miten suhtautua ystävän lapsettomuuteen
hyvä ystäväni on pari vuotta käynyt läpi erilaisia hoitoja lapsen saamiseksi, mutta ilman tulosta. minä sain tammikuussa esikoiseni ja sen jälkeen yhteydenpito on ollut vähäistä ja hankalaa. yritän aina soitella kerran viikossa ja jutella niitä näitä ja kysellä kuulumisia / arkisia asioita. itse en jauha lapseni asioista, mutta en myöskään jätä kokonaan mainitsematta häntä. koen , että juttelumme ei ole enää luontevaa. en saa kysytyksi mikä heidän hoitotilanteensa on (hoidoista puhuminen on ollut heille aina aika kiusallista) tai mikä ystäväni fiilis on esim minun lapsestani. aihe on niin arka ja en löydä oikeita sanoja. nyt kuulin muualta, että ko ystäväni oli sanonut ettei oikeastaan halua / voi nähdä mua tai lastani. tavallaan ymmärrän, tavallaan tuntuu tosi pahalta. onko kellään vinkkejä miten voisin toimia tässä hankalassa tilanteessa??? en haluaisi pahoittaa ystäväni mieltä, mutta en myöskään menettää häntä. olen surullinen hänen puolestaan, jos ei sitä lasta koskaan saa, silti en voi olla iloitsematta omasta vauvastani. olen koettanut aiemmin suositella adoptiota vaihtoehdoksi, mutta se ei valitettavasti ystäväni miehelle ilmeisesti käy.
Kommentit (4)
oli juttu lapsettomuudesta ja myös siitä, miten läheiset voivat auttaa (tai pahentaa lapsettomien tuskaa). Siinä kirjoitettiin, että joskus tällaisissa asioissa ainoa lääke on aika eli antaa ajan kulua ja pitää ystävyydessä hieman taukoa kunnes vauvasi on hieman isompi. Lapsettoman ystävän voi olla helpompi tavata sinut reippaan parivuotiaan kanssa kuin tuoreen vauvan. Tämä kuulostaa aika hurjalta ja on tietysti se viimeinen ratkaisu jos ei puhuminen tilannetta helpota. Mutta uskon, että joskus se voi olla kaikkien kannalta parasta.
Itse olen hiukan erimieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Lapsettomuus on todella vaikea asia ja ystävän lapsen saanti voi olla todella kova paikka.
Itsellä lapsen saanti kesti noin vuoden, mikä on varmasti monen mielestä todella lyhyt aika, mutta aina maininnat lapsista tai vauvojen näkeminenkin sai aikaan pahan mielen.
Mielestäni ystäväsi saa olla " pahoillaan" lapsestasi ja ehkä voisit antaa hänelle vähän aikaa?
Ihmiset joille lapsia on tullut helposti eivät usein tajua kuinka vaikeaa lasten saaminen voi olla ja kuinka paljon se voi satuttaa.
Tietysti voit yrittää puhua ystäväsi kanssa ja vaikka kysyä suoraan hänen tuntojaan sinun vauvaasi kohtaan. Älä kuitenkaan suutu jos hän ei halua tällä hetkellä nähdä lastasi, mutta todellisena ystävänä hän varmasti ajan päästä kyllä haluaa olla kanssasi tekemisissä.
Tämä on tietysti vain minun näkemykseni asiasta ja oman lapsen hankinnan kannalta ajateltuna. Itse sain vauvan ilman hoitoja ja niin kuin sanoin lyhyellä yrityksellä, mutta jo siinä ajassa lapset tulivat vaikeaksi aiheeksi.
Toivottavasti ystävyytenne tämän kestää.
Väliin oli ehtinytkin tulla jo uusi viesti.
Hei!
Tilanne on kieltämättä hieman kiusallinen, mutta mielestäni sinun tulisi saada iloita omasta lapsestasi, ilman että täytyy joka kerta ajatella että " miltä toisesta nyt tuntuu kun sanon tai teen jotain mikä lapseeni liittyy" . Ystäväsi lapsettomuus on asia jolle sinä et valitettavasti voi mitään, kuten ei myös ystäväsi itse vaikka kuinka toisin haluaisitte. Maaailmassa kun on niitä asioita " jotka vain ovat niin väärin" ja tämä on juuri yksi niistä:( On olemassa paljon varmasti sellaisia ihmisiä jotka olisivat varmasti todella hyviä vanhempia ja lapsirakkaita mutta eivät vain kertakaikkiaan saa koskaan sitä omaa biologista lasta vaikka kuinka haluaisivat. Mielestäni olet toiminut hienosti kun olet koittanut ylläpitää välejänne ja soitellut aina säännöllisesti ystävällesi. Lapsettomuus on varmasti todella, todella arka aihe ystävällesi ja ymmärrän että siitä varmasti on myös vaikea puhua hänen kanssaan varsinkin kun sinulla on nyt tuo esikoinen, mutta asiasta pitäisi siitäkin huolimatta voida puhua ihan samaan entiseen malliin, miten olette siitä ennenkin puhuneet ja sitä käsitelleet. Ehkä ystäväsi on vaikea " osata olla " onnellinen sinun puolestasi, ehkä hän on tietyllä tavalla siitä katkera että sinä sait lapsen ja hän ei, mutta on aika " typerää" hänen puoleltaan olla pitämättä yhteyttä sinuun, vain sen takia että asia on tämmöinen johon sinä olet täysin syytön. Itselläni on myös tammikuussa -06 syntynyt lapsi:)
Mielestäni järkevintä tässä tilanteessa olisi että soitat hänelle ja puhut asioista suoraan, VAIKKA se varmasti tuntuu todella vaikealta, tai pyydät hänet käymään jos välimatka ei ole este. SAnot että olette ennen pitäneet niin ja niin paljon yhteyttä ja että olet huomannut että hänen yhteydenpitonsa on vähentynyt sen jälkeen kun olet saanut lapsen. SAnot hänelle että olet todella pahoillasi siitä että tilanne on tämmöinen, mutta kun sinä et sille valitettavsti voi mitään ja sanot myös sen että voiko ystäväsi todella (tosissaan) lakata pitämästä yhteyttä tai vähentää yhteydenpitoa lapsen takia(???) Tällaisesta tilanteesta ei selviä kuin puhumalla ystäväsi kanssa asiat selviksi:) Muista valaa ystävääsi toivon hiukkasia ja sano ettei peliä ole vielä menetetty ja lapsettomuushoitojakin on olemassa ja ainakin mitä minä voin kertoa niin eräs työtoverini yritti lasta ainakin sen 7 vuotta tuloksetta mutta kun hankkiutuivat lapsettomuushoitoihin niin saivatkin kaksoset ja vielä sen jälkeen yhden lapsen ilman että välissä olisi enään jatkettu hoitoja:) Eli kyllä toivoa on. Toivottavasti saatte nyt asianne selvitettyä. Ei käynyt ilmi että onko ystäväsi nähnyt edes lastasi??? Myös se että pyytäisit ystävääsi käymään voisi hieman ratkoa ongelmia, sillä jo lapsen näkeminen ' (vaikka se saattaisi tuntua hänestä pahalta) niin toisaalta se voisi selvittää hieman tilannetta, vaikea selittää... Mutta toivon parasta teille että saatte välinne taas kuntoon, kuulosti hieman ikävältä, mutta tsemppiä ja hyvää kesää=) Rianna