*~*~*//HELMET 2009, viikko 25 ma-to\\*~*~*

Enpä ole paljoa kerinnyt kirjoittelemaan vaikka halua olisi!



Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta nuo keskenmenot, en oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa. Voimia kaikille keskenmenon kokeneille.



Tervetuloa kaikille uusille, meitä tuntuu olevan jo iso joukko helmikuuta odottelemassa =) Kävin eilen ultrassa, ja hyvinhän siellä kaikki näkyi olevan, kaikista peloista huolimatta! Oli se niin huojentavaa nähdä pienen sydämen läpätys =) Ruskuaispussi oli kuulemma sopivan kokoinen ja vauva oikeassa paikassakin! Lääkäri sanoi että keskenmenon riski on vielä olemassa mutta ei enää niin todennäköinen kun sydämenlyönnit näkyivät ja olivat tarpeeksi nopeat. Silti en osaa vielä täysillä iloita, kumma juttu että aina pitää pelätä pahinta, kai sitä yrittää suojella itseään, jos kumminkin käy jotain ikävää, ettei pettyisi niin pahasti. No, toivotaan parasta, meille kaikille!



Etovaa oloa on ollut lähes joka päivä, oksentanut en ole kertaakaan, en esikoisenkaan odotuksessa oksentanut. Väsymys on aika kovaa, aamulla olen kiitollinen kun poika jaksaa välillä nukkua 8 ja ylikin =)



Ei olla kerrottu vielä kenellekään odotuksesta, kovasti tekisi mieli omalle äidille ja isälle kertoa, he kun tietävät että meillä odotellaan kovasti toista lasta! Muille ei aiota kertoa ennen seuraavaa ultraa. Nyt juhannuksena on hyvä sanoa kavereille että imetän vielä esikoista enkä sen takia juo mitään, vaikken oikeasti enää imetäkään =). Meillä on muuten mies vielä pessimistisempi kuin minä, sanoo vaan että älä odota liikoja kun riskit on niin suuret vielä... Harmittaa välillä sen asenne!

Tulipas nyt juttua =)



helena rv 6+6

tuplajuhla, Hannekka, mimmi75, Hilpsu ja rölli-II: kiitos hirmuisesti tsempityksistä! Niitä tarvitaan.. :)



Tänään oli eka neuvola ja saatin miehen kanssa iso kasa luettavaa ja yksi DVD:kin. Siinänsä ei vielä mitään uutta. Sain vain itselleni paljon hyvää tietoa, että mitä kannattaa välttää syömästä nyt kun on kilpirauhaslääkitys ja raskaana. Ja ikäväkseen nyt joudun luopumaan siitä fetasta.. ;D Ainoastaan uunissa käytynä voin sitä syödä... Tähän väliin voin siis mainita, että olen intohimoinen fetafanaatikko mieheni kanssa. Joka ruokaan sitä tuli ennen tungettua.



Neuvolassa ei myöskään varattu lääkärille aikaa, koska hän totesi, että joudun muutenkin nyt ravaamaan tuolla keskussairaalassa noissa eri kontrolleissa, niin he tekevät siellä mulle niitä lääkärintarkastuksia. Lähetteen sain alkuraskauden ultraan ja se olisi tuossa heinäkuun alkuviikoilla ja itse ainakin ajattelin osallistua tuohon seulatutkimukseen, jossa mitataan lapsen niskaturvotus. Kaikki ei kuulemma sitä halua... Hassua!



Rölli-II: Ja ihana kuulla, että olet saanut terveet lapset ilman kilppareita. Silloin saan minäkin! :D



Nyt jäädään odottelemaan ensi viikon keskiviikkoa, että pääsen uudestaan sinne varhaisultraan katsomaan niitä pikkuisen toivottavasti näkyviä sydänääniä!



Miumiu ja masuasukki rv 7+0

tai no oonhan mä tonne esittelylistaan jo käyny itteni merkkaamassa, mutta ekaa kertaa tänne kirjotan.



30 ohittanut yhden reilu 2-vuotiaan (01/06) ja vuos sitten syntyneen enkelipojan äiti pk-seudulta. Kolmatta siis odotellaan ja tänään käytiin alkuraskauden ultrassa, josta löytyi yksi viikkoja vastaava vauvan alku :) . Kaikki toistaiseksi hyvin, mutta viimeksikin huolet alkoivat np-ultrasta joka myös nyt pelottaa ihan hirveästi. Viime keväänä meidän masuvauvalta löytyi vakava aivovamma ja raskaus ei koskaan mennyt loppuun asti (loppui rv23). Nyt toivomme parempaa onnea :)



Mä olen tällainen hyvin vähäoireinen odottaja ollut kaikissa raskauksissa :) väsymystä ja ilmavaivoja lukuunottamatta ei juuri oireita ole. Ja maha rupeaa kasvaamaan aina ihan hirveän aikaisin, nyt rv8 ja omat farkut ei jalkaan mahdu :D kohta vaihdettava mammavaatteisiin. Onneks kesäloma alkaa pian niin ei töissä tarvii mitään selitellä ennen rv15 :D



Kaikille meille helmimammoille oikein rattoisaa juhannusta :D



Kiti + rakas nuudelimme rv 7+1

Nukkua voisi vuorokauden ympäri. Aamusella heräsin laittamaan lapsille ja itselleni aamiaista. Sitten kuorittiin vähän perunoita lounaskeittoa varten, minkä jälkeen olinkin jo niin uupunut, että kömmin sänkyyn torkuille. Lapset pelailivat tietokoneella ja minä makasin horteessa. Tämä väsymys on ihan tajutonta eikä mies tajua ollenkaan, että tämä liittyy tähän raskauteen! Että vaikka kuinka nukun, niin tämä ei mene ohi. Onneksi on loma ja voi torkkua aina kun siltä tuntuu.



Tervetuloa taas uusille, kivaa että meitä tulee tasaiseen tahtiin lisää!



Osaako joku sanoa, mitä tuossa rv 11 tienoilla tehtävässä seerumiseulassa etsitään? En muista onko aiemmissa raskauksissa tuollasita ollut vai olenkohan siitä sitten vain kieltäytynyt?



Aurinkoista juhannusta kaikille! Nautiskelkaa ja tsemppiä salailuun, kelle se on tarpeen! :)



Hilpsu rv 6+6

Se on jo rv.8+... Aika aikaisin minun mielestäni, kun kakkoselta kävin muistaaakseni vasta pari viikkoa myöhemmin. Kahden aiemman raskauden aikana asuttiin eri paikkakunnalla, ja neuvolatäti tuli kivasti niin tutuksi, kun esikoinen oli vasta 9kk, kun aloin kakkosta odottamaan. Nyt kyllä jännittää, millainen täti siellä on vastassa... Ihan mukavalta vaikutti puhelimessa, puhuttiin varmaan 15min.!



Eilinen iltavuoro oli aika kamala... Ensinnäkin väsytti ihan sairaasti! Kävin monta kertaa kahvihuoneessa hörppimässä mehua, kun välillä meinas tosissaan etoa. Lisäksi meillä oli tosi kiire... Illalla pukuhuoneella vaatteita vaihtaessa huippas. Tänään olin sitten aamuvuorossa, mikä meni huomattavasti paremmin. Paitsi aamulla herääminen oli yhtä tuskaa! Ja kahvi alkoi kuvottaa, mutta sain sen yhden kupillisen hörpittyä, ettei vain ketään alkaisi arveluttaa... Nyt oon ihan puolikuollu väsymyksestä ja niin paha olo, että taistelen ettei tarvisi käydä oksentaan.



Käy se aina välillä mielessä, että entä jos siellä onkin kaksi... Mutta en jaksa vaivata päätäni sellaisella, koska jännään onko siellä edes yksi elävä! Mies ei osaa jotenkaan suhtautua tähän raskauteen, vaan sanoikin että sitten se muuttuu todelliseksi, kun sen näkee ultrassa tai mulla oikeasti alkaa masu kasvaa. Eniten kai mua siinä kaksosissa pelottaa raskausaika, ja kaikki kaksoisraskauden riskit... Tietenkin oma jaksaminen vauva-aikana ja myös taloudelliset asiat varmaan jossain vaiheessa alkais mietityttään, mutta toisaalta olen sellainen ihminen, että uskon asioiden aina hoituvan jotenkin parhain päin... Kuitenkin meillä nyt on se 7% mahdollisuus tupliin, kun todistettavasti nyt kaksi munasolua irtosi!



Nyt pitänee ruveta laittaan lapsille iltapalaa... Alkaa näköjään tuo meno käydä turhan villiksi taas, kun nuo naperot rupeaa väsymään!



Mimmi75, rv.5+3

mitäköhän tekisin, meillä on matka kreikkaan 3 viikon päästä ja mulla tää pahoinvointi on taas jotain aivan älytötä, nyt 2 viikkoa oksentanu ja etonu joka päivä, monta kertaa päiväs, esikoisesta oli sama juttu joka kesti sinne n. 12-13 viikolle ennen ku loppui. koko ajan melki huono olo, jos en syö ni oksettaa ja heti ku syön niin oksettaa. ihanku krapulassa olis koko ajan. viime yönäkin heräsin 4 aikaa ja oli pakko käydä syömäs banaani koska muuten oisin varmaa oksentanu kohta puolin. lisäksi tosi vaikeeta hoitaa esikoista kun ei ymmärrä kun äiti ei jaksa leikkiä ja välil ravaa vessas, arkisin ootan vaa miestä kotiin jotta saan maata rauhas sohvalla.tänää oltii kaupassa ruokaostoksil ja hitto vie ku pidätin koko ajan oksennusta, käytännös juostiin kaikki ostokset nopeesti et päästii kaupasta ulos. tänään myös olin äidilläni ja tuli äkkiä kiire lähtö pois sieltä, ei olla kerrottu kellekään raskaudesta, joten vauhdilla nappasin esikoisen hissiin ja kun päästiin pihalle nii oksensin puskaan, onneks ei ollu äippä parvekkeel vilkuttamas, ois ollu pakko kertoa. tuntuu vaikeelta slataki tät kun niin huono olo, mut ei haluta ennen ultraa kertoa.

mietin vaa kun mulla on eka neuvola ens viikon lopul et pitäskö pyytää varaamaa aika neuvolalekurilt et kirjottas sairastodistuksen et un ei oo mitää mahd.lähteä sinne matkalle. miten ihmees jaksan olla jossai 33 asteen heltees, koko ajan pitäs syödä ja viel juodakin, ei ois kiva jos matka menis hotellihuonees oksentaen.

tietysti eihän sitä tiedä mikä on vointi 3 viikon päästä mut en usko et nyt yhtäkkiä loppuis ainakaa ennen 12 viikkoa.

onko jollain myös näin paha aoloa koko ajan, ihmettelen kovasti niitä jotaka on vaa et ei ollu rasudes mitää huonoa oloa, tai et vähän eto jotku hajut mut ei kummempaa.mä haistan jo kilsan päähän kahvinki hajun ja laatta lentää.

onko pahoinvointi raskaudne aikana keskivertoa harvinaisempaa vai onko se yleisempää kun luullaan? tuntuu et kukaa ei puhu ainakaa et ois tällästä.

hyvä ku sain kirjotettua, on ollu jo puol tuntia ok olo, nyt lähen nukkuu, pakko käydä jotai tankkaa viel ja heti sit sänkyy ettei tuu huono olo.

toiv.joku vastais onko vastaavaa.tuntuu et tää viel rajumpaa ku esikoisesta vaik hänestäki oksensin joka päivä aamul, iltapväl ja illal...ei siis mikää aamupahoinvointi..

Jeminaz 7+3

Onpas oikein ärsyttävää, olisin saanut nukkua kahdeksaan mutta heräsin vähän ennen kuutta :( Oli pakko syödä jotain kun tuli niin huono-olo. Olen tänään töissä kuuteen ja sitten pääsen viettämään jussia perheeni kanssa, kuola valuu kun ajattelen grilliruokia ja salaatteja <3



(.)= olo on pinkeä, vatsa ihan turvoksissa, näyttää siltä että olisin jo puolessa välissä :( miten tämä piilotetaan? On pakko syödä vähän väliä jotain tai heikotus iskee, toisaalta jos syö itsensä täyteen tulee pahaolo :( No joo onneksi olo iltaakohti helpottaa, aamulla on sitten taas pahaolo :D Puputtamisen syynä lienee tupakoinnin lopettaminen, pitäisi lopettaa tämä puputtaminenkin.



lastwish 7+6

Pahoinvoinnista oli puhetta. Mulla on kahdessa aikaisemmassa raskaudessa ollut rajuakin oksentelua, onneksi aina loppunut siinä rv12. Esikoisen aikaan olin sairaalassa tiputuksessa pahimpaan aikaan rv6-7. Ei kyllä tosiaankaan mukavaa, ainoa mikä lohdutti oli se, että sanottiin että on hyvä merkki raskauden kannalta!?



Ehkä siinä jotain peräää olikin ainakin mun kohdalla, kun keskenmenneessä raskaudessa ei ollut ollenkaan oireita.



Nyt oon aika pessimistinen tämän raskauden suhteen, kun ei oo ollut edes etomista. Yritän vakuutella itselleni, että ehtii huono olo vielä tulla kun olen vasta ihan alussa.



Hyvää juhannusta kaikille!



Tutti rv4+4

Voi teitä, kun teillä on niin huono olo. :( Itseäni taas pelottaa koko ajan, kun pahaa oloa ei ole. Kun tuntuu, että muut ajattelevat näin: "sulla pitää olla paha olo ja sun pitää oksentaa, muuten et ole raskaana"



Mut onneks lähipiiri on lohduttanut ja kertonut, että heillä ei ole kanssa myöskään ollut minkään sortin huonoa oloa missään vaiheissa raskautta. Äitini ja veljeni vaimo nauroivat, että jos he ei olisi tehnyt testiä, niin he olisivat varmaan huomanneet olevansa raskaina vasta synnytyslaitoksella. :D



Ja kovasti olen yrittänyt ajatella, että jokaisen raskaus on yksilöllinen ja kaikilla ei ole oireita ja joilla on taas ehkäpä liian rajujakin ne oireet. Tosin olen oksentanut viimeksi 5-vuotiaana ja mulla on aivan tajuton oksennuspelko, koska en edes tiedä miten oksennetaan, niin itsekontrolli tämän asian suhteen on aika korkea. Ruokamyrkytyksen olen myös kokenut ja silloinkaan en oksentanut, mutta olo oli silti sellainen, että "ei oksennuspelkoinen" ihminen olisi varmaan jo oksentanut siinä vaiheessa.



Jatkan siis mahanippailujen kuulostelemista... :D



Hyvää juhannusta!



Miumiu ja masuasukki 7+1

Tervehdys kaikille;

ja kiitokset Hilpsulle ja Mimmille onnitteluista raskauden suhteen - me ollaankin jo vanhoja tuttuja tuolta kuumeilupuolelta ;o).



Meillä on jo 2 tytärtä (syyskuussa 5 v. esikoinen ja (ensi) tammikuussa 4 v. kuopus), viime kesänä (juuri näihin aikoihin) oli sponttaani km rv:llä 7+4. Ja nyt tämä neljäs raskaus arviolta viikoilla 5+ jotakin, tai ehkä tasan 5 (?); kuukautiset eivät vielä olleet säännöllistyneet ennen tätä raskautta - km:n jälkeen oli hormoneiden ja kierron kanssa jotakin häiriötä... mutta mutta; nyt onnellisesti täällä =o)! Toivottavasti yhtä onnellisesti loppuun saakka. Hieman (tai aika paljonkin!) kyllä pelottaa mahdollinen uusi keskenmeno =o/, siksi on hankalaa iloita vielä tästä raskaudesta. Enemmänkin sellaisella mentaliteetilla tässä mennään, että päivä kerrallaan katsotaan "mitä tuleman pitää". Täällä oli muitakin samoilla fiiliksillä odottelevia - vertaistukea siis tulee roppakaupalla täältä!



Tunnelmaa laskee vielä muiden pelkojen lisäksi se, että minulla on ollut jo useamman viikon jatkunut ärhäkkä poskiontelontulehdus, mikä on nyt edennyt otsaonteloonkin (vasemman silmän yläpuolella on 2 oikein kunnon tulehduskipualuetta - ei kiva), ja olen jo syönyt siihen yhden 10 päivän antibioottikuurin, joka ei tepsinyt =o/ (!) - nyt jouduin tänään aloittamaan uuden 10 päivän kuurin eri antibioottia (tällä kertaa Kefalex 500mg x 3 kertaa / pvä). Ja tässä ihan alkuraskaudessahan pitäisi välttää kaikkia lääkkeitä ym. epänormaalia, mikä saattaisi aiheuttaa sikiövaurioita. Ensimmäisen antib. kuurin söin vielä siten, etten tiennyt / uskonut olevani raskaana, enkä osannut sitä sitten myöskään kertoa lääkärille =o/.



Hyvin skeptinen siis olen sen suhteen, että päättyykö tämä meidän vauvan odotus tällä(kään) kertaa onnellisesti - ihan liikaa tulee nyt tähän alkuvaiheeseen näitä ei-niin-suotavia-juttuja.



Anteeksi, kun mieliala on nyt niin alhaalla ja tulee tälläistä valitus- ja narinatekstiä =o/ - yritän pysytellä taka-alalla, kunnes saan tähän meidän odotukseen enemmän ns. varmuutta.



Alakuloinen ja antibioottikuurilla (taas) oleva EE + rv (kk mukaan) 6+2 (oman arvion mukaan) n. 5+4

joo, alko eilisaamuna mullakin. Edellisessä raskaudessa on kyllä ollut ihan erilaiset olot. Tänäänkin on oksettanut koko päivän, plaah... Ruoka kuitenkin maistuu ihan liiankin hyvin ja pakko on alottaa jonkinlainen syömisen säännöstely. Ja sitten taas oksettaa kun on saanut syötyä...



Mutta onneksi tässä nyt on kuitenkin suht sellainen olo et saa touhuiltua, huomenna ois kahden ja puolen tunnin automatka edessä ja en kyllä tiiä miten jaksan sen.



Tiistaina on eka neuvola ja jänskättää vähäsen! Ihanaa vihdoin saada jotain todistusta paperille!



amanda 6+2 ja murumuru 1v2kk

Unijukka houkuttelee minua oikein kunnolla, viimeisen viikon olen nukkunut yöt ja päivät, aina kun vain mahdollista. Tänään oli ensimmäinen vähän pirteämpi päivä. Siitä rohkaistuneena suuntasin piiiitkästä aikaa salille, mutta voihan velttous! Yritä siinä sitten rautaa nostella, kun kaikki mitä pystyy syömään on hedelmiä ja jotain litkuja. Tuntui kuin vatsan kohdalla olisi ollut ammottava reikä, johon olisi kaivattu reilusti proteiinia täytteeksi, mutta kun sellaista ei voi kuvitellakaan syövänsä. Eli salitouhut on kai unohdettava siiheksi, kunnes pystyy syömään taas oikeaa ruokaa.



Jatkuvasta mässyttämisestä pahan olon karkoittamiseksi ei kumma kyllä ole kertynyt kiloja, vaan päinvastoin. Eilen vaaka näytti kaksi kiloa vähemmän kuin projektin alussa. En valita ollenkaan. Toisaalta, jos pääasiallinen ravinto on niitä litkuja (velliä, piimää, mehukeittoa) ja hedelmiä, niin ei kai siinä paino kauheasti pääse nousemaan.



EmmaElisabethille hurjasti tervetuloa ja parempia vointeja! Ei ole kivaa, kun poskiontelontulehdus jää päälle. Tässä vaiheessa ei ehkä enää hirveästi apua, mutta torjuntataistelussa auttaa kummasti apteekista saatava huuhtelukannu, Sarvikuono. Itse käytän sitä nyt aamuin illoin, kun ei pysty antihistamiinia syömään ja on toiminut tosi hyvin. Minulla oli kanssa sellainen poskiontelontulehduskierre jossain vaiheessa, etten kyllä ikinä enää halua. Mutta toivottavasti viimeisin kuuri puree ja saat taudin häädettyä. Eiköhän vauvelilla ole kaikki ihan hyvin, vaikka ymmärrän kyllä tunteesi heikosta alusta. Teratologisesta tietopalvelusta tosiaan saa hyvää tietoa ja mielenrauhaa, suosittelen.



Minulla huomenna ultra, iiik! Tänään olen pohtinut oikein urakalla, että mahassa ei kaikki ole hyvin. Olen kuvitellut jo lääkärin ilmeen, kun hän toteaa, että tuulimunahan tämä on... Eli jännittää. Tuli kanssa sellainen tunne, että mikäli kaikki ei ole hyvin, niin jaksaako sitä enää yrittää? Jotenkin tämä olisi nyt tässä tai sitten ei ollenkaan. Mutta katsotaan nyt huominen, ehkä kaikki on ihan hyvin.



Muutenkin tämän viikon aikana on ollut vähän mustia ajatuksia, olen miettinyt, että miksi tämän kolmannen nyt halusinkaan? Kun muut lapset on jo niin isoja (8 ja kohta 6), että heidän kanssaan voisi jo tehdä kaikkea jne. Näitä samoja siis pyörittelen kuin ennenkin. Tämä pahoinvointi ja väsymys varmaan tekevät tehtävänsä, ei kai tällaista oloa kukaan kaipaa. Syntyisi nyt vauveli jo, niin ei tarvitsisi vatkata näitä samoja vanhoja..!



Hilpsu rv 7+2

Hyviä vointeja kaikille ja tervetuloa uusille. Kiirettä on pitänyt kun ei tänne ehdi enää kirjoitella....lukemassa kyllä käyn aika säännöllisesti.



Juhannuksesta on selvitty ja vain yksi tuttava hoksi minun siiderikieltäytymisen. Jotan valkeaa valhetta pistin kehiin; valaistaan sitten kun on parempi aika.



ON: pääsin tk:n alkuraskauden ultraan! Olinpas yllättynyt; ilmeisesti aikaisemmat keskenmenot tähän auttoivat. Eli perjantaina ultraan katsomaan onko siellä ketään oikeassa paikassa. Itseäni on kyllä alkanut hirvittämään josko siellä onkin kaksi, sillä nämä raskausoireet ovat aivat älyttömiä. Missään aikaisemmissa raskauksissa en ole voinut näin pahoin (oksettaa koko ajan) ja rinnat ovat ekstra isot ja kipeät! No eka neuvola tulee sitten heinäkuun puoleen väliin.



Hilpsu: täällä samoja tuntemuksia kuin sinulla; eli kysymys miksiköhän tähän halusinkaan? Mutta välillä on taas päiviä että ihanaa meille tulee pikkuinen. Ehkäpä mieheni pelkään enemmän sitä huutavaa pikkurääpälettä (syntyisivät noi lapset heti pari vuotiaana....). Minäkin ajattelen nyt että meillähän on kaikki hyvin; pärjätään hyvin esikoisen kanssa ja taloudellisesti kaikki on kunnossa. Miten sitä jaksaa aloittaa kaiken alusta? Niin mikä meitä naisia tähän ajaa; onko se vain biologiaa... lisääntymisvietti...



-vauvaksi- 6+4