**HUHTIkuisten Itsenäisyyspäivä**

Historiallinen hetki, kun olen oikein " pinoa" aloittelemassa. Oli vaan sellainen luppoaika pitkästä aikaa käytettävissä. Olemme anoppilassa, jossa meillä on tapana syödä aina oikein muhkea monen ruokalajin ateria aina näin Itsenäisyyspäpäivänä. Pihla ja esikko nukkuu päiväuniaan. Molemmat on kipeinä: Pojulla vatsatauti ja tytöllä ollut jo yli viikon nuhaa. Itsekin vasta taudista tokenin.



Ihan ekaksi sairauksiin liittyen.. Joku kirjoitteli viikonlopun pinossa, että vauvaa on korvatulehdukset vaivanneet ja putkitusta mietitään. Meillähän on PIhlalla jo kolmiviikkoisena todettu liimakorvatauti (hänellä se on tullut huuli-suulalakihalkion kylkiäisenä). Pihlan korvat putkitettiin 14.9 eikä häenllä ole ollut tuon jälkeen korvatulehduksia. Meillä oli onnea, sillä saimme Suomen johtavan korvalääkärin, Merja Pettayn, tyttöä putkittamaan. HÄn muuten sanoi, että putket eivät sinänsä ehkäise tulehduksia, vaan auttavat nimenomaan korvan tuuletukseen. Tiistaina, kun kävimme viemässä Pihlaa lääkärissä limaisuuden takia, niin lääkäri kehuskeli kovasti putkitusta. Oli kuulemma ensiluokkaisesti laitettu. Itse en edes tiennyt, että putket voi laittaa jotenkin monella tapaa...



Pienistä sairasteluista huolimatta olemme voineet tosi hienosti ja arki pyörii mukavasti. Pihla treenaa konttausasentoa, ja on kyllä niin sinnikäs toimissaan että... Isin stereot ja digiboxit on jo löydetty ja isoveikan lelujen perässä mennään kovaa vauhtia... minkä nyt ryomien ja pyörimällä kerkiää. Puklua on joka paikassa, sillä tyttönen on oikea puklukone. Ei auta, vaikka kuinka oltaisiin syömisen jälkeen hetki paikallaan (sitterissä istuen siis). Aina vaan sitä ruokaa tulee ylös..



Syöminen, josta onkin ollut palstalla paljon puhetta, on mennyt ihmeen hyvin halkiosta huolimatta. Kateellisena tosin luen, kun muiden vauvat pääsevät kokeilemaan sormiruokia. Meillä ei tulisi kuulonkaan. Ainoastaan sileimmät purkkiruuat menevät. Pienikin kokkare menee halkioon, sieltä sitten nenään ja lopulta itkun kera pitkin seiniä. Halkio tuo omat lisät ruokailuun. Välillä nenästä tursuaa ruokaa lusikallisten verran, sitten aivastetaan ja voi sentään... Mutta pääasia, että ruoka maistuu. Aamuisin puuroa, lounaaksi lihasosetta purkillinen jne. Pihla oli 6kk-neuvolassa tismalleen saman pituinen kuin veljensä, 68,5cm ja vain 60g kevyempi: 8460g.



Meillä on ruokailussa tulossa tammikuun alussa suuri muutos, sillä meidän on luovuttava pullosta kokonaan. Pihlan suulakileikkaus on 18.1 ja tuon jälkeen ei saa enää pulloa käyttää. Pihlahan on tammikuussa vasta reilut 8kk, joten pullosta luopuminen tuntuu hirmuiselta. Varsinkin kun tyttö juo usemmiten yölläkin kerran.. Hyvinhän tuo nokkamukista juominen jo luonnistuu, mutta itsestä vaan tuntuu, että nyt luovutaan siitä viimeisestä " vauvajutusta" , kun en pääse iltaisin tai muulloinkaan pitelemään neitiä sylkyssä lutkuttelemassa. Ja kun ei tuttiakaan voi antaa, niin imemiset loppuu sitten siihen. Voipi siis olla, että tammikuussa on meidänkin pidettävä pientä unikoulun tynkää, jollei tuo yöpullo jää sitä ennen itsestään pois.



Tuntuu, että tämän perheen kakkosen haluaisi pitää vauvana pidempään. Mutta tuossa se vaan kovasti kasvaa, ja suulakileikkauksen jälkeen se voi jo alkaa ihan " isojen" tavoille: kokkareista ruokaa jne. Ehkäpä neiti aloittelee sitten jokeltelunkin. Nyt meillä vain muristaan, hihkutaan ja kiljutaan.



Kovasti itse suren jo nyt töihin lähtöä, joka on edessä huhtikuussa. Lapset menee luultavimmin kunnalliseen perhepäivähoitoon. Toivon kovasti, että he pääsisivät kokeneelle vanhemmalle hoitajalle, joka on työhönsä sitoutunut ja motivoitunut.Voi kunpa talous antaisikin periksi jäädä kotiin... Tai jos voisin Vaakamomin tapaan ottaa hoitolapsen tai jotain. Mutta kylläpä se taitaa niin olla, että töihin on tämän mamman mentävä. Esikoinen on jo hoidossa aiemmin ollutkin, ja pelkkiä hyviä kokemuksia meillä siitä on. Siltikin jännittää, ehkä eniten PIhlan takia, jolle puhe ja muu vaatii eritavalla aikansa...



No mutta, näitä ehtii vielä murehtia. Nyt saa nauttia kotona touhuamisesta ja kaikista uusista kehitysaskelista. Pihlan eka temppukin opittiin. KUn häneltä kysyy: mitä pikku-karhu sanoo? hän murisee hymyillen. Suloisia nämä pikkuiset!



MUKAVAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!



Lyle ja Pihla



Ai niin, piti kysymän: narskutteleeko teitin vauvat hampaita? Voiko siitä olle jotain haittaa? Ja osaako muiden 7kuukautiset istua? Meidän neiti ei millään tykkää istuskella. Se punkee aina vaan seisomaan (siis kainaloista tuettuna) tai ryömimään.

Kiva kuulla teistäkin Lyle! Tuntuu tosiaan hurjalle toi tuttipullon poisjättö, mutta sille varmaan on hyvä syy.

Meidän neiti ei myöskään juuri istuskele. Jos hänet laittaa istumaan, hän kampeaa heti mahalleen ja lähtee ryömimään tai konttaamaan. On muutenkin kova liikkumaan ja liikkuu koko ajan lattialla ollessaan. Sylissä rauhoittuu kyllä.



mallu ja tytsy 26.4