Oliko isä usein kännissä, kun olit lapsi?

ja joskus launataisinkin. hakkas äitiä, oli oksennellut/kussut lattioille ja minä sitten yöllä vessaan mennessäni kävelin noihin läjiin :/

perheen kanssa. kaikissa perheissä oli samanikäisiä lapsia. me lapset leikittiin keskenämme. se oli kivaa!

mutta vaan muutaman pullon kerrallaan. Juhlapäivinä oli joskus hilpeässä hiprakassa.

Äitini on aina ollut absolutisti ja piti huolen siitä että kotona ei kännikaloja katsella - toisin sanoen ei ollut isällä mahdollisuutta juoda ja hyvä niin. Ei kait olisi pahemmin juonut muutenkaan, tuskin ainakaan känniin asti.

Itsestäni on lasten syntymän jälkeen tullut myös absolutisti.

Kysyin häneltä jo ennen kouluikää (5-6 vuotiaana), että eikö hän voisi olla edes yhtä viikonloppua selvinpäin, edes minun mieliksi, kun minusta olisi ollut niin ihanaa leikkiä hänen kanssaan ja jutella isä-asioita. Hän vastasi (hyvin närkästyneenä) jotain siihen tyyliin, että rankka työ - rankat huvit, tai että hän tekee omalla vapaa-ajallaan mitä huvittaa.



Näinpä sitten katkaisin välini häneen täysi-ikäistyttyäni ja vannon, etteivät omat lapseni tule koskaan näkemään minua humalassa tai välinpitämättömänä. Never.

Kuulostaa niin tutulta. Voi ei... Kirosin mielessani isani alimpaan helvettiin kun oli kannissa. Ma tein isani kanssa kapakkakierroksen jo alle kouluikaisena kun aitini oli toissa... Soin jatski-annoksia ja isani antoi minulle rahaa jolla ostelin kioskeilta pikkuleluja ja karkkia.



Sitten autoin isani kotiin. Kerran liukastui kannipaissaan keskelle suojatieta, ja yritin kiskoa isaa siita pystyyn ettei vain autoilijat nakisi, havetti ihan alyttomasti.



Sitten ennen kuin muutin kotoa pois, isani oli jo niin paha viikonloppujuoppo, ettei mitaan rajaa. Ihan kauheaa... Nyt ei juo mitaan, on vakavasti sairas ollut jo monta vuotta.

Muistan yhden sellaisen kerran, että isä oli ollut ravintolassa ja tuli kotiin humalassa ja heillä oli jotain sanallista riitaa äidin kanssa, mutta tämä oli ihan ainutlaatuinen tapahtuma meidän perheessä. Jäi kyllä mieleen inhottavana. Myös joissakin juhlissa, esim. naapurin puutarhajuhlissa, saattoi olla joskus vähän huppelissa, mutta ei silloin mitenkään kännissä taikka niin, että lasta olisi pelottanut, ja aina oli selviäkin aikuisia ympärillä.

Äiti sen sijaan oli ja sai maksaakin siitä. Isä hajotti täysinäisiä kaljapulloja lyömällä niitä äitini päähän ja uhkasi tappaa sen jos huutaisi apua.



Kerran huitaisi kaljakassilla äitiäni päähän niin lujaa, että tämä lyyhistyi tajuttomaksi lattialle, jatkoi kuitenkin vielä hänen potkimistaan vaikka oli ihan hervoton.

Aikuisena näin että äitini juo lasillisen likööriä saunailtaisin.

Nyt 25 vuotiaana minäkin juon sen hänen seurakseen jos olemme sauna-aikaan heillä.

aina sillon otti meidät lapset paljon pahemmin huomioon, kaip hän rentoutui jotenkin :/



Oon tainnut kerran isän nähdä oikein kunnon humalassa, mutta kun ei ole väkivaltainen ei huuda eikä tee muutakaan humalaiselle tyypillistä, niin ei mua ole koskaan haitannut.

Eipä sillä, mun iskä tappeli puukkojen kanssa. Kyllä on ihmiset vittumaisia.

Alkoholia käytettiin kotona harvoin. JOskus otettiin ruuan kanssa lasi viiniä tai vieraiden kanssa kahvin kanssa pikkukonjakit. Ei koskaan enempää.

mun iskä on absolutisti :D

mutta varsinaisesti humalassa en ole koskaan häntä nähnyt. Luojan kiitos.

Nykyään on joka päivä. Olispa niin sairas ettei voisi ottaa... Sairas on, mutta elimistö vielä kestää... Lääkkeet siihen päälle epilepsiaan + psyyk. lääkkeet.

Äiti-kultakin ryyppää nykyään. Viikon viinaputkia, sitten vajaa viikko selvänä. Kivaa mennä viikonlopuksi perheen kanssa, kun perjantain saa huutaa että lopeta juominen ja lauantain on äiti krapulassa ja sunnuntaina lähdetään pois...

Ihanat vanhemmat. Isä siis kännissä koko ajan. Miksiköhän mulle ei viina maistu...

Lapsena isovanhemmatkin joi, pappa hakkas mummoa. Kiva lapsuus mulla vai mitä... Mummokin makasi joskus koiran matolla ja ulisi menevänsä junan alle...

Oma isäni on reissutyössä, ja kännissä aina kotona ollessaan. Vastenmielinen ukko :(

Nykyään ollut kuivilla jo pitemmän aikaa, pitkiä jaksoja oli silloinkin mutta aina retkahti uudelleen ja saattoi olla viikonkin ihan seilissä.

jonka seurauksena sairastui jo nuorena..

Ajoittain jaksoi olla selvinpäin, mutta aina loppujen lopuksi se viina veti puoleensa..

Nyt, hiljattain hänet haudanneena, olen surullinen ja vähän katkerakin hänelle siitä, ettei ole enää lapsilleni pappana (oli siitä kovasti ylpeä)

eikä tietysti minulle isänä..

Koskaan. se lopetti ne puuhat siihen kun naimisiin meni ja lapsia alkoi tulla.

Ei ikinä räyhännyt tai käyttäytynyt väkivaltaisesti tai mitään sellaista, mutta kyllä se pelkkä kännissä oleminen ahdisti ihan hirveästi ja se, että aina sai jännätä onko isä humalassa kun tuli koulusta kotiin sekä vanhempien erimielisyydet aiheesta.. Sunnuntait oli yleensä kivoja päiviä kun isä oli aina silloin selvinpäin. Varhaislapsuudesta on kivat muistot, en muista siltä ajalta että isän alkoholismi olisi jättänyt mitään ikäviä muistoja.