Vauva ei suostu imemään rintaa illalla?!
Eli kyseessä 6vkon ikäinen vauva, joka illalla n.18.00-20.00 aloittaa sen että ei suostu syömään rinnasta vaikka maitoa tulisikin. Tätä jatkunut jo muutaman illan, tänäänkin sai kauhean raivarin kun edes yritti rintaa suuhun, yritin makuullakin imettää (yleensä imetän istualtaan paitsi yöllä) niin ei tehonnut mikään. Yöt,aamut ja pvät syö ihan normaalisti ja mielellään tissiltä. Rauhoittui vasta kun antoi pullosta korviketta, en siihen hätään kerinnyt lypsää omaa maitoa, nyt lypsin jo valmiiksi huomista varten niin antaa sitten ennemmin sitä kuin korviketta. Kyseessä esikoinen ja olen ihan ymmälläni, onko kenelläkään sattunut vastaava ja oisko vinkkejä. Tuntuu että teen jotain väärin, nyt on ihan pahamieli kun aloin jo itsekkin siinä hermostua ja mm. kiroilin miehellekkin kuin mehtäryssä :(
Kommentit (2)
meillä vauva raivoaa illalla, eikä asetu rinnalle, mutta yleensä hän on lähinnä kovin väsynyt ja siksi kärtty. Rauhoittaminen kantelemalla on meillä auttanut, minä kannan repussa tai liinassa ja mies olkapäällä.
Sitten kun vauva on nukahtanut pienetkin tirsat, hän malttaa asettua rinnalle imemään. Pulloa emme ole tarjonneet, koska vauva kasvaa hyvin ja on terve, pissaa/kakkaa tulee reilusti. Sehän ei yhtään haittaa, vaikka olisi muutaman tunnin taukokin ruokailussa. Tietysti pitää sikäli pitää "pää kylmänä", että uskoo vakaasti raivoamisen lakkaavan ja uskoo, ettei se johdu pohjattomasta nälästä tai maidon vähyydestä. Itse epäilin/pelkäsin sitä ensimmäisinä parina viikkona, mutta sen jälkeen vauva on lihonut aivan mahdottomaksi pikku pötkyläksi, joten unohdin edes ajatella korviketta (puhumattakaan, että meillä vauva ei ole sitä suostunut syömään).
Ikää vauvalla on nyt 7 viikkoa ja risat. Meillä raivoaminen on ihan selvästi yhteydessä siihen, että päivä on vain kerta kaikkiaan tullut täyteen, eikä vauva jaksa enää yhtään lisää ärsykkeitä. Sitten tulee huutamista ja reuhtomista. Mutta kun sitä on kestänyt sellaiset 2-4 tuntia (väliin rauhoittuen), vauva asettuu ihan pehmeänä pallona viereen imemään ja nukahtaa sitten yöunille (sitä ennen taistelee taaksepäin kaarella).
Paras vauvavinkki, mitä olen koskaan saanut on "terve vauva huutaa useita tunteja päivässä" - eli vauva myös huutaa, koska on vauva, ei siksi, että sinä tekisit jotain väärin. Toki vauvalla on saattanut olla liian vilkas päivä tms. mutta itku on vauvan tapa viestiä, ei moite. Vauvan itkussa ei useimmiten tarvitse kestää "kuin" itku - ts. se ei ole epänormaali merkki huonosta äitiydestä/hoidosta/väärästä kohtelusta jne... helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun itse vain pysyy rauhallisena (ja pyytää vaikka miestä välillä kantamaan/pitämään sylissä kun itse vaikka käy suihkussa), niin itkun kestää helpommin.
Tsemppiä!
Niin ja raivoamisen aikana yleensä aina tarjoan rintaa, toista ja toista, jos ei kelpaa, niin sitten taas kannellaan. Joskus rinnan vaihto auttaa, joskus auttaa se, että vaihtaa vaipan. Toisinaan kylvetän vauvan. Vauvat ovat aika yksinkertaisia otuksia ja heidän huomionsa voi melko helposti kiinnittää vielä muualle.
Meillä oli esikoisella rintaraivareita; yöt tosin sujuivat hyvin (koliikin loputtua). Tyttö saattoi imaista pari kertaa ja alkaa sitten karjua selkä kaarella. Joskus auttoi, että antoi tutin vähäksi aikaa ja sitten livautti tissin tilalle. Tai lypsi ensin rintaa pikkuisen, ettei maitoa tule heti suihkuamalla. Isällä oli tärkeä rooli niin äidin kuin vauvan rauhoittajana ;)
Yksi hyvä kikka oli myös nousta ylös ja lähteä kävelemään heti, kun vauva sai otteen rinnasta: vauva ihmetteli maisemanvaihdosta ja unohti raivota.
Kakkosemme ei tuttia huolinut ja pitikin sitten äitiä tuttina. Eli joskus vauva halusi vain olla rinnalla, mutta ei halunnut syödä vaan suorastaan raivostui, kun maitoa tulikin suuhun.