Taaperon ulostamisen pelko -> panttaaminen -> ummetuskierre. Apua! Nyt tarvitaan vertaistukea siskot!
Meidän 2-vuotias on kärsinyt ilmeisestä kakkaamisen pelosta jo muutaman kk:n ajan ja tästä johtuen pidättää kakkaansa useita päiviä, n. 4 pvää, kunnes normaalisti ihan pehmeä kakka kuivuu ja kovettuu suolessa ja ulostaminen muuttuu hankalaksi. Ummetuskierre on valmis. Kovan kakan kakkaaminen taas sattuu enemmän ja taas pelkää seuraavaa kakkaa ja taas alkaa pidättäminen.
Meidän koko perheen elämä pyörii tämän kakka-asian ympärillä. Lääkärilläkin ollaan käyty ja saa 15 ml Levolacia ylläpitoannostuksena, mutta silti onnistuu pidättämään useamman päivän. Kovan kakan takana on kyllä ihan pehmeää tavaraa, mutta aina ehtii kuivahtaa suolessa kovaksi, kun niin kauan pidättelee. Kaikki kärsitään siitä, kun taapero on aivan kuin pistoksissa, kun kakka alkaa painaa suolta ja ei vain anna tulla sen ulos. Juoksee vain ympäri huushollia ja ei jaksa keskittyä mihinkään. Välillä käy jossain seisoaltaan " änkäämässä" ja sama villeily vain jatkuu. Potta-asiat ovat ottaneet täydellisen takapakin tämän asian takia. Ei tahdo enää potalle ollenkaan vaikka pystyy jo hallitsemaan rakkonsa toiminnan täysin. Ei viitsi pakottaakkaan, ettei enää pahemmaksi menisi.
Ruokavaliosta ei pitäisi johtuman, kun syö kaikin puolin terveellistä ja kuitupitoista ruokaa....
Kuullostaako tutulta? Kuinka olette selviytyneet? Alan olla todella tuskissani lapseni puolesta. Koko arki pyörii vain kakan odottelun ympärillä. Sen jälkeen on rauha maassa päivän tai kaksi kun kakka on saatu " synnytettyä" ja sitten taas jatkuu sama tuskastunut meno.
Pliis saman kokeneet, antakaa toivoa. Lääkäri sanoi, että tämä voi kestää vielä PITKÄÄN.
Kommentit (29)
tyttö 2v3kk menee huoneesensa, laittaa oven kiinni. tulee sitten ilmoittamaan,että kakka tuli.
onneksi olemme päässeet toiv lopullisesti ongelmasta eroon. kun vielä pottaharjoittelun taas uskaltaisi aloittaa.
tulethan kertomaan, mitä neuvoa kokeilitte ja mikä auttoi.
olemme korostaneet sitä " kuinka hyvä olo tulee, kun on käynyt kakalla!" Joka on ihan totta, kaikkihan sen tietää.
Varsinkin tuon peräruiskeen annon jälkeen, kakka tehtiin pottaan tai sitten pönttöön, siinä sitten aina ihailtiin iiiisoa kakkaa. Koitimme siis kääntää kakkaamisen yltiö positiiviseksi asiaksi JEE JEE =D
Mutta paljon tsemppiä vaan teille, eikä oikeesti kannata lapsen antaa tuskailla sen kakan kanssa. Helpottaa kaikkien elämää paljon kun ei pökäleet paina matkassa.
Peppinetta again
Meilläkin oli samassa asiassa ongelmaa esikoistyttäreni kanssa, kun odottelin aivan viimeisilläni kuopustamme. Kerran kakka sitten kertakaikkiaan jäi jumiin, ja siitä tulikin sitten aikamoinen ongelma pitkäksi aikaa. Tyttärellemme tuli kertakaikkinen kammo kakkaamiseen ja ainakin kaksi viikkoa hän kakkasi sylissäni huutaen ja itkien ja puristaen minua niin lujaa kun pystyi. Ruokavalioon lisättiin mallasuute ja juomiseen kiinnitettiin huomiota. Kun kakka sitten vihdoin ruokavalion avulla pehmeni alkoi lahjonta: kun kakkaat pottaan, saat lakupatukan. Lopulta helpotti ja pelko väistyi. Lopulta lakujakaan ei enää tarvittu. Pottailuun, joka oli sujunut ennen episodia hyvin, tuli noin kolmen kuukauden mittainen tauko. Tyttö pelkäsi pottaa. Lopulta helpotti ja nyt on pari vuotta mennyt ok.
Meillä esikoisen kohdalla tuo panttaaminen oli lyhytaikaista, eli kun luovuimme vaipasta (2v), panttaili joitakin päiviä ennenkuin tuli ensimmäinen kakka ja kun kovasti kehuimme niin hän huomasi, miten hieno juttu se oli ja asia on siitä lähtien sujunut mutkattomasti.
Toista taas isosiskolla, jolla ummetus jatkui ja jatkui ekalle luokalle asti ja aiheutti pikkareihin kakkoja ja kaikenlaista muuta yllätyskakkailua kun oli pantannut niin pitkään että siitä tuli ihan tapa. Samalla kehumistaktiikalla, puhumisella ja asiaan huomiota kiinnittämällä on tämä vaiva häneltä poistunut (tai no, ostimme myös duphalac-pullon, laitoin kaappiin näkyville ja sanoin, että jos menee 4 päivää kakkaamatta, niin sitten otetaan siitä lääkettä, eikä sen jälkeen ole 4 päivää mennyt kun aiemmin meni 2 viikkoakin kakallakäyntien välillä.)
Eli summasummarum: taapero pitäisi jotenkin saada ymmärtämään säännöllisen kakallakäynnin tarpeellisuus ja siitä seuraava hyvä olo, mikä onnistuu varmasti juuri palkitsemalla, kehumalla ja etenkin alussa löysentämällä kakkaa ruokavaliolla yms. sopivasti niin että asia sujuu ilman että se sattuu. Kun sopiva säännöllisyys on saavutettu, ei muuta juuri tarvita. Taaperoiden on vaikea keskittyä kakkaamiseen, se kun vie aikaa muilta hommilta, ja samaten se ensimmäinen " hätä" -olo on helppo sivuuttaa kun se ei ole niin painostava. Eli jos mahdollista kannattaa suosia tiettyä kohtaa päivässä milloin yrittäisi saada lapsen tekemään kakan.
Vettä, vettä ja vettä, ja heti aamulla tyhjään vatsaan. Mallasuute on myös hyvä. Mutta varaa aika lastenlääkärille.
Meillä samanlaista vaivaa. Tyttö nyt 2,5v ja vaivaa on ollut vaihtelevasti noin vuoden ajan. Kävimme silloin 1,5v lääkärissä vaivan takia, saimme levolaccia. Sitä lääkettä käytettiin kauan. Aina välillä soitimme neuvolaan mutta tähän ongelmaan ei kiinnitetty oikeastaan mitään huomiota. Olemme joutuneet kaivamaan kakkaa (auttamaan vähän kuumemittarilla) pois ennen kuin sitä on tullut lisää, toisin sanoen pökäles on ollut niin iso ettei pitkän ajan yrittämisenkään jälkeen tullut omin avuin.
Sitten saimme neuvolasta neuvon, että antakaa kipulääkettä ja sen jälkeen microlax ruiske. Tämä toimi meillä. Nyt sitten kun tyttö on isompi niin ymmärtää kun selitetään että jos ei kakkaa (kun panttaa ja pidättää) niin joutuu laittamaan lääkettä pyllyyn. Nyt ei mene (ehkä viime syksystä oltu ilman) mitään lääkettä. Jos näyttää siltä että kakka ei meinaa tulla niin yleensä puoli purkillista luumua auttaa asiaa, joskus. Veden juontiin täytyy myös kiinnittää huomiota ja maidon. Jos saa liikaa maitoa niin kakka on entistä kovempaa. Jos vaan saa veden juonnin ja syömiset pidettyä hyvänä niin kakka tulee, joskin on tosi kovaa ja pienen panttaamisen jälkeen tulee. Tytölle tuo peräruiskeen laitto on hyvin epämiellyttävä kokemus. Nyt tässä parin viikon sisällä on jouduttu laittamaan kerran, luumu ei auttanut. Mutta nyt tyttö ei oikeastaan itkenyt yhtään koska tiesi että kakka tulee melko pian ruiskeen laittamisen jälkeen. Tyttöä myös kehutaan kovasti kun kakka on tullut.
Sitten kun se tulppa on tullut niin muutamat kakat sen jälkeen ovat sitten normaalimpia.
Hei! Yleensä en kirjoittele palstalle, mutta nyt ajattelin rustata muutaman rivin kun kuulosti nuo ummetusjutut niin tutuille. Käytin vastasyntynyttä vauvaani vyöhyketerapialla vatsavaivojen takia ja terapeutin kehoituksesta käytin samaa hoitoa (siis itse tehden) myös 2v esikoiselleni, jolla on ollut ummetusta. Kakannut aiemmin noin 3 päivän välein. Pidätteli ja säntäili huoneesta toiseen ja halusi syliin kun kakatti. Kovaa kakkaa sitten usein kakkasi yöllä unessa kun oli rentona. Oli perjantai-ilta kun tein hieronnan jalkapohjiin, sunnuntai-aamuun mennessä tyttö oli kakannut seitsemän kertaa. Siitä alkoi kakkaaminen sujua niin että kakkasi useiden viikkojen ajan reippaasti pari kertaa päivässä. Nyt taas muutamana päivänä on vähän arastellut kakkaamista, kakannut kuitenkin päivittäin. Aiemmin olen suhtautunut tosi skeptisesti vyöhyketerapiaan, mutta tätä hyvää kokemusta en suostu laittamaan minkään muun piikkiin kun vaikutus oli niin ilmeinen! Eli suosittelen kaikkia kokeilelmaan!
Ei auta Levolacit vaikka ylläpitoannostus on ollut lääkärin määräyksestä 15 ml. Ei auta pellavansiemenet, ei puhe, ei puhumattomuus, ei mikään. Ruokavalio on niin kohdallaan kuin olla ja voi. Tilanne on vain mennyt pahemmaksi ja pahemmaksi. 4 pvää on kakkaamatta ja kun kakka tulee, on toimitus yhtä h...vettiä myös katsoa vierestä. Lapsi itkee todella lohduttomasti kauhusta, kun raukka niin pelkää. Tärisee, on varpaillaan, änkää, karjuu ja huutaa. Nyt saimme Laxoberon-reseptin ja aloitamme sen 4 tipan pväannostuksella pian Levolacin ohella. Pakkausselosteessa lukee, että joka toinen pvä voi ottaa, jos pitkäaikaiseen käyttöön meinaa. Lääkäri kuitenkin sanoi, että joka pvä. Miten muut olette antaneet?? Pelottaa, kuinka siitä ikinä eroon pääsee.
Mallasuutetta aloitin myös tänään ja vyöhyketerapiaan on jo aika... Yhtä painajaista tämä on. En toivoisi edes pahimmalle vihamiehellenikään...
Kiitos vinkeistänne ja kannustuksestanne kaikki.
...Microlaxin jouduimme eilen ensimmäistä krt antamaan. Niin toivottomaksi kävi tilanne. Lapsi oli siitä tod. kauhuissaan ja täristen, huutaen ja itkusta kasvot turvonneena sai viimein hirmuisen kovan ja paksun pökäleen ulos. Sydän pamppaili vielä pitkään sen jälkeenkin.
Allergiatestit odottavat loppuviikosta myös, joskin siihen en jaksa uskoa. Pienempänä testattu kerran ja suvussa ei mitään allergioita kenelläkään ja on muutenkin niin super-terve vekara, eikä mitään muuta vaivaa kuin tämä kakkahelvetti, joka siis mitä suurimmalla todennäköisyydellä psyykkistä pelkästään.
Kuullostaapa tutulta. Meillä laxoberon on myös aloitettu tuolla neljällä tipalla päivässä ja joka päivä. Lisätty sitten niin, että kakka saataisiin tulee kerran päivässä. Meillä tyttö tuli siitä todella kipeäksi, koska se lisää suolen peristaltiikkaa ja siellä suolessa oli se iso kökkö. Meillä siis toimi paremmin movicol, mutta tätä on kyllä työläämpi antaa. Meillä myös microlaxia on pahimpina päivinä jouduttu antaa kolme, ennen kuin kakka on tullut. Myös tuo ruokailu on ollut ongelma...
Me emme ole koskaan jättäneet lasta yksin, vaan kannustettu ja tuettu vieressä. Paljoa ei voi tehdä, mutta pidetty esimerkiksi kädestä kiinni.
Jaksamista!
Meillä juuri 3 v täyttänyt poika on kärsinyt samankaltaisesta ongelmasta, vaikkakaan ei onneksi koskaan niin pahana kuin ap:n ja nähtävästi monen muunkin lapsella. Tässä on jo tullut useammankin kerran mainittua veden juonti, mutta mainitsenpa vielä kerran, kun meillä se on ollut todella avainasemassa ummetuksen hoidossa. Poikaa on ollut vaikea saada juomaan tarpeeksi ja kaikenlaista on saanut keksiä: veden juonti pillillä tai lattialla koiraa leikkien (kyllä, melkein kaikki keinot on tässä sallittuja!!), pahimpina aikoina pillimehujen juottaminen (niitä menisi vaikka kuinka monta, jos vaan antaisi).
Ja ihan varmasti ap kannattaisi kokeilla myös erilaisia vaihtoehtohoitoja, jos eivät apteekin rohdot toimi. Kyseessä on aika vakava ongelma, minä en ainakaan odottelisi kovin pitkään. Vyöhyketerapia on auttanut monella, meillä auttoi jossain vaiheessa homeopatia. Etsikää, onko paikkakunnallanne homeopaattia ja varatkaa aika kartoituskäynnille. Mitä tahansa, että pienen olo ja elämä helpottuisi. Minusta tuntuu, että tätä juttua eivät kaikki (yleis)lääkärit osaa ottaa oikein todesta; aina vaan sama virsi, että jaa jaa, koittakaa välttää mustikkaa ja banaania ja antakaa Levolacia.
ITKU sentään, meillä on pidättäminen alkanut uudestaan :`( Enää ei pellavansiemenet auta, pidättää henkensä kaupalla. vähän pääsee välillä vahingossa kakkaa ulos. juuri sen verran että jää pepeun väliin ja sotkee pikkasen vaippaa. olen microlaxia antanut, vaikkakin se on inhottavaa. taidan varata lääkäriajan, sitä laxoberonia ajattelin hakea.
ihan vinkkinä, lapsella saattaa olla magnesiumin puute.
Minä aloin (vyöhyketerapeutin neuvosta) antamaan magnesiumia lisää purutablettina ( tai tavallisena, pääasia ettei ole magnesiumoksidia vaan siinä lukee kelaatti/karbonaatti/sitraatti).
Sitä annettiin siihen asti että uloste löysää, ei ripulille asti ja kun löytyi oikea annos kakka kulki ilman vastusteluja..
Mutta ei kai voi yleistää että kaikilla sama vaiva.
sekaisin, joten siksi meillä lääkäri määräsi käytettäväksi sen kanssa juuri tuota movicolia, koska siinä niitä suoloja on hyvässä suhteessa. Ja siis se suolojen epätasapaino voi taasen johtaa ummetukseen...
Meillä on ollut tilanne yhtä tuskallinen nyt 3-vuotiaan pojan kanssa. Pahimmillaan oli silloin, kun oppi pissaamaan pottaan mutta kakka ei sinne uskaltanut tulla.
Tuo ummetus on ihan järkyttävää ja meidän pojalla on ollut suolessa pahimmillaan viikon tavarat. Kerran käytiin lääkärissä ja lastenlääkäri määräsi aika ison kuurin kipulääkettä ja puuduttavaa geeliä. Jos lapsenne suostuu syömään kipulääkettä, antakaa sitä (uskaltaa kuulemma antaa normaalia suuremman annoksen), meillä pojalle ei lääkkeitä saa alas. Ja jos teillä on sitä puuduttavaa geeliä, laittakaa sitä peräaukon ympärille. Vaseliinikin voi muuten auttaa ja sitä kannattaa yrittää laittaa vähän peräaukon sisäänkin. Kun kipulääke on alkanut vaikuttamaan (n. 45 min), laittakaa Microlax (vai sekö se peräsuoleen laitettava aine oli?). Meillä poika pelkäsi kuollakseen tuota ja sanoi sen käyvän tosi kipeää mutta pakko mikä pakko. Yrittäkää saada suoleen mahdollisimman paljon siitä tuubista ja palkitkaa lapsi sen jälkeen karkilla tms.
Toivon todella että teillä lähtee LUISTAMAAN!
Tytöllä hidas aineenvaihdunta jo synnytyssairaalasta..
Meillä oli aivan sama ongelmakierre!
Sitten tein radikaalin päätöksen: lupasin tytölleni ja samalla myös isoveljelle karkkia aina kakan jälkeen(xylitolpastilli aina jälkeen) Sitten rupesi sujumaan. Pääsi kierteestä ja pelosta
Meillä poika 2v.10kk on kärsinyt ongelmasta puol vuotta ja taipumusta siihen on ollut aina (kuten myös äidillään ja ukillaan). Levolac ei enää auttanut, eikä Microlaxitkaan hyvin, niin mentiin syksyllä lastenlääkäriin. Saatiin Movicolia ja se on ollut totinen pelastus! Nyt syö jo neljättä kuukautta. Lääkäri sanoi, et tätä syödään sitten 3-6kk. Talvella meni kuukaus vain puolikkaalla annostuksella, mutta nyt taas jostain syystä tilanne pahentunut, joskus annetaan kaksikin pussia päivässä. Ja kahden viikon välein on Movicolista huolimatta ollut 3 päivän kakkataukoja. Lääkäri sanoi, että yli kolmen päivän ei saisi antaa pantata, vaan silloin annetaan Microlaxia. Harvoin se yksi kuitenkaan auttaa ja monesti kakka tulee vasta seuraavana päivänä kahdenkin Microlaxin jälkeen. Lääkäri tarkisti silloin suolen, ei siellä ollut mitään haavaumia tms. Selvää syytä ei siis ole. Ja kun lääkäriin mentiin, niin tilanne oli jo niin paha, että oli ohivuotoja...Niitä ei ole tullut enää Movicolin jälkeen, se pitää kakan kuitenkin suht pehmeenä.
Meillä osa ongelmaa on se, ettei poika suostu käymään potalla. Eikä pöntöllä. On kokeiltu magneetit ja karkilla lahjomiset ja vaikka mitkä. Tarhan täditkään ei oo onnistunu. Ei oo pakotettukaan, eli ei pitäis olla mitään yksittäistä pottatraumaa.
Käytiin silloin syksyllä samaan aikaan ravitsemusterapeutilla. Meillä syödään terveellistä ja kuitupitoista, mutta veden juontia neuvottiin lisäämään roimasti. Vesi kun ei pojalle oikein maistu (joisi vain maitotuotteita, 5dl päivässä niitä kuitenkin jo riittäisi), niin saatiin ohjeeksi lisätä veteen vähän MEHUTIIVISTETTÄ. Esim. Mehukattia suositeltiin. Täysmehut on liian sokerisia, samoin pillimehut! Ne voi pahentaa ummetusta! Nyt sitten poika juo paljon enemmän kuin ennen, mutta parhaiten on auttanut tuo Movicol! Ei sekään kyllä täydellisesti. Aina jos ollaan reissussa tai tapahtuu jotain erikoista, tai käydään synttärikutsuilla, tulee ummetus päälle:-( Ravitsemusterapeutti sanoi muuten myös, et jos pottakammo jatkuu kolmevuotiaaks, niin sit ois hyvä mennä lapsipsykologille...Ja tosiaankin tässä vaiheessa on valmis tekemään mitä tahansa
Sit vielä ravitsemusterapeutti puhui, et puolet ongelmasta olis psyykkistä. Meillä ummetus alkoi syksyllä, kun pojalla oli paha uhmis ja tarhasta vaihtui tutut tädit ja sit meillä oli vielä miehen kanssa tosi vaikeaa, kun miehen firma teki melkein konkurssin ja yksi tuttu vielä kuoli. Poika on vielä tosi herkkä...
Tilanne on alkanut ehkä (kop kop) meillä vähän helpottamaan. Allergiatesteissä ei ilmennyt mitään, niinkuin jo ounastelinkin. Lapsella todellakin tuntuu olevan hidas suoli ihan luonnostaankin, ulostamisväli 2-3 pvää. Vaikea sanoa, mikä on ollut se ratkaiseva tekijä meillä, kun on niin monta konstia yhtä aikaa aloitettu. Uskon itse, että se on se psyykkiseen puoleen panostaminen. Eli hurjasti kannustetaan lasta kakkaamaan (vaippaan), kun huomataan, että sen aika on ja annetaan rauhassa tehdä tarpeensa loppuun saakka. Ei kysellä että joko tuli, vaan odotetaan, että saa tulla itse kertomaan, että nyt kakka tuli. Sitten hurjasti kehutaan ja nykyään lapsen kasvot oikein loistavatkin ylpeydestä kun tulee kertomaan, että nyt " tuli kakka" .
En sanoisi, että tilanne on siis vieläkään mikään " normaali" , mutta ei kuitenkaan mielestäni enää panttaa niin paljon. Laxoberonia en ole kaikesta huolimatta vielä aloittanut, sovimme lääkärin kassa, että tarpeen tullen vain annetaan. 2 krt olen joutunut antamaan ja pari vkoa sitten yhden peräruiskeen jouduimme antamaan.
Vyöhyketerapiaa voin kyllä lämpimästi suositella sinulle Omppis. En osaa sanoa oliko juuri siitä hyötyä meidän tapauksessa, mutta en ole ikinä nähnyt villiä lastamme yhtä rauhaisana ja rentoutuneena kuin tuon käsittelyn aikana ja kyllä ainakin sai suolistokaasut liikkeelle eli jotain vaikutusta selvästi sai välittömästi aikaan siellä suolen suunnalla. Kotona sitä voi jatkaa itsekin, kun joku ammatti-ihminen näyttää sinulle oikeat otteet.
Muina konsteina meillä siis perusterveellisen kuitupitoisen ruoan lisäksi päivittäinen Levolac, maitohappobakteerit, mallasuute, rypsiöljyn lisääminen ruokaan, liotetut pellavansiemenet puuron sekaan aamuin illoin, jälkiruoaksi vaihdellen luumua ja ruusunmarjaa, luontaistuotekaupasta saatava Caricol-papaijasose, runsas (?) veden/muun nesteen juonti, runsas (?) liikunta jne, jne... Aika työlästä on etten sanoisi, mutta on se sen arvoista.
Vähän hirvittää milloin uskaltaa uudelleen aloittaa pottaharjoittelut. Siihen varmasti menee vielä aikaa....
Tsemppiä kaikille saman asian kanssa tuskaileville kovasti.
meillä on tismalleen sama juttu samanikäisellä tytöllä! ainoa ero että on kestänyt yli vuoden jo...
duphalac menee myös päivittäin mutta silti pantataan 3-4 pv. pelkää myös potalla istumista nykyään. kun on kakan saanut tehtyä tauon jälkeen (vaippaan) niin tekee helposti pottaan pissat parin päivän ajan. sitten alkaa tuo potan pelkäys.
ollaan kokeiltu laktoositonta ja jopa maidotontakin ruokavalioo, mut en usko että syy löytyy sieltä. joskus vain sattunut varmaan niiin paljon että siitä se lähtee.
heti jos ollaan kyläilemässä tai muuten paljon menoa, kakka ei tule.
äh, olis niin paljon viel kerrottavaa mut nyt en kerkii.
kertokaas joku jolla kokemusta meille kuinka olette saaneet avun vaivaan?
sannuska
Voi miten huojentavaa kuulla, että muillakin painitaan/on painittu samojen ongelmien kanssa, vaikka tällaista kärsimystä ei totisesti kenellekään toivoisi.
Kyllä oli taas äidilläkin melkein tippa linssissä, kun pienellä oli eilen päivä, että huudon kanssa pusersi. Miten muuten te muut teette, annatteko olla omissa oloissanne ja pusertaa rauhassa, kun viimein on kakkaamisen aika (kun meillä ainakin yleensä lapsi juuri hakeutuu itsekseen toiseen huoneeseen äheltämään), vaikka huutaisikin tuskissaan vai menettekö vierelle henkiseksi tueksi? Entä puhutaanko teillä kakka-asioista lapsen kanssa, vai pidetäänkö matalaa profiilia, ettei lapsi koe, että asiasta tehtäisiin liian suurta numeroa? Olen aikaisemmin yrittänyt olla huomioimatta asiaa liiemmin, mutta nyt ajattelin kokeilla uutta taktiikkaa ja kannustaa vain rohkeasti kakkaamaan - ei tosin taida tuon ikäiselle vielä puheista olla paljon hyötyä, mutta ainahan voi kokeilla.
Sitä piti vielä tuskailemani eilen, että siitäkin tulee vielä extra paha mieli, kun ei tietysti ruoka lapselle maistu, kun vatsa niin täysi kakasta, että ruokailukin on yhtä tappelua ja tuputtamista, kun ei muuten söisi kuin 2 lusikallista per ateria. Muutenkin on hidas syömään ja saanut aina houkutella, niin tämä vielä vain pahentaa asiaa. Ei puhettakaan, että söisi vielä itse, sillä silloin hän ei söisi ikinä yhtään mitään. Koskaan en vielä ole nähnyt, että olisi ollut selvästi nälkäinen....
Kiitos kaikki ihanat ihmiset kommenteistanne!