta että milloin tämä kipu loppui? Pikkaisen yökötystä tulee ruokailujen jälkeen, mutta ihmekkös tuo kun ahmin jo kahden edestä silä ruokahalu on valtava.
Tervetuloa kaikille uusille ja lämpöisen juhannuksen odotusta!
-vauvaksi- 5+5
Tunnin päästä on eka neuvola ja voin sanoa, että jännittää ihan kamalasti. En pysty olemaan kahta minuuttia paikoillani.
Repäisykivut ovat olleet välillä aivan kamalia. Yökötystä ei ole, mutta mahallaan ei voi nukkua tai oleilla kun rintoja aristaa niin kamalasti ja närästää.
Viimeiset opinnot pukkaa stressiä. Huomenna pitäis olla kaikki merkinnät kasassa, et ehtis valmistua ennen heinäkuun viimeistä päivää. Stressi ei todellakaan tee hyvää tässä tilassa. Tuntuu, et "oireita" on tuplasti sen takia.
Kuuden hengen autosta kyseli joku.. Volkkarilla on kiva malli Sharan. Niitä tuodaan Saksasta ja ne on tosi tilavia. Mahtuu 7 hengen lisäksi vielä ainaski rattaat ja parit kassit! Me ollaan haaveiltu siitä, mut ei tarvita vielä kun perheessä on vain 3 jäsentä. Harrastusten takia tosin on jo tila-auto citroen berlingo (on muuten hyvä vauvaperheessä, kun kyytiin mahtuu vaunut ku vaunut).
Jatkoja kaikille!
Monta viikkoa jo käynyt näitä sivuja lukemassa, mutta nyt vihdoinkin sain itseni rekisteröityä.
Plussa tuli toukokuun 30. Ja se oli yllätys! Edellisellä viikolla sairaalassa oli tehty mulle raskaustesti ja sen tulos oli negatiivinen. Ja he olivat muutenkin siellä sillä kannalla, että sä vain kuvittelet olevasi raskaana.
Itse olen ollut kuukauden sisällä kahdessa leikkauksessa, koska mulla todettiin toukokuussa kilpirauhassyöpä. Jonka johdosta multa on nyt molemmat kilpirauhaset leikattu. Ja sairaalassa ne vaan sanoivat, että olet vaan niin järkyttynyt kaikesta, että sen takia sun menkat on jäänyt väliin. Itse kumminkin koko ajan intin vastaan, että asia ei voi olla näin. Koska mulla ei koskaan menkat ole jääneet välistä. Ei edes pari vuotta sitten kun mun isä äkisti kuoli ja masennuin siitä.
Sanoivat sitten, että tee sairaalasta päästyäsi raskaustesti vielä kotona ihan vaan varmistuaksesi siitä, että et ole raskaana ja voit saada säteilyannoksen juhannuksen jälkeen. Noh, yllätys oli aikamoinen! Plussa mätkähti tarkistusruutuun samantien. En voinut uskoa asiaa, koska juurihan sairaalasta oli sanottu, että et ole raskaana.
Nyt aikaa on kulunut jo kolme viikkoa ja varhaisultrassakin käyty ja kyllä, siellä on masuasukki kasvammassa! Hah, mä tiesin! Ultrassa käydessäni viikkoja oli 5+6 ja silloin pikkuinen oli 1,8mm. Pyysivät parin viikon päästä uudestaan käymään. Eli ensi viikon keskiviikkona menemme taas. Koska raskausviikkoja oli tuolloin vielä niin vähän, niin sydän ei ollut vielä ottanut alkutahteja, niin käymme nyt tarkistamassa, että sydän lyö ja kaikki näyttää hyvältä. Ja näin saamme tuulimuna mahdollisuuden eliminoitua. Muuten joutuisin juhannuksen jälkeen niihin säteilyhoitoihin.
Hirmuisesti se huolettaa, että miten tämä kaikki on vaikuttanut pikkuiseen. Varsinkin kun ei ole enää ollenkaan kumpaakaan kilpirauhasta ja lääkityksen sain aloittaa vasta kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Kirurgi sanoi, että hänellä on ollut aikaisemmin kaksi muutakin potilasta jotka olivat raskaina silloin, kun syöpä heillä todettiin ja tällä hetkellä he ovat ihan terveitä ja molemmat synnyttivät terveet lapset. Ja ultraajan kanssa todettiin myös, että tämä pikku kaveri on kyllä aikamoinen sisupussi, koska hän ollut jo masussa silloin kun oli viimeinen leikkaus ja kasvanut aivan normaalisti, niin kyllä hän loppuun asti tulee. Eli ihan äitiinsä tullut - taistelija!
Nyt kun en saa säteilyhoitoja, niin joudun vaan keskivertoa enemmän käymään erilaisissa verikokeissa ja kaulan ultrauksissa, jossa aina tarkistetaan, että kaulaan ei ole ilmennyt mitään uutta.
Itse olen silti ihmeen rauhallinen tämän kaiken keskellä. Vaikka pelko on mielessä. Niin silti sydämessä tunnen että kaikki on hyvin.
Tämän sairauteni vuoksi olemme kertoneet heti kaikille, että olen raskaana. Koska moni olisi sitten ihmetellyt, miksi en mene jatkohoitoihin ja kaikki haluavat elää tässä mukana.
Oireita löytyy, mutta voisin sanoa, että tähän mennessä kaikki on mennyt helposti. Mutta ehkäpä ihan hyvä näin. Koska on ollut aika rankka alkuvuosi. Kasvain tosiaan löydettiin siis jo helmikuussa ja siitä asti olen juossut eri testeissä, mutta nyt kaikki on ohi ja olen sairaslomalla toipumassa leikkauksista ja totuttelemassa ajatukseen äitiydestä.
Suurin oire on masu nippailut. Heti kun ei tunne mitään, niin menen paniikkiin. Mutta aika pian hän ilmoittaa taas itsestään. Pahaa oloa ei ole edes nimeksikään. Huimausta esiintyy välillä. Mutta väsymys on sitäkin suurempi. Voisin nukkua 24h ja sekään ei tuntuisi riittävän. Ientulehdus näyttäisi myös iskevän päällensä. Onneksi jo tämä toukokuun sipulinhimo alkaa laantumaan. Ja minä siis vihasin ennen sipulia yli kaiken. Rinnat on kasvaneet yhtä koko isommaksi (mies on kuin teinipoika taas... ;) ) ja illalla on taas tämä vatsan turpoaminen edessä.
Mutta eiköhän tässä ole nyt ensimmäiseksi viestiksi jo ihan tarpeeksi tekstiä, niin jatketaan taas myöhemmin.
Miumiu ja masuasukki rv 6+5 (LA 05.02.09)
Oma napa: Oireet kadoksissa... :( Rinnat eivät ole yhtään arat eikä niissä ole tapahtunut minkään sortin muutosta, mitä olen alusta asti ihmetellyt. Aamiainenkin solahti alas muitta mutkitta, että pahoinvointikin on kadonnut. Nyt kyllä vähän huolettaa. Viikko vielä aikaa ultraan... Tähän aikaan aiemmissa raskauksissa on ollut ankaraa etomista.
No, nyt ei auta kuin harrastaa sitä tulevaan uskomista, huolehtimalla asia ei muuksi muutu. Ehkä meille ei ole helmeä tarkoitettu tai sitten on vain erilainen raskaus.
Nyt pakkaamaan reissua varten.
Hilpsu rv 6+3