G:Koska vauva vaikeimmillaan?
Siinähän se kysymys tulikin. Täällä on keskusteltu " helpoista" ja " vaikeista" vauvoista. Vauvat ovat varmasti myös joskus helpoimmillaan ja vaikeimmillaan, mutta milloin? Vaihtelee tietenkin varmasti paljon ja on vauvakohtaista. Meillä poika pian 4kk, on ollut koko elämänsä toooodella helppo - nukkuu ja syö hyvin ja viihtyy myös itsekseen. Nyt on parin päivän ajan hiukan valitellut ikeniään. Tämäkin tosi vähäistä, mutta tähänastisista päivistä tietty sitten nämä päivät ovat olleet hänelle " vaikeimpia" . Miten teillä muilla, missä vaiheessa vauvasi on ollut vaativin?
Terkuin, Mangolia
Kommentit (11)
Minusta yleensäkin lapset ovat vaikeimmillaan 6 kk- 1,5 v välillä. Eli siinä vaiheessa, kun lähdetään liikkeelle, mutta " pää ei pysy perässä" . Eli koko ajan saa juosta perässä, eikä puhe vielä tehoa yhtään. 1,5 vuoden jälkeen alkaa puhekin joskus hyvällä tuurilla tehoamaan :-).
Sanoisin, että ehdottomasti rankin aika oli ensimmäinen 1,5kk. Helpointa aikaa oli 3-4kk ikäisen kanssa ja nyt alkaa taas olla vaativampaa kun tulee uusia taitoja ja liikkeelle pitäisi päästä ja tuska ja hermostus iskee... nyt se vaativuus on siis erilaista. Nyt ei niinkään ole sitä mystistä, tauotonta itkua ja huutoa kuten pienenä vaan enemmänkin sitä, että koko ajan pitäisi seurustella ja viihdyttää.
Mutta kyllä toi ihan pikkuvauva-aika oli rankin ainakin näin esikoisen äidille. Mielenkiinnolla odotamme, mitä vaiheita seuraavaksi tulossa :-D
Vaativan nyt 3,5v lapsen äitinä nostaisin muutamat jaksot kaiken yläpuolelle. Ekat 4kk; kaikki ajat kun tuli hampaita,;8kk, kun heräsi tunnin välein yöllä ja päivällä äidissä kiinni koko ajan; 1,5v, jolloin kipeäminen aivan kauheaa ja leikit sitä, että lelulaatikko kaadetaan keskelle lattiaa ja leluja heitellään pitkin kämppää. Meillä ei esim. uhmakautta ole pystynyt selkeästi erottamaan. Ja nyt meidän temperamenttinen tyttö on aivan ihana.
Niin ehdottomasti vaikein aika on meillä ollut uhmaikä. Voittaa jopa koliikkiajan.
Vaikeimmalta tuntuu tämä kun 8kk ikäinen lähtee itse liikkeelle mutta pää ei ole touhussa mukana. Koko ajan pitää vahtia ettei tee tyhmyyksiä eikä kiellot auta kun ei raasu ymmärrä...
Tulee siis tämä eroahdistuskausi. Lisäksi oppii liikkumaan kävelemällä ja työntää sormiaan joka paikkaan. Ärsyttävää!
Itse muuten ihmettelen miten helppoa oli kun vauva oli 0-6 kk! Nukkui ja söi, nukkui ja söi....
vaikeinta vauva-aikana on mun mielestäni ollut 5-6kk ikä, kun lapsi ei vielä istu, ei viihdy enää makuullaankaan vaunuissa, ei pääse liikkeelle ja tuskastuu ja siksi pitää viihdyttää koko ajan... Meillä nuo vaiheet vieä sattuneet molemmilla kesä aikaan, jolloin olisi mukava päästä vähän liikenteeseen ja reissaamaan. aika vaikeita siis olleet nämä eka kesät :) Meillä lapset 5½v ja kohta 7kk.
Näin vuoden kokemuksella. 1-4 kk iässä poika nukkui ehkä maksimissaan 3 tuntia yhteenmenoon, söi päivällä 1-2 tunnin ja yöllä 2-3 tunnin välein, kärsi jonkin tasoisesta koliikista, pulautteli hirmuisesti ja ei viihtynyt autossa eikä vaunuissa. Sittemmin tuntuu että koko ajan menee vaan helpommaksi, vaikka kävelemään opettelevaa ja joka paikkaan kiipeilevää poikaa saakin vahtia ihan koko ajan.
Kakkonen on nyt 3 kk ja en ole kokenut häntä erityisen vaativaksi. Ehkä alku kuitenkin hänenkin kanssaan vaikeinta, ne ekat viikot.
mutta koliikkiaika oli kamalaa, siis 3vk-4kk. Siis kun toinen vaan HUUTAA ja mikään ei auta, oli hirveää katsoa kun lapsi jota rakastaa kärsii. Lisäksi oli sylissä koko ajan, se oli melkein ainut paikka missä tuntui olevan hetkittäin tyytyväinen. Siitä kun selvisi tuntui, että kaikki on pelkkää päivänpaistetta (vaikka se ei aina olekaan *hymy*).
Eroahdistusta meidän pojalla ei ole kauheasti ollut. 8kk iässä oli pari viikkoa enemmän riippuvainen minusta. Kuulemma eroahdistusta voi tulla myöhemminkin eli se voi olla uudestaan edessä. Ja uhma varmaan on hurjaa aikaa, sekin on vielä kokematta.
Hampaitten tulo oli myös tylsää aikaa, siis lapselle lähinnä. Meillä hampaita tuli aina kaksi kerrallaan. Kurjaa oli myös aika, kun lapsella oli vatsatauti (tavaraa tuli molemmista päistä) ja samaan aikaan tuli hampaita.
Meillä on kans aika rauhallinen vaavi, nyt jo 8 kk. Ehkä 2 viikon iässä oli rankinta, kun yöllä heräsi itkemään moneksi tunniksi., eikä mikään tuntunut auttavan. Mutta se aika oli onneksi lyhyt (ehkä siikon). Sillon vaan pelkäsin, että miten pitkään sitä kestää. Kyllä alku muutenkin on ehkä vaativinta, kun esim. yöunille nukuttaminen oli nykyistä hankalampaa. Piti heiluttaa ja antaa rintaa ja laulaa jne. Nyt on sitten sitä vahtimista, mut en mä pidä sitä lopulta niin vaikeena, kun muuten laps viihtyy jo välillä ihan hyvin itsekseenkin. Toiseksi hankalinta on ehkä ollut nuo riippuvuuskaudet, kun ei voi montaa askelta poistua, etteikö alkaisi itku. Matkustamisen kannalta hankalinta oli joskus tuossa 3-6 kuukauden välissä. Yhtään ei viihtynyt kaukalossa tuolloin.