HEINÄHIPPUSTEN synnytyskertomuksia
Heipä hei =) Joku (anteeksi taas nikki unohtui) kaipaili synnytyskertomuksia..tässäpä omani.
Meidän vauvalla oli kova kiire maailmaan, viikolla 33+1 (päivä oli maanantai) heräsin aamuun kuten ennenkin, ylös noustessa kuitenkin housuihin lorati jotain. Ajattelin nolona että pissi karkasi.. Pitkin päivää sitä lorahteli vähän ja ajattelin, että olisiko lapsivettä kuitenkin, mutta en sen enempää sitä jäänyt pohtimaan. Mies oli lähdössä yövuoroon töihin ja siinä hänen tehdessä lähtöä kuitenkin kerroin ajatuksistani ja pakkailin varuilta itselleni kassia, jos lähtö yöllä tulisi. Ehdin saattaa miehen autolle ja tulin takaisin sisälle ja samassa oli lammikko lattialla ja jalkoja pitkin valui lisää. Soitin synnärille, lapsenvahdin sekä tekstarin miehelle,että se on menoa nyt.
Sairaalassa olin hieman ennen puoltayötä. Kätilö katsoi siteen ja totesi että ei epäilystäkään. Otettiin käyrää ja lääkärikin tuli pian. Sisätutkimusta tehdesssä lapsivettä alkoi uudelleen valumaan pöydälle. Lääkäri määräsi kortisonipistokset kyspyttämään vauvan keuhkoja sekä minut supistuksenesto lääkitykselle ja ab-tippaan sekä vuodelepoon, jotta kortisonit ennättäisivät vaikuttaa. Hoidolla oli hyvä vaikutus, sillä supistukset lakkasivat.
Torstaina sain " käskyn" liikkua mahdollisimman paljon, että vauva alkaisi syntymään. Tässä vaiheessa siis oli lääkitykset lopetettu. Perjantaina alkoi pikkuisen supistelemaan, kivuttomasti tosin. Lauantaiaamuna tulehdusarvoni olivat nousussa ja supistuksia tuli edelleen hiljaksiin. Päivällä crp oli kohonnut entisestään ja lääkäri päätti käynnistää synnytyksen.
Pääsin saliin lauantaina 20.5. kello 16. Samantien aloitettiin oksitosiinitippa. Soittelin miehelle, että voisi pikkuhiljaa alkaa tulemaan, ei kiirettä. Kuuntelin supistusten lomassa suomen jääkiekkopeliä =) viiden jälkeen kätilö halusi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, jotta tietää missä mennään. Ei kuulema väliä vaikka supistukset eivät kipeitä olleetkaan. Yllätys oli iso, sillä kohdunsuu oli jo 5-6cm auki. Alettiin puuhata epiduraalia kätilön ehdotuksesta. Kuulema käynnistetyt menevät äkkiä kipeiksi. Mieskin oli tässä välissä ehtinyt mukaan.
19 maissa alkoi sydänäänikäyrässä näkyä voimakkaita laskuja. Vauvalle laitettiin pinnit päähän ja lääkäri tuli ottamaan vauvan päästä mikroverinäytettä. Samaan syssyyn minulta oli jo otettu sektionäytteet ja nukutuslääkäri oli tullut huoneeseen. Verinäyte oli ok ja minut komennettiin happimaski kasvoilla kontalleen pää alaspäin. Tässä asennossa ähistelin ja kiittelin laitettua epiduraalia,vaikka supistukset olivat edelleenkin ihan siedettäviä.
21.00 sain luvan ponnistaa. Pää alaspäin! Pari ponnistusta siinä ja minut komennettiin puoli-istuvaan asentoon ja siinä ponnistelin, ilman ponnistamisen tarvetta. Ihana kätilö kannusti ja 13 minuutin ponnistamisen tuloksena pieni mies näki päivänvalon..tai illan =)
Sain pojan pariksi minuutiksi rinnalle ja sen jälkeen lastenlääkäri vei vauvan teholle. Pian perästä tuli soitto, että kaikki siellä ok. Katsomaan päästään heti kun pääsen liikkeelle.
Jouduin makoilemaan pedillä vielä tovin, kun istukka ei meinannut irrota ja sitä piti painella ja sain pariin kertaan kanyyliin jotain lääkettäkin. Lopulta yövuoroon tullut kätilö kehotti ottamaan kunnon henkoset ilokaasua ja sai painelemalla istukan irtoamaan.
Vauvan mitat viikolla 33+6 siis 2430g 48cm py 31cm. Vauva vietti noin 2 viikkoa teholla, lähinnä opetteli syömään sekä sai sinivalohoitoa kohonneisiin bilirubiiniarvoihin.
Hattara ja poika 3vko2pv (rv37+1) ja isommat lapset 99, 01,04
Kommentit (43)
Meidän tyttömme synnytyskertomus:
Su 25.6. lapsivesi alkoi tihkua, mutta koska ajattelin että se on vain vetistä valkovuotoa (mitä mulla oli paljon odotusaikana) emme lähteneet sairaalaan vielä.
Ma 26.6 lapsiveden tihkuminen vaan jatkui ja koska sitä tuli niin paljon soitin sairaalaan ja kyselin pitäiskö tulla käymään jossain lapsivesitestissä varmuuden vuoksi. Sairaalaan lähdettiin sitten vasta illalla 21.00 aikoihin ja kun sinne pääsimme minulla oli koko side täynnä niin selvää vettä ettei mitään testejä tarvittu. Jäimme tarkkailuhuoneeseen yöksi ja lääkäri sanoi, että jos synnytyssupistukset eivät ole aamuun mennessä alkaneet niin synnytys käynnistetään.
Ma-Ti välisenä yönä en saanut nukutuksi kuin tunnin, koska jännitin vaan seuraavan päivän synnytystä. Supistuksetkaan eivät alkaneet.
Ti 27.6 kätilö tuli hakemaan meidät synnytyssalin puolelle, missä mut laitettiin tippaan ja annettiin peräruiske. Supistukset alkoivat samantien erittäin kivuliaina ja säännöllisinä. Olin valmiiksi jo 3-4cm auki ja sainkin jo tunnin päästä käynnistämisestä epiduraalipuudutuksen. Puudutus vaikutti vähän yli tunnin ja kätilö voimisti supistuksia. Kivut olivat parin tunnin päästä helvetilliset ja kätilö mittasi, että olin 5cm auki. Puolen tunnin päästä sain lisää epiduraalia ja kätilö mittasi kohdunsuuni. Käynnistämisestä oli kulunut n.3h ja kohdunsuuni oli kokonaan auki. Sitten alkoikin ponnistusvaihe ja se oli kyllä yhtä tuskaa.Onneksi se kesti vain n. puoli tuntia ja sitten suloinen pieni tyttömme olikin maailmassa...
Liikutuin kyyneliin kun kuulin että vauva oli tyttö. Itkin siinä hetken ja totesin ettei se synnytys nyt niin kauheata ollutkaan. Tyttö nostettiin rinnalleni hetkeksi. Mieheni oli leikannut napanuoran ja istukka oltiin vedetty ulos tietysti ennen kuin tyttö vietiin sitten pesulle ja mitattavaksi.
Kaikki meni siis oikein hyvin ja nyt olemme oikein onnellisia (mä ehkä myös vähän väsynyt melkein viikon valvomisen jälkeen) vanhempia.
NiNaZZA ja pikku prinsessa (syntyi rv38+4 ja mitat oli 3060g/48cm)
Aamulla perjantaina 23.6. huomasin, että limatulppaa oli alkanut tulla. Liman mukana tuli vähän veristä vuotoa. Supistuksia oli tullut jo pari viikkoa sellaisia vaisunkipeitä, mutta vain muutama aina kerrallaan.
Perjantai-iltana eli juhannusaattona harmiteltiin, kun ei oltu uskallettu lähteä kummankaan vanhempien mökille vaan vietettiin vähän tylsää kotijuhannusta kolmestaan. Mietittiin, että yllätetään ja lähdetäänkin ajamaan mökille, niin pääsisi uimaan ja saunaan ja muiden seuraan. Jääkaappi oli kuitenkin täynnä ruokia ja sisko tulossa lauantaina käymään niin ei sitten viitsittykään.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä tuli yhden ja neljän välillä supistuksia aika tasaisesti, mutta nukuin suppareiden välit ja neljän jälkeen aamuun asti. Lauantaina tuli muutama niin kipeä supistus, että piti ihan irvistää. Supistuksia tuli ehkä viisi koko päivänä, joten se siitä.
Lauantai-iltana kello 23.30 tuli niin kipeä supistus, että tiesin heti, että nämä on nyt NIITÄ supistuksia. Menin nukkumaan ja heräsin yhdeltä ihan älyttömän kipeään suppariin. Nousin sängystä ja kävelin rinkiä supistuksen ajan. Sattui tosi kovasti! Supistuksia tuli kymmenen minuutin välein seitsemään asti. Kävelin supistusten ajan, kiroilin äänettömästi ja laskin lukuja ykkösestä eteenpäin supistuksen ajan. Nukuin sohvalla supistusten välit ja sitten taas nousin kävelemään. SATTUI ÄLYTTÖMÄSTI!! Välillä olin suihkussa supistusten ajan. Istuin saunassa kylpytakki päällä suppareiden välit ja menin supistuksen ajaksi taas suihkuun. En viitsinyt valuttaa kamalasti vettä niiden välissä, kun väli oli kuitenkin 10 minuuttia, enkä viitsinyt valvottaa miestä veden kohinalla.
Sunnuntaina 25.6. aamulla seitsemältä ne sitten loppui melkein kokonaan. Yhdeksään asti tuli muutama tunnissa. Yhdeltätoista ne alkoi uudestaan ja heti viiden minuutin välein. Kirjoittelin valokuvakansioihin tekstejä, luin tytölle kirjaa ja syötiin. Ainoastaan hävisin aina supistusten ajaksi kiroilemaan kodinhoitohuoneeseen. Tyttö vähän ihmetteli kun äiti aina hävisi.
Puoli kolmelta supistukset tuli jo kolmen minuutin välein. Hälytin siskoni tekemään itselleen eväitä ja mies ja tyttö vei meidät sairaalaan klo 15. Ajattelin vain mennä tarkistamaan tilanteen, mutta olin varma, että lähden kotiin takaisin. Mies ja tyttö meni sillä aikaa kauppaan. Menin siskoni kanssa sisälle (sisko oli siis lupautunut tukihenkilöksi, miehelle kun jäi kamalat traumat edellisestä synnytyksestä ja halusi nyt mieluummin hoitaa tyttöä sillä aikaa) ja pääsin heti tutkimukseen. Supistuksia piirtyi käyrälle hienosti, mutta ne olivat epäsäännöllisiä. Olin auki 2cm. Suurin yllätys oli se, että lapsivettä tihkui. En ollut tajunnut sitä ollenkaan, se kun oli ollut ihan kirkasta. Kätilö kehotti meitä menemään vaikka kahville hetkeksi että nähtäisiin muuttuuko tilanne. Kotiin hän ei enää meitä päästänyt.
Käytiin kahvilla ja käveltiin sairaalan käytäviä edestakaisin sekä käveltiin ulkona. Koko ajan tuli kipeitä suppareita, joihin käveli auttoi. Kävelin varmaan 1,5 h pysähtymättä rinkiä siellä pihalla ja pihisin tuskasta ja kivusta. Mentiin takaisin klo 17 ja olin yllättäen auennut kuuteen senttiin. Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja mentiin saliin klo 18. Sain heti kohdunkaulanpuudutuksen ja ilokaasua, jotka auttoivat tosi hyvin klo 20 asti, jolloin puhkaistiin kalvot. Siinä vaiheessa olin kaikista kipein, kipu oli just niin kamala kuin muistin. Sain lisää kohdunkaulan puudutetta. Klo 21 tehtiin taas sisätutkimus ja olinkin jo 9cm auki! Esikoisesta olin salissa jotain yhdeksän tuntia ennen kuin olin auennut yhtä paljon.
Kello 21.50 kätilö sanoi, että vauva on ihan tulossa ja saisin alkaa ponnistaa. En kuitenkaan alkanut, en vielä pystynyt silloin. Eka kerran aloin ponnistaa joskus tasan klo 22. Ponnistin ehkä neljä kertaa. Tällä kertaa tuli ponnistamisen tarve ja ponnistaminen oli suuri helpotus. Lisäksi se oli äärimmäisen helppoa. Nyt osasin ponnistaa niin kauan samaa ponnistusta kuin ikinä jaksoin. Edellisessä synnytyksessä ponnistin vain hetken ja lopetin sitten. Lisäksi silloin oli epiduraali vienyt ponnistamisen tarpeen ja ponnistus oli pahin vaihe. Nyt se oli ehdottamasti helpoin vaihe vaikka kipeää tekikin. Edellisessä synnytyksessä pään jälkeen koko vartalo plumpsahti ulos, nyt kipein kohta oli hartiat. Huusin kovasti ja puristin siskoni kättä.
Klo 22.13 nostettiin esiin pieni ihana POIKA. ¿Poika, onko se pieni poika?¿ muistan kysyneeni onnesta ihmeissäni siskolta ja heti perään kätilöltä ¿eikö se itke?¿ Vauva oli itkaissut kerran ihan hiljaa ensin ja alkoi sitten huutaa kun olin kysynyt. Vauvalla oli vähän siniset jalat ja kädet kun napanuora oli ollut kaulan ympärillä. Hätää siinä ei kuitenkaan ollut. Pisteitä tuli 9/9.
Sain ihanan tummahiuksisen pojan vatsan päälle ja siinä tuijottelimme toisiamme. Soitin heti miehelle kotiin, jossa hän oli kärsimättömänä pelännyt ja jännittänyt uutisia. Siskoni pesi pojan ja hänet mitattiin. Mitoiksi saatiin 3820g ja 49 cm, pää 35,5cm, ja raskausviikkoja oli siis 39+3. Vauva oli niin nälkäinen, että lähtömme osastolle viivästyi, kun hän halusi maitoa lisää heti vielä ensi-imetyksen jälkeenkin.
Ihana isosiskonsa näköinen vauva syö paljon ja nukkuu paljon. Synnytyksestä jäi mahtavat muistot!
Onnellinen Liinaharja, isi, tyttö 11/03 ja pikkuveli
Vedet meni maanantaina 19.6 jolloin lähdettiin sairaalaan. Keskiviikkoon sai odotella supistuksia. Päivällä alkokin tapahtuun ja 3 tunnissa synnytys oli ohi. Ilokaasua ja kohdunkaulapuudutteella pärjäsin tosi hyvin. Ponnistus oli kaksi työntöä :)
Synnytys oli kaiken kaikkiaan helppo. 6 päivää vierähti reissussa, kun oltii lastenosastolla saamassa antibioottia, koska vesien menosta meni 2 vrk, joten infektio riski oli suuri. Otetiin siinä muutama tunti valohoitoakin.
Vauvalla mittoja oli 2840g 49,5 cm ja pää 34 cm
Rv oli 37+5