Hihii, taas nauratti!
Pian 5-vuotias poikani halusi eilen illalla minun passaavan itseään. Pomppi itse kengurupallolla huonettaan kohti ja " käski" minun tuoda kaakaomottinsa perässä. Minä totesin tähän, että " hae itse kaakaosi, en minä ole sinulle mikään juoksutyttö!" . Poikani jatkoi pomppimista ja totesi: " Eikun kävelet ihan hiljaa vaan perässä!" . Niin sulivat äidin vastalauseet ja hihitellen kannoin kaakaota ihan hiljaa kävellen, en ottanut yhtään juoksuaskelta.
Toinen mainio tämänaamuinen: ekaluokkalainen esikoispoika kyseli lempikesäeläintäni, johon vastasin " perhonen" . Seuraavaksi kysyttiin lempitalvieläintä, johon ehdotin omaa koiraamme. Vastausta ei hyväksytty, koira ei kuulemma ole talvieläin. En sitten itse keksinyt, että mikä ihme voisi olla talvieläin ja kysyin ekaluokkalaisen mielipidettä. Vastaus oli päivänselvä: " No tietysti lumipöllö!" .
:) ONNANNAA
Olimme tulossa poikani (2½v) kaupasta autolla ja hän istui takana istuimessaan. Pian lähdön jälkeen kuului takapenkiltä tiukka komennus : Äiti, keuli!
Ei onnistunut mun keulimiset :)
Samainen poika juoksi hurjalla kyydillä katsomaan ikkunasta jotain ja sanoi minulle: isi, mikä siellä on? vastasin että en ole isi, mutta kukas minä olen? Hetkeäkään epäröimättä poika vastasi: pieni tytön tylleröinen.