ONKO TOTTA: " vasta siitä kolmannesta lapsesta osaa todella nauttia"

oli muutenkin uutta ja elämä mullistunut täysin. Toisen kanssa totuteltiin elämään useamman lapsen perheessä mutta kolmannen kanssa tiesi suurinpiirtein mitä tuleman pitää eikä enää niuhottanut turhista. Toki kaikista lapsista nauttii mutta vasta kolmannen kanssa osasin ottaa " rennosti" .

joten kolmen tunnin yöunilla 9kk ajan ei paljon hurrattu.

Ekan lapsen aikana on kaikki niin uutta ja neuvoja ja ohjeita latelee joka paikasta.

Tokan lapsen aikana on todellakin sitä hommaa sit tuplasti. Toki siitäkin nauttii mutta se ajan jakaminen on erilaista kahden lapsen kanssa. Kolmannen aikana sitä nauttii joka pikkujutusta. Ja neljännen ja viidennen jne.



Oma tyyli hoitamisessa ja arjen pyörittämisessä on löytynyt.

Eikä kiinnitä huomiota ihan jokaneuvoon ja ryhdy suinpäin kokeileen kaikkea niinkuin ehkä ekan ja tokanki aikana.

Kun keskimmäinen lapsemme oli vauva, oli esikoinen 2-vuotias uhmaikäinen. Vauvavuosi oli sellaista pyöritystä ettei siinä kyllä ehtinyt vauvasta kamalasti nauttia tai jos nauttikin en muista siitä mitään.



Kun kolmas lapsemme syntyi osasin - ja pystyin - ottamaan rennosti. Pienistä asioista ei hätkähtänyt ja yövalvomisiin osasi suhtautua paremmin (kun tiesi ettei se jatku ikuisesti). Toisen ja kolmannen lapsemme ikäero on lähes 5 vuotta ja kuopus on ollut myös isompien lasten silmäterä. Ja isommista on tosi paljon apua kuopuksen hoidossa.

Ekan kohdalla stressaa elämänmuutosta, tokan kohdalla stressaa ristiriitaa mustasukkaisen esikoisen ja vauvan välillä.

Kun on kolme lasta, ne kaksi ekaa liittoutuvat ja ystävystyvät ja äippä saa rauhassa nautiskella vauvasta ;)



Neljän äiti

pitää nauttia? Siitä on tehty semmoinen pakko, että jokainen nauttii lapsistaan hampaat irvessä vaikka väkisin. Eikö sitä voi vaan elää yhdessä lasten ja perheen kanssa ilman että joka asiasta pitää aina

NAUTTIA.

Vierailija:

jos niin miksi?

Kolmas syntyy jo niin valmiiseen perheeseen ja itsekin tietää jo asennoitua vauva aikaan jotenkin paljon rennommin ja nauttien, ei vain kehitystä seuraten.

En osaa paremmin selittää.

Kun lapset tulevat kouluikään he alkavat olla jo aika itsenäisiä eikä heitä tarvitse enää koko ajan hoitaa.



Ysi

Minä vasta odotan kolmatta, mutta onhan se nyt selvästi kivempaa kuin kakkosen odottaminen. Ihanaa kun vanhemmat lapset on suurempia ja saa oikein keskittyä vauvaa. Ihan jo innolla odotan yöllä valvomista ja pulauttelua. Aaah ihanaa!!!

ihan eri asia kuin kolme.

Tiedän, hullulta kuulostaa, mutta näin se on! :) Nykyään meillä on kolmen alle 5 vuotiaan kanssa siistimpää ja enemmän aikaa siivota yms.. kuin aikoinaan yhden lapsen kanssa! Olen pähkäillyt sen johtuvan ehkä siitä, että ensimmäisten lasten kanssa vielä muistaa mitä oli " oma aika" ja kaipaa sitä. Kolmannen kanssa sitä ei enää osaa kaivatakaan, sillä siitä on pikkuhiljaa poisoppinut. :D Joskus mietin rauhallisina hetkinä, että mitä sitä onkaan ennen lapsia tehnyt ja miten sitä taas oppii jotain tekemään kun ne pesästä lentävät.. :D

Kolmatta vauvaa sai rauhassa keskittyä hoitamaan kun kaksi isompaa leikkivät keskenään (kuten joku muukin sanoi), eikä stressannut oikeastaan mistään.



Silloin kun oli kaksi, vauva ja taapero, niin oli opettelemista ja tasapainoilemista että sai molemmat kunnialla hoidettua.

Meillä useampilapsisilla on meidän aikaa eikä minäminä omaa aikaa. Ja ihan oma valinta vielä, mitäs sanot?

(ja tuntuu) että vauvasta ylipäätänsä taitaa nauttia enemmän, kun edellinen/edelliset lapset eivät ole aivan pieniä.

Esikoinen oli 1v 7kk kun toka syntyi.

Eli molemmat oli aika pitkään " arvaamattomia" ja tuntui että silmät sai olla selässäkin.



Esim isompi saattoi " hyvitellä" vauvaa viemällä saunaan, antamalla rusinoita (vauva tukehtumaisillaan) tai muuten vain nostella. Meillä ei ollut mitään pahan tekoa tai uhmaamista vauvaa kohti, mutta ne alle 2v taidot " hoitaa" vauvaa oli kuitenkin aika rajuja, vaikke hyvää tarkottikin.



Kun kolmas sytyi, oli esikoinen miltei 5v ja keskimmäinen 3 ja puol. He leikkivät keskenään, pukivat itse, yms olivat toistensa tukena ja turvana sekä kavereita keskenään. Oli vain niin eri tilanne kun sillon sen keskimmäisen aikaan.



Siks meillä kolmatta vauvaa on rakastettu ja nautittu hänestä " eri tavalla" kuin isommista.

ja silti kolmannen kanssa kaikki sujui rennommin.

ki mun haaveet, osasin olla sellainen äiti kun koko ajan olin halunnut. Imetys onnistui ekaa kertaa täydellisesti, isommat lapset leikki keskenään ja nyt ei se vauva-aika ollut kotona nyhjäämistä ja vauvan varomista vaan mentiin ripeää tahtia puistoihin, kerhoihin ja oli paljon muita äitiystäviä. Esikoisen kanssa mä olin yksinäinen, kun ei sitä vauvan kanssa kovin moneen paikkaa hoksannut lähteä. Kivaa oli, kun kukaan ei tullut neuvomaan vaan kaikki suhtautui kunnioittavasti " suurperheen äidin nenille ei nimittäin hypitä!" ei vanhemmat ihmiset, ei sukulaiset, anopit, eikä muutkaan äidit. Useimilla ystävilläni on nykyään kolme lasta tai jopa enemmän ja kokemus on aika yhteinen. Se paranee ja helpottuu. Ja tottakai sitä omakin osaaminen on huippuluokkaa, jos tekee kolme lasta neljän vuoden sisään, niin kyllä sitä jo osaa vauvoja hoidella.

Nyt meillä rakastetaan kolmea lasta, yhtä kuus ja puol vuotiasta, toista viis vuotiasta ja kolmatta puoltoista vuotiasta.



-12-

niitä ei tarvitse enää opetella ja stressata siitä!!

t 3:n äiti