Miten mies reagoi itkuusi?

paitsi tietty jos sotain ihan hirvetä on sattunut, niin osa kyllä lohduttaa.

Reagoi herkästi minun tunnetiloihin:)

Joskus tulee viereen istumaan, muttei sano mitään. Katsoo vaan surullisena ja korkeintaan saattaa kädellä silittää - sekin harvinaista.

ja silloin vain kun on tosi kyseessä, esim. joku läheinen on kuollut tai vastaavaa.

Mun avopuoliso osaa lukea mua todella hyvin,jos on vähänkään suru (puhumattakaan edes itku) tulee mun luo ja ottaa kainaloon ja paijaa, pussaa otsalle.



Mun edellinen poikaystävä jonka kanssa seurustelin reilu 6 vuotta oli täysin erilainen. Jos olin surullinen tai itkin (etenkin jos se johtui siitä että poikaystävä loukkasi sanoillaan/teoillaan) ei reagoinut mitenkään. Olin kuin ilmaa. Muistan vieläkin miten helvetin pahalta se tuntui. Enkä sitä enää jaksanut joten erottiin (toki eroon liittyi muitakin asioita, mutta mietin etten voi viettää loppuelämääni tällä tavalla).

Meillä kanssa niin että mies lähinnä ahdistuu eikä oikein noteeraa, jopa ärtyy. On kuitenkin hieman petrannut tässä asiassa, koska olen rautalangan kanssa vääntänyt miten kamalalta se tuntuu, jos ei saa lohdutusta silloin kun sitä oikeasti tarvitsee.

Yleensä jos mä oikeasti itken, niin se on jotain " oikeaa asiaa" , ja kyllä mies tulee yleensä halaamaan (ja kysymään mikä on, jos ei tiedä) ja rauhottelemaan ja lohduttamaan.



Jos mä nyt joskus satun vetistelemään vaikka jotakin kirjaa tai telkkariohjelmaa, niin ei mies siihen sen kummemmin reagoi, voi vaikka naurahtaa (ei mitenkään pilkaten) taikka halata ja todeta, että olenpas mä nyt herkkänä.



Joskus (harvinaisessa tilanteessa!) kun olen itkenyt pelkoani tosi stressaavassa tilanteessa mies on hermostunut, että ei tässä nyt itkut auta, nyt pitää tehdä niin ja näin eikä vaan ruveta parkumaan...

riitelyn aikana vollotan (niinku yleensä teen) ei reagoi mitenkään, mutta jos muuten itken pahasta olosta tms, niin heti tulee halaamaan kysyy mikä on.

Ei ainakaan yritä lohduttaa tai huolehtia tai helliä. On muutenkin kyllä aika ilkeä.

Hän ei osaa lohduttaa.

Näiden vastausten perusteella tavallinen reaktio miehiltä.

Missä vika; suomalaisessa miehessä vai meissä naisissa, jotka olemme - pääosin ulkomaisista - elokuvista saaneet päähämme, että miehet ovat empaattisia ja että kyynelehtivä nainen herättää heissä rakkaudellisia tunteita?

Saattaa käydä itsekin itkemään... :'(

aina, ihan aina.

Monta kertaa on käynyt niin, että kun itkin sille väsymystä ja pahaa oloa puhelimessa, niin ei reagoinut mitenkään ja kysyi miten seuraava päivä hoidetaan. Siinä tulee sellainen olo, että mies on tosi kylmä.

Joskus olisi toivonut, että olisi edes laittanut edes käden olkapäälle (esim silloin kun koira kuoli ja itkin).



Mutta jos itku menee ihan överiksi, niin sitten ehkä saattaa jotenkin lohduttaa.

Ja tämän miehen kanssa olen jaksanut olla jo 10 vuotta. Välillä sitä miettii, että miksi olen tuollaisen "jääpalan” kanssa. Mutta kaikilla miehillä ei ole empatiakykyä?

nainen joka itken paljon (lähinnä yksin) ja silti monesti toisten itkut ärsyttää- joku semmoinen että miksi se toinen "saa" olla tuolla lailla heikko- ehkä miehillä, jotka ärsyyntyy itkusta, on sama juttu, semmoinen että aina on pitänyt tunkea omatkin tunteet piiloon niin sitten ne ärsyttää muissa? Tai sitten jotkut ei varmaan vaan ole niin tunteellisia ja ärsyyntyy kun ei älyllisesti osaa ymmärtää että miksi se toinen itkee. Tämä siis niitten miesten suhteen, jotka jopa suuttuu jos toinen itkee, koska eihän siinä mitään järkeä ole eikä se ole mielestäni normaali reaktio.

Jos itken riidan aikana, suuttuu lisää. Pitää sitä silloin manipulointina.



Jos itken leffan tai kirjan takia niin mies saattaa naurahtaa, kun liikutun sellaisesta. ( ei mitenkään ilkeästi kuitenkaan)



Jos itken väsymyksestä/menkkojen takia yms. On ehkä vähän vaivaantunut ja kehottaa olemaan ressailematta ja ottamaan rennommin.



Jos itken, esim. lemmikin kuoleman takia on vaivaantunut ja myös huolissaan mutta ei osaa sanoa tai tehdä mitään.



Kaikissa näissä auttais halaus mutta ei se muutenkaan oikein halaile, paitsi öisin. Enkä tästä miehelle nalkuta, koska minunkin on vaikea suhtautua aikuisten ihmisten itkuun, enkä niissä tilanteissa osaa aina toimia. Samanlaisia tollukoita taidetaan olla..

mitä hän on muka taas tehnyt

ja siellä tarpeeksi myöhään...

Mutta koska mä olen meistä vahvempi ja pusken perhettä läpi ruuhkavuosien, miehestä on oikeastaan liikuttavaa, kun joskus itken, olen heikko ja tarvitsen sitä.

Pitää itkeä kauan, ja jopa hysteerisesti ennenkuin puuttuu asiaan. Yleensä ei tajua miksi itken, ei tajua edes silloin kun se johtuu hänestä.

on aina hyvä syy itkeä. Yleensä sitten vaan keskustellaan aiheesta, jos en siis ole mennyt vessaan itkemään. Mieheni on paljon empaattisempi ylipäänsäkin kuin minä. Se saattaa itkeä vaikka jonkun elokuvan takia, mitä minä en tee koskaan.



Isäni aikanaan saattoi tiukata, että "mitä yrität saavuttaa tolla itkemisellä?" tai "lopeta toi itses sääliminen." Ja noissa tilanteissa itkin silkasta paniikista ja pelosta. Yritin aina pidätellä viimeiseen asti, mutta kyllä se itku aina tuli kun mulle lapsena karjuttiin jostain tyhjänpäiväisistä unohduksista naama punaisena...



En käsitä, miksi joillain miehillä on sellainen luulo, että naiset itkee jotenkin tahallaan tai tarkoituksella. Kyllä se useimmiten on niin, että se itku vain tulee, eikä sille mitään voi.