Temppuileva uhmis-apua! :D
Tänään oli taas tällainen päivä, että tunnen olevani totaalisesti epäonnistunut kasvattaja. Ensimmäinen tytöistäni on pienestä saakka ollut todella vilkas, myös älykäs mutta erittäin temperamenttinen tapaus.
2v7kk vanhan neidin aamu tänään oli taas tällainen: aamupalaksi hän söi yhden jugurtin, kieltäytyi muusta. Viskeli osan seuraavasta ateriasta lattialle ja hieroi pöydänkulmaan myös, katsoi samalla minua ja nauroi. Kielsin topakasti jokaisen tapahtuman jälkeen, sama meno jatkui. Pikkusiskoa nukuttaessani, kun pyysin häntä olemaan hiljaa, tuli huutamaan päätöntä huutoa suoraan viereen ja jatkoi samaa rappukäytävässä sillä seurauksella, että juuri nukutettu herkkäuninen 7kk siskokin heräsi itkemään suoraa huutoa. Menin ulos lasten kanssa ja sama temppuilu jatkui: haluan vauvan rattaisiin/vaunuihin, en kävele jne. Meille tämä ulkoilu ei muutenkaan ole niin yksinkertainen tapahtuma, kun asumme talon kolmannessa kerroksessa, jossa ei ole hissiä!!
Viimein hermostuin elämäni ensimmäisen kerran tällä tavalla, että kädet täristen ja tutisten kaappasin huutavan lapseni ja kannoin puvun niskasta sisälle ja sanoin hm...aika kovalla äänellä, että " nyt loppuu tää temppuilu ja kerran et osaa olla ulkona kunnolla, mennään sisälle ja sisko heräsi, kun tahallasi huusit" Portaissa kannoin sylissäni raivoavan uhmiksen ja vauvan ensin ylös.
Pistin sisällä neidin omaan huoneeseen hetkeksi, jossa neiti raivosi ja itki ja huusi. Riisuin vauvan ja menimme huoneeseen, jonka jälkeen riisuin huutavan isosiskon. Nostin hänet sänkyynsä ja kun imetin vauvaa, myös hän nukahti. Olen varmaan tosi kauhea äiti, kun tuolla tavoin kohtelin väsynyttä lastani. :(
Ihan kamala olo jäi itselleni...olen vain niin väsynyt tähän temppuiluun. Ei ole ollut tapani mukaista turvautua tällaisiin keinoihin, enkä ole käyttäytynyt kuitenkaan ennen tällä tavoin lastani kohtaan, saati käynyt muutoin käsiksi. Säikähdin myös omaa tunnetilaani. :/Lapsi oli varmaan myös väsynyt, nukkuu välillä vielä päiväunet ja toisinaan taas en saa yksinkertaisesti neitiä nukahtamaan unille millään. :( Olemme pyrkineet mahdollisimman säännölliseen rytmiin, selkeisiin rajoihin. Olisiko vinkkejä, joiden avulla äiti oppisi lisää itsehillintää ja keinoja, joilla taltuttaa myös pikkuinen kovapäinen ja -tahtoinen uhmis :D
Mikähän tässä nyt mättää?! Olen myös todella huolissani ensimmäisestä pikkuisestani. Viime aikoina käytös on ollut poikkeavaa, käyttäytyy myös enemmän väkivaltaisesti pikkusiskoaan kohtaan kuin ennen. Joskus yrittää huitoa minuakin.
t.Saraida ja tytöt 07/06 & 08/04
Kommentit (3)
olettekos koittaneet ns käytöskalenteria?? jollekkin siitä jo täällä puhuin ja myöhemmin luin että toiminut on. :)
eli: meillä oli jääkaapiin ovessa itsetehty (tytön kanssa tehtiin) viikkokalenteri. joka päivälle oli tarkoitus kerätä 3 magneettia. ensimmäisen sai lounaan jälkeen, toisen päivällisen jälkeen ja kolmannen hampaiden pesun jälkeen. samaan aikaan meillä oli käytössä tuo jäähypenkki ja jos kolme kertaa joutui siihen istumaan, ei magneettia tullut. päivän päätteeksi sai tarran (omassa huoneessa sille itsetehty kalenteri) ja kun viikon ajalta oli ainakin 6 tarraa saatu sai palkinnon. meillä se oli namipäivä, mutta siihen saa keksiä muutakin :). homma toimi jo parina päivän jälkeen kuin unelma ja nykyään se ei enää ole käytössä. sovellettiin kalenteria myöhemmin kyllä uuteen käyttöön. koittakaa ihmeessä jos yhtään tuntuu siltä, että se voisi teidän käyttöön sopia. :)
Ja aikalailla samoja ongelmia. Auttaa en osaa, laiton aiemmin oman aloituksen asiasta.
täälläkin on yritetty selvitä. Ainoana vinkkinä osaan antaa sen, että uhmitteleva esikko tarvitsee myös omaa aikaa äidin ja/tai isän kanssa - olisiko esim. joku viikottainen juttu, johon vain esikko pääsee äidin kanssa? Lisäksi, kun meilläkin alkoi mennä siihen, että minun hermostumiseni oli jo enemmän sääntö kuin poikkeus, luin Jo Frostin Lapsityrannit-kirjan (siis se telkkarin supernanny). En aikaisemmin ole juuri kirjoja kasvatuksesta availlut, mutta voin lämpimästi suositella tuota kirjaa. Minut se ikäänkuin palautti maan pinnalle ja sai tajuamaan, että asiat voi tehdä melko yksinkertaisesti muutamaa sääntöä noudattaen. Esim. aresti osottautui muutaman harjoittelukerran jälkeen hyvin toimivaksi ja nyt sitä ei juurikaan ole edes tarvinnut käyttää. Lisäksi tärkeä on juuri se säännöllisyys, eli teilläkin esim. se unen riittävyys - jos ei päiväunia, niin sitten ei päiväunia minään päivänä (sairastelut tietty eri juttu), kunhan yöunet ovat riittävän pitkät ja rauhalliset, että taapero jaksaa. Meillä molemmat nukkuvat päiväunet, jo pelkästään sen takia, että saan hetken päivässä itselleni ja koska isä tulee vasta puoli seitsemän aikaan illalla kotiin, ei esikko jaksaisi häntä odottaa (ainakaan kovin pirteänä). Toivottavasti näistä nyt on jotain apua, yritetään jaksaa ja muistaa, että tämäkin on ohimenevä vaihe - puberteetti alkaa sitten n. 10 vuoden päästä ;)