sektion saaminen kättärillä
Laitan tän saman nyt tänne odotus-puolelle..
Onko kenelläkään kokemusta saada sektio synnytyspelon takia nimenomaan Kättärillä?
Millä viikoilla oli käynnit ja miten on suhtauduttu.
Itselläni jäi ensimmäisestä alatiesynnytyksestä hirveät traumat ja nyt toista odottaessa näen sektion omasta mielestäni ainoana vaihtoehtona.
Olen käynyt Kättärin pelkopolilla kerran ja vastaanotto ei ollut kovin suopea.. Nyt saa sitten pelätä kun seuraava käynti annettiin vasta monen viikon päähän et kuin tässä tulee käymään! Viikkojakin on sitten jo reilusti yli 30 et eihän siinä nyt niin kovin montaa käyntiä edes ehdi enää.. Voidaanko tänä päivänä oikeesti pakottaa alatiesynnytykseen??
Kommentit (6)
Ei ole kokemusta sektiosta, enkä semmoista halua ellei lääkäri niin määrää, vaikka takana onkin vaikeat synnytykset.
Mutta asiaan siis. Muistetaan, että ne samat lääkärit pyörivät sekä Kättärillä, että Naikkarilla. Joten sairaalasta se tuskin on kiinni, saako sektion vai ei. Ymmärrän kyllä, että riskien vuoksi, kukaan lääkäri ei tuosta vaan sektiolupaa anna.
Pelkopolilla käyminenhän ei tarkoita sitä, että menet hakemaan sieltä luvan sektiolle, vaan sitä, että käsittelet pelkosi syitä ja ehkä kätilöt/lääkärit voivat auttaa sinua miettimään ja voittamaan pelkosi. Ja sitten jos kaiken keskustelun yms. jälkeen et siltikään voi kuvitella synnyttäväsi, on jäljellä tämä sektiovaihtoehto.
Jos lääkäri mielestäsi käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, vaadi saada uusi aika joltain toiselta lääkäriltä!
Muistakaa, että he ovat siellä MEITÄ varten, ei me heitä varten!
Mielestäni ME olemme myös noita lääkäreitä varten- ilman meitä heilläpä ei olisi töitä;)
No joo, mutta niin. Olen myöskin menossa pelkopolille Kättärille. Pääsen myös synnytystapa-arvioon, mitä ei rutiinisti täällä Vantaalla saa.
Minulla oli todella rankka ja pelottava synnytys- poika jäi kiinni luiseen synnytyskanavaan jne. En nyt ala ruotimaan sitä tässä enempiä, nmutta jo silloin kätilö sanoi, että seuraava lapsi ei sitten saisi ollakaan tätä versiota yhtään isompi- muuten ei tule ulos. Ja poika painoi ainoastaan 3,4kg.
Minä en vaatimalla vaadi sektiota- tiedän toki, että leikkaukseen liittyy paljon riskejä ja toipuminen vie enemmän aikaa. Mutta en myöskään halua, että omalla tai lepsen hengellä aletaan leikkimään! Jos joku sanallakaan vihjaisee, että tästä toisesta lapsesta olisi kasvamassa yli 3,5kg, en annan section kanssa periksi. Sitten menen sinne vaikka väkisin!
Minä nimenomaan haluaisin siellä pelkopolilla käsitellä ensimmäistä synnytystäni- sitä kun ei koskaan käyty läpi (Kiitos paska-Jorvin)...
Eikä ne siellä naikkarillakaan kuulemma kovin suopeasti leikkaamaan lähde- kaverini joutui siellä sitten hätäsectioon, kun ei suunnitellusti viitsitty leikata.:(
Sitruska rv 17+4
kaverini kävi juuri kättärillä tuon asian takia ja " tappeluksi " se menee..
oli lääkäri koko ajan hokenu niitä termejään kuinka alateitse on parempi ja kuinka hyvin suomessa asiat on jne.. riippuu varmaan lääkäristä mutta kyllä siinä kannattaa pitää pää lujana jos todella sektion haluat! itselläni edessä kanssa " sektiotaistelu" :D tosin olen menossa jorviin.
sekin taitaa olla sairaala kohtasta ja riippuu ihan lääkäreistä..
en usko että suomessa voidaan pakottaa ketään synnyttämään alateitse! itellä 1 sektio perätilan vuoksi ja halua toisenkin.
Olen menossa itse Kättärin pelkopolille keskustelemaan ensimmäisen synnytykseni laiminlyönneistä ja vastasyntyneen sairastumisesta. Neuvolassa minuun on suhtauduttu asiallisesti ja luulin, että saisin myös Kättärillä asiallista kohtelua. Mutta onko tosiaan noin, että kohtelu on tuollaista??! Olisi varmaan pitänyt valita toinen synnytyssairaala :(.
mulle on tehty kaksi suunniteltua sectiota, Kättärillä molemmat.
Ei tosin ole ollut kyse pelon takia tehdyistä, mutta kuitenkin.
Esikoinen syntyi aikoinaan alateitse, nopeasti ja helposti, Kättärillä myöskin.
Kun keskimmäistä odotin, tunsin jo olossani, että vauvasta on tulossa tosi iso, ja sen totesivat myös lääkäritkin.
Vielä 2 vkoa ennen la:ta yksi gyne oli Kättärillä sitä mieltä, että " rouva, teidän vauvanne on kyllä iso, mutta kyllä te synnytätte alateitse tämän vauvan" (vauva arvioitiin 4,5 - 5 kg:n kokoiseksi) ;(
Olin aivan kauhuissani, ja mietinkin kovasti lähestyvää laskettua aikaa.
1 päivä ennen la:ta mulla oli vielä äitiyspolikäynti, ja pääsin onnekseni toisen gynen juttusille (siis verrattuna edelliseen kertaan), ja tämä gyne taas sanoi, että " olen sitä mieltä, että leikataan suosiolla, ei aleta ottamaan mitään riskejä, sillä vauva on tosiaankin iso" .
Kysyi vielä mielipidettäni, ja en edes epäröinyt, joten varattiin sectioaika.
rv 40+5 syntyi 4750 g/55 cm (py 40 cm) poika :)
Leikkauspäätöksen tehnyt gyne kävi vielä kysymässä vauvan mittoja ja totesi pojan päänympäryksen kuultuaan, että " olipa onni että leikattiin, ei olisi mahtunut alateitse" ;O
Ja tämä toinen gyne olisi siis tietoisesti ottanut noin suuren riskin, ja pistänyt mut alateitse synnyttämään ;/
No, sitten aloin odottamaan kuopusta, ja taas kerran näytti ultrissa siltä, että iso vauva on tulossa. Arveltiin jopa isoveljeään isommaksi, ja kauhun sekaiset tunteet nousivat taas pintaan ;(
Taas kerran sain kuulla muutamalta gyneltä, että " rouva hyvä, teidän tuleva vauvanne on kyllä iso, mutta kyllä te synnytätte alateitse" ;/
Jouduin vähän kimpaantumaan vastaanotoilla, jotta sain ajan synnytystapa arvioihin erikoistuneelta lääkäriltä (perinatologi?), ja tuo vastaanotto vasta tyrmistävä olikin ;(
Tämä alkoi mulle paasaamaan section vaarallisuudesta ja riskeistä, yms.
Mouhosi, että " jaa, meinaatteko vielä tämän jälkeen hankkia lisää lapsia, sillä jos sut toistamiseen sectioidaan, niin et voi enää alateitse synnyttää" ;O
Toki tiedän section riskit, mutta kysyinkin, että " kuka ottaa vastuun mikäli vauvalle ja/tai mulle käy huonosti jos alatiesynnytys ei onnistukaan?"
En saanut asiallista vastausta, sain vaan mutinaa ja saarnaa ;(
Tämä gyne on muuten pelkopolilla vastaanottamassa myös, ja niin tyrmistyttävä tapaus oli, että ihan kivahdin.
Saimme aikaan kunnon väittelyn, jollemme jopa riitaa, ja lopulta tuhahdellen kirjoitti paperit, ja hyvä ettei lennättänyt ulos huoneesta ;(
Itkien tulin huoneesta ulos, niin paha mieli tuli hänen ilkeistä sanoistaan ;(
Mutta suunniteltuun sectioon mentiin, rv 39+0 syntyi 4055 g/ 51 cm (py 37 cm) poika :)
En halua ketään peloitella, mutta rehellisesti kerron omasta kokemuksestani, että tämä viimeisin sectio ei mennyt odotetulla tavalla, ja oma ja vauvamme vointi oli alkuun huono, eikä vauva ollut muutoinkaan täysin terve (mutta tällä ei siis merkitystä section kanssa, mutta alatiesynnytys olisi voinut pahentaa vauvan synnynnäistä " vikaa" )
Ikävä kokemus kaikkinensa, mutta siitä olen kutakuinkin toipunut, kun kuopus täyttää ensi viikolla 2 v.
Vauvakuume on kova, ja vauvaa ollaan yritettykin muutama kuukausi, ja tiedän jo valmiiksi, että mahd. seuraava vauvakin tulee syntymään sectiolla, ja se kieltämättä vähän mietityttää ja pelottaakin, mutta niin pelottaisi ison vauvan alateitse synnyttäminenkin ;O
Pitkä stoori, toivottavasti jutustani oli kenellekään mitään apua :)
Summa summarum: pitäkää pintanne! Itselleni tuo jälkimmäisen section saaminen oli työläs ja itkuinen kokemus, mutta taatusti sen arvoinen :)
Itse tiedätte ja tunnette paremmin itsenne, kaikki lääkärit eivät kykene ajattelemaan inhimillisesti ;O