Lapsen kasvatuksesta.

Hei.

Osaako kukaan neuvoa olenko toiminut väärin kun 2,5vuotias lapsi heitti puolisoani ruuvimeisselillä ja puolisoni huusi pääpunaisena lapselle vedoten että lapselle pitää opettaa mitä ei saa tehdä ja mitä saa ja näin luodaan rajoja lapselle?

Olen samaa mieltä mutta omasta mielestäni rajoja voi asettaa torumattakin varsinkin jos lasta on revitty 2-päivää ikeassa ja sitten lapsi väsynyt ja ei saa esim.puolisoltani huomiota koska kasasi kenkätelinettä ja minä etsin kadonnutta työpaperia..johon lapsi reakoi ymmärtämättä mitä teki.

Puoliso siis huusi lapselle ettei saa ja torui ja lapsi itku kurkussa jonka jälkeen minä ja lapsi mentiin makuhuoneeseen jossa itse nätisti yritin selittää että ruuvimeisseli ei ole lasten ja sitä ei saa heittää koska voi tulla isopipi jne..Samoin kun että saksiin ei saa koskea tai veitsiin ja ettei esim.kynä kädessä saa juosta tms.koska saattaa tulla tosi pahapipi...puoliso jätellyt usein saksia,veitsiä ym.lapsen ulottuville ja ei kiellä esim.kynäkädessä juoksemasta tms.

Puolisoni vaan toteaa minulle tähän että ei ole mitään tekemistä tämän kanssa tms.vaan ketään ei saa satuttaa.

Itse näen rauhallisen selittämisen tärkeäksi sen sijaan että torutaan..varsinkin lapsen väsymys ym.huomioiden.puoliso on käyttäytynyt koko illan sitten huutaen ja piikitellen lapsen valveilla ollessa minua koska toimin tuossa ruuvimeisselijupakassa väärin hänen mielestään.

Yritän itse olla tappelematta mutta kyllähän lapsikin reagoi tuollaiseen ilmapiiriin.Mielestäni on muutoinkin turhaa tapella koko iltaa tuosta.Totesin että jutellaan kun lapsi on nukkumassa joka ei puolisolleni sopinut.

Lapsi kyllä ymmärtää kun sille puhutaan ja sanoikin että ei saa heittää.

Mielestäni lapsen kanssa voi myös rauhallisesti selittää ja perustella kiellot miksi ei saa ja jos lapsi kiukuttelee ei pidä ruveta itse lapsen tasolle kiukuttelemalla ja huutamalla vaan rauhallisesti viedä viesti perille.

Mitä mieltä olette?

Muutama muu asia mitä puolisoni toitottaa on ja mihin kuulisin mielipiteitänne:

-Lapsi ei tarvitse muutakuin ruokaa,puhtaita vaatteita,nukkumista jne. vaikka omasta mielestäni lapsi kyllä tarvitsee perusasioiden lisäksi aika paljon muutakin.

-Lasta ei esim.tarvitse kylvyssä pestä vaan 2,5v osaa itsekkin neuvomatta riittävästi.Omasta mielstäni kyllä vanhemman tulee lapsi vielä tuossa iässä pestä sekä opastaa pesussa samalla.

-Kun lapsi oli vuoden vanha teippasin teräviä kulmia asunnosta jotta ei lyö päätänsä johon puolisoni pudisteli päätään että ei ole normaalia..minä totesin että kun lapsi nyt kerran osaa vähän kävellä niin voi kaatua ja kulmasta voi tulla pahapipi.

-puolisoni myös on sitä mieltä että en saisi rohkaista lasta esim.kaksi viikkoa sitten linnanmäellä ollessamme jossa kannustin lasta autokaruselliin johon aristeli mennä aluksi..katsoimme siis kun muut lapset menivät ja kerroin että on hauska laite ja ei tarvitse pelätä jne.jonka jälkeen lapsi innostui menemään ja menikin sitten ainakin viidesti uudelleen...puolisoni istui penkillä happamana että pakotin lapsen laitteeseen josta lapsi kyllä tuntui nauttivan.

-Myös ruuasta tulee riitaa kun olen ystävällisesti pyytänyt että välipaloja ei korvattaisi riisikakuilla vaan annetaan hedelmiä,leipää,jugurttia jne..johon puolisoni sanoo että riisikakku kelpaa hyvin ja sitten lapsi hinkuukin kaikkea naposteltavaa ja ruokakaan ei aina tahdo maistua.

-Puolisoni myöskin kutsuu minua lapsen kuullen vajokiksi tms.mikä ei ole mielestäni sopivaa.

-Myös esim.mummo haluaisi tulla kerran viikossa käymään mikä ei ole puolisoni mukaan normaalia että mummot näkee lasta noin usein.Itse vaan koen että ihanaa kun mummo haluaa nähdä ja mukavaa kun lapsikin viihtyy mummon kanssa.

-Kun ostin pyörän heinäkuun alussa lapselleni ja kumppanini on käynyt hänen kanssaan enimmäkseen pyöräilemässä niin kyselin sitten että onko yhtään opettanut pyörällä jarruttamaan?johon kumppanini että ei tuon ikäinen osaa vaikka on jo 2kk.ollut pyörä.vaikka silloin kun menin itse lapsen kanssa ja opetin jarruttamaan niin melkein oppi päivässä.Kumppanini tuntuu jotenkin passiiviselle kun ei viitsi opettaa ja jarruttelu on jäänyt oppimatta.Lapsi oppii mielestäni hyvin kaikkea ja on innokas kun opetetaan..minua sattuu kun tuntuu että kumppanini ei viitsi..vai onkohan minulla sitten väärä ajattelu tässäkin?

-Myös uimarannalla käydessämme kumppani kielsi lasta houkuttelemasta veteen vaan olisi pitänyt vaan antaa varpaillaan vedessä seistä.Kun lapsi sitten rohkaistui tulemaan veteen niin tulihan melkoinen vesipeto...niin on porskutellut että kotonakin piti lattialla uimarenkaan kanssa leikkiä..sekin leikki kiellettiin koska uimarenkaat kuuluu rannalle.

-

kiitoksia vastauksistanne..ja toivottavasti osaatte antaa neuvoja ja mielipiteitä että kummat toimintamallit esim.olisi järkevämpiä..

Kumppanini mukaan minun pitäisi mennä hoitoon mielipiteideni takia ja tunnen oloni ihan latistetuksi.Mietin että ehkä olen tosiaan vajokki millä nimellä kumppanini minua kutsuu ja siksi pyydänkin mielipiteitänne?

KUMPPANINI TOTEAA ETTÄ KENEN TAHANSA MIELESTÄ AJATUKSENI ON IHAN HULLUJA JA EN TAJUA LAPSEN KASVATUKSESTA MITÄÄN...ETTÄ KYSY KELTÄ TAHANSA JA NYT PÄÄTINKIN KYSYÄ SITTEN?

Mitä siis pitäisi tehdä?

-ztar