HEINÄHIPPUSTEN synnytyskertomuksia

Tiistaina 4.7 heräiltiin tytön kanssa ihan normaaliin aamuun, mitään tuntemuksia ei ollut että synnytys olisi pian käynnissä.



Aamupuuron jälkeen noin kello 8 tunsin ensimmäisen supistuksen joka jo sattui niin että sen tunnisti supistukseksi. Tuon jälkeen niitä rupesi tulemaan tasaiseen tahtiin, pisin väli taisi olla 10-15 minuuttia. Supistukset kesti aina kukin korkeintaan 35 sekunttia joten en ollut kovinkaan huolissani siitä että parin tunnin sisällä mitään maata mullistavaa tapahtuisi ja niin jatkoimme Nean kanssa aamutoimia.



Noin klo 10 laitoin viestiä miehelle että jos nää nyt loppuu niin revin pelihousut. Mies tietysti töissä ihan paniikissa että pärjäänkö tytön kanssa kotona jos noin supistelee. Itse vielä tuossa vaiheessa nauroin että ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja sanoin että hälyytän äitini paikalle jos siltä rupeaa tuntumaan etten pysty tytön perään katsomaan supistuksiltani.



Siinä sitten tepastelin kotosalla ja kuulostelin että ei nää taida loppua. Manasin mielessäni että neuvola on vasta klo 13 ja millä jaksan sinne asti kärvistellä. Kellon tullessa lähemmäs 11 soitin äidilleni että tulisi meille, nyt supistusten väli oli jo noin 5 minuuttia ja kipeitä.



Hauskaa tuossa oli vielä se että minun piti soittaa maistraattiin ja varata meille vihkimisaika elokuun alkuun. Enhän mä siinä supistusten lomassa voinut minnekään soittaa vaan kun äitini saapui siskoni kanssa, sanoin siskolle että tuossa tiedot ja puhelinnumero, varaas meille aika. Siinä sitten sisko hoiti varaamisen ja minä huutelin vastauksia sen minkä kerkesin siskolleni jos tämä virkailija halusi síellä puhelimen toisessa päässä tietää. Mahtoi siellä maistraatissakin olla virkailijalla kivaa kun siskoni esitti asiansa ja sanoi ettei tuo tuleva morsian itse pysty asiaa nyt hoitamaan kun puuskuttaa supistusten voimasta ja näyttää siltä että vauva syntyy olohuoneeseen.



Ilmoitin miehelle että saa tulla kotia kohti sillä rupeaa olemaan kiire. Supistukset tiheentyivät niin että väli oli jo 2 minuuttia tai alle. Äitini pakkasi tytön hoitolaukun ja minä heitin tavarani kasaan mitä älysin ja miehen käytyä suihkussa (joo, sen kerkesi vielä just ja just tehdä), lähdimme ajamaan kohti sairaalaa (PHKS). Matkalla supistuksia tuntui tulevan koko ajan ja niinpä jo pelkäsimme että vauva syntyy autoon.



Onneksi matka ei kestänyt kuin 15 minuuttia ja pian olin synnytysvastaanoton aulassa kaksinkerroin supistuksen voimasta. Siinä sitten kätilö tuli ottamaan vastaan ja totesi vielä että ennen kuin siihen synnytät niin anna neuvolakortti. Eipä kauheasti tuossa tilanteessa tuo läppä naurattanut. Tutkimushuoneessa toinen kätilö teki tutkimuksen ja totesi minun olevan 8cm auki. Äkkiä saliin ja lääkäri paikalle joka laittoi spinaalipuudutuksen. Tuo puudutus oli muuten hyvinkin toimiva mutta sain 2 sähköiskulta tuntuvaa näpäytystä jalkaani kun puudutusta oltiin laittamassa. Hetken aikaa paineita ja sykettä seurattiin lääkärin valvonnan alla ja homma jatkui. Ja tuossa tohinassa jo kerran synnytystä seuranneelta isukilta meinasi lähteä taju ja kätilöt ohjasivat hänet kiikkustuoliin istumaan vesilasi kourassa.



Pikkuinen möyrysi mahassa niin että karkasi käyrältä pariin otteeseen ja hänen sykettään saatiin metsästää. Kätilö tutki uudelleen ja sanoi minun olevan täydet 10 cm auki ja oli aika puhkaista kalvot koska vedet eivät itsekseen menneet. Kun kalvot oli puhkaistu, kätilö totesi että lapsivedessä oli hieman vihertävää joukossa eli vauva oli ulostanut veteen ja myöskin niellyt sitä. Kun pää olisi syntynyt, niin imettäisiin nielu ja suu puhtaaksi ja siitä johtuisi se että vauva ei heti rääkyisi.



Puudutus tehosi niin hyvin että en tuntenut ponnistuksen tarvetta ollenkaan ja niinpä kätilön sanoessa että supistus tulee niin työnsin sen minkä pystyin. 2 ponnistuksella poika sitten syntyi. Ihan siskonsa näköinen poitsu mutta tummempi ihonväri. Painoa pojalla 3720g, pituutta 51cm ja py 36cm. Omasta navasta sen verran etten revennyt, ei leikattu yms.. olo oli mahtava vaikka asiat huippunopealla kaavalla menikin. Tunnin siis kerkesin sairaalassa olla ja ekasta supistuksesta meni pojan syntymään vain 6,5 tuntia.



Nyt jo kotona ja olo aina vaan paranee kun katselee tuota esikoista joka ihastelee tuoretta pikkuveljeään ja kun siirrän katseeni tuohon nukkuvaan nyyttiin niin sydän pakahtuu onnesta. Ja tulihan se päiväkin sitten varattua eli minusta tulee rouva 4.8.2006.



Tälläinen tarina meillä. Terveisin Neppe perheineen

Eli rv 40+1 tiistaina 18.7 menin äpkl kokoarvioon ja sille reissulle jäin:)

Painoarvio oli niissä raameissa mikä minulle on sanottu alakautta mahtuvan tulemaan ja paikat olivat jo kypsät ja auki 4cm. Kun minulla oli vielä omasta takaakin supistuksia niin lääkäri päätti laittaa suoraan saliin ja tippaan.



Yhden jälkeen laitettiin tippa ja noin tunti siitä, supistukset olivat jo säännöllisiä. Puoli kolme puhkaistiin kalvot ja kolmen jälkeen alkoi supistukset olemaan jo niin napakoita, että pyysin spinaalipuudutuksen. Puudute laitettiin puoli neljän aikaan ja sen jälkeen minulla ei ollut muita tuntemuksia kuin aina supistusten aikaan tuntui, että olisi tulossa iso hätä housuun. Neljältä kun kätilö kävi tekemään tutkimusta, niin vauvan pää olikin jo tulossa ja loput vauvasta liukui ulos naureskellessani " isoa hätääni" . Synnytys kesti 2h 12min. eikä mitään repeämiä tms. tullut.



Vauvan paino oli 3540g ja pituus 50cm. Py oli 35cm.

Laitoin jo tiedon heinisten odotuspinoon, että jossain vaiheessa synnytyskertomuskin tulee, joten tässä olkaa hyvät!



Ma 3.7. kuvittelin tihkuvani lapsivettä ja menin äitipolille PHKSiin. No, ei ollut lapsivettä, mutta yllätysyllätys valkuaiset 2+ ja verenpaineet koholla, joten jäin sisälle ja lääkäri meinasi, että ti 4.7. puhkaistaan kalvot. Ultrassa katsottiin kokoarvio 3060g. Lääkäri sanoi, ettei se voi pitää paikkaansa, et on jotain 3500g.



Ti 4.7. pääsin klo11 aikoihin synnytyssaliin ja lääkäri puhkaisi kalvot n.11.20. Söin rauhakseen lounaan ja sitten tulikin eka raju supistus ja siitä lähdettiin tosi toimiin ripeällä vauhdilla. Naukkailin ilokaasua ja jossain vaiheessa sanoin, että tää ei oikein riitä ja kätilö kutsui anestesialääkärin laittamaan epin. Se puudutti hyvin selän ja oikean puolen alhaalta, mutta vasen puoli ei oikein puutunut, mut ei se siinä paljoa haitannut.



Olin sanonut, että kunto on huono kun jopuduin makoilemaan keväällä niin pitkään, enkä nyt enää loppuvaiheessa kuntoa saanut kohotettua. Että varmaan tarvitaan imukuppia ja niin tarvittiin... Pää saatiin ulos suht hyvin, mutta sitten poika jäi hartioistaan jumiin ja jouduttiin leiikkaamaan oikein kunnolla ja repesin tosi pahasti. Poika sai agarpisteet 7/7, 51cm pitkä ja 4100g!!! Ei siis ihme, että vähän jumitti ;) Syntymäaika 14.28



Avautumisvaihe kesti siis 1h55min, ponnistus 38min ja synnytys 7min.

Niilo on muuten terve, mutta hänellä todettiin suulakihalkio, joten nyt odottelemme kutsua Helsinkiin Töölönsairaalaan HUSUKEeseen.



Itselleni meinasi sitten lopuksi käydä huonosti kun tikkaamisen jälkeen tulli vähän huono olo ja kätilö mittasi verenpaineet 50/30! Hän totesi, että olen menettänyt aika paljon verta ja kun myöhemmin alettiin liinoist verta mitata oli se yhteensä 2.5 litraa! Paineet hävisivät sitten kokonaan ja hetkessä oli tupa täysi hoitajia ja ensiapulääkäri yms. Sain sitten hätäverta ja hemohessiä, sokeriliuosta.



Nyt kolme viikkoa syntymästä olo on suht normaali alapää hellänä edelleen, mutta muuten ok.



Tässä meidän tarina. Ihanaa kesää kaikille!



Terkuin EelaSofie ja Niilo 3vkoa

No niin, meidän eemeli syntyi suunnitellulla sektiolla (raskausviikkoja 39+1) 21.7. klo.8.32 ja kaikki sujui täydellisesti :-) vauva painoi 4170g, pituutta 51cm ja py 35,5 ja herra sai täydet 10/10 pisteet, oli tosi hyvässä kunnossa ja kyllä sen ilmoitti kun lääkäri nosti mahasta. :) puudutukset ym. onnistuivat hyvin, paikalla olikin sairaalan paras anestesia-lääkäri ja kätilö ( oli muuten sama kätilö ja lääkäri kun toinen poika syntyi 5 vuotta sitten), itsellä olo on ollut hyvä alusta asti ja kipulääkitystä en tarvinnut.



eilen kotiuduttiin sairaalasta ja nyt opetellaan pienen hurmurin kanssa elämistä ja sisarukset on innoissaan pikku-veljestä.



että tällainen meidän tarina lyhykäisyydessään :-) onnea myös muille tällä välin pienokaisen saaneille!



Tupuhupuna+eemeli 4päivää

Keskiviikkona rv 40+5 oli neuvola, josta sain lähetteen äippäpolille niinkuin oltiin edellisviikolla sovittu. En halunnut tehdä mitään viisikiloista ja kun ei sitä painoarviotakaan ollut lääkärin tekemänä niin sinnepä siis..Neuvolan jälkeen soitin heti miehelle, että nyt lähdetään. Itse en saanut kuuman kelin vuoksi ajella, joten joutuu kuskiksi. Meiltä kuitenkin tunnin matka synnärille ja se helle oli sinä päivänä hirveä! Onneksi mies ei ollut vielä kerennyt kovin kauas ja kävi tankkaamassa auton ja tuli kotiin. Sitten lähdettiin ajelemaan. Keli oli aivan hirveä ja siellä tulikuumassa autossa auringon paistaessa vastaan koko matkan tuntui iäisyydeltä!



Noin puoli 5 oltiin äippäpolilla ja minut laitettiin käyrille. Verenpaineen mittasivat ja valkuaisen katsoivat pissasta. Vauvan sydänäänet ja syke oli ok, supistuksia ei piirtynyt vaikka niitä ilmeisesti jo pari tulikin siinä käyrällä ollessa. N. puoli tuntia siinä ja sitten odoteltiin lääkärille pääsyä. Lääkärillä oli mukanaan 2 opiskelijaa, mutta onneksi olivat vain taustalla katsomassa. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja olin silloin jo 3 cm auki ja kanava poissa niinkuin jo parin viikon ajan oli ollutkin..Pyöritteli hiukan sormea kohdunsuulla, josko sillä olisi jotain vaikutusta. Lääkäri sanoi, että voisin ihan hyvin mennä kotiin, mutta halusin jäädä ainakin yön yli ja jos ei vieläkään olisi tapahtunut mitään niin olisin saanut lähteä torstaina sitten kotiin. Lääkäri kovasti ihmetteli, että yleensä kaikki haluaa kotiin jos vain on mahdollista..



Sitten lähdettiin osastolle odottelemaan ja nukkumaan yön yli. Mies oli mukana (lääkärin tarkastuksessa kävin yksin) ja lähti tunnin parin päästä. No, siinä sen lääkärin tarkastuksen jälkeen oli koko illan sellaisia tuntemuksia, kuin mahaa olisi vääntänyt ja olisi pitänyt mennä vessaan istumaan ;) Ei siis ollenkaan kipeä! Ne olikin suppareita!

Televisiota katselin ja välillä torkuin :)



Yökätilö kävi sitten kyselemässä vointeja siinä puoli 10 aikoihin ja pyysin sitten katsomaan tilannetta, että voin alkaa rauhassa nukkumaan. No, hupsista, olinkin jo 5 cm auki! Olisin voinut lähteä heti saliin, mutta halusin jäädä nukkumaan. No, siinä sitten nukuin ja vähän ennen yhtä tuli kauhea vessahätä. Pääsin vessaan niin lapsivedet alkoi sitten valua pitkin kinttuja! Sitten laitoin sen sairaalan ihanan paksun siteen housuihin ja menin vaihtamaan salikaavun päälleni. Kätilö toi sen silloin illalla valmiiksi, että saan pukea sen kun haluan ennen lähtöä salin puolelle. Siinä sitten ilman kivun kipua kävelin kassini kanssa osaston toimistoon sanomaan kätilölle, että nyt mä voisin lähteä sinne saliin, kun vedet meni. Käveltiin yhdessä ja kätilö vain nauroi, että olisipa kaikilla yhtä helppoa :)



Saliin päästyäni salikätilö katsoi siteestä, että lapsivesi oli hiukan vihertävää, eli poika oli kakannut veteen ja ehkä myös niellyt sitä, joten se laittoi mut niihin piuhoihin kiinni, jotka piirsi vauvan sydänkäyrää ja mittasi sykettä ja supistuksia. Lisäksi laitettiin supistuksia lisäävä ja voimistava tippa. Puoli kolmen jälkeen pyysin sitten jo spinaalipuudutusta, kun tippa oli niin isolla ja supistukset tuntuivat ilkeiltä alaselässä. Ja kun en päässyt liikkumaan vaan jouduin olemaan kyljelläni, niin se oli aika tuskaa. Vähän ennen kolmea sitten sain puudutuksen ja sen jälkeen ei enää tuntunutkaan yhtään mitään, mutta en saanut sitä kamalaa kutinaakaan mikä tuli epiduraalista silloin Inkan synnytyksessä! Mutta spinaalin laiton yhteydessä sain 2 todella kamalaa sähköiskua selkärankaa pitkin persuukseen ja jalkoihin! Silloin kun piikki meni ja tuli takaisin jonkun sähköisen hermoalueen läpi. Epiduraalissa ei tälläista ollut ollenkaan! Hetken siinä seurasivat verenpaineita ja vauvan sykettä, kun oli tullut nuo sähköiskut. Alunperin ajattelin ottavani sen kohdunkaulanpuudutteen, mutta kätilö sanoi, ettei vuorossa oleva lääkäri osaa sitä oikein laittaa vaikka kuinka pistelee. Yleensä sen laittamat kohdunkaulanpuudutteet eivät kuulemma toimi, joten se jäi sitten " haaveeksi" ja otin sen spinaalin :)



Sitten kätilö sanoi, että nyt vain odotellaan ponnistustarvetta. Hetihän se alkoi tuntumaan, kun vauva oli todella alhaalla muutenkin. Puolen neljän maissa sanoin, että nyt tuntuu jo kovasti ja kätilö alkoi laittamaan kaikki valmiiksi. N. 20 vaille 4 pää oli tulossa ja aloin ponnistamaan..3.41 oli poika maailmassa, siis vain minuutin ponnistusvaiheen jälkeen!!! Se tuli täysin omalla painolla maailmaan, ei siinä keretty imeä lapsivesiäkään vauvalta, vaikka kätilö niin suunnittelikin. Sattuihan se pirusti, mutta se oli vain sen hetken ja sen jälkeen kaikki olikin ohi :)



Tämän jälkeen imivät vauvalta hiukan sitä lapsivettä ja sen jälkeen sain leikata napanuoran ja vauvan syliini :) Sen jälkeen ottivat jonkun neuvolan sekaannuksen takia veriryhmämäärittelyjä napanuoran verestä, jonka jälkeen sitten istukka syntyi. Sillä oli painoa 600 g ja napanuora oli reilun 50 cm. Välilihaa ei tarvinnut leikata, mutta pieni repeämä siihen tuli. Joten laittoi 2 tikkiä siihen ja johonkin isompaan nirhaumaan myös 2 tikkiä, ettei tuntuisi niin pahalta vessassa käydessä!



Synnytys kesti vesienmenosta siis 2 h 41 min ja oli helppo! En ollut kipeä ennen kolmea ja kärvistelin siinä kyljelläni vain sen puolisen tuntia. Jos olisin saanut liikuskella, niin ehkä olisi mennyt ihan luomuna :)

Pojan mitat olivat 4140g ja 52 cm ja pipo 36,5 cm. Ihan hyvän kokoinen siis :) Lääkäri arvioi todella hyvin, 4100g-4200g!



Siinä sitten tutustuttiin toisiimme ja poika sai syödä. Sen jälkeen hoitaja vei pojun pesulle, olisin voinut itsekin lähteä, mutta jäin syömään varhaista aamupalaa ja kävin suihkussa. Ihana lastenhoitaja otti kuvia pojusta pesun yhteydessä. N. 2 tuntia synnytyksestä kätilö teki paperit valmiiksi ja lähdettiin vierihoito-osastolle. Kävelin itse ja työntelin poikaa vaunuissa. Kätilö kantoi tavarani.



Kävin siis itse synnyttämässä pikkujätkän tähän maailmaan ja täytyy tunnustaa, että taisipa mennä paremmin kuin jos mies olisi ollut mukana ;) Mieshän tunnusti saaneensa " hiukan traumoja" esikoisen synnytyksestä enkä halunnut sitten pakottaa mukaan.

Joutuihan se sitten aamulla mua puhelimen välityksellä sairaalasta etsimään, kun illalla antoivat sille prenan numeron ja aamulla olinkin sitten vierihoidossa ;) Puoli kymmenen maissa aamulla mies sai tietää pojasta ja laittoi äidillenikin uuden numeron tekstiviestillä. Äiti soitti kymmenen jälkeen ja kysyi, joko käynnistellään mihin naurahtaen vastasin, että kyllä se jo tuossa vieressä tuhisee :) Yllätys oli melkoinen, mutta äitini on ollut ihan samanlainen synnyttäjä. Minua (esikoista) tehdessään oli nukkunut, kunnes kätilö oli jo käskenyt ponnistaa ;)



2 vrk oltiin vierihoidossa ja sitten päästiin kotiin :) Poika on tyytyväinen tuhisija ja huomattavasti rauhallisempi kaveri kuin siskonsa! Nukkuu jopa 3-4 tuntia kerralla ja taas syödään. Viime yönä nukkui jopa 5 tuntia putkeen! Itsellä on riittänyt todella hyvin maito, yöllä tai aamulla joudun antamaan hiukan lisää. Vatsakin toimii hyvin, pikkaisen se meni kotimatkan vuoksi sekaisin, mutta nyt on jo parempi. Nyt poika on jo 5 vrk vanha (aika menee ihan sairaan nopeasti!) ja minäkin olen hyvässä kunnossa. Sunnuntaina " löysin" puudutuksen pistokohdasta sellaisen kohonneen näppylän ja 2 päivää kotiutumisen jälkeen podin kamalaa päänsärkyä! Helle ja 3 unetonta yötä vaikuttivat varmasti asiaan. Ja eikös se spinaalikin saata aiheuttaa päänsärkyä? Jälkivuotoa ei tule enää juuri nimeksikään ja alapää ei ole arka edes vessassa käynnin yhteydessä :D



Neuvolasta tulevat katsomaan meitä perjantaina, kun poika on 8 vrk. Kyllä se tästä hyvin menee ja lähtee menemään :)

Isosisko (5v.) on aivan ihastunut vauvaan ja olisi kovasti hoitamassa sitä. Välillä turhankin innokkaasti. Vielä pitää hiukan toppuutella, mutta pian saapi hoidella enemmänkin :)



Nyt taitaa tuhisija heräillä 4 tunnin unien jälkeen. Taidanpa päästä ekaksi pyllypyykille ja sitten mennään tisuttelemaan :)



~suviande ja " Enska" 5 vrk~

Heipsis kaikille! Lueskelin heinämammojen palstaa raskauden ajan muttei koskaan tullut kirjoitettua mitään kun ei sitä niin osaa kertoa omia kuulumisiaan.

Mutta mutta asiaan....Meille syntyi 3.7 kaksospojat rv 39+2. A-herra klo 12.39 ja mitoilla 2960g 50cm. B-herra klo 12.44 mitoilla 2660g ja 49 cm.



Mitään kipeitä supistuksia mulla ei ollu ennen tota maanantai aamua eikä muitakaan synnytyksen käynnistymisjuttuja. Aamulla puoli6 alkoi supistelee alle 10 min välein, kuljeskelin ja sinnittelin tuskissa 3 tuntia ennenkuin soitin sairaalaan ja kysäsin kannattaisiko tulla käymään. Lähdimme sit sairaalaan ja siellä oltiin hiukan yli 9, kohdunsuu oli jo 5cm auki ja limatulppa irtosi tutkittaessa. Kätilö sanoi että hyvässä vaiheessa ollaan ja eikun vaatteiden vaihtoon. Isukki soitti töihin ettei tulekkaan tänään ja laittoi äidilleni viestin että tänään vauvat syntyvät. Siinä sitten sydänääniä kuunneltiin ja sain muutaman aquarakkulan sekä riisityynyä mitkä ei mitään auttaneet, suihkusta hiukan ehkä apua. Noin 11 maissa siirryttiin synnytyssaliin, missään keinutuolissa en kerennyt istahtaa kun supisteli niin paljon ja kamala paineentunne alhaalla joten sängyssä makoilin vain. Ilokaasua alettiin antamaan isukin avulla, oikeastaan mitään vaikutusta en huomannut siitäkään, hieman hotelo olo vain tuli. Eniten helpotti ehkäpä se kun sain " repiä" miehen paidasta pahimmalla hetkellä :)

Jo alkoi helpottaa kun sai alkaa ponnistamaan kohdunsuun ollessa auki 10 cm, parikymmentäminuuttia sai ponnistella ennen kuin A-herra näki pelästyneenä päivänvalon. Itkua sai hetkenaikaa odotella mutta tulihan se sieltä. Ja heti 5 minuutin kuluttua B-herra tuli vauhdikkaasti ja itkien maailmaan. Jo helpotti oma olotila vaikkakin hieman saivat hoitohenkilökunta paikkailla äitiä. Pojat pääsivät pesujen jälkeen isukin syliin ja isukki päästi kyyneliä, itse en itkenyt kun seuraavana päivänä ensimmäisen kerran.

Imetystä harjoteltiin ja kyllä sitä maitoakin sieltä pikkuhiljaa tulee ja pojat kasvavat, toivonmukaan tarpeeksi ripeään tahtiin. Eilen päästiin kotiin lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen, pojat ovat hyvässä kunnossa eikä mitään " vikaa" ! Saas nähdä miten tämä kotielämä alkaa sujumaan. Kuumat ilmat vaan vievät pojistakin vedon kuten vanhemmistakin :( mutta reippainmielin kohti uutta elämänjaksoa!!!



Onnea superhyperisti kaikille vaavin saaneille!!!



T: Dharma80 ja " aatu" +" beetu" 1vk 1pv

Suviandelle ja dharma80:lle oikein aurinkoiset onnittelut perheenlisäyksien johdosta!!! Oli mukava lukea teidänkin synnytyksistä :-)



itsellä vielä 10 päivää...kun nyytin saan kainaloon, siihen asti tyydyn lukemaan muiden kuulumisia. :-9 mutta niitä on mukava lukea.



Tupuhupuna+rv 37+5

Minulla oli koko sunnuntain supistuksia ja iltaa kohti ne hieman vahvistuivat. Ajattelin, että kun ne ei kerta kovin kipeitä ollut alan nukkumaan.

Yöllä (15min unien jälkeen)kahden aikoihin heräsin tosi napakkaan supistukseen ja nousin ylös kuulostelemaan tilannetta.

Supistuksia tuli 10min välein ja kipeinä.

Soitin miehelleni että alkaa kotiutua ja varmuudeksi anopin meille jos nyt lähtö tulisi.



5 aikaan aamulla menimme kuitenkin vileä käymään lääkärillä, että katsoo tilanteen ja sanoo voinko lähteä synnärille omalla autolla (matkaa 220km) vai ambulanssilla.



Lääkäri kehoitti menemään ambulanssilla, koska olin 3cm auki ja kanava melkein täysin hävinnyt ja olinhan jo kolmatta lasta tekemässä.

Lähdin sieltä suoraan kohti OYSsia ja mieheni omalla autolla perään.

Matkan aikana supistukset kuitenkin alkoivat harventumaan mikä tietenkin otti päähän....

Perille päästyämme (klo 7) supistuksia tuli enää 15min välein mutta olivat kipeitä. Lääkäri sanoi, että menkää vaikka kaupungille tms. ja tulkaa sitten jonkin ajan päästä uuelleen.

Kävelin 30 asteen helteessä supistuksien kanssa ympäri Oulua. (voin sanoa, että ei ole herkkua...)



Menimme mieheni kanssa minun sukulaisiin ja siellä supistukset tulivat jo 7min välein ja entistä kipeämpinä.

2 aikaan päivällä menimme takaisin vaikka supistuksia ei tullut kuin sen 15min välein, mutta ne oli tosi kivuliaita.

Lääkäri ei uskaltanut laittaa meitä enää kotiin vaan sain peräruiskeen siinä 3 aikaan ja määräyksen jäädä tarkkailuun.

Peräruiskeesta kohtu sain ponttaa ja supistukset alkoivat tulla 3-4min välein tooosi kipeinä.

Mieheni oli justiinsa lähtenyt syömään ja jouduin soittamaan hänet kiireesti takaisin.

Synnytyssalissa lääkäri yritti laittaa minulle kohdunkaulan puudutusta, mutta se ei auttanut mitään.

Spinaali puudutusta odottelimme ja samalla ilokaasu vetäen supistukset kävivä tosi kipeiksi ja tihenivät ja pitenivät.



Lääkäriä ei kuulunut ja kätilö katsoi kohdunkaulan tilanteen 5cm auki...sanoi lähtevänsä soittamaan lääkärille.

Jäin mieheni kanssa kahdestaan ja silloin alkoi tosiaan tapahtua.

3 supistusta, jotka viilsivät suoraan tajuntaan ja olin varma, että alapääni halkeaa tms.

Sen jälkeen alkoi työnnättämään ja mieheni soitti kiireesti kätilön takaisin.



Olin avautunut lopuksi tosi nopeaan ja kätilö tuumasi, että oho, nyt aletaan ponnistamaan.

Muutamien ponnistusten jälkeen syntyi pikku tyttö 2750g ja 46cm ...huhuh kaksi tuntia siis meni koko hommassa, kun se lähti käyntiin.



Synnytys oli muuten " kiva" , mutta luomuna synnyttäminen ei ainakaan minun juttu. =)



kotiin päästiin kolmantena päivänä ja kaikki voidaan hyvin!!!

Paljon onnea kaikille nyyttinsä saaneille!!!



Mahtavaa kun kaikilla on synnytykset mennyt noin hienosti!=)

Viime tiistaista asti aloin tuntea kipeitä supistuksia aina jonkun aikaa säännöllisesti ja välillä aina loppuivat. Limatulppa irtosi keskiviikkona.



Sunnuntaiaamuna päätin, että käyn sen päivän aikana sairaalassa näytillä sillä en olisi enää jaksanut valvoa öisin supistusten kanssa. No, supistuksia tulikin koko päivän 10-20min välein ja klo 13.30 jälkeen väliksi muodostui max. 10min. Soiteltiin lapsenvahti paikalle ja lähdettiin sairaalaan klo 16. Silloin oli vielä sellainen olo, että kohta nämä varmaan loppuvat ja laittavat sairaalasta maitojunalla kotiin.



Sairaalaan päästyämme supistusten väli oli 6min ja päästiin heti sisätutkimuksen jälkeen (kohdunsuu oli auki 4cm) synnytyssaliin. Halusin kivunlievitystä ja kätilö alkoikin valmistella heti spinaalipuudutusta. Puudutuksen sain n. klo 17.30, mutta se puudutti lähinnä takapuolen ja jalat eikä auttanut selän kipeisiin supistuksiin. Kohsunsuu avautui todella vauhdikkaasti ja jo tunnin päästä pääsin ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 20min ja tuloksena syntyi ihana pieni tyttö (3180g ja 48cm). Eppari jouduttiin leikkaamaan, mutta viimeksikin se parantui nopeasti, joten ihan ok.



Eli avautumisvaiheen kesto oli virallisesti 5h ja ponnistusvaiheen 20min. Sairaalassa ehdittiin olla 2,5h ennen syntymää. Kokemus synnytyksestä oli ihan positiivinen, vaikka kivunlievitys ei oikein onnistunutkaan.



Sairaalasta kotiuduttiin jo eilen eli vähän vajaa 2vrk ikäisenä.



- Antracite ja Oili 3vrk

Kirjoitin pitkät pätkät ja sain kaikki katoamaan...AARGHHH



Siis lyhyt versio:

5.7 olin polilla ja sain ajan käynnistykseen 7.7 mutta lääkäri ronkki aika rankasti ja sai supistukset alkuun ja säännöllisiähän ne olivat mutta kivuttomia. Jos äitini ei olisi ollut meillä täpisemässä en tiedä mihin olisi tyttö syntynyt...

Lähdimme sairaalaan kun soitettuani sinne kätilö sanoi että eivät meitä yöllä takaisin kotiin laita. Joten lähdimme " näytille" ja olimme sairaalassa 23.15 ja tyttö syntyi 00.31 helpon ja kivuttoman synnytyksen tuloksena spinaali puudutuksessa.

En ikinä olisi uskonut että synnytys voisi olla noin helppo!

Tyttö oli 4140g ja 53.5cm syntyessään ja pipo 37cm.´



Neiti nukkuu 3-5tuntia putkeen ja syö ja alottaa samantien seuraavan uniputken.Sisarukset on ihan ihmeissään vieläkin vauva vain niin hetken jaksaa olla hereillä.



Nyt menen herättelemään neidin tai tissit sanoo pox!



pipsaliinu ja rinsessa 6vrk

Sunnuntai-iltana sain yhden napakan supparin kello 22.30. Se oli kestoltaan lyhyt, noin 20 sekunttia. TOinen tuli klo 23 ja soittelin naistenklinikalle, mitä tehdä sillä tulossa oli kolmas vauva ja viikkoja 40 +2. Sanoivat että voin alkaa tulla kun itellä tuntuu siltä. Lähdin käymään vessassa ja hups, vedet meni samantien. NO muksut takapenkille ja kohti nkl:a. Oltiin perillä 23.45. Loput vedet meni siinä sitten ovella. Tällä kertaa ilmoitin ottavani epiduraalin mikä jäi edellisessä ottamatta. Supparit alkoivat tulla pikkuhiljaa voimakkaampina. Sairaalaan tullessa olin 5 senttiä auki ja puolen tunnin jälkeen 8 cm. klo 01.16 aloin ponnistaa ja 01.13 vauva oli maailmassa. Synnytys oli helppo ja molemmat voivat heti hyvin. Maito alkaa tänään nousta ja tultiin juuri tunti sitten kotiin.



Joskus synnytys voi olla ihan positiivinen kokemus. Näin meillä tällä kertaa!!!

Eli 26.6. alkoi limatulppa, joka oli ihan kirkasta, irtoamaan. 5.7. limatulppa alkoi olla jo veriviuruista. Vauva vähensi liikkumista mahassa ja varoittelinkin äitiäni (joka oli tullut hoitamaan 5- ja 3- vuotiaitamme) ja miestäni että nyt on tyyntä myrskyn edellä.



Torstai-iltana 6.7. saunan jälkeen tuli muutama kunnon suppari, kaksinkerroin hiippailin sänkyynkin. Perjantaiaamuna 7.7 ei mitään, olin elämäni kunnossa.



Perjantaina lähdettiin koko porukalla kaupunkiin katselemaan maisemia, kolmen aikaan minulle tuli tunne että nyt haluan kotiin. Auton ilmastoinnista huolimatta hikoilin kuin sika, vettä kului. Kotona olo helpotti ja laitettiin äitini kanssa lapsille amme pihalle, johon pääsivät puljaamaan. Toiseen astiaan vettä laskiessani, laskin myös lapsiveteni siihen nurmikolle ;)



Hölkkäsin sisälle ilmoittamaan miehelleni että kohta lähdetään sairaalaan. Halusin kuitenkin syödä ihan rauhassa ensiksi. Ajattelin ettei tässä mitään hätää ole kun esikoisenkin vesienmenon jälkeen synnytys lähti käyntiin vasta vuorokauden päästä. No, ainahan ei mene niinkuin suunnitellaan ;) Eli vedet meni klo 17.15, supistukset alkoivat klo 17.30 ja klo 18 sanoin miehelle jo äkäisesti että nyt lähdetään. klo 18.30 oltiin Tays:ssa ja suoraan saliin, tutkittiin supistusten lomassa ja auki 7 cm. Kivunlievityksenä kerkesin käyttämään vain ilokaasua. Tuskissani purin kaasumaskia ja revin mieheni paidanrintamusta ja niin poika syntyi klo 20.24. Sairaalassa kerkesin olemaan 2 tuntia.



Pojan mitat: 3980 g, 53 cm, pipo 37,5cm.



Ensimmäinen synnytykseni kesti siis 11,5 tuntia, toinen synnytys käynnistettynä 6 tuntia ja tämä kolmas 3 tuntia.



terv. Äityli, Isuli, p 02/01, t 05/03 ja p07/06

Vihdoin pääsen minäkin kirjoittamaan meidän prinsessan syntymästä.

9.7 sunnuntai illalla alkoi supistella kipeästi ja säännöllisesti. Aikani kärvistelin kotona ja 01.30 oli pakko suunnistaa kohti synnäriä. Kätilö tutki ja totesi että ollaan väljästi kahdelle sormelle auki, siinä vaiheessa supistukset tuli 3min välein.

Päästiin siitä sitten huoneeseen ja odottelemaan. Aamua kohti supistukset laantuivat ja lopulta niitä tuli vaan 15min välein tosi laimeina, miehen kanssa jo meinattiin että kotiin tästä lähdetään, mutta lääkärit oli sitten aamukierrolla erimieltä ja laittoivat tipan, supistukset jatkuivat mutta eivät avanneet paikkoja, tässä vaiheessa vasta 3sormelle auki.

Puoli kahden maissa lääkäri tarkasti tilanteen, mutta mitään muutosta edelliseen ei ollut joten päädyttiin sitten yhdessä kalvojen puhkaisuun. Hiukan alkoi siinä itseä jo mietityttää että onko vauva kuitenkaan vielä valmis syntymään, kun la olisi ollut vasta 17.7. Kuitenkin siihen asti oli jo päästy niin loppuun asti vaan!

Kalvot siis puhkaistiin kahdelta ja sitten olikin menoa. 14.20 mentiin jo saliin ja ilokaasulle, mistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä, kolmelta pyysin sitten epiduraalia, jonka sain, pienten ongelmien jälkeen. Supistukset tuli niin taajaan ja voimakkaina että kaksi ensimmäistä yritystä meni pieleen, kolmannella kerralla vasta osui oikeaan. (teki muuten kipeää sekin...) Onnistumisen jälkeen olo muuttui taas siedettäväksi ja sain torkuttuakin hiukan, puoli kuudelta sain lisäannoksen ja n.19.30 luvan ponnistaa. Tunnin ponnistus vaiheen jälkeen eli 20.37 tyttö näki päivän valon ensi kerran.

Sain tytön rinnalle, mistä hänet sitten jouduttiin viemään lämpökaappiin huonon värin takia. Hänellä oli napanuora kiertyneenä kaulan ympäri ja se jouduttiin katkaisemaan niin nopeasti, että tyttö pelästyi sitä. Ensimmäisen parkaisunkin kuulin vasta kun isä kylvetti häntä ensi kerran. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin ja pisteet oli 15min kuluttua jo 10. Tunnin hän siis vietti siellä lämpökaapissa.

Mitat oli 3460g 49,5cm ja pipo 34cm. Täydellinen pikku tyttönyytti, nukkuu ja syö hyvin, syntymäpainokin oli jo saavuteetu ja ylitettykkin 30g 6päivän ikäisenä...

Itse selvisin kahdella tikillä!



Tälläinen meidän tarina. Onnea ja vauvan tuoksua kaikille!!!

hipsuli ja tyttönyytti 16vrk

Eli poika viihtyi yksiössään rv39+5 ja syntymäpäivä siis 7.7.



terv. Äityli kera lapsiensa

Toinen lapsi siis kyseessä, ja toivoin helpompaa ja nopeampaa synnytystä kuin eka, ja niin sainkin (niin kuin yleensäkin uudelleensynnyttäjillä tilanne). Rv40+3 eli 25.7. noin 00.45 heräsin, että vähän koskee erilailla kuin ennen (ollut harjoitussuppareita 1-2/päivä semmoista menkkamaista jomotusta). No, nepä alkoi toistua 6 min välein, ja ei kun kohta sairaalaan --> esikoisella epi ei auttanut, ja halusin sen nyt. Sairaalassa klo 2 olin 4,5 cm auki, kätilö pyysi epin, auttoi nyt lähes kokonaan (hyvä sekin!), suppareiden väli noin 5 min, synnytys eteni hyvin, jossain vaiheessa kalvot puhkaistiin, vauvan sydänäänet laskivat, mutta nousivat melko pian. Vauvan pää painoi todella, joten tuntui kunnon ponnistustarve ja sitten sainkin ponnistaa noin klo 4.30. Supistukset olivat aika vaimeita, mutta sitten tuli pari kovempaa, joilla vauva ulos, ponnistusvaihe 8 min (aktiivinen). Vauvalla oli käsi poskella ja päänympärys 37 cm, joten hiukan tuntui.... Painoakin oli kertynyt 4200 g eli yli 1 kg enemmän kuin esikoinen oli! Pituutta oli 54 cm eli ihan pikkupoika... Ei kuitenkaan tarvinnut ommella yhtään! Eli kaikille tsemppiä, jos eka ollut vaikea synnytys, että toinen voi olla huomattavasti helpompi ja lyhyempi (tämä siis reilun 4 h). Hyvin voidaan, huomenna varmaan kotiin.

Onnea vain kaikille nyyttinsä jo saaneille!! Muutama vielä tulee perässä, tsemppiä!



Meidänkin " Enskalla" oli syntyessään käsi poskella ja sai täydet 10 pistettä :) 10 pisteen poikahan tuo on muutenkin, IHANA ;)



~suviande ja " Enska" pian 3 vkoa~

Lauantaina 1.7. oli meillä laskettu aika ja heti aamusta alkoikin tapahtua kun limatulppa irtosi aamu kuuden tietämillä. Samaan aikaan myös vatsaa poltteli. Soitin synnärille veren vuodosta ja olivat sitä mieltä, että synnytys on pian lähdössä käyntiin ja pyysivät odottelemaan kunnon supistuksia.



Päivän mittaan polttoja tuli enemmän, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti ja poltot olivat keskenään erilaisia. Toiset säteilivät selkään asti ja toisista selvisi ihan puuskuttamalla. Käytiin päivällä vielä kävelylläkin läheisessä puistossa ja olin aivan varma, että synnytys käynnistyy aikaisintaan parin päivän päästä.



Iltaan mennessä kivut kumminkin kovenivat ja soitin yhdentoista aikaan taas synnärille. Kehoittivat olemaan kotona niin kauan kun pystyn, joten rakensin suihkuun oman kylpylän, jossa makoilin uimapatjalla lämpimän suihkun alla ja aina supistuksen tullessa mieheni suihkutti käsisuihkulla lisää lämmintä vettä alavatsan päälle. Suihkussa tuli lotrattua yli tunnin verran ja sen jälkeen ehdittiin vielä katsoa telkkarista Independence Day loppuun. Puoli kahden aikaan päätettiin lähteä kohti synnäriä.



Synnärillä kätilö totesi, että olen kahdelle sormelle auki ja oli sitä mieltä, että voisimme viettää aikaamme vielä perhehuoneessa. Kuitenkin kun tunnin ajan mittailtiin lapsen sydänkäyrää ja minun supistusten väliaikoja, päätettiin, että siirrytään suoraan synnytyssaliin.



Synnytyssalissa tuli vietettyä jonkin verran aikaa kävellen, puuskuttaen ja suihkussa istuen. Kätilön tehdessä taas vierailua, ehdotin, että voisimme kokeilla vesiallasta. Kätilö ehdotti myös aqva-rakkuloita, joita annoin hänen sitten tuikkasta neljä ristiselkääni. Ja se sattui! Tämän jälkeen makoilin sängyllä opetellen ilokaasun käyttöä.



Supistusten välit tihenivät kuitenkin yllättävän nopeasti ja tuntuivat joka kerta kovemmilta. Nautin ilokaasua minkä kerkesin ja koitin sopertaa välistä, että haluaisin sen epiduraalin. Olin ilokaasun ansiosta ihan pöhnässä ja pyörin sängyllä niin paljon, että kätilö ja mieheni pelkäsivät minun tipahtavan. Jossain välissä lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja pian tämän jälkeen sain myös epiduraalin.



Epiduraali helpottikin eikä supistukset enää sattuneet. Samalla sain tipan, jonka avulla avauduin enemmän. Tähän mennessä olin vain noin neljä senttiä auki. Tipan ansiosta olinkin pian yhdeksän senttiä auki ja sain luvan ponnistaa jos siltä tuntuu.



Tasan kahdeksan aikaan aamulla rupesin sitten ponnistamaan ja kätilön kehuessa suoritustani, sain tyttäreni maailmaan kymmenessä minuutissa. Itse olin vähän pökerryksillä, että mikäs rimpula se sieltä tuli, mutta tuore isä oli ensi hetkistä asti aivan vauvan lumoissa. Pikku tyttönen lumosi kyllä minutkin, kunhan olin ensin vähän saanut levättyä.



En voisi kyllä kuvitella mitään suloisempaa ja kauniimpaa kuin oma tyttäreni. Päivä päivältä hän vain näyttää ihanammalta.



Pituutta tyttärellämme oli 51,5cm ja painoa 3820g. Synnytyskään ei enää näin jälkikäteen tunnu pahalta ja mielessä suunnittelen jo tytölle sisaruksia.



Mauinna ja pikku prinsessa 11pv

Elikkä maanantaina kävin siellä sairaalassa painoarviossa, lääkäri arvioi painoksi 4,4 kg. Teki kovakouraisen sisätutkimuksen ja sanoi että yleensä äidit palaavat synnyttämään seuraavana yönä.

No, yöllä alkoivat supistelut kahden aikoihin, puoli neljältä olimme sairaalassa ja olin 6 cm auki!

Sain samantien (joku intrakanyyli??) puudutuksen ja kaikki kivut hävisivät! (ei ne supistukset olleet edes sietämättömiä vielä)

Puoli viiden aikaan vauva potkaisi ja lapsivedet menivät.

No, viiden jälkeen olin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan...ei mitään kipua kun puudutus oli parhaimmillaan, 7 min. ja vauva oli syntynyt!

Eli synnytys kesti 3 tuntia 3 min!



Ja POIKA tuli, painoa 5005g ja pituutta 54cm!



Oli helppo synnytys puudutusten avulla ja ihan turhaan pelkäsin!

Vauva on kuin pieni michelin-ukko...kova on nälkä, söi jo päivän iäisenä 50-70g:n annoksia!



Ikionnellinen Ras-mam rv 0!

Aamulla viiden aikoihin heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka saivat lapsiveden menemään puoli seitsemän aikaan. Sen jälkeen supistukset harvenivat. Viikkoja oli 40+6. Lähdettiin kuitenkin näytille sairaalaan, koska vesi oli vihreää. Käyrillä olin sitten hetken aikaa ja sitten saimme lähteä sairaalaa kiertämään. Käytiin pikku kävelylenkki ja yhdentoista aikaan menin takaisin käyrälle ja syömään. Ruuan jälkeen supistukset kovenivat, mutta tulivat edelleen vain 10 min välein. Katseltiin telkkaria supistusten välit, mutta joka supistukselle piti nousta liikkumaan, niin kipeitä ne olivat. Kolmen aikaan käskin miehen hakemaan kätilön, koska kipu oli sen verran kovaa, että kiroilla piti ja hakata sohvan päätyä. Kätilö tutki ja olin 7-8cm auki.



Lähdettiin sitten synnytyssaliin, jossa sain ekana peräruiskeen. Siitä sitten sängylle makaamaan ja olisin saanut alkaa ponnistamaan. Ponnistamisen tunnetta ei ollut, koska supistuskipu oli niin järkyttävä ja minä taisin jännittää kaikki lihakseni vastaan¿ Tuli mieleen esikoisen ponnistaminen ja paniikki meinasi iskeä päälle. Huusin lopulta kai sektiota tai imukuppia, kun pelkäsin niin aloittaa ponnistamisen. Pyysin puudutusta, jotta saisin hetken aikaa rauhoittua. Olin niin hämmentynyt asioiden nopeasta etenemisestä, että en osannut kuvitellakaan ponnistavani. Sain lopulta spinaalipuudutuksen. Jouduttiin hetki odottelemaan lääkäriä paikalle, mutta puudutus auttoi heti. Tunsin kuinka jalat menivät hieman turriksi ja kipu lähti.



Rauhoituin kahden supistuksen ajan ja sitten sanoin, että vauva tulee itsekseen ulos, vaikka en ponnistaisikaan. Mulle oli laitettu supistuksia lisäävä tippa tueksi, jotta supistukset eivät lakkaisi puudutuksen saatuani. Nostin jalat telineisiin, koska ne olivat niin puutuneet, että en jaksanut kannatella niitä. Toisaalta tiedettiin, että lapsi on iso, joten kätilö suositteli telineitä. Ponnistusvaihe kesti 20min. Kätilö auttoi lapsen tosi hitaasti ja taitavasti ulos. Venytyskipu oli järkyttävää, mutta siedettävää, koska puudutus piti supistuskivun poissa. Ponnistin lapsen sentti sentiltä ulos. Eka supistuksella puoli päätä, seuraavalla loput ja kätilö imi välissä lapsen suun puhtaaksi. Vartalon syntymä kesti kauan. Taisin lopulta huutaa, että vedä se vain poissa. Lasta tuntui jatkuvan ikuisuuden. Istukkakin oli iso, miltei kilon painoinen. Jouduin ihan ponnistamaan, jotta sain sen ulos.



Lopputulos oli upea. Syntyi reipas 4880g painava ja 56cm pitkä poika, päänympärys 38,5cm. Pieni repeämä emättimessä, johon ei tarvinnut tikkejä. Poika itki käheällä äänellä ja mua alkoi naurattamaan. Se kuulosti niin miehiselle ja aivan erilaiselle kuin esikoisen ääni. Poika näytti aivan siskoltaan, kun eka kerran näin hänet.



Kohtu supistui hyvin. Ja jaksoin heti käydä suihkussa. Parin tunnin päästä käveltiin osastolle. Esikoinen kävi vielä hetken päästä katsomassa meitä, ennen kuin menin nukkumaan. Esikoinen oli aivan ihastunut vauvan nähdessään. Saimme hieman toppuutella 2v siskon huomionosoituksia.



Avautumisvaihe kesti siis 5 tuntia 15min ja ponnistusvaihe 20min. Hieman lyhyempi, kuin esikoisen 24h maratoni:) Tosin supistuksia oli tullut reilusti enemmän jo kahden viikon ajan ennen synnytystä. Esikoista lähdin synnyttämään vesien mentyä ihan alkutekijöistä. Synnytyspelkopolilla käynnistä oli hyötyä. Kätilö tiesi heti, miten esikoisen syntymä oli mennyt ja osasi välttää niitä virheitä mitä silloin tehtiin. Meille sattui synnytykseen sairaalan taitavin ja mukavin kätilö:) Hänellä oli pitkä vuoro, joten hän hoiti meidän koko ajan. Olin oikein tyytyväinen¿



t. mm ja pikkupoika 1vko