HEINÄHIPPUSTEN synnytyskertomuksia
Heipä hei =) Joku (anteeksi taas nikki unohtui) kaipaili synnytyskertomuksia..tässäpä omani.
Meidän vauvalla oli kova kiire maailmaan, viikolla 33+1 (päivä oli maanantai) heräsin aamuun kuten ennenkin, ylös noustessa kuitenkin housuihin lorati jotain. Ajattelin nolona että pissi karkasi.. Pitkin päivää sitä lorahteli vähän ja ajattelin, että olisiko lapsivettä kuitenkin, mutta en sen enempää sitä jäänyt pohtimaan. Mies oli lähdössä yövuoroon töihin ja siinä hänen tehdessä lähtöä kuitenkin kerroin ajatuksistani ja pakkailin varuilta itselleni kassia, jos lähtö yöllä tulisi. Ehdin saattaa miehen autolle ja tulin takaisin sisälle ja samassa oli lammikko lattialla ja jalkoja pitkin valui lisää. Soitin synnärille, lapsenvahdin sekä tekstarin miehelle,että se on menoa nyt.
Sairaalassa olin hieman ennen puoltayötä. Kätilö katsoi siteen ja totesi että ei epäilystäkään. Otettiin käyrää ja lääkärikin tuli pian. Sisätutkimusta tehdesssä lapsivettä alkoi uudelleen valumaan pöydälle. Lääkäri määräsi kortisonipistokset kyspyttämään vauvan keuhkoja sekä minut supistuksenesto lääkitykselle ja ab-tippaan sekä vuodelepoon, jotta kortisonit ennättäisivät vaikuttaa. Hoidolla oli hyvä vaikutus, sillä supistukset lakkasivat.
Torstaina sain " käskyn" liikkua mahdollisimman paljon, että vauva alkaisi syntymään. Tässä vaiheessa siis oli lääkitykset lopetettu. Perjantaina alkoi pikkuisen supistelemaan, kivuttomasti tosin. Lauantaiaamuna tulehdusarvoni olivat nousussa ja supistuksia tuli edelleen hiljaksiin. Päivällä crp oli kohonnut entisestään ja lääkäri päätti käynnistää synnytyksen.
Pääsin saliin lauantaina 20.5. kello 16. Samantien aloitettiin oksitosiinitippa. Soittelin miehelle, että voisi pikkuhiljaa alkaa tulemaan, ei kiirettä. Kuuntelin supistusten lomassa suomen jääkiekkopeliä =) viiden jälkeen kätilö halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, jotta tietää missä mennään. Ei kuulema väliä vaikka supistukset eivät kipeitä olleetkaan. Yllätys oli iso, sillä kohdunsuu oli jo 5-6cm auki. Alettiin puuhata epiduraalia kätilön ehdotuksesta. Kuulema käynnistetyt menevät äkkiä kipeiksi. Mieskin oli tässä välissä ehtinyt mukaan.
19 maissa alkoi sydänäänikäyrässä näkyä voimakkaita laskuja. Vauvalle laitettiin pinnit päähän ja lääkäri tuli ottamaan vauvan päästä mikroverinäytettä. Samaan syssyyn minulta oli jo otettu sektionäytteet ja nukutuslääkäri oli tullut huoneeseen. Verinäyte oli ok ja minut komennettiin happimaski kasvoilla kontalleen pää alaspäin. Tässä asennossa ähistelin ja kiittelin laitettua epiduraalia,vaikka supistukset olivat edelleenkin ihan siedettäviä.
21.00 sain luvan ponnistaa. Pää alaspäin! Pari ponnistusta siinä ja minut komennettiin puoli-istuvaan asentoon ja siinä ponnistelin, ilman ponnistamisen tarvetta. Ihana kätilö kannusti ja 13 minuutin ponnistamisen tuloksena pieni mies näki päivänvalon..tai illan =)
Sain pojan pariksi minuutiksi rinnalle ja sen jälkeen lastenlääkäri vei vauvan teholle. Pian perästä tuli soitto, että kaikki siellä ok. Katsomaan päästään heti kun pääsen liikkeelle.
Jouduin makoilemaan pedillä vielä tovin, kun istukka ei meinannut irrota ja sitä piti painella ja sain pariin kertaan kanyyliin jotain lääkettäkin. Lopulta yövuoroon tullut kätilö kehotti ottamaan kunnon henkoset ilokaasua ja sai painelemalla istukan irtoamaan.
Vauvan mitat viikolla 33+6 siis 2430g 48cm py 31cm. Vauva vietti noin 2 viikkoa teholla, lähinnä opetteli syömään sekä sai sinivalohoitoa kohonneisiin bilirubiiniarvoihin.
Hattara ja poika 3vko2pv (rv37+1) ja isommat lapset 99, 01,04
Kommentit (43)
Sunnuntaina 9.7 päivällä tuli lieviä ja kivuttomia supistuksia silloin tällöin. Limatulppaa alkoi irtoamaan. Kuuden maissa mentiin uimarannalle lasten kanssa hetkeksi.
Kello 20 jälkeen tuli jo useampi supistus, mutta ei vieläkään kipeitä.
klo 21 jälkeen alkoi vähän nipistellä ja alettiin pakkailla kamoja autoon, meillä oli tarkoitus nimittäin viedä asuntoauto lapsineen mummolaan ja oltais jatkettu siitä paapan autolla sairaalaan.
Klo 22 jälkeen supistuksiin tuli voimaa ja alkoivat tulla 3min välein. Lähdettiin liikkeelle ja matkkalla supistukset tihenivät 2min. Ei poikettukaan matkalla mummolaan vaan päätettiin mennä suoraan sairaalaan. Syynä lähinnä 6km hiekkatie mummolaan, kun aateltiin, että voi olla ilkeää rynkytystä.
Sairaalassa oltiin klo 22.40 ja mies jäi autoon antamaan lapsille ohjeita. Itse menin ilmottautumaan.
Pääsin sitten tutkimushuoneeseen ja kävin ekaks vessassa. Tuli jo verensekaista vuotoa.
Kätilö kyseli multa ruokatietoja osastoa varten ja tuli sitten mua tutkimaan. Ilme oli hyvä, huikkasi hoitajalle, että äkkiä saliin, kohdunsuu on 8cm auki ja kalvot pullottaa pukeamaisillaan.
Laittoi mulle housuja jalkaan . stopparikiksi kuulemma...
Kävelin sitten saliin ja istahdin hetkeksi keinuun odottamaan, että kätilö saa tavarat valmiiksi.
Salissa oltiin siis klo 22.50.
Klo 22.55 puhkaistiin kalvot ja tuli viiden minuutin tauko supistuksissa. Kätilö laittoi imulaitteet valmiiksi, kun vesi oli vähän vihreää. Ja soitti lastenlääkärin paikalle. Supistus alkoi klo 23.00 ja vauvan pää tuli ekalla työnnöllä ulos. Napanuora oli kaulan ympäri eikä tullut pään yli pois, vaan piti painaa hartian alle. Vauva liukui sitten ulos.
Ponnistusvaiheen kestoksi laitettiin minuutti, vaikka ei sitä kuulemma edes kestänyt. Hengtystiet puhdistettiin ja siinä vaiheessa lääkäri tuli vasta paikalle. Vauvalla kaikki hyvin, sai 3x10 pistettä.
Painoa oli pojalla 4100g ja 50.5cm pitkä, pipo 37cm.
Mies myöhästyi synnytyksestä 10min. Lapsetkin pääsivät saliin katsomaan vauvaa ja niillekin tarjoiltiin leipää ja mehua.
Kätilö oli tosi ihana ja oli innoissaan synnytyksestä, kun meni niin sukkelasti. Sanoi, että ei olisi kinä uskonut minut nähdessään, että synnytän vartin päästä.
Synnytyksen kestoksi tuli 1h ja 9min. Ponnistusvaihe 1min.
Osastolle pääsin 02 aikoihin yöllä.Olo oli tosi hyvä, olisin voinut mennä vaikka kotiin.
Kotiuduttiin sitten keskiviikkona.
Synnytys oli mun helpoin ja nopein, lähes kivuton. Ponnistusvaihekaan ei juurikaan sattunut.
-Shrek ja poika 6vrk-
...ihan vedet silmissä lueskelen näitä teidän synnytyskertomuksia ja yritän itsekin asennoitua siihen, että synnytys lähestyy. Se tuntuu kaukaiselta ajatukselta, koska odotan esikoistani ja näin ollen en tiedä mitä odottaa synnytykseltä. Kiitos kertomuksistanne, täytyy käydä seuraamassa tätä pinoa! pazzepartout
laitanpa tännekin...
Meidän suloinen sunnuntaipojumme syntyi 9.7. 2006 klo 9.02. Yöllä heräsin supistukseen ja olinkin yllättynyt, kun niitä alkoi tulla säännöllisesti kymmenen minuutin välein. Aiemmin synnytykset ovat käynnistyneet lapsiveden menolla ja jännäsin kovasti sitä, tunnistanko oikeita supistuksia ajoissa. Minulla kun on alkanut supistukset kunnolla tuntua edellisillä kerroilla vasta sitten kun ollaan jo niin auki, että pian päästään ponnistamaan... mutta aikaisemmin olen silloin ollut jo sairaalassa tarkkailussa vesien menon takia.
No nyt seurailin supistuksia kunnes viiden maissa soitin sairaalaan, että millonkas sinne saisi tulla ja toivottivat tervetulleeksi kun kipuihin haluaa lääkettä.
Herättelin miehen ja soitin lastenvahdille, joimme kahvia ja kun lastenvahti tuli lähdimme köröttelemään ihanassa kesäaamussa kohti sairaalaa.
Sairaalassa otettiin käyriä ja supistukset tulivat noin kahdeksan minuutin välein, eikä vieläkään olleet kovin kipeitä. Kätilö olikin sitten tosi yllättynyt, kun olin jo seitsemän senttiä auki, enkä ollut yhtään kipeä. Siitä heti pääsimme synnytyssaliin ja vähän neuvottelimme puudutuksista, kun edellisessä synnytyksessä oli niin hankala ponnistusvaihe. Kätilö sitten suositteli epiduraalia ja kun se oli laitettu, olinkin jo niin auki, että olisin saanut ponnistaa. Vähän aikaa odoteltiin, josko jotain ponnistamisen tarvetta tai supistuksia alkaisi tuntua, mutta kun ei tuntunut yhtään mitään, sain vähän tippaa, joka vaikutti siten, että tunsin pienen ponnistustarpeen ja sitten rauhallisesti kymmenisen minuuttia ponnistelin ja yhtäkkiä vauva olikin maailmassa! Oli täysin kivuton synnytys! Suloinen poikanen oli 3 900g ja 53 cm.
Synnytysosastolla ehdimme olla pari tuntia ennen vauvan syntymää, mutta kaiken kaikkiaan synnytys kai kesti noin 6 tuntia, jos siitä lasketaan kun supistukset olivat muuttuneet säännöllisiksi.
Nyt olemme olleet kotona neljä päivää, huomenna poju on viikon vanha. Kaikki sujuu hyvin ja vauva nukkuu öisin neljä, viisikin tuntia.
Onnea kaikille vauvan saaneille!
t. kertturuut
Perjantai 7.7, laskettuaika:
Esikoinen heräili joskus aamuyöstä ja minä puhisin sängystä ylös ja lyllersin hyssyttelemään sitä, jotta yö voisi vielä jatkua tovin. Ihmettelin, kun " vatsankiristys supparit" olivat muuttuneet huomattavasti tuntuvammeksi ja niitä tuli helpommin. No menin takaisin sänkyyn ja suppareita tuli edelleen levossakin. Kuuden pintaan isäntä heräsi ja sanoin, että varautuu siihen, että hälyytän kotiin kesken työpäivän.
No, supparit jatkuivat samanlaisina koko päivän, tein vielä perusteellisen viikko siivouksen ja aloin jo tuskastua, kun tilanne ei edennyt mihinkään. 16.30 supistuset tulivat voimakkaampina ja niitä tuli 6-15 min välein. 19.30 pintaan sanoin miehelle, että veisi esikoisen mummolaan yöksi varmuuden vuoksi, mutta edelleen sanoin, että en silti lupaa, että tämä syntyy tänä yönä;)
23 menin vielä nukkumaan, sillä supistuksia tuli entistä harvemmin ja ajattelin että ne kuitenkin loppuvat. Klo 1 piti nousta sängystä, sillä supistukset alkoivat säännöllisinä ja piti jo vähän kävellä ja puhista/kiroilla itsekseen niiden aikana. Kolmen pintaan soitin naistenklinikalla, herätin mieheni ja lähdettiin matkaan. Sairaalaan saapuessamme oli 2cm auki.. Olemattoman kivunsieto kykyni takia, otin avukseni ilokaasun ja minulle tehtiin suolihuuhtelu. Jonkun ajan kuluttua pyysin epiduraalia, joka vei taas kaikki kivut mennessään:) Sain nukuttua muutaman tunnin ja toinen annos e:lia. Sanoin kätilölle, että jatkan unia, mutta että hän tulisi välillä tarkistamaan mikä tilanne, sillä esikoisellakin näkyi jo päälaki ja hiukset, enkä ollut huomannut mitään;) Puoli yhdeksän maissa kätilö tuli ja ponnistaminen aloitettiin. Ponnistamisen tarvetta en tuntenut, mutta tunnustelin supistuksen mahan päältä. 6min aherruksen jälkeen syntyi ihana tyttömme!!
Minä selvisin ilman tikin tikkiä ja olokin oli mitä mahtavin! Missään vaiheessa en tuntenut helvetillisiäm kipuja ja kaikki meni muutenkin ihan nappiin. Synnytyksen jälkeen olin innoissani nousemassa sängystä ja hakemassa kameraa, niin rojahdin lattialle, jaloissa ei edelleenkään ollut tuntoa, vaikka epiduraalin laitosta oli jo 1h15min. Kätilö huolissan kysyi: " sattuiko sinuun?" , siihen minä:" en tiedä, ei näissä ole tuntoa:)" .
Meidän pieneksi arvioitu neiti painoikin syntyessään 3678g ja 51cm pitkä, py 35cm! 9 pistettä.
Yövyimme perhehuoneessa kahdestaan neidin kanssa, mikä oli ihanaa, sillä osastolla oli tautisen kuuma!! Sairaalassa sai pari kertaa lisämaitoa, mutta maidon noustua 3. päivänä, olemme pärjänneet omillaan. Kotiuduimme jo seuraavana pävänä, mutta koska oli sunnuntai, jouduimme poikkeamaan lääkärin tarkastuksessa vielä maanantai aamuna. Terveeksi tytöksi osoittautui.
Kotona olo on sujunut hyvin, vaikka mieheni aloittaakin lomat vasta elokuun puolessa välissä. Täytyy myöntää, että on tämä totaalisen erilaista kuin esikoisen aikana!!!
Risuna ja iki-ihanat vekarat, " Uuno" 1,5v ja " Dooris" 9pvää
Tyttö siis syntyi 8.7 klo 8.46, synnytyksen kestoksi merkattiin 7h46min.
Risuna
ps, piti vielä mainita. Nyt viikko synnytyksen jälkeen kamalat vaivani suonikohjut SIELLÄ, ovat kokonaan hävinneet (tämä lohdutukseksi muille, ne todella katoavat!!)ja raskauskilojakaan ei ole jälkellä kuin +2kg!! Olo on siis kaikin tavoin mitä mahtavin!
Minulla ei ole tietty kauheen pitkää synnytyskertomusta, koska vauva neito syntyi suunnitelulla sektiolla rv 39+2 torstaina 13.7.2006 klo 8.44.
Syntymä kellonaika on sama kuin isällä :)
Mentiin naikkarille klo 6.30 ja piti lähteä leikkaussaliin klo 7.45, mutta väliin tuli kiirreellinen kaavinta ja pääsimme noin klo 8 eli ei paljon myöhästytty.
Alkutoimenpiteissähän menee sellainen 1/2 tuntia ennen kuin aletaa leikkaamaan. Jännitys oli kova niin että tärisin ihan kun jännitti niin kovasti.
Kirurgi sanoi että edellinen leikkaus jälki oli siisti ja ei ollut paljon kiinnikeitä. Vauva sai 8 pistettä kun väri oli hiukka huono ja piti hiukka herätellä huutamaan kun vauva neito ajatteli vain jatkaa unia vaikka otettiin masusta ulos :)
Hiukan se hetki tuntui pahalta kun tunti että nyt otettiin vauva ulos ja ei kuulunut rääkäisyä, vaikka ei siihen kauan mennyt mutta se aika tuntui ikuisuudelta. Kyllä siinä itku tuli kun rääkäisy vihdoin kuului.
Minulle tehtiin myös samalla sterilisaatio katkaisemalla munajohtimet. Jotenkin parin päuvän päästä mulle iski panikki että nyt ei sitten lapsia enään tehdä vaikka olihan päätös vakaa mutta kuitenkin jotenkin hiukan itketti ajatus ensin :)
Menetin verta 1000ml ja tällä kertaa en saanut lisäverta vaikka hemis oli 84 huonoinmillaan. Kuulemma alle 80 on raja että nykyisin annetaan.
Eka nousu olikin sitten jo samana iltana ja ihme kyllä ei tehnyt pahaa haavasta vaan hiukka pöyrrytti. Toipuminen lähti sujumaan hyvin joten halusin lähteä kotiin jo sunnuntaina.
Hyvin on mennyt nyt kotona eka yö.
Vauva neitin mitat oli syntyessään 3210g, 49 cm ja pipa oli 35cm. Ihan kivasti oli sitten kokoa tullut vaikka ekä painoarvioiden mukaan veikattiin vähän alle 3kg.
Paljon on tummaa tukkaa hänellä :)
Kotiin lähdettäessä paino oli tippunut tasan 100g.
Kesähelinää ja vauva neito 4 pv
Poika syntyi 8.7. Illalla viiden aikaan tuli kunnon supistus kesken ruuan syönnin ja samalla tuntui, että pitää mennä vessaan. Menin vessaan isommalle tarpeelle. Ajattelien, että supistukset kuitenkin vielä loppuu, kun oli supistellut jo yli viikon miten sattuu, ei kuitenkaan kovin kipeästi. Söin vähän aikaa ja tuli toinen supistus. Menin taas vessaan ja silloin meni osa lapsivedestä. Mies kyseli, eikö pitäis soittaa lapsenvahtia isommalle. Mietin siinä vielä. En kuitenkaan kerennyt ylös pöntöltä kun tuli taas uus supistus ja toinenkin. Siinä vaiheessa ajattelin, että pitää se mennä näyttäytymään sinne sairaalaan ja soitin lapsenvahdille. Lapsenvahtia ootellessa supistukset tuli jo tosi koviksi, olin kontallaan vessan lattialla ja huohotin, kun tuli supistus. Eivät silti olleet mitään hirveän kipeitä, mutta tiesin jo, että on tosi kyseessä. Sitten lapsenvahti tulikin, kello oli jo n. 17.30. Ajettiin sairaalaan ja mulla oli jo vaikeuksia kävellä parkkipaikalta sisälle. Sairaalassa oltiin 17.45. Sanoin ktilölle, että kattoo ensin, mikä on tilanne ja hän onneksi uskoi minua, sillä olin jo täysin auki! Siitä sitten tutkimushuoneen sängyllä maaten saliin ja kun pääsin salin sängylle, aloin jo ponnistaa poikaa. 2 min ponnistamisen jälkeen poika oli maailmassa. Eli ekoista supistuksistä meni 55 min, että poika oli syntynyt. En siis kerennyt ajatella edes mitään kipulääkkeitä. Muutama pieni nirhauma tuli ja niihin laitetiin pari tikkiä. Olen toipunut tosi hyvin ja poika on ihanan rauhallinen. Niin, mitat oli 3760g ja 51 cm.
Ajattelin aloittaa uuden pinon ja kertoa kuulumisiani pitkästä aikaa! Meille syntyi suunnitellusti viikko sitten aivan ihana, suloinen poika. Painoa hänellä oli 3500 g ja pituutta 48 cm ja pipan koko 34,5 cm.
Vauva syntyi kello 8,51 eli lähes samaan aikaa kesähelinään vauvan kanssa. Välittömästi synnyttyään hän parahti itkeämään ja itki oikein kunnolla. KYllä siinä vierähti liikutuksen kyynel niin äidin kuin isänkin silmään. Vauva on kyllä syötävän nätti, enkä lakkaa ihmettelemästä, että miten jotain näin nättiä jälleen onkaan saatu aikaiseksi. On se mahtavaa tuo syntymisen ihme!
Vauva on myös uskomattoman helppohoitoinen (ainakin vielä...). Syö ja nukkuu pääsääntöisesti. Yölläkin menee 4-5 tuntia yhteen kyytiin.
Maitoa riittää ja tulee todella hyvin. Välillä säälittää tuo vauva, kun joutuu täydestä rinnasta imemään kiivasta tahtia, kun maito niin vuolaasti pulppuaa. Kaikkinensa ihana vauva.
Kotiuduimme kompilkaatioden vuoksi vasta eilen, joten en sen vuoksi ole täällä näkynyt, mutta tästä se elämä jatkuu ja vauvan alkaa!
Carelia ja pikkuprinssi 7 vrk
Maanantaina 24.7 sain käynnistyspäätöksen ja sairaalaan sisään torstaina 27.7. Aamulla laitettiin geeliä alapäähän, joka laukas supistukset, eikä tarvinnutkaan oksitosiinitippaa. Tiheään tahtiin alko tulla supistuksia n. kahdenmaissa ja pyysin, että voisin ottaa nyt ilokaasua. Kätilö tokasi siihen, että ei tätä nykyä käytetä ilokaasua enää. Kysyin, että oisko jotain muuta ja eipä ollut muuta kuin epiduraali.. Kaikki muu kun kuulemma menee vauvaan ja täällä saksassa on " pehmeä synnytys" systeemi. No pyysin epiduraalin, jonka laitto meni ihan pyllylleen! kokeiltiin kuusi todella tuskallista kertaa laittaa ja lopuksi vaikutti vain toisella puolella, niin, etten voinu jalkaa liikuttaa ja kivut tuntui silti:/ onneksi avautuminen oli tosi nopea; vajaassa kahdessa tunnissa aukesin 2 sentistä 10 senttiin! Ponnistusvaihe oli tosi helppo. Ihan yllätyin miten nopeaan ja suht kivuttomasti se meni. Vajaa neljän tunnin ihana ja helppo synnytys=) 10 pisteen tyttö tuli 3440g 50cm pitkä ja hattu 35cm. Nimi piti antaa heti synnärillä ja nimeksi tuli Viviana Ciara. Kotia päästiin toissapäivänä. vierähti aikaa sairaalassa, kun mulle tuli taas veritulppa jalkaan ja neiti veti keltaseksi. Vähän ongelmia jälkivuodon kanssa, meinaa pakkautua kohtuun=( Vauvantuoksuiset onnittelut kaikille vauvan saaneille!
wekku ja pikkuneiti 7vrk
kävin onneksi yksityisellä kokoarviossa ja sain lähetteen äitipolille, josta jäinkin sitten suoraan synnyttelemään.
Pojalla painoa n 4,6 kg, pituutta 55 cm, hattu 38cm. Neuvolasta lähetettä kokoarvioon ei missään viheessa tullut ja pari viikkoa olisi varmaan pidetty vielä masussa kasvamassa, jolloin tulos olisi ollut lähempänä 5 kiloa. Sokeriarvot mulla ja vauvalla normaalit, kyseessä ei sokerin takia kookas vaan muuten vaan iso.
Alakautta syntyi, avautumisvaihe 7cm asti suht kivuton ja sen jälkeen kamalat kivut. Onneksi sain epiduaalin. Ponnistusvaihe melko hankala, kun vauva noinkin kookas. Eppari tehtiin, luultavasti vauriot melko vähäiset.
Vauva on aivan ihana ja olen hurjan kiitollinen. Palautuminen sujunut hyvin.
Suosittelen ultraa/kokoarviota erityisesti niille, jotka odottelevat saavansa nelikiloisen tai yli. Viikon aikana sain erilaisia arvioita koosta: kätilö mahan päältä: 4kg, lääkäri mahan päältä: 4,2kg, lääkäri ulrassa: 4,3kg, synnytyspolin lääkäri: 4,1kg, synnytyssalin kätilö mahan päältä: 4,3kg. Lopullinen syntymäpaino: noin 4,6kg.
Tsemppiä kaikille!
En ole tänne kirjoitellut, mutta nytpä pistän tyttären syntymän.
Laskettu aika oli 13.7 mutta 1.7 puolen yön aikoihin alkoi epäsäännölliset supistukset noin 15-30min välein. Noin klo.04 ne voimistui aika kovasti ja tihentyi siihen 10 minuuttiin.
Kuudelta jo soitin synnärille tuskissani, että voisko jo tulla, vaikka supistuksia on ollu tehokkaita ja säännöllisiä niin vähän aikaa. Sanoivat että tervetuloa, jos ei kestä, täältä sitä kipulääkettä saa. No menin vielä suihkuun kärvistelemään.
Puoli 8 soitin isovanhemmat hoitamaan esikoista, - ja äkkiä.
Supistukset lävähti seitsemän aikaan sietämättömiksi ja tuli noin minuutin välein.
Kahdeksalta lähdettiin ajmaan synnärille ja tuli aika tehokkaasti " järsittyä" auton sisustus, tuli huudettua ja -ponnistettua..
Tuntui järkyttävä paine alapäässä. 20 yli kahdeksan oltiin synnärin pääovien edessä, ja siihen se auto sai jäädä, kun supistus ja paine puhkas kalvot ja lapsivedet tuli.
Käelemään enkä olemaan enään pystynyt, pyörätuolilla suoraan synnytys saliin. Sihisin hampaitteni välistä toiveen " lääkettä ja vähän sassiin.."
Kätilö katto tilanteen, totes että täysin auki, eiku ponnistamaan. Lapsi syntyy nyt. 10-15min (kukaan ei kerinny kattoo kellosta tarkalleen koska tultiin) saliin saapumisesta tyttö oli sylissä. Syntymä aika 8.38.
Hieman pöllähtänyt oli niin äiti kun vauvakin, mutta kaikki hyvin.
Esikoista työstin salissa 15tuntia (ja tätä 15min..) sen takia meinasin ettei se nyt niin kiire ole..
Mutta itse synnytyksen jälkeen olin tosi voimissani. Olisin voinut heti lähteä kotiin. Esikoisesta jäi synnytys pelko, jonka takia kävin pelkopolillakin, mutta `raakuudestaan ja eläimellisyydestään` huolimatta tämä synnytys oli hieno. Olin kokoajan täysin mukana ja voimissani.
Esikoisen kanssa kokonaisuus kesti 18 tuntia ja kaikki lääkkeet tuli saatua. Silloin kävelin saliin ja tulin pyörätuolilla pois.
Nyt en kerinny saamaan mitään ja tulin pyörätuolilla ja kävelin pois.
Strategiset mitat 3596kg ja 50 cm.
Nyt tuhistaan kotona ja ihanaa on!
on mukava lukea muiden synnytystarinoita, eli onnea vaan tuoreille äideille ja vauvoille!!! itse vielä muutaman viikon verran joutunen odottelemaan, mutta sitten tulen kertomaan omat kuulumiset synnytyksen osalta. :-)
Tupuhupuna+ rv36+6
Lisäänpä minäkin nyt tarinani tänne heiniksien joukkoon.
Maanantaina 17.7 käytiin äitipolilla painoarviossa ja tulokseksi saatiin 4,4kg, tästä kauhistuneena päätin vielä yrittää kaikkia perinteisiä konsteja.... siinä sitten saunottiin ja kokeiltiin muutkin ässät ja kävin vielä maanantai- ja tiistai-iltana akupunktiossakin. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä meni osa lapsivedestä vessakäynnin aikana. Supistuksia ei kuitenkaan kuulunut, mutta lähdimme kuitenkin sairaalaan näytille.
Käyrässä kaikki oli ok, kohdunsuu 2 cm auki ja lapsivettä tihkutti. Siitä pääsin sitten osastolle seurantaan. Keskiviikko odoteltiin omien supistusten alkamista ja koko päivän yritin miehen kanssa ravata portaita ylös ja alas, mutta ei! Torstaina käynnisteltiin tipalla ja siihen loppuivat viimeisetkin supistukset... kovasti alkoi jo epätoivo iskemään.
Perjantaina aamulla minulla oli taasen selkä kipeänä ja suihkussa ollessani ihmettelin, että miten se ei hellitä, vaikka olenkin ollut liikkeellä. Lääkärin kierrolla minulle kerrottiin, että synnytys on käynnistynyt ja selkäkipu on supistuksia... voi mikä tollo olinkaan... :) olin jotenkin odottanut kovempia ja aaltomaisempia kipuja! Tutkittaessa olin 3 cm auki ja pääsin pian saliin, sillä selkäkipuni alkoi kyllä kovenemaan vauhdilla!
Salissa sain epiduraalin ja avautumisvaihe meni todella kivuttomasti, puudutetta lisättiin kertaalleen ja supistuksia sain seurata käyrältä. Kalvot puhkaistiin ja sen jälkeen avautuminen etenikin nopeasti! Ponnistusvaihe oli raju ja kesti 1h 7min. Lopulta tehtiin eppari, repeämiä ei tullut.
Ihana palkinto saapui luoksemme rv 41+0, 21.7 klo 17.27. Painoa 4130g, 52cm ja pipo 34cm.
Synnytyksen jälkeen menetin paljon verta ja vointi oli todella heikko. Miehen avustuksella ja tuella selvisimme hyvin!
Ansku ja Elmeri 2 vko
Meidän kuu on jo ohi, mutta olen vasta nyt kotiutunut sairaalasta. Mulla siis käynnistettiin viikolla 41+2 lauantai-illalla klo 17. Ekaksi laittoivat sitä geeliä pehmittämään kohdunsuuta. Eka satsi ei auttanut, mutta toinen satsi kuuden tunnin jälkeen sai aikaan vesien menon, jonka jälkeen alkoivatkin pian supistukset. Isä kutsuttiin takaisin sairaalaan kahden ja puolen tunnin päästä kun supistukset alkoivat käydä koviksi. Siinä kärvistelin ilman kipulääkitystä, mm. Kävelyn ja suihkun ja miehen tuen ansiosta kunnes olin n. 8cm auki. Epiduraalin otin vasta kun olin tuloksetta ponnistanut kaksi tuntia (nopeasti meni tuo aika, kun oli ite vähän lääkkeissä, miehen mukaan koko päivä oli aika pitkä). Totesivat sitten että vauva on kääntynyt supisusten voimasta ja oli tulossa kasvot edellä (tai siis kuten huomasimme, ei ollut tulossa...). Ottivat käyttöön pihdit, mutta sitä ennen sain spinaali-epiduraaliyhdistelmän. Siinä sitten aikansa yrittivät pihtien avulla, mutta kun totesivat senkin turhaksi, mentiin sektioon. Vauva pisti vielä sektiossakin vastaan, mutta lopulta syntyi klo 18:34 sunnuntai-illalla. Aluksi poika sai vain 2 pistettä, koska hänelle annettiin happea pitkittyneen synnytyksen tuloksena, mutta 10 min. myohemmin luku oli jo 8. Kokoa hänellä oli 52 cm ja 3,5 kg. Vierelle vauvan sain vasta keskiviikkona, mutta silloin hän voi jo paljon paremmin. Kotiin meidät laskettiin perjantaina.
Olemme molemmat toipuneet hyvin, ja perhe-elämä on alkanut kuta kuinkin sujumaan. Itselläni toipuminen kestää vielä jonkin aikaa. Vaikea synnytys oli, mutta tekisin sen heti uudestaan, jotta saisin näin ihanan pikkumiehen elämääni!!
Onnea kaikille, ehkä mäkin voin siirtyä nyt vauva-puolelle.
Buddy77 ja pikkumies 7 päivää
kirjottaa tuo oma kertomus=)
Elikkäs siis poika syntyi 20.7. klo.12.33
Edellisenä iltana oli kaikki ässät käytössä ja tälä kertaa näytti toimivan;) heti kun aioin nukkumaan niin rupes supisteleen, siinä sitten yön ähräsin hereillä koittaen saada unta, mutta viiden maissa sain jo nousta käveleen kun oli sen verta jo kipeitä suppareita. Kauhea vessassa laukkaus alko samoihin aikoihin myös. Puoli seitsemältä oli jo pakko herättää mieskin että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Siinä sitte hirmu vauhdilla lapset herätettiin ja vietiin mummolaan ja lähettiin ite ajamaan sairaalaan, jonne siis matkaa 70km...siinä puolen tunnin päästä oltiinki jo perillä ja sain mennä suoraan saliin. Olin 6cm auki ja ilokaasun avulla jatkaen tunnin päästä jo 8cm. Pyysin spinaalin kun ajattelin ettei epiduraali taida enää keretä ja sainkin puudetteen tosi pian. Vaikutus oli täydellinen, ei mitään kipuja. Mutta ilmeisesti tuo puudutus sitten hidasti supistukset ja kätilö halusi ensin odottaa katsoa josko ne rupeis itestään kiihtyyn uudelleen, kalvotki puhkastiin. Odottelua kesti sitte niin kauan että kun aloin saamaan oksitosiinia niin puudutus kerkes loppua ja ilokaasun avulla sitte mentiin loppuun asti. Loppu olikin sitte tosi rajua menoa ja sattui eniten kaikista kolmesta, mutta tulos oli täydellinen=) Synnytys siis kesti seitsemän tuntia säännöllisistä suppareista ja ponnistusvaihe 9 minuuttia.
Olemme olleet niin vauvamme lumoissa, että on tämä nettielämä jäänyt vähemmälle.
Eli pieni prinsessamme syntyi NKL:lla 07.07 klo 10:31. LA:han meillä oli 15.7. Synnytys meni hienosti ja nopeasti, ensimmäinen lapsemme siis kyseessä. Lapsivedet lähti menemään 03:15, eikä kivuliaita suppareita tullut. Soittelin kuitenkin synnärille ja kehoittivat pikkuhiljaa tulemaan. Juotiin kotona rauhassa " aamukahvit" ja lähdettiin sitten taksilla menemään (mieskin oli 100% varma, että siellä menee vuorokausi, joten ei viitsitty omalla autolla lähtee;-)). Sairaalassa oltiin 04:30, ja eka mut laitettiin käyrälle. Puoli tuntia ja oli todella kipeitä supistuksia! Siitä sitten synnytyssaliin, olin 2cm auki. Ilokaasulla aloitettiin josku 06:30 ja 07:30 pyysin epparia. Olin 5cm auki ja sain ihanan epin:-) helpottamaan kipuja. Vähän ennen puolta kymmentä pyysin uutta epiä, kun tuntui taas sen verran kovasti - kätilö katsoi uudelleen kohdunsuun tilanteen ja olin jo täysin auki. Siinä vaiheessa tuli sitten oksennettua maha ihan tyhjäksi. Sain epin ja kätilö antoi luvan ponnistamiselle, milloin vain tarvetta tuntisin.
Ponnistusvaihe alkoi 9:50 kestäen sen 41 min, jonka jälkeen tyttömme 48cm ja 3220g, py 33,5cm. Synnytyksen kestoksi merkitty se 6 tuntia. Vauva sai 8/10 pisteet heti synnyttyään, oli hieman sininen ja veltto, koska oli puristuksissa niin kauan ja napanuorakin kahteen kertaan kaulan ympärillä. Itselle tehtiin välilihan leikkaus ja tuli pari repeämääkin, toivuin kuitenkin hienosti parissa viikossa. Oltiin laitoksella yksi yö sinivalohoidossa, kun vauvalla bilirubiiniarvot koholla. Ja kotiin päästiin sitten 12.7.
Hienosti lähti arki käyntiin myös kotona:-)
Onnellisena Heinähaave ja tyttövauva
Meille syntyi tyttövauva la 5.8. klo 16.01. Pituutta " pikkuisella" oli 55cm, painoa 4550g ja pipomittakin 37cm. Missin mitat siis! Painoarvio oli muuten edellisenä päivänä rv 41+3 4500g, joten hyvin arvioitu.
Tämä olikin ensimmäinen synnytys kolmesta, mikä käynnistyi ihan omilla supistuksilla. Lääkäri teki sen verran kovakouraisen sisätutkimuksen pe päivällä, että alkoi supistukset suraavana aamuna 4.30. Sairaalassa oltiin kahdeksan jälkeen kohdunsuu reilu kaksi senttiä auki. Mentiin ulos kävelylle, tunnissa sentti lisää. Pääsin ammeeseen ja 12:ta kohdunsuu oli viisi senttiä auki. Lähdimme saliin, missä sain ilokaasua. Auttoi vain vähän. Pyysin epiduraalia, sain spinaalin ja kalvot puhkaistiin n. 13.30. Samalla laitettiin myös oksitosiinitippa tippumaan hiljalleen. Spinaali oli aivan taivaallinen, kipuja ei tuntunut ollenkaan!
Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt, joten vaikka kohdunsuu alkoi olla kokonaan auki vauva ei laskeutunut synnytyskanavaan. Syy saattoi toki olla myös vauvan suuressa koossa. Jouduin siis vähän ponnistelemaan ennen ponnistusvaihetta, että vauva laskeutuisi asemiin. Tässä vaiheessa spinaali alkoi hiipua ja kivut alkoivat olla aikamoiset. Pääsin ponnistamaan ja vauva syntyi maailmaan muutamalla supistuksella yhdeksässä minuutissa. Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, että pään syntymisen jälkeen pieni odottelu ponnistusvaiheessa on aivan kamalaa! Meillä imettiin vauvan hengitystiet tässä vaiheessa puhtaaksi ja vauva alkoi itkeä. No tämä vaihe ei onneksi montaa hetkeä vienyt. Sitten vain pienin ponnistuksin loput vauvasta maailmaan! Kaikki meni siis todella hyvin, ei repeämää (muutama pintanaarmu), ei episiotomiaa ja vauvalle 9/10/10 pistettä. Olimme molemmat (ja isäkin) hyvässä kunnossa ja pääsimme jo vajaan kahden vuorokauden päästä kotiin.
Kaikki on mennyt nappiin ja saadaan nukkuakin ihan mukavia pätkiä. Maito on noussut mukavasti, mutta vettä pitää muistaa juoda ihan tolkuttomasti. Turvotus on muuten edelleen valtavaa, miten on muilla turvonneilla? Milloin turvotus on alkanut laskea? Taidan katsella vastauksia tuolta synnyttäneiden puolelta!
Terv. Vipsilä ja tyttö 4pv
Minähän se pyysin kertomuksia. Kiitos!
t.mm
Hienoa, että kaikki meni noin hyvin!
Kumpa me muutkin päästäisiin pian kirjoittamaan tänne!
Liinaharja, 14.6. rv 37+6
Vielä maanantaina kävin neuvolassa rv 40+4 ja sieltä lähtiessä sanoin neuvolatädille että tämä vauva varmaan syntyy äkisti kun niin kauan on supistellu.Täti sanoi ettei sinulle tule äkkisynnytystä kun muutkaan synnytykset eivät ole olleet...niinhän täti luuli....
Maanantai-tiistai välisenä yönä tuli muutama supistus.Neljän aikaan heräsin ja puoli kuuteen tuli sellaisia " harjoitus suistuksia" .Kuudelta herätin miehen et tänään varmaan vauva syntyy.Juotiin aamukahvit ja supistuksia tuli ihan muutama.Seittemän aikaan mies lähti kauppaan ostamaan wc paperia.Kun hän palasi niin sanoin supistuksia tulevan 5 minuutin välein mutta eivät ole pahoja vaan lyhyitä eikä kovin kipeitä.Vaille kaheksan herätettiin 6 vuotias että viedään mummolaan.
Supistukset kovenivat kovaa tahtia.10 yli kaheksan lähettiin ajamaan sairaalaan jonne matkaa n.50km. Supistukset tulivat siinä vaiheessa ensin 3min.välein ja pian 1min.välein.Mies ajoi kuin Kimi Räikkönen ja minä yritin etsiä jonkinlaista asentoa.Muutama km.ennen sairaalaa mies pisti hätävilkut päälle ja minä irrotin turvavyön ja makasin melkein auton lattialla.Sairaalan oven edessä mies kysyi pystynkö kävelemään.Sanoin katotaan...Roikuin miehen housuista(onneksi oli vyö et pysy päällä)
Pitkän aulan poikki hissille ja kolmanteen kerrokseen.Synnytysalin oven edessä sanoin miehelle että hae apua.Kätilöt juoksi sängyn kanssa ja sängyssä riipivät vaatteet matkalla saliin.Salissa sanoin että pissittää mutta kätilö sanoi et saattaa käydä vanhanaikaiseti et ensin tutkitaan.Vaihdoin sänkyä ja kun kätilö pääsi tutkimaan niin ponnistuslupa tuli heti.Sairaalassa oltiin siis 8.41 ja 9.11 tyttäremme nöpönenä näki äidin ja isän.Painoa 3465g ja pituutta 48cm 9/10 pisteen tyttö.
Olin aivan ymmällä ja vieläkään en meinaa tajuta.Tyttö on aivan syötävän suloinen.Syö ja nukkuu paitsi yöllä:)
Synnys oli nopea ja raju ja jotenkin jäi hieman pelko.Meitä pelotti miehen kanssa ihan älyttömästi mutta onneksi ehdittiin ja kaikki meni hyvin.
Onnea kaikille synnyttäneille!!!!!!!!!!!!!!!!!!
musu 76 nöpö 5pv