Mitä ehditte tehdä päivisin kun hoidatte kotona ihan pientä vauvaa?

joka täyttää ensi viikolla huimat 3kk oli alussa ihan kiinni minussa koko ajan. Välillä saatoin huomata että en ollut käynyt suihkussa pariin päivään ja kämppä oli koko ajan kamalassa kunnossa (on kyllä ajoittain vieläkin)

Nyt kun vauva on vähän kasvanut, ehtii jopa ehkä syömään kerran päivässä rauhassa kun aluksi ei ollut toivoakaan sellaisesta. Alussa ei viihtynyt sitterissä hetkeäkään ja imettää sai välillä parikin tuntia kun meidän neiti ei huolinut tuttia ja halusi nukkua tissi suussa (Haluaa kyllä vieläkin, mutta vain öisin)

Kun vauva kasvaa niin kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa ehtiä enemmän.

Kuulen mielelläni vielä muiden kokemuksia, mutta olipa ihana lukea jo tämä vastaus! Kun vain yksin näitä asioita miettii, tulee helposti sellainen olo että kaikki muut varmaan tekee jo näinkin pienen vauvan kanssa vaikka mitä ja minä olen ainoa jolle se suihkussa käyminenkin on luksusta. Varsinkin kun kavereilla ei vielä ole lapsia, niin ei tiedä miten muilla on mennyt.

Meidän pikku isäntä on 4-viikkoinen ja päivät kuluu lähinnä häntä syöttäessä, nukuttaessa tai sylissä pitäessä :) Toisinaan ei nuku muulla kuin sylissä, joten kädet on kirjaimellisesti täynnä työtä vaikkei muuta tee kuin on vauvan kanssa. Omat syömiset pitää hoitaa silloin kuin vauvalle sopii ja vessassa käyntiä pitää toisinaan siirtää, kun ei raaski pikkuista huudattaa sitä aikaa yksinään.



Kävelyllä en juurikaan pojun kanssa käy - hän kun ei viihdy vaunuissa ainakaan vielä. Kotitöitä teen joskus pojan nukkuessa mutta monesti lepäilen silloin itsekin. Kotityöt jäävät tällöin iltaan kun mies hoitaa vauvaa. Yllätyin ihan vauvanhoidon sitovuudesta. Useamman lapsen kanssa varmaan osaa ottaa toisaalta rennomminkin ja voisi jopa kyetä tekemään jotain muuta kuin täyttämään vauvan toiveita :)



Enpä silti vielä sano, että odottaisin aikaa, jolloin vauvani on isompi ja voin taas syödä silloin kun huvittaa :) Ihana pieni tyranni.



Suippo ja Onni 4vko

Kun meidän pikkumies (nyt 6kk ja aika " iso mies" jo!) oli ihan pieni, niin en todellakaan tehnyt juuri mitään. Kun se vihdoin hiljeni päiväunille, jotka ei meidän taloudessa todellakaan olleet mikään jokapäiväinen, säännöllinen juttu, niin olin vaan. Yleensä söin, luin Hesaria ja löhöilin sohvalla puoli-unessa. En todellakaan tehnyt kotitöitä -illalla sitten kun mies tuli kotiin niin jompikumpi imuroi tms.



Tiskikonetta taisin täyttää, mutta joskus sekin tuntui aivan toivottomalta urakalta. Vauvan päiväuniajat käytin aina itseeni -nukuin, kävin suihkussa, latasin akkuja. Koiran ulkoilutus oli sellainen säännöllinen rutiini eli pikku-ukko vaunuihin ja kävelylle.



Hereillä ollessaan vauva oli tissillä 1-2h välein, joten siinäpä se aika meni kun oli puoli tuntia tissillä ja seuraavan puoli tuntia melkein kitisi ja sitten taas tissillä... ei paljoa kotityöt tulleet mieleen :-D



Nyt puolivuotiaan kanssa on suorastaan luksusta -sen voi laittaa hyppykiikkuun ja vaikka imuroida. Tai voi esim. syödä vauvan ollessa valveilla kun se viihtyy lattialla, syöttötuolissa tms. -sekin on aika luksusta :-)

Ei tarviikaan ehtiä muuta. No ite olis kyllä hyvä syödä kans... Kantoliina auttoi mua tosi paljon. Neiti ei meilläkään viihtyny vaunuissa ja nukkui tosi lyhyitä unia eikä viihtyny yhtään yksin. Liinassa nukahti nopeasti ja helposti, sai puuhasteltua jotakin, pystyi käymään kävelyllä. Mitä olisinkaan tehnyt ilman liinaa? Ainakin paljon vähemmän.

Samanlaista se oli meidänkin huushollissa! Tuntui ettei mitään ehdi kunnolla, vaikka meillä oli ja on sellainen rauhallinen vauva. En ota stressiä siivouksesta, vaan nautin häpeilemättä omasta ajasta vaikka kirjaa lukien. Ehtiihän tuota myöhemmin.



Jos on oikein kriittiset paikat olleet niin olen soittanut siivoojan paikalle.



KL ja Silva, kohta 7 kk.

Kaikki energia meno todellakin imettämiseen, vaipanvaihtoon, röyhtäyttämiseen ja kanniskeluun. Mulle iski vielä kaikkien alapääkipujen lisäksi todella kova baby blues, joka kesti monta viikkoa, joten siitäkin syystä olin ihan zombie. Tajusin vasta ehkä parin viikon kuluttua synnytyksestä, etten edes juttele vauvalle! Hoidin häntä ' mekaanisesti' . Olimme miehen kanssa suorastaan paniikissa, että saadaanko me pidettyä tuo lapsi edes elossa. En kyennyt nukkumaan päiväunia, en käymään suihkussa. Koko ajan vahdin, että hengittääkö se jne.

No, nyt on elämä vähän erilaista:). Ensinnäkin, toinen muksu on puolet rauhallisempi ja helpompi ja oma kokemus ja varmuus tuntuu hyvältä. Nyt teen asioita, joita en uskaltanut harkitakaan tässä vaiheessa esikoisen kohdalla. Luotan siihen, että vauva ilmoittaa, jos sillä on hätä. Luotan itseeni, tiedän, että osaan ja olen hyvä, riittävä äiti. Nyt en stressaa joka näpystä tai siitä, onko vauva kylvetetty eilen vaiko toissapäivänä...en heti paniikissa juokse vauvan luo, kun se vähänkin inahtaa, en pidä vauvaa hauraana ja rikkimenevänä lasiesineenä:)

Nyt me käyudään päivittäin jossain kaverilla/mummolassa/kaupoissa/puistossa jne. Autoilut menee hyvin, kauppareissut samaten. Mitään ongelmia ei ole, kun ottaa oikean asenteen ja menee lasten ehdoilla.

Kotona siivoilut yms menee siinä sivussa, joko vauva liinassa tai sitterissä pällistelemässä.



Lapsivuodeaika kestää kuukauden lapsen syntymästä- se tarkoittaa nimen mukaisesti lasta ja vuodetta; eli äidillä on kaikki oikeus vain maata ja nukkua ja levätä ja hoitaa vauvaa- ei mitään muuta. Pyhitä siis tämä aika lapseesi tutustuessa!



sitruska ja neiti 7vko (+taapero 2v2kk)

Meillä on 4 viikon ikäinen neiti ja hankin Kanga-liinan hänen kantamista varten. Toinen lapsi on 2 vuotta ja kovasti mustasukkainen joten vauva pitää saada aina vähäksi aikaa tarvittaessa liinaan ja siitä pois kun ei enää ole tarve kantaa, tästä syystä en jaksa käyttää pitkää liinaa vaikka sellainenkin on. No on minulla ne Kangan ohjeetkin mutta en oikein ole vielä sinuiksi päässyt Kangan kanssa.



Olisiko täällä jotain joka osaisi neuvoa miten noin pientä vauvaa kannattaa Kangassa kantaa?



Olen yrittänyt niin että rengassoljet ovat melkein tossa solisluun kohdalla ja vauvan pää on renkaiden puolella ja jalat roikkuvat vähän ulkona. Vauvan kylki on minua vasten. Tuntuu kuitenkin että asento on vähän huono ja pää jotenkin puristuksissa. Olen yrittänyt saada vauvaa maha minua vasten enemmän mutten ole oikein onnistunut. Ehkä harjoitus tekee mestarin mutta hyviä neuvoja ja asentoja otan mieluusti vastaan.

viestini tuli vahingossa tähän..

Välillä unohtui jopa oma syöminen. Olen aina ollut aikamoinen siivousfanaatikko ja oli aika kova pala oppia siihen, ettei kerkiä koko aikaa olla siivoamassa. Sairaalasta kotiuduttuani tein sen virheen, että kun oli hetki aikaa, niin aloin tiskaamaan tms. ja sitten vauva heräsikin ja en kerennyt itse syömään. Otin vaan aina banaanin imetyksen aikana syötäväksi. Paino tipahti 4kg viikossa ja sen jälkeen aloin tsemppaamaan tuon syömisen kanssa.



Vasta nyt meidän neiti on alkanut nukkua pidempiä päiväunia, kun vatsavaivat ovat helpottaneet ja ilmat vähän viilenneet. Ja nyt myös imetysajat ovat lyhentyneet, joten jää myös aikaa kotitöille. Tietysti se, että mies on ollut kanssani kotona siitä asti kun vauva oli 3 viikkoa, helpottaa aivan älyttömästi. Ens viikosta lähtien jäädään sit taas kahdelleen kun mies palaa töihin. Mut vauva viihtyy jo pieniä hetkiä itsekseen lattialla ja mulla on kantoliina ja -reppu. Mut kerkii niitä kotitöitä sit tehdä illalla kun mies tulee kotiin. Ajattelin, että käyn yliopistolla syömässä päivisin, koska mulla on opiskelijakortti ja yliopisto on melkein vieressä. Eipähän tartte kuluttaa päivisin aikaa ruuan laittoon ja saa terveellisen, täyspainoisen ruuan halvalla.



Mutta huolehdi alkuvaiheessa omasta jaksamisestasi, niin kuin olet tehnytkin, eli päikkäreitä ja tarpeeksi ruokaa. Ei se koti kaadu, vaikka se pari kuukautta olisikin vähän huonommin hoidettu.



Itse olen nyt alkanut nauttia vauvan kanssa yhdessä otetuista päikkäreistä. On mukava köllähtää sängylle lukemaan lehtiä ja olla vaan. On kyllä ollut opettelemista, että osais vaan olla ja nauttia vauvasta. Koko ajan tuntuu, että pitäis olla tekemässä jotain. On meillä koti edelleen siisti, mutta ei sitä tartte viikottain olla moppaamassa lattiasta kattoon. Ja ennen piti aina saada siivottua samalla kertaa koko talo. Nyt saatan vaihtaa yhtenä päivänä lakanat ja seuraavana päivänä vaikka imuroida.



Tytteli-83 ja Ella 2,5kk

Ihan pikkuvauva aikana mies oli isyyslomalla ja kotityöt oli helpompi hoidella.

Poika oli 6vkoa kun mies meni töihin. Teen kotitöitä silloin kun vauva on hereillä, makoilee viltin päällä tai sitterissä. Näihin kotitöihin kuuluu tiskikoneen käyttämistä, käsintiskausta, pyykkikoneen käyttö, pientä siivousta, imurointia...

Pyykit vien ulos kuivuman vaunuilla kun olen lähdössä lenkille.

Ja silloin kun poika nukkuu, käytän kaiken ajan vain ja ainoastaan itselleni: syön, luen, kirjoittelen sähköposteja, surffaan netissä, katson videoita tai nukun.



Iltaisin kun molemmat ollaan kotona otan omaa aikaa ja käyn yksin kaupassa, koiran kanssa harrastamassa tai vaikka lenkillä.

mitään. Vieläkään vaikka neiti on jo reilu 3 kk. Päivisin nukkuu vaan max. 30 min kerrallaa ja sekin tappelun kanssa. lämmin ruoka tulee syötyä kun ukko pääsee töistä 21-22. siivonnu en oo kunnolla 3 kk... että näin. vessassa kerkeen käydä:)

vaikka mitä jos on pakko, oli sitten kipee, väsynyt tms.



meillä vauva 3vkon ikäisestä lähtien on ollut mukana hevostilallisen töissä, yleensä nukkuu vaunuissa, ja saan hoidettua pakolliset työt ennen iltaa ja isännän saapumista, jolloin tehdään ne hommat jota ei päivällä ehtinyt.



lisäksi perheeseen kuuluu eskarilainen, ja muut lukuisat kotityöt, siivo meillä on usein " asutun näköistä" , eli turhaan ei moppia heiluteta.



olin alkuun tosi kipeä pahojen repeämien osalta, mutta kun pakon sanelemaa on joidenkin asioiden hoito, niin ne sitten tehdään vaikka itkien, niin se vain on.



ja kun ei ota ressiä siivosta ja itsetehdystä ruuasta, pärjää aika hyvin, kaupan lihapullat on ihan hyviä jonkin aikaa.

Pikkuvauva aikana aika tosiaan meni imettämiseen ja kotitöihin, ihan vaan siivoamiseen ja ruuanlaittoon. Meillä on koira josta luonnollisesti lähtee karvaa paljon ja hiekkaa tulee lattioille, niin imurointi on melkein joka päiväinen homma. Ja on meillä isosisaruskin, mutta on jo 7v, eikä sinänsä " hoitoa" vaadi, on enemmänkin avuksi:)



Mutta välillä tuossa oli sellainen seesteinen vaihe, eli vauva viihtyi tosi paljon lattialla leikkimässä, silloin ainakin omille ajatuksille riitti enemmän aikaa (ja netissä surffaamiseen...), mutta nyt kun vauva on alkanut konttaamaan kovaa vauhtia, niin saa koko ajan taas juosta sen perässä, eikä taas oikein ehdi tehdä mitään, kun kaikki tekeminen jää aina kesken...

Meillä tyttö oli alkuun kanssa melkoinen kitisijä ja huono nukkuja.Koska aikasemmin koitin pitää kodin jonkinlaisessa ruodussa,oli aika hermoja raastavaa,kun koko ajan oli vaan mielessä siivous.Ja kun joulu oli vielä tulossa,niin tuntui sitä hössötystä riittävän.Koitin kaikki vauvan nukkumisajat käyttää siivoomiseen ym.puuhailuun ja se sitten kostautuikin ja maidon tulo loppui kuin seinään 3vko:n päästä.Olisi pitänyt osata ottaa rennommin,niitä päiväunia ja lepoa.Nyt kun tyttö on 8kk,olen suht luovuttanut kestosiisteyden,koska se tuntuu niin mahdottomalta tuon menijän kanssa.Suosittelen,että yrität ottaa ne vauvan nukkumisajat mahd.rennosti,niinkuin olet kai tehnytkin.

Mukavia hetkiä pikkuvauvan kanssa!

t.Liinuksi+tyttö8,5kk

Minuakin kiinnostaisi tietää miten ihmisten päivät vauvojen kanssa kulkevat. Lisäisin tuohon kysymykseen vielä sen, että miten teillä on tahti muuttunut ihan vastasyntyneen kanssa ja sitten vaikkapa 4kk ikäisen kanssa jne. Unet, päivärytmit jne. Kun jotkut sanovat, että vauva aika on helpointa vastasyntyneen kanssa ja toiset taas, että sitten kun vauva on isompi. Yhtä ja oikeaa vastaustahan ei ole, vaan erilaisia kokemuksia ja ihan mielenkiintoista olisi niistä lukea.



Meillä tässä nyt aloitellaan tätä vauva-arkea, jonkun verran on tuttavapiiristä vertailukohteita miten heillä on ekat viikot menneet. Meillä tyttö on nyt huikeat 5pv vanha x) ..ja nukkunut pisimmillään sen neljäkin tuntia. Monilla tutuilla ovat alussa nukkuneet vaan parin tunnin pätkiä. Kyllä tämä neiti silti välillä syö tiuhastikin ja nukkuu niitä lyhyempiäkin unia. Sen verran ehtinyt olla koko ajan ulottuvilla, että tuntuu hassulta kun neiti ottaa pitkän unipätkän, sitä käy vähän väliä kurkkimassa toista :) Eli itse olen siis ehtinyt tehdä hyvin kaikkia kotihommia kuten ennenkin ja livahtanut pari kertaa yksin kauppaankin kun vauva on nukkunut. Mulla on hyvät unenlahjat eikä yöheräämiset paina ja tuskin jatkossakaan.. kyllä mä tuossa välillä vauva vierellä torkun ja otan päikkäritkin, mutta sen muun ajan jaksaa painaa. Aika hyvin siihenkin nähden, että melkein sen koko 3vrk sairaalassa ollessa valvoin joten siihen nähden on luksusta yöllä nukkua se parikin tuntia putkeen. Ja pianhan sitä pääsee sitten uniakin jatkamaan. Ekoina päivinä vauva oli rinnalla pitempään ja yhden yön söi melkein koko ajan mutta nyt on syöttötuokiot lyhyempiä.



Niin ja sitten kun jotkut sanovat, ettei edes suihkuun kerkeä joka päivä niin mulle tulee mieleen että mites sitten isä vauvanhoidossa? Eivätkö miehet tuolloin osallistu vauvanhoitoon vai..?

poika nyt tosin jo 8kk,mutta hyvin vielä muistuu mieleen noi ekat viikot/kuukaudet.

itse olen varmaan liian siisteysintoilija ja,koska meillä on koira imuroin päivittäin ja teen muitakin kotitöitä useammin kuin ennen lemmikkiä.. heti seuraavana päivänä,kun pääsin sairaalasta sektion jälkeen imuroin (heh),koska minua yökötti kaikki karvat(vaikka mies oli olevinaan imuroinutkin..).. ei meilläkään pikkumies nukkunut monen tunnin pätkiä ja itkikin aika paljon,mutta yleensä laitoin pojan joko rintareppuun tai kantoliinaan ja imuroin,tein ruokaa jne.sen kanssa,paljon vaikeampaahan se noin oli,kun tuin toisella kädellä vielä vauvaa ja yhdellä kädellä vaan tein hommia,mutta,jos olisin jättänyt kaiken retuperälle,se olisi vaivannut mua tosi paljon. helposti se minusta loppujen lopuksi meni,toinen vaihtoehto oli se,et kun poika nukkui sängyssään siivosin.meillä jätkä nukkuu niin sikeästi,että voin imuroida hyvin vaikka samassa huoneessa,eikä mitään reaktiota. kyllä sen lämpimän ruuankin sai varsin hyvin,kun vaan otti pojan ruokailuun mukaan.usein söinkin niin,että poika oli tississä kiinni omilla apajillaan :) nykyisin sitten esim.imuroin niin,että poika jahtaa imuria tai johtoa ja on hauskaa,samoin petivaatteiden vaihto on tosi hauska juttu,kun niiden alla voi olla piilossa jne. mutta.. tais mennä jo ohi aiheen..:)



-annukka-

tai siis aika paljon kuitenkin. Mä olen ollut tosi ahdistunut välillä, kun ei päivät todella ole muuta kuin kantamista ja kitinän kuuntelua, meillä poika nyt 6kk. Ei siinä mitään kotihommia tehdä, vaikka tiptop koti nyt ei mun ykköstoiveeni ookaan. Viime aikoina on kyllä helpottanut.



Mäkin kuvittelin, että teen kotitöitä rauhalliseen tahtiin vauvan kanssa, mutta kyllä tää meidän tapaus on sellanen, että ei paljon lattialla/sitterissä/liinassa makoilla. Ja päiväunia nukkuu tosi heikosti. Vaikeasti miellytettävä siis. Kaikki hommat jää enempi vähempi iltaan, mies hoitaa kyllä sitten vauvan.



Mä olen myös kokenut tuon, ettei omille wc-käynneille tai syömiselle tahtois keretä, no nykyään ehkä harvemmin. Ja mä uskon (on pakko uskoa), et helpottaa, kun mennään eteenpäin. Ja olen myös tällasia kokemuksia kuullut (joskin myös päinvastasia, mut heillä onkin sit ollu ns. helpot vauvat). Se usein kaivertaa, kun tuntuu, et ei monet, joiden vauva nukkuu säännölliset unet ja/tai viihtyy " itsekseen" , pysty ollenkaan ymmärtää, et meidän arki on tosi erilaista. Mut omat vaikeutensa kullakin.

Hyvä että itselleni sain ruoan laitettua ja sen syötyä lämpimänä. Aina ei onnistunut sekään ennen kuin mies tuli töistä ja otti vauvan kantoonsa. Jossain vaiheessa sain kantoliinan käyttööni ja se auttoi kovasti; sain kädet vapaaksi ja silti vauva sai olla sylissä. Tosin imurointi tuntui vauvaa kannellen vähän turhan hikiseltä puuhalta. Tuolloin alkuaikoina nukuin paljon itsekin päivällä silloin kun vauvakin, ja se oli siitä hyvä juttu, että en oikeastaan missään vaiheessa kärsinyt univajeesta. Pakko oli tehdä valintoja, lepääkö vai tekeekö siivous- ym. kotihommia. Mieskin sai osallistua kotitöihin vaikka kävi töissä ja minä olin " vaan" kotona vauvan kanssa.



Muutaman kuukauden ikäisenä vauvalle alkoi löytyä ihan kiva päivärytmi niin, että hän nukkui 4-5 tunnin päiväunia. Sitten aloin jo paremmin saada aikaiseksi kotitöitä ym. omia juttuja.



Itse koin myös alussa niin, että vaikka aikaa periaatteessa tuntui jonkin verran olevan, niin kesti kuitenkin jonkin aikaa hakea omaa rytmiä. Sitä halusi välillä " olla vaan" eikä pelkästään käyttää omaa aikaansa " hyödyllisesti" ja suunnitelmallisesti. Mielestäni ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, jos ei aina osaa käyttää kaikkea aikaansa parhaalla tavalla vaan ajan voi myös antaa lipua omalla painollaan.

Tyttö on nyt 1,5kk,ekat 3 viikkoa meni täydessä kaaoksessa,otin sen linjan,että teen sen minkä ehdin/jaksan.Eli tiskasin,tavarat omille paikoille jne...kahden kissan kanssa tulee paljon karvaa,mutta en välittänyt,imuroiminen hoitui silloin kun toinen oli vauvan kanssa kävelyllä..Nyt pienokainen kattelee sitterissä kun laitan ruokaa,tiskaan,levitän pyykkejä.Isommat kotityöt hoituu silloin kun typy nukkuu päikkäreitö,joskus jopa 3h.Kun on saanut asunnon edes jotenkin siistiksi kellahdan sohvalle ja nautin ajastani...Joskus voi villakoirat potkia sohvan alle ja hemmotella vain itseään,vauva-aika on kuitenkin niin lyhyt,siitä pitäisi nauttia ilman paineita siivouksesta yms.