8 vuoden lapsettomuus
Moikka!
Oon uus täällä, mut haluan vähän kertoa omaa tarinaa. En ole oikeen ollu innostunu näistä palstoista, enkä ole käynyt täällä lukemassakaan vuosiin.
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta yli kahdeksan vuotta. Emme ole koskaan käyttäneet pillereitä, mutta koskaan ei tietääkseni ole ollut keskenmenojakaan. Vuosien yrittämisen jälkeen menimme tutkimuksiin. MIehelläni ei todettu vikaa, ja minullakin " vain" , että munasolu ei tiettävästi irtoa säännöllisesti. Sain Clomifenit ja söin niitä, mutta en jaksanut syödä peräkkäisinä kuukausina koko purkillista. Ei ole auttanut.
Lokakuussa ultrattiin munatorvet, ja lääkäri totesi että ei ole tukossa ja ei tiedä mitään estettä lapsettomuudelle. Sanoi, että syö clomeja jouluun asti ja jos ei auta niin jatketaan tutkimuksia. En ole jaksanut syödä, koska niissä on niin paljon sivuvaikutuksia, ja ne on aiheuttaneet väsymystä yms. No nyt olen ne ostanut ja menkat on menossa. Olisi tarkoitus alkaa syömään tässä kierrossa clomeja ja toivoa et tärppäis. Muutaman kerran olen tehnyt ovulaatio testin ja se on näyttänyt plussaa.
En tiedä mistä johtuu meidän lapsettomuus, mutta aika raskasta on. En ole koskaan päässyt edes kokemaan raskautta, eli en voi tietää voinko edes tulla raskaaksi. Toisaalta olisi helpompi jos joskus olisi ollut edes keskenmeno niin tietäisi edes jotain, mutta...
Tsemppiä vaan kaikille teille omaan yritykseen! :) Kyllä elämä voi olla onnellista ilman lapsiakin, mutta olisi oma lapsi kyllä toiveiden täyttymys!
Olis mukava kuulla teidän kommentteja! :)
Kommentit (15)
Moikka!
Onpa mukava kuulla et on kohtalotovereita. :) Meilläkään ei siis oo pillereitä koskaan ollu eli ei ainakaan niistä johtuvaa lapsettomuutta ole. Tuntuu niin rasittavalta joutua miettimään et alanko tässä kuussa oottaan vai en, ku ei oo löytyny varsinaista syytä tähän, mutta ei kuitenkaan mikään auta...Kai se tästä joskus helpottaa. Kohta täytyy alkaa harkitsemaan adoptiota tai sijaisperhettä tosissaan...
Kuulostaapa aika paljon meidän tilanteelta ainakin johonkin pisteeseen asti!
Mekään ei olla koskaan pillereitä käytetty ja ehdimme haluta lasta reilut 7 vuotta ilman yhtään raskautta tai mitään merkkejä, että jotain kenties edes voisi tapahtua. Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen kävimme tutkimuksissa, mutta kummastakaan ei löytynyt mitään " vikaa" . Eli selittämätön lapsettomuus. Meillä tehtiin yksi inseminaatio, joka ei tuottanut tulosta. Emme jaksaneet enempää hoitoja, vaan päätimme odottaa luomuihmettä. :) Lopulta olimme totaalisen kyllästyneitä siihen joka kuukautiseen pettymiseen ja toivo oli mennyttä! Tiedän tunteesi, kun mitään ei tapahdu teit mitä tahansa! Se on tosi turhauttavaa. Juuri noin minäkin ajattelin, että kun tulis edes raskaaksi vähäksi aikaa, että tietäis että niin voi tapahtua. Päätimme lähteä adoptioneuvontaan ja varasimme ajankin. Olimme jonossa pari kuukautta. Neljää päivää ennen ensimmäistä neuvonta-aikaa teimme elämämme ensimmäisen positiivisen raskaustestin!!! Ja siitä syntyi meidän mielestä maailman suloisin pikkunyytti! :)
Allekirjoitan just tuonkin, että onnellinen voi olla ilman lastakin, mutta se on iso puute, jota kaipaa niin paljon. Esikoisen jälkeen minulla on ollut yksi keskenmeno ja voin sanoa, ettei sekään helppoa ole. Nyt minä toivon, että mieluummin ei tapahdu mitään kuin että tulee keskenmenoja. :) Toivo ehtii käydä liian korkealla, kun tulee raskaaksi ja se se vasta rankkaa on menettää se mahdollisuus. Vaikka onhan se turhauttavaa, kun ei mitään tapahdu. Mutta meillä lapsettomuus jatkuu esikoisen jälkeen. Monta vuotta on tässä taas vauvaa haaveiltu. Tuo yksi varhainen keskenmeno on ollut esikoisen jälkeen. Ja kuinka kiva on kuulla niitä kommentteja, että kylllä se siitä kun saa pään auki. Aaargh!
Mutta tiedän myös sen, että sinua ei lohduta yhtään tällaiset " ihmetarinat" vauvasta. Ei ne tunnu koskaan osuvan omalle kohdalle, vaikka niitä kuulisi sata. Ne lähes ärsyttää. Mutta enpä minä osaa sanoa sinulle muuta kuin että tsemppiä ja toivon todella, että teidänkin kohdalle joskus se ihme tapahtuisi!
Hei,
Silmääni pisti tuo, että olette yrittäneet lasta melkein 10 vuotta. Silti hoitoina teille on perustutkimusten jälkeen tarjottu vain clomeja. Itselle tulee meleen, että oisko järeämmät hoidot tarpeen. IVF:ää kai usein käytetään kun on kyseessä selittämätön lapsettomus, niin ainakin meillä. En tiedä ikääsi mutta ongelmat hedelmöittymisessä eivät yleensä pienene iän myötä, vaan käyvät päin vastoin paljon vaikeammiksi. Eli todella lämpimästi suosittelen hoitojen aloittamista tai jatkamista paremmilla keinoilla.
t. 2 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt, nyt 1 v. (IVF) tuplien äiti.
Täällä kans yksi " pitkästä" lapsettomuudesta kärsivä....jo pian kymmenen vuotta täynnä....=( Kolme keskenmenoa kyllä takana joten olen ne kaksi maagista viivaa testeihin saanut, mutta huonolla menestyksellä...
Meillä takana neljä icsiä joista tuloksena yksi keskenmeno( nuo kaksi KK:ta oli ihan luomusti), nyt ollaan tauolla ja yritetään laihduttaa sellaiset 8-9 kiloa ainaskin ja sitten mennään vasta seuraavaan hoitoon.Jotta nähdään onko mitään vaikutusta...nyt neljä kiloa mennyt ja kierto tasaantunut, mutta kierto ainoastaan 21 päivää nyt,toikaan ei varmaan oo mikään hyvä juttu, noin lyhyt kierto??!
Tässä vähän jotain mutta olisi kiva vaihtaa vaikka sähköpostilla juttuja jos kiinnostaa, osoite on piia.jutila@gmail.com. Muutkin voivat kirjoittaa, jos kiinnostaa!!=)
Kiitos viestistä! Olen itse miettinyt sitä samaa et pitäis päästä " kunnon" hoitoihin, ja olen myös lääkärilel siitä sanonut. En tiedä mikä syynä, mut se vaan on määrännyt clomeja ja sanoo et katsotaan vielä. Kai se haluaa itselleen kunniaa, et jos onnistuu saamaan raskauden clomeilla. Siis kun on kyseessä pieni terveyskeskus...Pitäis saada siltä lääkäriltä lähete keskussairaalaan isommalle paikkakunnalle. Ottaa välillä niin päähän, mutta toisaalta toivon ettei tarttis muita hoitoja ottaa, ni sit venyttää jatkohoidon kyselyjä. ;( Voi olla kohtalokasta jos vaivat pahenee...Vaik ei kyllä pitäis mitään vaivoja olla...:) Täytyy yrittää jaksaa. Mut sait kyllä miettimään vakavasti jatko hoitoihin menoa...
Lohduttavaa kuulla et on kohtalotovereita. Siis pitkään lapsettomuudesta kärsiviä. Meillä ei tosiaan ole yhtään raskautta tiettävästi ollu eli en osaa sanoa voinko edes tulla raskaaksi. Miehessä ei pitäis olla mitään vikaa, ja minullakin vaan satunnaisesti irtoava munasolu. Luulis et clomit irrottais sen, mut...Täytyy kyllä nyt härkita vakavasti menoa jatkohoitoihin ku ikää tulee koko ajan lisää. Mieheni kyllä sanoi et sit ku hän täyttää 30v. ni mennään adoptio jonoon jos ei olla saatu hoidoilla lasta. Eli täytyis mennä hoitoihin nyt ku hän täyttää 30 parin vuoden päästä...
Voimia teille!
On meitä monia. Meillä on lapsettomuutta takana pian 6 vuotta. Ja varsinaista vikaa ei ole löytynyt. Mulla vain kohdussa rakennevika (jonka ei gyneni mukaan pitäs juuri vaikuttaa) ja lievä endo (sama juttu, ei pitäs vaikuttaa). Eli osittain selittämätön lapsettomuus. Hoitona voisi olla kohdun leikkaaminen normaaliksi, mutta siinäkin on riskinsä, eikä välttämättä auta, voi vaan luoda arpikudosta. Muihin rankempiin hoitoihin emme itse halua ryhtyä.
Minä sairastin myös (itseni sitä tajuamatta) masennusta viimeiset 13 vuotta, josta nyt olen parantumassa (lääkityksen ja terapian kautta). Lääkärini on sitä mieltä että masennus toimi ehkäisykeinona, ja että mahdollisuuteni raskautumiseen nyt ovat hyvät. Joten olemme päättäneet odotella ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivomme luomuihmettä.
Minusta on lohduttavaa huomata, että emme ole yksin. Lohduttavaa on myös kuulla tarinoita, että näin pitkän lapsettomuuden jälkeen on se oma käärö saatu syliin.
Voimia aloittajalle ja muillekin! Ihmeessä vain hoitoihin jos se tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Joskus niitä lähetteitä täytyy VAATIMALLA vaatia.
Groove
Me kärsimme lapsettomuudesta lähes kuusi vuotta. Parin vuoden yrittämisen jälkeen kävimme läpi tutkimukset. Kummastakaan ei löytynyt yhtään mitään vikaa. Olin vielä nuorikin, vain vähän päälle 2-kymppinen, normaalipainoinen. Kuukautiskierto säännöllinen, ovulaatio tapahtui. Kaiken piti olla siis oikein mallikkaasti kohdallaan.
Silti meillä meni kuusi vuotta ennen ensimmäistä plussaa. Nyt odotellaan tämän ihmeen syntymistä ihan lähiaikoina.
Oltiin jo miehen kanssa sovittu, että hoidot aloitetaan tämän vuoden alussa, jos ei ennen sitä luomusti tule. Heinäkuussa sitten plussasin.
Tsemppiä jokaiselle lapsettomuuden kanssa kamppailevalle! Kannattaa harkita kyllä niitä hoitojakin. En oikeastaan osaa sanoa, miksi me ei koskaan hakeuduttu hoitoihin.
Luna rv37+
... tuli mieleen kirjoitustasi lukiessa, että on onko sinua ultrattu clomien käytön aikaan eli onko ns.seurantaultria tehty?
Olen käyttänyt kolmen raskauden aikaansaamiseksi clomeja ja jokaisessa on seurattu välillä miten clomit tehoaa, minullakin jokaisella kerralla annos on ollut erilainen (viimeisintä raskautta yritettäessä söin 3 tabl/pv) kun aluksi aloitettiin vain 1/pv mikä ei riittänyt ollenkaan kypsyttämään munasoluja.
Olen sitä mieltä, että seurantaa kannattaa " vaatia" koska clomien syönti on täysin turhaa jos annos ei ole juuri sinulle oikeansuuruinen.
Minulla on takana sellainen kokemus, että lääkäri sanoi etten voi luomusti raskautua koskaan ja clomejakin oli syöty ties kuinka kauan, kunnes sitten päätettiin pitää taukoa ja sen aikana tulin luomusti raskaaksi. Eli ihmeitä voi tapahtua ja niihin pitää uskoa, jotta toivosta edes pieni hiven säilyy!
Tsemppiä kaikesta huolimatta.
Mun käsittääkseni lääkäri on ultrannu clomien vaikutusta niihin aikoihin ku oon aloittanut syömään niitä. Täytyy kyllä varmistaa se ja puhua lääkärille tästä. Oon kyllä joutunu ite tosi paljon ottamaan selvää kaikista tutkimuksista yms. Esimerkiksi lääkäri ei laittanu aukiolotutkimukseen ennen ku ite pyysin sitä. Sit se ite teki sen ultralla ja totesi et ne on auki. Ensin yritti et menisin tähystykseen ja siinä katsottais tilanne, mut kieltäydyin, koska en nähnyt tähystysleikkaukselle mitään tarvetta. Nyt minusta tuntuu et lääkäri ois " loukkaantunut" siitä et kysenalaista sen ammattitaidon kun puutun hoitojen etenemiseen, ja tuntuu et se tahallaan pitkittää mun pääsyä jatkoon. Siis ku tarvin lähetteen keskussairaalaan. Nyt siis olen kyllä jo päättänyt vaatia seuraavalla yhteyden otolla sen lähetteen suoraan ilman mitään selittelyjä... :) Täytyy vaan katsoa miten tässä kierrossa käy... Toivon niin et alkaisin oottaan. On niin ahdistavaa joutua kerjäämään hoitoja ja aina uudestaan selitteleen omia henkilökohtaisia juttuja sille lääkärille, joka on kaiken lisäksi mies...
Kiitos sulle kommenteista! :)
Tuli mieleeni, että voisitko mennä vaikka vain ensikäynnille yksityiselle lapsettomuusasioihin erikoistuneelle lääkärille? Se ei maksa paljoa, ja sieltä voisit saada lähetteen jatkoa varten keskussairaalaan ja tietoa, mitä toimenpiteita sinulle pitäisi tehdä. Kuulostaa tuo omalääkärisi ihan puoskarilta.. Näissä hoitoasioissa kun muutenkin tuppaa mennä tuhottomasti aikaa, ilman asioita hidastuttavaa lääkäriäkin.
Tsemppiä hoitoihin!
Kiitos vastauksista taas! :) Alunperin meninkin yksityiselle gynelle pääkaupunki seudulla asuessamme. Sain sieltä lähetteen naistenklinikalle. Siellä tehtiin molemmille alkututkimukset ja oli tosi hyvä kohtelu ja asiantunteva ohjeet. Muutimme alkututkimusten jälkeen toiselle paikkakunnalle ja täällä oli tarkoitus hakea vain lähete isoon sairaalaan, mutta tämä kyseinen lääkäri halusi itse kokeilla hoitoja.
Tänään sit yritin soittaa lähetettä keskussairaalaan, mut ajanvaraus ei vastannut puhelimeen koko päivänä! ;( Otti kyllä päähän, mut täytyy huomenna soittaa uudestaan. Eilen hermoilin mun miehelle et sanon suorta sanat lääkärille, mut se rauhotteli mua et voidaan joutua pinkan alimmaiseksi pelkästään sen perusteella jos se lääkäri hermostuu. :) Täytyy yrittää olla asiallinen... Jään odottamaan jatkoa, jos vaik sais sen lähetteen... :)
Niin, asumme nyt niin pienellä paikkakunnalla et tääl ei ole yksityistä vastaanottoa. Yritin päästä vuosi sitten yksityiselle gynelle täällä, mut ei ollu yhtään... :(
Meillä on 4 vuoden lapsettomuus takana ja tutkimukset/hoidot aloittiin reilu 2 vuotta sitten. Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Hoitoon ei todellakaan ole helppo päästä edes isoilla paikkakunnalla. Meillekin on julkisella puolella hoidoksi annettu vain clomeja ja femaria, jonka aloitus hirvittää minua, sillä reagoin todella voimakkaasti kaikkiin hormooneihin ja endometrioosini pahenee niistä. Nyt pääsimme vihdoin julkisella IVF jonoon, jonka pitäisi totetutua syksyllä 2008. Minulle ei julkisella tehty edes laparoskopiaa, vaikka vuosia valitin kovista kivuista ja jouduin 2 viikkoa kuukaudesta syömään maksimiannokset kipulääkettä (joka ei sekään juurikaan helpottanut oloa). Syksyllä 2007 kävin yksityisesti laparoskopiassa, jossa todettiin endometriiosi ja poistettiin mitä voitiin. Munasarjoissa ja kohdussa minulla ei sitä onneksi ole, mutta kaikissa muissa paikoissa, kuten rakossa ja lantion pohjassa. Sairaus on minulla todella kivulias. Kävimme nyt tammi-helmikuussa 2008 yksityisesti IVF:ssä, joka epäonnistui ja mitään ei saatu pakkaseen. IVF-hoidon jälkeen endometrioosi oireet pahentuivat taas huomattavasti ja muutenkin minulla on siitä lähtien ollut todella tukala olo. Pitäisi ehkä vain jaksaa vaatia nopempaa/parempaa hoitoa, mutta endometrioosi vie minulta niin paljon voimia, etten koko ajan jaksa taistella!
Voimia kaikille yrittäjille!
meillä jotkut jutut samalla tavalla. pillereitä ei ole ollut ikinä, miehen siimahännät kunnossa, itse en ilmeisesti ovuloi joka kuukausi, mut varmaan ainakin joka toinen kierto. yritystä takana kuitenkin vasta kolme vuotta, kun teillä noin paljon pidempään.
toivottavasti teillä ja meillä tärppää joskus!
oliviini